Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?
28.11.2019 |
Tästä on varmaan keskusteltu vuosia, mutta minä en tiedä vieläkään vastausta. Mistä niin iso ero johtuu?
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas edellistä viestiäni ei julkaistu jossa kerroin että tätäkään palstaa ei olisi jos joku ahdistunut nörttimies ei olisi keksinyt nettiä.
Tuskinpa ne USAn puolustusvoimien tutkijat oli kovin ahdistuneita nörttejä. Todennäköisesti olivat pärjääviä ja sosiaalisia ihmisiä. Niin ne menestyneet it-jampat nytkin enimmäkseen on.
Menestyneillä IT-jampoilla on elämä mukavasti kunnossa, terve itsetunto ja nuorena löydetty fiksu vaimo.
Voin valita tästä vain tuon "menestyneen IT-jampan". Ei ne loput 2 tule mitenkään automaattisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vain naiset ovat aikuisia ja elävät jårjellä.
Miehet ovat tunteella eläviå flegmaattisia ja eivät kestå pieniäkään vastoinkäymisiå vaan ns kostavat sitten eli ihan sama sitten jos en saa mitä haluan ja minulta vaaditaan jotakin niin minä poika alan ryypätä ja jätän vuokrat maksamatta kun mitä väliä kun ei ¥illuakaan saa keneltå haluaa...Tällä palstalla ei koskaan ole yhtään miesvihaa, yhtään.
Minkäs sille voi, että perinteiset miehen roolit ei nykyisin toimi ja miehiltä puuttuu joustavuus ja sitkeys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Ja mistäs se itkemättömyys ja asenne on omaksuttu? Olisikos äidiltä, joka halusi kasvattaa pojastaan "kunnon" suomalaisen miehen.
Ei tarvitse mennä kuin tuonne länsinaapuriin, niin tilanne on erilainen. Tosin, ne ruotsalaiset naiset ovat myös erilaisia suomalaisiin verrattuna.
Toki jokainen on sen kulttuurin tuote jossa on kasvanut. Myös se äiti. Suomessa ei perinteisesti ole arvostettu tyhjän puhujia ja itkijöitä. Se on sitä sisua prkrle. Ehkä nykyisin toiset tavat toimia olisi parempia.
Miksi muuten tästäkin syyllistetään nimenomaan äitiä naisena. Missä on se isän vastuu?
Vierailija kirjoitti:
Syviä, merkityksellisiä ihmissuhteita pidetään akkamaisina ja epämiehekkäinä, sosiaalisuus ja sosiaalisten suhteiden vaaliminen on pelkkää ”eukkojen kälätystä”. Plus se että naiset huolehtivat sinkkuina itsestään ja parisuhteessa itsestään ja puolisostaan, kun semmonen on ”muijien puuhaa”. Eli kaikki mikä suojaa naisia yksinäisyydeltä on feminiinistä ja siksi arvotonta ja turhaa.
Miehille on opetettu, ettei sosiaalista kontaktia, fyysistä kontaktia ja ylipäätään syvää sydänkontaktia SAA olla toisten miesten kanssa, koska se on homoa ja nynnya. Sitä varten tarvitaan nainen ja nimenomaan puoliso. Tätä on ihan tutkittu ja tässä on yksi syy sille, miksi miehet kokevat friendzonea; nainen on ystävällinen ja avoin miehelle samoin kuin kenelle tahansa läheiselle ystävälleen (koska tämä on naisille OK ja naisten kesken normaalia). Mies ymmärtää tämän mahdollisuutena seurusteluun tai ainakin romanttisena kiinnostuksena naisen puolelta, koska mies voi toimia samoin vain kiinnostavaa naista kohtaan.
Tästä syystä miesten elämänlaatu paranee suhteissa ja romahtaa suhteen jälkeen. Kun nainen voi avata sydäntään ystävilleen ja vaikka halailla heitä pahimpina hetkinä, itkeä olkapäätä vasten, mies ei voi tehdä näin toisen miehen kanssa. Koska se nyt vaan on niin (miesten itsensä keksimä juttu). Patriarkaarista sontaa siis, toksista maskuliinista mallia, josta ei hyödy kukaan, vähiten mies itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syviä, merkityksellisiä ihmissuhteita pidetään akkamaisina ja epämiehekkäinä, sosiaalisuus ja sosiaalisten suhteiden vaaliminen on pelkkää ”eukkojen kälätystä”. Plus se että naiset huolehtivat sinkkuina itsestään ja parisuhteessa itsestään ja puolisostaan, kun semmonen on ”muijien puuhaa”. Eli kaikki mikä suojaa naisia yksinäisyydeltä on feminiinistä ja siksi arvotonta ja turhaa.
Miehille on opetettu, ettei sosiaalista kontaktia, fyysistä kontaktia ja ylipäätään syvää sydänkontaktia SAA olla toisten miesten kanssa, koska se on homoa ja nynnya. Sitä varten tarvitaan nainen ja nimenomaan puoliso. Tätä on ihan tutkittu ja tässä on yksi syy sille, miksi miehet kokevat friendzonea; nainen on ystävällinen ja avoin miehelle samoin kuin kenelle tahansa läheiselle ystävälleen (koska tämä on naisille OK ja naisten kesken normaalia). Mies ymmärtää tämän mahdollisuutena seurusteluun tai ainakin romanttisena kiinnostuksena naisen puolelta, koska mies voi toimia samoin vain kiinnostavaa naista kohtaan.
Tästä syystä miesten elämänlaatu paranee suhteissa ja romahtaa suhteen jälkeen. Kun nainen voi avata sydäntään ystävilleen ja vaikka halailla heitä pahimpina hetkinä, itkeä olkapäätä vasten, mies ei voi tehdä näin toisen miehen kanssa. Koska se nyt vaan on niin (miesten itsensä keksimä juttu). Patriarkaarista sontaa siis, toksista maskuliinista mallia, josta ei hyödy kukaan, vähiten mies itse.
Linkki tutkimukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Mikä ahdistaa? Yritä käsitellä ne tunteet, ei viina auta.
Mikä neuvo tuo on? Miten käsittelen?
Esim. Keskustelemalla niistä jonkun kanssa? Siksi aloitin kysymällä mikä ahdistaa. Tai sitten itsekseen mietit miksi ahdistaa, mitä voisit tehdä asialle jotta ei ahdistaisi, yritä eliminoida ahdistuksen aiheuttaja jne.
Ahdistaa ettei ole työpaikkaa, ei ole naista eikä viinaa, koska rahat on loppu kun ei ole rahaa, koska ei ole työpaikkaa. Eikä naista koska ei ole työpaikkaa. Elämä on yhtä oravanpyörää.
Eikö sulla ole sukulaisia joiden luo voisit mennä? Ettei tarvitsisi olla ainakaan yksin (jos siis olet).
Ootko harkinnut kouluttautua uudelleen jos nykyisessä ammatissa ei ole tarpeeksi työpaikkoja?
Miksi tarviit viinaa? Ei se tuota kuin hetken mielihyvän. Yritä löytää mielihyvää jostain kestävämmästä. Onko jotain muuta tekemistä mistä nautit?Kun itsellä oli joskus paha olla ja elämä tuntui toivottomalta mulla oli tapana etsiä netistä ratkaisuja ongelmille ihan googlettamalla. Tämä auttoi paljon ja netissä on paljon videoita ja neuvoja eri elämäntilanteisiin. Myös kirjoja kannattaa etsiä jotka käsittelee omia ongelmia.
On tässä koulutuspaikkoja katseltu ja muita töitäkin, sukulaisiakin on. Kaikki on vaan prosessissa ettei lähde väärään suuntaan ja myöhemmin kadu että opiskelee väärää alaa tms. Nämä asiat ei vaan tapahdu heti sekin ahdistaa.
Mies syrjäytyy yksinkertaisesti siksi koska hän ei löydä omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa.
Lähtisin ehkäisemään miesten syrjäytymistä siten että yhteiskunta järjestäisi miehille joitakin tapahtumia tai kerhoja missä heille järjestettäisiin jotakin mielenkiintoista tekemistä miesten kesken, vaikka jotain nikkarointia tai auton korjausta(pojat voi rassata vaikka mopoja).
Kouluissa voisi koulu järjestää pojille vaikka jotain liikuntatapahtumia,koodausta tai puukäsitöitä missä pojat saisivat keskenään puuhastella ja olla.
Nykyään tuntuu ettei pojilla tai/ja miehillä oikein ole sitä omaa "juttua" tässä yhteiskunnassa, se aiheuttaa syrjäytymistä juuri pojille, he kokevat itsensä turhiksi.
Sitten kun mietitään pariutumismarkkinoita niin mitä luulette että kelpaako naisille syrjäytynyt mies?
Vastaan tähän että erittäin harvalle kelpaa ja siksi syrjäytynyt mies jää sinkuksi.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Ja mistäs se itkemättömyys ja asenne on omaksuttu? Olisikos äidiltä, joka halusi kasvattaa pojastaan "kunnon" suomalaisen miehen.
Ei tarvitse mennä kuin tuonne länsinaapuriin, niin tilanne on erilainen. Tosin, ne ruotsalaiset naiset ovat myös erilaisia suomalaisiin verrattuna.
Useimmiten se on omaksuttu isältä. Naiset sallivat helpommin lapsilleen itkemisen ja tunteiden näyttämisen kuin miehet. Ehkä miehiä ahdistaa asia, koska eivät ole koskaan saaneet itsekään näyttää tunteitaan. Olen kuuskymppinen enkä minäkään ole koskaan nähnyt isäni itkevän. Ehkä hän on joskus itkenyt, en tiedä. Isoisäni kyynelkanavat joskus aukesi, mutta vasta, kun Jaloviina-pullosta ainakin puolet oli juotu. Exäni kuuluu myös näihin ihmisiin, joiden mielestä miehet eivät itke eivätkä puhu tunteistaan. Paitsi kännissä. Erostamme on jo 15 vuotta aikaa, mutta aina joskus hän juovuksissa soittaa mulle ja purkaa ahdistustaan. En viitsi lyödä luuria korvaan, koska tiedän, ettei hänellä ole ketään muutakaan, jolle puhua.
Mä olen valvonut iltaisin ja öisin vain kuunnellen omien sekä lähipiirini nuorten huolia ja murheita. Lohduttanut ja halannut. Myös teinpoikia, jotka eivät ole voineet omille vanhemmilleen puhua eikä varsinkaan heidän läsnäollessaan itkeä. Olen pitänyt huolen, että omilla lapsillani on toisiinsa niin läheiset välit, että kun musta aika jättää, heillä on kuitenkin toisensa. Vaikka lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä, pitävät silti toisiinsa yhteyttä viikottain.
Vierailija kirjoitti:
On siinä varmasti ihan silkkaa biologiaakin mukana. Eli käytännössä miehellä pitää olla jokin "tarkoitus", eli käytännössä emäntä/perhe mistä "huolehtia".
Miksi eivät sitten huolehdi kun sellaisen saavat??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Ja mistäs se itkemättömyys ja asenne on omaksuttu? Olisikos äidiltä, joka halusi kasvattaa pojastaan "kunnon" suomalaisen miehen.
Ei tarvitse mennä kuin tuonne länsinaapuriin, niin tilanne on erilainen. Tosin, ne ruotsalaiset naiset ovat myös erilaisia suomalaisiin verrattuna.
Useimmiten se on omaksuttu isältä. Naiset sallivat helpommin lapsilleen itkemisen ja tunteiden näyttämisen kuin miehet. Ehkä miehiä ahdistaa asia, koska eivät ole koskaan saaneet itsekään näyttää tunteitaan. Olen kuuskymppinen enkä minäkään ole koskaan nähnyt isäni itkevän. Ehkä hän on joskus itkenyt, en tiedä. Isoisäni kyynelkanavat joskus aukesi, mutta vasta, kun Jaloviina-pullosta ainakin puolet oli juotu. Exäni kuuluu myös näihin ihmisiin, joiden mielestä miehet eivät itke eivätkä puhu tunteistaan. Paitsi kännissä. Erostamme on jo 15 vuotta aikaa, mutta aina joskus hän juovuksissa soittaa mulle ja purkaa ahdistustaan. En viitsi lyödä luuria korvaan, koska tiedän, ettei hänellä ole ketään muutakaan, jolle puhua.
Mä olen valvonut iltaisin ja öisin vain kuunnellen omien sekä lähipiirini nuorten huolia ja murheita. Lohduttanut ja halannut. Myös teinpoikia, jotka eivät ole voineet omille vanhemmilleen puhua eikä varsinkaan heidän läsnäollessaan itkeä. Olen pitänyt huolen, että omilla lapsillani on toisiinsa niin läheiset välit, että kun musta aika jättää, heillä on kuitenkin toisensa. Vaikka lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä, pitävät silti toisiinsa yhteyttä viikottain.
Enpä usko. Eikös tästä ollut juttua muutama vuosi sitten, että suomalainen lastenkasvatus nimenomaan kavahti kaikkea tunteiden näyttämistä vielä 70-luvulle tultaessa. Tälle oli siis oikein ylempien terveysviranomaisten siunaus.
Koskee siis koko kulttuuria, ei vain miehiä. Ja kuten olemme tänne kirjoittavien äitien kirjoituksista oppineet, he joutuvat tekemään kaiken kotitöistä ja kasvatuksesta lähtien, joten.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Mikä ahdistaa? Yritä käsitellä ne tunteet, ei viina auta.
Mikä neuvo tuo on? Miten käsittelen?
Esim. Keskustelemalla niistä jonkun kanssa? Siksi aloitin kysymällä mikä ahdistaa. Tai sitten itsekseen mietit miksi ahdistaa, mitä voisit tehdä asialle jotta ei ahdistaisi, yritä eliminoida ahdistuksen aiheuttaja jne.
Ahdistaa ettei ole työpaikkaa, ei ole naista eikä viinaa, koska rahat on loppu kun ei ole rahaa, koska ei ole työpaikkaa. Eikä naista koska ei ole työpaikkaa. Elämä on yhtä oravanpyörää.
Eikö sulla ole sukulaisia joiden luo voisit mennä? Ettei tarvitsisi olla ainakaan yksin (jos siis olet).
Ootko harkinnut kouluttautua uudelleen jos nykyisessä ammatissa ei ole tarpeeksi työpaikkoja?
Miksi tarviit viinaa? Ei se tuota kuin hetken mielihyvän. Yritä löytää mielihyvää jostain kestävämmästä. Onko jotain muuta tekemistä mistä nautit?Kun itsellä oli joskus paha olla ja elämä tuntui toivottomalta mulla oli tapana etsiä netistä ratkaisuja ongelmille ihan googlettamalla. Tämä auttoi paljon ja netissä on paljon videoita ja neuvoja eri elämäntilanteisiin. Myös kirjoja kannattaa etsiä jotka käsittelee omia ongelmia.
On tässä koulutuspaikkoja katseltu ja muita töitäkin, sukulaisiakin on. Kaikki on vaan prosessissa ettei lähde väärään suuntaan ja myöhemmin kadu että opiskelee väärää alaa tms. Nämä asiat ei vaan tapahdu heti sekin ahdistaa.
Joo tiedän tunteen väärää alaa opiskelleena ja nyt on sitten ensikertalaisuus menetetty... pitää vaan yrittää katsoa vaihtoehdot mahdollisimman tarkkaan ja mennä sen perään mitä kokee eniten haluavansa. Oon huomannut että vaikka jonkin alan opiskelu olisikin kiinnostavaa niin työelämä ei sitten välttämättä vastaa sitä ollenkaan. Se on sinänsä harmi kun ei oikein tiedä etukäteen.
Mutta monella on nämä asiat hakusessa ja voi kestää kauankin että pääsee raiteilleen eli älä ainakaan sen takia ahdistele että olisit ainoa tms.
Etsi vaan se mitä itse haluat tehdä elämässä ja rohkeasti sitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä varmasti ihan silkkaa biologiaakin mukana. Eli käytännössä miehellä pitää olla jokin "tarkoitus", eli käytännössä emäntä/perhe mistä "huolehtia".
Miksi eivät sitten huolehdi kun sellaisen saavat??
Koska naiset pärjäävät hyvin ilman miestä nykyään, miehen "sukupuolirooli" on nykyisin turha asia kosks nainen tekee samoja asioita kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä varmasti ihan silkkaa biologiaakin mukana. Eli käytännössä miehellä pitää olla jokin "tarkoitus", eli käytännössä emäntä/perhe mistä "huolehtia".
Miksi eivät sitten huolehdi kun sellaisen saavat??
Koska naiset pärjäävät hyvin ilman miestä nykyään, miehen "sukupuolirooli" on nykyisin turha asia kosks nainen tekee samoja asioita kuin mies.
Sitten kun haluaa olla perinteisessä roolissa haukutaan kuitenkin lompakkoloiseksi?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Niin en vastannut, koska kysymys oli "miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa". Ihan tätä sun samaa pointtia olin ilmaisemassa. Tiiviimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas edellistä viestiäni ei julkaistu jossa kerroin että tätäkään palstaa ei olisi jos joku ahdistunut nörttimies ei olisi keksinyt nettiä.
Tuskinpa ne USAn puolustusvoimien tutkijat oli kovin ahdistuneita nörttejä. Todennäköisesti olivat pärjääviä ja sosiaalisia ihmisiä. Niin ne menestyneet it-jampat nytkin enimmäkseen on.
Menestyneillä IT-jampoilla on elämä mukavasti kunnossa, terve itsetunto ja nuorena löydetty fiksu vaimo.
Joita ne tosin yrittää pettää nuorempien, kauniimpien ja kiinnostavampien kanssa. Tunnen aika monta menestynyttä it-jamppaa juuri tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi henkisesti keskenkasvuista ihmistä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Näitä miesvauvoja kohtaan, joille nainen on pelkkä pillu?
On se kuule muutakin. Onse kuule perse ja suu myös kaupan päälle palttiarallaa että.
Mitäs siihen sanot mulkku?
Mulla on nyt sellaset perjantai nakkikioskifiilikset päällä että mitä jos otettais kunnon aihe vapaan keskustelubätle?
Mä voitan sut mä voitan sut, mulla ei ole enää mitää hävittävää kato.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Ja mistäs se itkemättömyys ja asenne on omaksuttu? Olisikos äidiltä, joka halusi kasvattaa pojastaan "kunnon" suomalaisen miehen.
Ei tarvitse mennä kuin tuonne länsinaapuriin, niin tilanne on erilainen. Tosin, ne ruotsalaiset naiset ovat myös erilaisia suomalaisiin verrattuna.
Toki jokainen on sen kulttuurin tuote jossa on kasvanut. Myös se äiti. Suomessa ei perinteisesti ole arvostettu tyhjän puhujia ja itkijöitä. Se on sitä sisua prkrle. Ehkä nykyisin toiset tavat toimia olisi parempia.
Miksi muuten tästäkin syyllistetään nimenomaan äitiä naisena. Missä on se isän vastuu?
Juuri näin. Miehen malli omaksutaan isältä, mikäli sellainen perheessä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua ihan siitäkin että yksin eläviä miehiä on niin paljon enemmän kuin naisia, että se vääristää kuvaa. Mistä se sitten johtuu?
Ei ole. Yksinelävissä on enemmän naisia kuin miehiä.
Niin kun lasketaan ne yli 75 v naiset mukaan, joiden äijät on potkaisseet tyhjää.
Vaikka palstaulit eivät pidä vanhoja naisia naisina ylipäänsä, luulisi heidänkin ymmärtävän, että nimenomaan vanhoilla ihmisillä vaikeassa elämäntilanteessa (pitkäaikainen puoliso kuollut, iän tuomat fyysiset rajoitteet ja sairaudet) yksineläminen on vaikeaa.
Kun puhutaan miksi miehet eivät itke tai ole tunteellisia niin se ei vaikuta syrjäytymiseen millään tavalla, voi olla että miehet syrjäyryvät entistä enemmän jos heitä pyritään saamaan tunteellisiksi koska silloin mies ei saa olla oma itsensä.
Huomaa hyvin että metsään mennään ja kovaa kun lähinnä naiset keskustelevat siitä miksi miehet syrjäytyvät.
M28
Toki jokainen on sen kulttuurin tuote jossa on kasvanut. Myös se äiti. Suomessa ei perinteisesti ole arvostettu tyhjän puhujia ja itkijöitä. Se on sitä sisua prkrle. Ehkä nykyisin toiset tavat toimia olisi parempia.