Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet lepää ja tekee isoja asioita, naiset tekee koko ajan jotain pientä. Sitten ajatellaan että nainen on ahkera, kun on aktiivinen. Mies rakensi talon ja nyt vaan laiskottelee.

Nykyisin miesten työt on kortilla joka tekee miehestä köyhän sekä ei naisen silmissä niin kiinnostavan. Tämä myös johtaa syrjäymiseen. Ei siis ole ainoa syy, mutta iso osatekijä

Montako taloa sinä olet rakentanut ja miksi?

No en ole omaa taloa rakentanut, mutta vanhempien taloa, kesämökkiä ja erilaista vajaa on tullut nikkaroitua, terassia, laituria, autoja, veneitä. Miesporukassa yleensä. Eikä kyse ollut nyt minusta vaan keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Isot pojat eivät itke". Mä luulen, että osasyynä on kasvatus sekä asenteet. Vaikka tunteiden ilmaiseminen on jo sallittua kaikille, monilla miehillä ei ole ollut iseistään eikä muista miehistä mallia tunteiden ilmaisemisessa. Siinä missä nainen purkaa pahaa oloaan äidilleen,  ystävilleen tai edes lääkärille, miesten on paljon vaikeampaa puhua tunteistaan kenellekään. Vaikka osaisikin, ei ole ketään, joka haluaisi kuunnella. Lääkäri koetaan liian "kliinisenä" ja lääkärikin määrää lopulta vain masennuslääkkeitä. Mies patoaa pahan olonsa sisälleen ja hakee helpommin helpotusta ahdistukseensa päihteistä, koska hänellä ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Jos ainoa ihminen, jonka mies koki oikeasti välittävän, oli vaimo, eron/kuoleman jälkeen mies saattaa kokea, että kukaan koko maailmassa ei välitä hänestä. Voi tulla kokemus omasta arvottomuudesta ja jos ei koe itseään minkään arvoiseksi, miksi välittäisi enää itsestäänkään? 

On hyvä muistaa, että läheskään kaikki sinkkumiehet eivät ole syrjäytyneitä. Eivät edes ne, jotka ovat työttömiä. Mies voi saada riittävän määrän arvostusta harrastuksistaan tai jostain muusta asiasta. Aina arvostuksen ei tarvitse edes tulla muilta ihmisiltä. Itseään voi arvostaa myös taitojensa vuoksi. Moni mies, joka on taitava käsistään, arvostaa itseään nähdessään kättensä jäljen vaikkapa itse tehdyssä huonekalussa, linnunpöntössä tai entisöidyssä jenkkiraudassa. 

.

Onko tämä hiljaisuus toisaalta mikään ihme, jos miehiltä ei hyväksytä kaikkia tunteita? Tai ainakin sanojen perusteella meidän haluttaisiin avautua enemmän, mutta sitten ne tunteet on vääriä. Jos mies avautuu naisen kaipuusta niin ensimmäisenä tullaan muistuttamaan, että kukaan ei ole kenellekään kelpaa parisuhdetta ja pitäisi vaan pitää suunsa supussa. Jos mies avautuu ulkonäköpaineista, käsketään kehittämään itsetuntoa/kasvattamaan munat ja pitämään suunsa supussa. Jos mies menee kertomaan masennuksesta, lääkäri tarjoaa ensimmäisenä lääkkeitä ja ottaa seuraavan asiakkaan vastaan.

Yleensäkin miesten heikkous ja valitus nähdään sellaisena, mihinkä ei haluta koskea tai se halutaan unohtaa. Jotakin limaista ja haisevat, mikä tuo pahan olon kaikille kanssaolijoille. Verrattuna naisiin, joiden yksinäisyyteen, koulustressiin, ulkonököpaineision ja masennukseen suhtaudutaan paljon empaattisemmin.

Esimerkiksi Hesarissa oli kuukausi sitten juttu lyhyistä miehistä, joista toinen koki olevansa Ikisinkku pituutensa takia. Psykologin ja kommentoijien mielipide: kukkupuhetta, vika on ainoastaan miehen korvien välissä ja itsetunnossa. Kun se saadaan lääkärin avulla kuntoon niin taatusti elämä hymyilee! Tosi empaattista... Jos kyseessä olisi ollut ylipainoinen nainen niin tutkija olisi myöntänyt, kuinka mekanismit meidän yhteiskunnassa suosii laijoja/kauniita naisia ja osittain vika on niissä.

Tää on kaikki aivan totta.

En sano tätä sillä että haluaisin kääntää asiaa miesten syyksi kun ihan vaan tuodakseni käytännön ongelman esiin. Mutta ei kyllä ne miehetkään aina edesauta omaa ymmärryksensaantiaan. Tosi usein vihaavat tai halveksivat juuri niitä ihmisiä, jotka on vastaanottavaisimpia sukupuoliroolien murtamiselle, eli niitä joilta todennäköisimmin voisivat saada myötätuntoa. On myös tosi yleistä että niitä vaikeita tunteita ilmaistaan joko hyökkäävästi tai hyökkäyksellä. Ei ole nimittäin kovin helppoa astua esiin tässä asiassa kun sitten kuitenkaan ei löydy vilpitöntä yhteistyöhalua miesten puolelta. Jostain syystä jaksan yrittää joskus välillä vähän vaikka näpit tulee poltettua useammin kuin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?

Miksi ei? :D

Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?

Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)

Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.

Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D

Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)

Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?

Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.

Mä olen tuollainen.

Nostan hattua.

Mä kanssa.

Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.

Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.

Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.

Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?

Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.

Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.

Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.

Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.

Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.

Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.

T: 40v patu

Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?

Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.

Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".

Kyllähän tuo on laiskaa kun ei tee mitään hyödyllistä ja loisii toisten rahoilla.

Eikö oma terveys ja sitä kautta perheen hyvinvointi sekä kodin siisteys ole sinusta hyödyllistä?

Lukutaitoa ja keskittymiskykyä kannattaa harjoitella läpi elämän.

Jos työelämä ei tarjoa sopivaa palkkaa ja haasteet on yliluonnollisen mahdottomat, niin miksi järkevän ihmisen pitäisi hakata päätä seinään halvalla?

Ei tuollainen veronmaksajien rahoilla toteutettu työllistys ja ihmisten sairastuttaminen uuvuksiin ole hyödyllistä. Pikemminkin se on tuhlausta ja hyväksikäyttöä.

Meilläkin miehellä oli varaa jäädä pois työelämästä viideksi vuodeksi koti-isäksi, kun työelämän vaatimukset eivät olleet terveet. Vaikkakin hän on edelleen työtön, kun palkat eivät kohtaa siinä suhteessa miten laadukas hän on monellakin tasolla.

Itse pitäisin hänet kotona hautaan asti.

Minä elätin perheen hyvätuloisena ja mies hoiti kodin juoksevat asiat. Yllättäen hänellä alkoi olla enemmän energiaa myös oman kuntonsa ylläpitämiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointi parani.

Vaikka olenkin hyvätuloinen ja vaikka miehenikin kävi aikoinaan töissä, niin ei meillä olisi ollut varaa hankkia siivoojaa tai kodinhoitajaa. Kotona oli kaaos ja lapset kärsivät huonosta pikaruuasta sekä vanhempien puutteesta.

Naisten kovat vaatimukset ja edelleen pinttyneet sukupuoliroolit ovat syynä sinkkumiesten heikkoon hyvinvointiin. Naisten pitäisi uskaltaa ottaa vastuuta myös miesten elättämisestä.

Mies ei kelpaa jos hän ei ole korkeasti koulutettu tai tulot eivät vastaa haaveita.

Miesten työolot nykyään matalapalkka-aloilla eivät ole terveet. Nainen voisi pelastaa miehensä elinikää vähentämällä niitä vaatimuksia.

Kyllä nykyään voisi naisetkin ottaa tiukan vastuun siitä että nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa kodin talouden ja lapset. Näin meillä toimittiin.

Postin lakko on parantanut mieheni mielialaa melkoisesti ja kun keskustelua on syntynyt työoloista ja palkoista.

Sellainen toive parempaan suuntaan on elossa, että työnteko joskus kannattaa.

On selvää että tässäkin keskustelussa naisia kuvottaa ajatus miehensä elättämisestä ja päävastuun otto perheen rahallisesta taloudesta. Sukupuoliroolit on edelleen tiukassa.

Kyllä naisten joskus pitäisi suostua tasa-arvoon. On selvää ettei Suomessa kahdella työssäkäyvällä ole varaa palkata siivoojaa tai hoitajaa lapsilleen. Silloin on realistista odottaa että vain toinen käy töissä.

Eli hyysäät masentunutta lompakkoloista. Kiitos ei. Parisuhde moisen kanssa ei kiinnosta. Miksi ottaa elättiä vaivoikseen?

Ei kypsässä parisuhteessa puhuta noin ihmisistä. Ei terve ihminen ja terve arvomaalmaltaan kutsu toisia lompakkoloisiksi.

Hyvin negatiivista näkökantaa. Taidat vain provosoida tai sitten voit itse tutkituttaa oman masentuneisuutesi. Näköalasi on hyvin synkkä.

Naapurissa asuu työtön maisteri iskä, joka ei ole ollut vuosiin työelämässä, mutta hoitaa kotia ja lukioikäisiä lapsia. Ei hän vaikuta masentuneelta. Aamulla lähtee uimahalliin ja kuulemma käy kirjastolla sekä syömässä ennen kuin menee kotiin siivoamaan ja päiväunille.

Kypsä parisuhde on kahden tasaveroisen ihmisen suhde. Ei sellainen jossa toinen on elättäjä ja toinen vapaamatkustaja. Olisit kuule saanut paremmankin kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.

Suosittelen muuttamaan olosuhteita sellaisiksi, että ne eivät ylläpidä tai luo ikäviä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.

Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Mikä ahdistaa? Yritä käsitellä ne tunteet, ei viina auta.

Mikä neuvo tuo on? Miten käsittelen?

Jahas edellistä viestiäni ei julkaistu jossa kerroin että tätäkään palstaa ei olisi jos joku ahdistunut nörttimies ei olisi keksinyt nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.

Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?

Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneet empaattiset miehet, menkää hoitoalalle! Paljon naiskollegoita sekä rentoa jutustelua ja kanssakäymistä. Saatte arvostusta sekä potilailta että muilta työntekijöiltä. Töissä voitte myös hetkeksi lopettaa omissa ongelmissanne rypemisen, harjoittelemaan sosiaalisuutta ja tuottamaan välitöntä iloa omalla olemisellanne vanhuksille ja potilaille. Miksi ei?

Sairaala- ja neulakammo.

Vierailija kirjoitti:

Voi johtua ihan siitäkin että yksin eläviä miehiä on niin paljon enemmän kuin naisia, että se vääristää kuvaa. Mistä se sitten johtuu?

Ei ole. Yksinelävissä on enemmän naisia kuin miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet lepää ja tekee isoja asioita, naiset tekee koko ajan jotain pientä. Sitten ajatellaan että nainen on ahkera, kun on aktiivinen. Mies rakensi talon ja nyt vaan laiskottelee.

Nykyisin miesten työt on kortilla joka tekee miehestä köyhän sekä ei naisen silmissä niin kiinnostavan. Tämä myös johtaa syrjäymiseen. Ei siis ole ainoa syy, mutta iso osatekijä

Montako taloa sinä olet rakentanut ja miksi?

Miten tämä kysymys saa näin paljon yläpeukkuja kun ei edes tiedetä vastausta :D

Vierailija kirjoitti:

Jahas edellistä viestiäni ei julkaistu jossa kerroin että tätäkään palstaa ei olisi jos joku ahdistunut nörttimies ei olisi keksinyt nettiä.

Tuskinpa ne USAn puolustusvoimien tutkijat oli kovin ahdistuneita nörttejä. Todennäköisesti olivat pärjääviä ja sosiaalisia ihmisiä. Niin ne menestyneet it-jampat nytkin enimmäkseen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet lepää ja tekee isoja asioita, naiset tekee koko ajan jotain pientä. Sitten ajatellaan että nainen on ahkera, kun on aktiivinen. Mies rakensi talon ja nyt vaan laiskottelee.

Nykyisin miesten työt on kortilla joka tekee miehestä köyhän sekä ei naisen silmissä niin kiinnostavan. Tämä myös johtaa syrjäymiseen. Ei siis ole ainoa syy, mutta iso osatekijä

Montako taloa sinä olet rakentanut ja miksi?

No en ole omaa taloa rakentanut, mutta vanhempien taloa, kesämökkiä ja erilaista vajaa on tullut nikkaroitua, terassia, laituria, autoja, veneitä. Miesporukassa yleensä. Eikä kyse ollut nyt minusta vaan keskimäärin.

Eikö tuo nyt ole juuri sellaista pientä puuhastelua, josta naisia niin kritisoit?

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneet empaattiset miehet, menkää hoitoalalle! Paljon naiskollegoita sekä rentoa jutustelua ja kanssakäymistä. Saatte arvostusta sekä potilailta että muilta työntekijöiltä. Töissä voitte myös hetkeksi lopettaa omissa ongelmissanne rypemisen, harjoittelemaan sosiaalisuutta ja tuottamaan välitöntä iloa omalla olemisellanne vanhuksille ja potilaille. Miksi ei?

Näin miehenä pakko sanoa että olipas typerä neuvo.

Syrjäytynyt ihminen on syrjäytynyt koska hänellä ei ole mielekästä tekemistä.

Miten ne naiskollegat auttaa syrjäytynyttä ihmistä paremmin kuin mieskollegat?

Miehet syrjäytyvät koska heille ei ole mielekästä tekemistä ja harvaa miestä kiinnostaa olla hoitsuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi johtua ihan siitäkin että yksin eläviä miehiä on niin paljon enemmän kuin naisia, että se vääristää kuvaa. Mistä se sitten johtuu?

Ei ole. Yksinelävissä on enemmän naisia kuin miehiä.

Niin kun lasketaan ne yli 75 v naiset mukaan, joiden äijät on potkaisseet tyhjää.

Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.

Suosittelen muuttamaan olosuhteita sellaisiksi, että ne eivät ylläpidä tai luo ikäviä tunteita.

Ei tuo ole mielekäs eikä edes mahdollinen ratkaisu. Tunteet kuuluu normaaliin elämään. Joskus on ulkoisia ongelmia jotka on ratkaistavissa, mutta jos se ei ole ihan yhden iltapäivän projekti niin miksi ihmeessä sen ajaksi ei tekisi oloaan mahdollisimman mukavaksi ja ristiriidattomaksi ja ylläpitäisi emotionaalista resilienssiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet lepää ja tekee isoja asioita, naiset tekee koko ajan jotain pientä. Sitten ajatellaan että nainen on ahkera, kun on aktiivinen. Mies rakensi talon ja nyt vaan laiskottelee.

Nykyisin miesten työt on kortilla joka tekee miehestä köyhän sekä ei naisen silmissä niin kiinnostavan. Tämä myös johtaa syrjäymiseen. Ei siis ole ainoa syy, mutta iso osatekijä

Montako taloa sinä olet rakentanut ja miksi?

No en ole omaa taloa rakentanut, mutta vanhempien taloa, kesämökkiä ja erilaista vajaa on tullut nikkaroitua, terassia, laituria, autoja, veneitä. Miesporukassa yleensä. Eikä kyse ollut nyt minusta vaan keskimäärin.

Eikö tuo nyt ole juuri sellaista pientä puuhastelua, josta naisia niin kritisoit?

Niinpä ja täysin turhaa työtä, jonka ammattilainen tekisi nopeammin ja tehokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?

Mikä ahdistaa? Yritä käsitellä ne tunteet, ei viina auta.

Mikä neuvo tuo on? Miten käsittelen?

Esim. Keskustelemalla niistä jonkun kanssa? Siksi aloitin kysymällä mikä ahdistaa. Tai sitten itsekseen mietit miksi ahdistaa, mitä voisit tehdä asialle jotta ei ahdistaisi, yritä eliminoida ahdistuksen aiheuttaja jne.