Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?
28.11.2019 |
Tästä on varmaan keskusteltu vuosia, mutta minä en tiedä vieläkään vastausta. Mistä niin iso ero johtuu?
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Tuskin välitätte syrjäytyneistä miehistä.
"teistä".. mälliränniksi olet varsinainen koomikko.
Mällit ei oo kyllä koskenutkaan minuun.
Miksi olet niin ilkeä täysin tuntemattomalle?
Miksi jauhat p*skaa miehistä joista et tiedä mitään? Ja tuosta kommentistasi kun ottaa v*ttuilun pois niin jää tyhjä tekstirivi.
En oo todellakaan jauhanu paskaa. Enkä edes vittuillut, olin tosissani? Mikä sua vaivaa? En oo tahtonut kenellekään mitään pahaa.
olet ketjussa jonka funktio on: kerrotaan syitä miksi miehet ovat paskoja.
Mut hei, hyvä jos kelpaat jollekin. Tämäkään ei ole v*ttuilua, uskotkos?
Tässä kyllä pohdittiin miesten syrjäytymisten syitä, jos kukaan ei välittäisi ei koko keskustelua olisi edes aloitettu. Se, että jotkut kirjoittaa negatiivisesti ei tarkoita että kaikki ovat samaa mieltä tai että jokaisella kommentilla tarkotettaisiin pahaa.
Eikä paljoa kannata uskoa koska näytät haluavan vain haukkua minua vaikken mitään ole sinulle tehnyt. Surullista, oikeasti.
Sama kun miehet pohtisivat jossain palstalla miksi naiset tykkäävät ottaa parisuhteessa turpiinsa.
Virhe lähtöolettamuksessa.
Aletaan siitä mikä on syrjäytyminen ja miksi se olisi ongelma?
väestöliitto
Myös osallisuus ja syrjäytyminen ovat sukupuolistuneita ilmiöitä
Hyvinvointi ja terveys ovat osatekijöinä ihmisten osallisuuden ja toisaalta syrjäytymisen kokemuksissa.
Osallisuus voidaan määritellä kolmen osatekijän kautta:
riittävä toimeentulo ja hyvinvointi
toiminnallinen osallisuus
yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys.
Tutkimuksen mukaan osallisuuden kokemuksissa voi olla sukupuolen mukaisia eroja. Esimerkiksi köyhät miehet eivät katso niin pitkälle tulevaisuuteen kuin köyhät naiset. Lisäksi köyhät miehet kokevat naisiin verrattuna syvempää arvottomuutta ja enemmän yksinäisyyttä.
Miesten kohdalla omanarvontunto on voimakkaasti sidottu työhön ja rahaan. Naisilla sen sijaan vaikuttaa olevan enemmän keinoja rakentaa omanarvontunnetta taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Naisilla arvokkuutta tuottavat ansiotyön ohella esimerkiksi äitiys ja vapaaehtoistyö.
Syrjäytymisen taustatekijöitä voivat olla esimerkiksi
koulutuksen puute
työttömyys
sairastuminen
toimeentulon puute
asunnottomuus
mielenterveyden ongelmat
päihteiden käyttö
väkivaltaisuus ja rikollisuus.
Monet syrjäytymisen taustatekijöistä ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Esimerkiksi
asunnottomista kaksi kolmasosaa (66 %) oli miehiä vuonna 2018
vangeista valtaosa (92 %) oli miehiä vuonna 2017.
Tutkimuksen mukaan syrjäytyneitä nuoria on 15–29-vuotiaiden ikäluokasta noin viisi prosenttia, joista kaksi kolmasosaa on miehiä.
Ja jos sama porukka määrittelii että nainen on epäonnistuja jollei ole kolmea lasta te suhtautuisitte asiaan kuinka? Olisitte samaa mieltä vai toteaisitte aikojen muuttuneen?
riittävä toimeentulo ja hyvinvointi
toiminnallinen osallisuus
yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys.
eli jos istuu päivät koneella pelaamassa se ei ole ongelma koska siinä osallistuu ja kuuluu yhteisöön. Ei tosin teidän yhteisöönne. Kyllä siinä ehtii vähän postia käydä jakamassa pelien lomassa.
muuta:
- naisten määrä asunnottomissa on nousussa
- päihteet: olut on paha, viini on hyvä, eikös näin?
Eli et ymmärrä ollenkaan miten nämä tulokset on saatu? Ihmiset itse ovat arvioineet osallisuuttaan, tyytyväisyyttään ja terveydentilansa. Kukaan muu ulkoapäin ei ole sitä määritellyt vaan kyseessä on tutkimukseen osallistuneiden ihmisten oma kokemus. Sen jälkeen on katsottu mitä näiden tuntemusten taustalta löytyy.
Missasin että laitoit linkkiä mihinkään tutkimukseen.
Linkki oli tuolla aiemmin.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/hyvinvointi…
Miksi trans sukupuoli on sotkettu tuonne, kuin se olisi ihan normaali asia ?
Koska se on.
No eipä todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
No ei ole kukaan väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
tosi jaloa muka esiintyä , että aihe kiinnostaa ,vaikka kyseessä on vain tarve päästä ylimielisenä leveilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella miehellä tuntuu olevan joku ajatus että kun ei ole naista niin ei sitten koko elämällä ole väliä. Omasta itsestä ei välitetä eikä pidetä huolta.
Tuo on totta, mutta mistä se johtuu? Tuollainen ajatteluhan on järjetöntä. Miksi niin moni mies siihen lankeaa? Onko niin iso osa miehistä vain niin yksinkertaisia? Eivätkö miehet ole oikein elinkelpoisia, kun niillä ei ole mitään elämänhimoa?
Jos ei huvita elää niin tarmokkaasti koska ei ole lähellä naista ja pillua joka on elämän tärkein asia miehelle? Miksi pitäisi jos ei saa sitä mitä haluaa? Miehet eivät ole yhtä itsekeskeisiä kuin naiset jotka haluavat itselleen maksimaaliset huvitukset, eivätkä suinkaan jakaa iloja tai varsinkaan surua miehen kanssa. Naiselle esim. vaniljalatte ja DEKO-lehti on tärkeämpää elämässä kuin miehen sykkivä penis sisällään. Olihan juuri tutkimuskin, että naiset valitsisivat suklaan seksin sijaan jos jompikumpi pitäisi elämästä pois tiputtaa. Lisäksi naisille on ihan ensiarvoisen tärkeää, että hyötyvät miehestä, tavalla tai toisella.
Elämän tärkein asia? Oikeasti?
Moni mies on tottunut siihen, että nainen pitää huolen pariskunnan sosiaalisista suhteista. Järjestää menoja, muistaa kavereiden synttärit ja pitää yhteyttä miehenkin sukuun. Jos tulee ero, kaikki yhteydet katkeaa. Tämä on varmasti yksi syy.
Tämän olen huomannut esimerkiksi pappani jäätyä leskeksi. Pappani on nykyään yksinäinen, ei ota koskaan keneenkään itse aktiivisesti yhteyttä. Nyt huomaa selvästi, että mummoni hoiti aina kaiken yhteydenpidon ja heidän molempien sosiaaliset suhteet. On vaikeuksia ottaa yhteyttä edes omiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.
Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".
Kyllähän tuo on laiskaa kun ei tee mitään hyödyllistä ja loisii toisten rahoilla.
Eikö oma terveys ja sitä kautta perheen hyvinvointi sekä kodin siisteys ole sinusta hyödyllistä?
Lukutaitoa ja keskittymiskykyä kannattaa harjoitella läpi elämän.
Jos työelämä ei tarjoa sopivaa palkkaa ja haasteet on yliluonnollisen mahdottomat, niin miksi järkevän ihmisen pitäisi hakata päätä seinään halvalla?
Ei tuollainen veronmaksajien rahoilla toteutettu työllistys ja ihmisten sairastuttaminen uuvuksiin ole hyödyllistä. Pikemminkin se on tuhlausta ja hyväksikäyttöä.
Meilläkin miehellä oli varaa jäädä pois työelämästä viideksi vuodeksi koti-isäksi, kun työelämän vaatimukset eivät olleet terveet. Vaikkakin hän on edelleen työtön, kun palkat eivät kohtaa siinä suhteessa miten laadukas hän on monellakin tasolla.
Itse pitäisin hänet kotona hautaan asti.
Minä elätin perheen hyvätuloisena ja mies hoiti kodin juoksevat asiat. Yllättäen hänellä alkoi olla enemmän energiaa myös oman kuntonsa ylläpitämiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointi parani.
Vaikka olenkin hyvätuloinen ja vaikka miehenikin kävi aikoinaan töissä, niin ei meillä olisi ollut varaa hankkia siivoojaa tai kodinhoitajaa. Kotona oli kaaos ja lapset kärsivät huonosta pikaruuasta sekä vanhempien puutteesta.
Naisten kovat vaatimukset ja edelleen pinttyneet sukupuoliroolit ovat syynä sinkkumiesten heikkoon hyvinvointiin. Naisten pitäisi uskaltaa ottaa vastuuta myös miesten elättämisestä.
Mies ei kelpaa jos hän ei ole korkeasti koulutettu tai tulot eivät vastaa haaveita.
Miesten työolot nykyään matalapalkka-aloilla eivät ole terveet. Nainen voisi pelastaa miehensä elinikää vähentämällä niitä vaatimuksia.
Kyllä nykyään voisi naisetkin ottaa tiukan vastuun siitä että nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa kodin talouden ja lapset. Näin meillä toimittiin.
Postin lakko on parantanut mieheni mielialaa melkoisesti ja kun keskustelua on syntynyt työoloista ja palkoista.
Sellainen toive parempaan suuntaan on elossa, että työnteko joskus kannattaa.
On selvää että tässäkin keskustelussa naisia kuvottaa ajatus miehensä elättämisestä ja päävastuun otto perheen rahallisesta taloudesta. Sukupuoliroolit on edelleen tiukassa.
Kyllä naisten joskus pitäisi suostua tasa-arvoon. On selvää ettei Suomessa kahdella työssäkäyvällä ole varaa palkata siivoojaa tai hoitajaa lapsilleen. Silloin on realistista odottaa että vain toinen käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
"Isot pojat eivät itke". Mä luulen, että osasyynä on kasvatus sekä asenteet. Vaikka tunteiden ilmaiseminen on jo sallittua kaikille, monilla miehillä ei ole ollut iseistään eikä muista miehistä mallia tunteiden ilmaisemisessa. Siinä missä nainen purkaa pahaa oloaan äidilleen, ystävilleen tai edes lääkärille, miesten on paljon vaikeampaa puhua tunteistaan kenellekään. Vaikka osaisikin, ei ole ketään, joka haluaisi kuunnella. Lääkäri koetaan liian "kliinisenä" ja lääkärikin määrää lopulta vain masennuslääkkeitä. Mies patoaa pahan olonsa sisälleen ja hakee helpommin helpotusta ahdistukseensa päihteistä, koska hänellä ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Jos ainoa ihminen, jonka mies koki oikeasti välittävän, oli vaimo, eron/kuoleman jälkeen mies saattaa kokea, että kukaan koko maailmassa ei välitä hänestä. Voi tulla kokemus omasta arvottomuudesta ja jos ei koe itseään minkään arvoiseksi, miksi välittäisi enää itsestäänkään?
On hyvä muistaa, että läheskään kaikki sinkkumiehet eivät ole syrjäytyneitä. Eivät edes ne, jotka ovat työttömiä. Mies voi saada riittävän määrän arvostusta harrastuksistaan tai jostain muusta asiasta. Aina arvostuksen ei tarvitse edes tulla muilta ihmisiltä. Itseään voi arvostaa myös taitojensa vuoksi. Moni mies, joka on taitava käsistään, arvostaa itseään nähdessään kättensä jäljen vaikkapa itse tehdyssä huonekalussa, linnunpöntössä tai entisöidyssä jenkkiraudassa.
.
Onko tämä hiljaisuus toisaalta mikään ihme, jos miehiltä ei hyväksytä kaikkia tunteita? Tai ainakin sanojen perusteella meidän haluttaisiin avautua enemmän, mutta sitten ne tunteet on vääriä. Jos mies avautuu naisen kaipuusta niin ensimmäisenä tullaan muistuttamaan, että kukaan ei ole kenellekään kelpaa parisuhdetta ja pitäisi vaan pitää suunsa supussa. Jos mies avautuu ulkonäköpaineista, käsketään kehittämään itsetuntoa/kasvattamaan munat ja pitämään suunsa supussa. Jos mies menee kertomaan masennuksesta, lääkäri tarjoaa ensimmäisenä lääkkeitä ja ottaa seuraavan asiakkaan vastaan.
Yleensäkin miesten heikkous ja valitus nähdään sellaisena, mihinkä ei haluta koskea tai se halutaan unohtaa. Jotakin limaista ja haisevat, mikä tuo pahan olon kaikille kanssaolijoille. Verrattuna naisiin, joiden yksinäisyyteen, koulustressiin, ulkonököpaineision ja masennukseen suhtaudutaan paljon empaattisemmin.
Esimerkiksi Hesarissa oli kuukausi sitten juttu lyhyistä miehistä, joista toinen koki olevansa Ikisinkku pituutensa takia. Psykologin ja kommentoijien mielipide: kukkupuhetta, vika on ainoastaan miehen korvien välissä ja itsetunnossa. Kun se saadaan lääkärin avulla kuntoon niin taatusti elämä hymyilee! Tosi empaattista... Jos kyseessä olisi ollut ylipainoinen nainen niin tutkija olisi myöntänyt, kuinka mekanismit meidän yhteiskunnassa suosii laijoja/kauniita naisia ja osittain vika on niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella miehellä tuntuu olevan joku ajatus että kun ei ole naista niin ei sitten koko elämällä ole väliä. Omasta itsestä ei välitetä eikä pidetä huolta.
Tuo on totta, mutta mistä se johtuu? Tuollainen ajatteluhan on järjetöntä. Miksi niin moni mies siihen lankeaa? Onko niin iso osa miehistä vain niin yksinkertaisia? Eivätkö miehet ole oikein elinkelpoisia, kun niillä ei ole mitään elämänhimoa?
Jos ei huvita elää niin tarmokkaasti koska ei ole lähellä naista ja pillua joka on elämän tärkein asia miehelle? Miksi pitäisi jos ei saa sitä mitä haluaa? Miehet eivät ole yhtä itsekeskeisiä kuin naiset jotka haluavat itselleen maksimaaliset huvitukset, eivätkä suinkaan jakaa iloja tai varsinkaan surua miehen kanssa. Naiselle esim. vaniljalatte ja DEKO-lehti on tärkeämpää elämässä kuin miehen sykkivä penis sisällään. Olihan juuri tutkimuskin, että naiset valitsisivat suklaan seksin sijaan jos jompikumpi pitäisi elämästä pois tiputtaa. Lisäksi naisille on ihan ensiarvoisen tärkeää, että hyötyvät miehestä, tavalla tai toisella.
Uuuuuuhhhh, pitääkin mennä tästä heti tekemään vaniljalatte!
ps. Pidän kyllä seksistä enemmän kuin lateista, mutta valitettavasti miehet on sietämättömiä joten joudun lohduttamaan itseäni sokerittomalla makusiirapilla kauramaitokahvissani.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
En usko, että kaikki ketjuun kirjoittaneet olisivat lapsettomia tai ainoastaan tyttölasten vanhempia. Varmasti jokaista poikalapsen vanhempaa ainakin jossain vaiheessa huolestuttaa poikansa syrjäytymisen mahdollisuus. Ensin ehkä kaverittomuus, koulukiusatuksi joutuminen, sitten teininä väärään seuraan ajautuminen, opiskelupaikan valinta, työllistyminen jne. Jotta voisi tukea omaa lastaan ja tehdä asioita, joilla syrjäytymistä voisi ehkäistä, on hyvä ymmärtää syrjäytymisen syitä.
Lähipiirissäni on kaksi nuorta miestä, joilla oli aiemmin varsin suuri syrjäytymisen riski. He eivät kuitenkaan syrjäytyneet, koska isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset ja koko lähisuku kannatteli vaikeiden aikojen yli. Heitä ei jätetty selviytymään yksin vaan autettiin takaisin jaloilleen niin taloudellisesti, käytännön asioissa kuin henkisellä tuellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kellään ei kiinnosta syrjäytynyt nainen. Ovat olemassa mutta näkymättömiä,
Nuoret miehet keskittyvät pelaamiseen ja möllöttämiseen dopamiinin takia.
https://seura.fi/asiat/tutkivat/kukaan-tieda-kukaan-tutki-silti-peli-ko…
https://www.tylkkari.fi/tiede/peliriippuvaisen-dopamiinipajatso-kilisee…
Toisaalta some voi tehdä saman ilmiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turha yrittää kun ei voi voittaa
t 27 neitsyt mies
Minä olen koko ikäni asunut yksin ja en kyllä ole syrjäytynyt joten taidan olla poikkeus tapaus.
Käyn töissä sekä harrastan liikuntaa ja näen ystäviä melko usein joten olisiko siinä ne syyt miksi en ole syrjäytynyt?
Alkoholia en käytä joten olen "syrjäytynyt" juhlapyhinä kun silloin ei kiinnosta olla humalaisten joukossa ainoa selväpäinen.
Mies29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Isot pojat eivät itke". Mä luulen, että osasyynä on kasvatus sekä asenteet. Vaikka tunteiden ilmaiseminen on jo sallittua kaikille, monilla miehillä ei ole ollut iseistään eikä muista miehistä mallia tunteiden ilmaisemisessa. Siinä missä nainen purkaa pahaa oloaan äidilleen, ystävilleen tai edes lääkärille, miesten on paljon vaikeampaa puhua tunteistaan kenellekään. Vaikka osaisikin, ei ole ketään, joka haluaisi kuunnella. Lääkäri koetaan liian "kliinisenä" ja lääkärikin määrää lopulta vain masennuslääkkeitä. Mies patoaa pahan olonsa sisälleen ja hakee helpommin helpotusta ahdistukseensa päihteistä, koska hänellä ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Jos ainoa ihminen, jonka mies koki oikeasti välittävän, oli vaimo, eron/kuoleman jälkeen mies saattaa kokea, että kukaan koko maailmassa ei välitä hänestä. Voi tulla kokemus omasta arvottomuudesta ja jos ei koe itseään minkään arvoiseksi, miksi välittäisi enää itsestäänkään?
On hyvä muistaa, että läheskään kaikki sinkkumiehet eivät ole syrjäytyneitä. Eivät edes ne, jotka ovat työttömiä. Mies voi saada riittävän määrän arvostusta harrastuksistaan tai jostain muusta asiasta. Aina arvostuksen ei tarvitse edes tulla muilta ihmisiltä. Itseään voi arvostaa myös taitojensa vuoksi. Moni mies, joka on taitava käsistään, arvostaa itseään nähdessään kättensä jäljen vaikkapa itse tehdyssä huonekalussa, linnunpöntössä tai entisöidyssä jenkkiraudassa.
.
Onko tämä hiljaisuus toisaalta mikään ihme, jos miehiltä ei hyväksytä kaikkia tunteita? Tai ainakin sanojen perusteella meidän haluttaisiin avautua enemmän, mutta sitten ne tunteet on vääriä. Jos mies avautuu naisen kaipuusta niin ensimmäisenä tullaan muistuttamaan, että kukaan ei ole kenellekään kelpaa parisuhdetta ja pitäisi vaan pitää suunsa supussa. Jos mies avautuu ulkonäköpaineista, käsketään kehittämään itsetuntoa/kasvattamaan munat ja pitämään suunsa supussa. Jos mies menee kertomaan masennuksesta, lääkäri tarjoaa ensimmäisenä lääkkeitä ja ottaa seuraavan asiakkaan vastaan.Yleensäkin miesten heikkous ja valitus nähdään sellaisena, mihinkä ei haluta koskea tai se halutaan unohtaa. Jotakin limaista ja haisevat, mikä tuo pahan olon kaikille kanssaolijoille. Verrattuna naisiin, joiden yksinäisyyteen, koulustressiin, ulkonököpaineision ja masennukseen suhtaudutaan paljon empaattisemmin.
Esimerkiksi Hesarissa oli kuukausi sitten juttu lyhyistä miehistä, joista toinen koki olevansa Ikisinkku pituutensa takia. Psykologin ja kommentoijien mielipide: kukkupuhetta, vika on ainoastaan miehen korvien välissä ja itsetunnossa. Kun se saadaan lääkärin avulla kuntoon niin taatusti elämä hymyilee! Tosi empaattista... Jos kyseessä olisi ollut ylipainoinen nainen niin tutkija olisi myöntänyt, kuinka mekanismit meidän yhteiskunnassa suosii laijoja/kauniita naisia ja osittain vika on niissä.
No sepä just, että edelleenkään ei hyväksytä. Varhaiskasvatukseen on nyt otettu nk tunteiden sanoittaminen ja voi olla, että tämän päivän taaperot saavat aikuisina jo puhua ihan vapaasti omista tunteistaan sukupuolesta riippumatta eikä miesten enää odoteta toimivan tietyllä tavalla. Heistäkin tulee aikanaan lääkäreitä ja psykologeja, jotka osaavat ajatella toisin kuin vanhemmat sukupolvet. Tietenkin on paljon asioita, joita ihminen ei pysty muuttamaan (kuten vaikka pituus), mutta sen aiheuttamat tunteet pitää silti saada ilmaista ja käsitellä. "Ryhdistäydy", "ota itseäsi niskasta kiinni", "tee jotain" yms ovat ilmaisuja, joilla vain vähätellään toisen kokemuksia tai tunteita, jos ei voida myös kertoa, miten ja mitä pitää tehdä.
Yksi on palkkataso. Miehet ovat älyltään vähän heikompia keskimäärin kuin tytöt ovat.
Nykyään vaaditaan koulutusta ja pojat eivät pärjää älyä vaativassa koulurakennelmassa ja sitä kautta työelämässä. Työelämä vaatii tehokkuutta, napakkuutta ja älykkäitä ratkaisuja pitkäjänteisessä muodossa.
Miehet ovat usein vähän lyhytjänteisiä ja heikkohermoisia. Eivät kykene hahmottamaan monia asioita saman aikaisesti. Heidän tiimityötaito on heikko ja sosiaalinen verkostoituminen olematonta.
Ei ole lainkaan tavatonta että nykyään monissa perheissä mies on työttömänä koti-isänä ja nainen luo sen uran.
Tämä kuitenkin vaatii naiselta modernia sopeutumiskykyä olla luova ja oman elämänsä seppä.
Miehillä palkkataso on aika heikko keskimäärin nykyään ja on pätkätyöttömyyttä paljon.
Naisten tehtävänä olisi nyt hyväksyä miehet sellaisina kuin ne on. Tai yhteiskunnan pitäisi tulla miehiä vastaan. On selvää ettei yhteiskunta nykyisessä muodossa ole oikein miehille sopiva.
Miehiltä puuttuu joustoa. Ne harvat jotka joustavat ovat sitten kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Loput pelaa ja dokailee.
Tämähän johtaa kunnon silmukkaan, ei ole ketään-ei väliä millään enkä huolehdi itsestäni ja en huolehdi itsestäni enkä välitä-en tule ketään löytämäänkään. Valitettavaa vain että näin usein on. Miehet tarvii naisen joka pukee, pesee, ruokkii, pyykkää ja siivoaa. Ei ihme että parisuhde pidentää miehen mutta lyhentää naisen elinikäennustetta.
Vierailija kirjoitti:
Monella miehellä tuntuu olevan joku ajatus että kun ei ole naista niin ei sitten koko elämällä ole väliä. Omasta itsestä ei välitetä eikä pidetä huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
En usko, että kaikki ketjuun kirjoittaneet olisivat lapsettomia tai ainoastaan tyttölasten vanhempia. Varmasti jokaista poikalapsen vanhempaa ainakin jossain vaiheessa huolestuttaa poikansa syrjäytymisen mahdollisuus. Ensin ehkä kaverittomuus, koulukiusatuksi joutuminen, sitten teininä väärään seuraan ajautuminen, opiskelupaikan valinta, työllistyminen jne. Jotta voisi tukea omaa lastaan ja tehdä asioita, joilla syrjäytymistä voisi ehkäistä, on hyvä ymmärtää syrjäytymisen syitä.
Lähipiirissäni on kaksi nuorta miestä, joilla oli aiemmin varsin suuri syrjäytymisen riski. He eivät kuitenkaan syrjäytyneet, koska isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset ja koko lähisuku kannatteli vaikeiden aikojen yli. Heitä ei jätetty selviytymään yksin vaan autettiin takaisin jaloilleen niin taloudellisesti, käytännön asioissa kuin henkisellä tuellakin.
Tämä. Itselläni on kolme lasta ,kaksi poikaa ja tytär. Tytär on energinen ja aktiivinen. Harrastaa, tekee, pärjää koulussa ja on paljon kavereita. Kunnianhimoinen tulevaisuuden suhteen. Pojat lähinnä möllöttää pelata nettipelejä. Koulu on välttämätön paha, joka ei kiinnosta muuten kuin sen vuoksi ettei äiti ragee. Esikoisen sain potkittua opiskelemaan ja luojan kiitos tapasi avokkinsa siellä ja ryhdistäytyi,valmistui ja meni töihin. Mietin vaan miten käy jos ero tulee. Nuorempi kyllä huolettaa vielä enemmän kun mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta. Älyltään ja kyvyiltään kaikki kolme olisivat yhtä lahjakkaita. Pojat vaan on laiskoja ja vaikea heitä on motivoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.
Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".
pelkästään loinen siis
Miehestä sanotaan loinen, mutta kun sen tekee perheenäiti niin ei ole loinen vaan iloinen pelkästään :D
Nää on nää puutuneet sukupuoliroolit ja asenteet edelleen.
Naisilta vaaditaan edelleen joustoa kirjoitti:
Yksi on palkkataso. Miehet ovat älyltään vähän heikompia keskimäärin kuin tytöt ovat.
Nykyään vaaditaan koulutusta ja pojat eivät pärjää älyä vaativassa koulurakennelmassa ja sitä kautta työelämässä. Työelämä vaatii tehokkuutta, napakkuutta ja älykkäitä ratkaisuja pitkäjänteisessä muodossa.
Miehet ovat usein vähän lyhytjänteisiä ja heikkohermoisia. Eivät kykene hahmottamaan monia asioita saman aikaisesti. Heidän tiimityötaito on heikko ja sosiaalinen verkostoituminen olematonta.
Ei ole lainkaan tavatonta että nykyään monissa perheissä mies on työttömänä koti-isänä ja nainen luo sen uran.
Tämä kuitenkin vaatii naiselta modernia sopeutumiskykyä olla luova ja oman elämänsä seppä.
Miehillä palkkataso on aika heikko keskimäärin nykyään ja on pätkätyöttömyyttä paljon.
Naisten tehtävänä olisi nyt hyväksyä miehet sellaisina kuin ne on. Tai yhteiskunnan pitäisi tulla miehiä vastaan. On selvää ettei yhteiskunta nykyisessä muodossa ole oikein miehille sopiva.
Miehiltä puuttuu joustoa. Ne harvat jotka joustavat ovat sitten kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Loput pelaa ja dokailee.
Olipa siinä kasa asenteellista paskaa, jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Koska se on.