Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?
28.11.2019 |
Tästä on varmaan keskusteltu vuosia, mutta minä en tiedä vieläkään vastausta. Mistä niin iso ero johtuu?
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko ikäni asunut yksin ja en kyllä ole syrjäytynyt joten taidan olla poikkeus tapaus.
Käyn töissä sekä harrastan liikuntaa ja näen ystäviä melko usein joten olisiko siinä ne syyt miksi en ole syrjäytynyt?
Alkoholia en käytä joten olen "syrjäytynyt" juhlapyhinä kun silloin ei kiinnosta olla humalaisten joukossa ainoa selväpäinen.
Mies29
Olet sen lisäksi valehtelijakin vielä. Et ole töissä nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Naisilta vaaditaan edelleen joustoa kirjoitti:
Yksi on palkkataso. Miehet ovat älyltään vähän heikompia keskimäärin kuin tytöt ovat.
Nykyään vaaditaan koulutusta ja pojat eivät pärjää älyä vaativassa koulurakennelmassa ja sitä kautta työelämässä. Työelämä vaatii tehokkuutta, napakkuutta ja älykkäitä ratkaisuja pitkäjänteisessä muodossa.
Miehet ovat usein vähän lyhytjänteisiä ja heikkohermoisia. Eivät kykene hahmottamaan monia asioita saman aikaisesti. Heidän tiimityötaito on heikko ja sosiaalinen verkostoituminen olematonta.
Ei ole lainkaan tavatonta että nykyään monissa perheissä mies on työttömänä koti-isänä ja nainen luo sen uran.
Tämä kuitenkin vaatii naiselta modernia sopeutumiskykyä olla luova ja oman elämänsä seppä.
Miehillä palkkataso on aika heikko keskimäärin nykyään ja on pätkätyöttömyyttä paljon.
Naisten tehtävänä olisi nyt hyväksyä miehet sellaisina kuin ne on. Tai yhteiskunnan pitäisi tulla miehiä vastaan. On selvää ettei yhteiskunta nykyisessä muodossa ole oikein miehille sopiva.
Miehiltä puuttuu joustoa. Ne harvat jotka joustavat ovat sitten kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Loput pelaa ja dokailee.
Olipa siinä kasa asenteellista paskaa, jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ei taida oikein sopia sinun kuplaasi jota kutsut todellisuudeksi. Toki ymmärrän kyllä harhasi.
Nauti harhastasi ja provosoidu todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.
Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".
pelkästään loinen siis
Miehestä sanotaan loinen, mutta kun sen tekee perheenäiti niin ei ole loinen vaan iloinen pelkästään :D
Nää on nää puutuneet sukupuoliroolit ja asenteet edelleen.
Juurihan sinulle todistettiin, että Suomessa kotiäitiys on ohimenevä vaihe perheen elämässä. koko ajan myöskin yritetään saamaan isiä kantamaan enemmän vastuuta lapsistaan eli miehillä on yhtäläiset mahdollisuudet jäädä vanhempainvapaalle kuin äidille. Mutta eipä tunnu miehiä kiinnostavan. jonkun vaan nyt on hoidettava ne lapset kun kerran ei enää seimiäkään ole ,jonne muutaman viikon ikäisen muksen voi dumbata työpäivän ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
En usko, että kaikki ketjuun kirjoittaneet olisivat lapsettomia tai ainoastaan tyttölasten vanhempia. Varmasti jokaista poikalapsen vanhempaa ainakin jossain vaiheessa huolestuttaa poikansa syrjäytymisen mahdollisuus. Ensin ehkä kaverittomuus, koulukiusatuksi joutuminen, sitten teininä väärään seuraan ajautuminen, opiskelupaikan valinta, työllistyminen jne. Jotta voisi tukea omaa lastaan ja tehdä asioita, joilla syrjäytymistä voisi ehkäistä, on hyvä ymmärtää syrjäytymisen syitä.
Lähipiirissäni on kaksi nuorta miestä, joilla oli aiemmin varsin suuri syrjäytymisen riski. He eivät kuitenkaan syrjäytyneet, koska isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset ja koko lähisuku kannatteli vaikeiden aikojen yli. Heitä ei jätetty selviytymään yksin vaan autettiin takaisin jaloilleen niin taloudellisesti, käytännön asioissa kuin henkisellä tuellakin.
Tämä. Itselläni on kolme lasta ,kaksi poikaa ja tytär. Tytär on energinen ja aktiivinen. Harrastaa, tekee, pärjää koulussa ja on paljon kavereita. Kunnianhimoinen tulevaisuuden suhteen. Pojat lähinnä möllöttää pelata nettipelejä. Koulu on välttämätön paha, joka ei kiinnosta muuten kuin sen vuoksi ettei äiti ragee. Esikoisen sain potkittua opiskelemaan ja luojan kiitos tapasi avokkinsa siellä ja ryhdistäytyi,valmistui ja meni töihin. Mietin vaan miten käy jos ero tulee. Nuorempi kyllä huolettaa vielä enemmän kun mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta. Älyltään ja kyvyiltään kaikki kolme olisivat yhtä lahjakkaita. Pojat vaan on laiskoja ja vaikea heitä on motivoida.
Mielenkiintoista. Millainen on miehesi, osallistuuko kotona ja käykö töissä? Ovatko teillä lapset osallistuneet kotitöihin, entä ovatko molemmat vanhemmat ottaneet yhtä suurta vastuuta lasten koulunkäynnistä/harrastuksista kaikkien kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä varmasti ihan silkkaa biologiaakin mukana. Eli käytännössä miehellä pitää olla jokin "tarkoitus", eli käytännössä emäntä/perhe mistä "huolehtia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko ikäni asunut yksin ja en kyllä ole syrjäytynyt joten taidan olla poikkeus tapaus.
Käyn töissä sekä harrastan liikuntaa ja näen ystäviä melko usein joten olisiko siinä ne syyt miksi en ole syrjäytynyt?
Alkoholia en käytä joten olen "syrjäytynyt" juhlapyhinä kun silloin ei kiinnosta olla humalaisten joukossa ainoa selväpäinen.
Mies29Olet sen lisäksi valehtelijakin vielä. Et ole töissä nytkään.
En ole koskaan ollut työttömänä täysi-ikäisenä.
Ja kyllä minä olen nyt töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.
Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".
Kyllähän tuo on laiskaa kun ei tee mitään hyödyllistä ja loisii toisten rahoilla.
Eikö oma terveys ja sitä kautta perheen hyvinvointi sekä kodin siisteys ole sinusta hyödyllistä?
Lukutaitoa ja keskittymiskykyä kannattaa harjoitella läpi elämän.
Jos työelämä ei tarjoa sopivaa palkkaa ja haasteet on yliluonnollisen mahdottomat, niin miksi järkevän ihmisen pitäisi hakata päätä seinään halvalla?
Ei tuollainen veronmaksajien rahoilla toteutettu työllistys ja ihmisten sairastuttaminen uuvuksiin ole hyödyllistä. Pikemminkin se on tuhlausta ja hyväksikäyttöä.
Meilläkin miehellä oli varaa jäädä pois työelämästä viideksi vuodeksi koti-isäksi, kun työelämän vaatimukset eivät olleet terveet. Vaikkakin hän on edelleen työtön, kun palkat eivät kohtaa siinä suhteessa miten laadukas hän on monellakin tasolla.
Itse pitäisin hänet kotona hautaan asti.
Minä elätin perheen hyvätuloisena ja mies hoiti kodin juoksevat asiat. Yllättäen hänellä alkoi olla enemmän energiaa myös oman kuntonsa ylläpitämiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointi parani.
Vaikka olenkin hyvätuloinen ja vaikka miehenikin kävi aikoinaan töissä, niin ei meillä olisi ollut varaa hankkia siivoojaa tai kodinhoitajaa. Kotona oli kaaos ja lapset kärsivät huonosta pikaruuasta sekä vanhempien puutteesta.
Naisten kovat vaatimukset ja edelleen pinttyneet sukupuoliroolit ovat syynä sinkkumiesten heikkoon hyvinvointiin. Naisten pitäisi uskaltaa ottaa vastuuta myös miesten elättämisestä.
Mies ei kelpaa jos hän ei ole korkeasti koulutettu tai tulot eivät vastaa haaveita.
Miesten työolot nykyään matalapalkka-aloilla eivät ole terveet. Nainen voisi pelastaa miehensä elinikää vähentämällä niitä vaatimuksia.
Kyllä nykyään voisi naisetkin ottaa tiukan vastuun siitä että nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa kodin talouden ja lapset. Näin meillä toimittiin.
Postin lakko on parantanut mieheni mielialaa melkoisesti ja kun keskustelua on syntynyt työoloista ja palkoista.
Sellainen toive parempaan suuntaan on elossa, että työnteko joskus kannattaa.
On selvää että tässäkin keskustelussa naisia kuvottaa ajatus miehensä elättämisestä ja päävastuun otto perheen rahallisesta taloudesta. Sukupuoliroolit on edelleen tiukassa.
Kyllä naisten joskus pitäisi suostua tasa-arvoon. On selvää ettei Suomessa kahdella työssäkäyvällä ole varaa palkata siivoojaa tai hoitajaa lapsilleen. Silloin on realistista odottaa että vain toinen käy töissä.
Eli hyysäät masentunutta lompakkoloista. Kiitos ei. Parisuhde moisen kanssa ei kiinnosta. Miksi ottaa elättiä vaivoikseen?
Ei kypsässä parisuhteessa puhuta noin ihmisistä. Ei terve ihminen ja terve arvomaalmaltaan kutsu toisia lompakkoloisiksi.
Hyvin negatiivista näkökantaa. Taidat vain provosoida tai sitten voit itse tutkituttaa oman masentuneisuutesi. Näköalasi on hyvin synkkä.
Naapurissa asuu työtön maisteri iskä, joka ei ole ollut vuosiin työelämässä, mutta hoitaa kotia ja lukioikäisiä lapsia. Ei hän vaikuta masentuneelta. Aamulla lähtee uimahalliin ja kuulemma käy kirjastolla sekä syömässä ennen kuin menee kotiin siivoamaan ja päiväunille.
Miehet lepää ja tekee isoja asioita, naiset tekee koko ajan jotain pientä. Sitten ajatellaan että nainen on ahkera, kun on aktiivinen. Mies rakensi talon ja nyt vaan laiskottelee.
Nykyisin miesten työt on kortilla joka tekee miehestä köyhän sekä ei naisen silmissä niin kiinnostavan. Tämä myös johtaa syrjäymiseen. Ei siis ole ainoa syy, mutta iso osatekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet lepää ja tekee isoja asioita, naiset tekee koko ajan jotain pientä. Sitten ajatellaan että nainen on ahkera, kun on aktiivinen. Mies rakensi talon ja nyt vaan laiskottelee.
Nykyisin miesten työt on kortilla joka tekee miehestä köyhän sekä ei naisen silmissä niin kiinnostavan. Tämä myös johtaa syrjäymiseen. Ei siis ole ainoa syy, mutta iso osatekijä
Montako taloa sinä olet rakentanut ja miksi?
Olen 46v mies ja elänyt koko elämäni yksin. En ole koskaan asunut parisuhteessa saman katon alla, en ole ollut naimisissa tai kihloissa. Pari pidempää seurustelusuhdetta on ollut.
Olen hankkinut omakotitalon ja mökin ja 40 alaista. Terveys on hyvä enkä ole koskaan painanut yli 80kg. Ja asun yksin siellä omakotitalossani. Imuroin ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Juon olutta viikonloppuna. Olenko syrjäytynyt? Ehkä olen henkisesti syrjäytynyt, koska muiden elämä ei tunnu kovin kiinnostavalta enkä introverttinä kaipaa yleensä seuraa lainkaan. Olen ollut niin kauan yksin, että on vaikea kuvitella muuta.
Mutta tosiaan: kämpässä on joskus sekaista. Siivoan kyllä, jos joku tulee kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Mikä ahdistaa? Yritä käsitellä ne tunteet, ei viina auta.
Vierailija kirjoitti:
turha yrittää kun ei voi voittaa
t 27 neitsyt mies
Voittaa mitä? Ja miksi ei voi?
t toinen neitsyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäytyneet empaattiset miehet, menkää hoitoalalle! Paljon naiskollegoita sekä rentoa jutustelua ja kanssakäymistä. Saatte arvostusta sekä potilailta että muilta työntekijöiltä. Töissä voitte myös hetkeksi lopettaa omissa ongelmissanne rypemisen, harjoittelemaan sosiaalisuutta ja tuottamaan välitöntä iloa omalla olemisellanne vanhuksille ja potilaille. Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
En usko, että kaikki ketjuun kirjoittaneet olisivat lapsettomia tai ainoastaan tyttölasten vanhempia. Varmasti jokaista poikalapsen vanhempaa ainakin jossain vaiheessa huolestuttaa poikansa syrjäytymisen mahdollisuus. Ensin ehkä kaverittomuus, koulukiusatuksi joutuminen, sitten teininä väärään seuraan ajautuminen, opiskelupaikan valinta, työllistyminen jne. Jotta voisi tukea omaa lastaan ja tehdä asioita, joilla syrjäytymistä voisi ehkäistä, on hyvä ymmärtää syrjäytymisen syitä.
Lähipiirissäni on kaksi nuorta miestä, joilla oli aiemmin varsin suuri syrjäytymisen riski. He eivät kuitenkaan syrjäytyneet, koska isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset ja koko lähisuku kannatteli vaikeiden aikojen yli. Heitä ei jätetty selviytymään yksin vaan autettiin takaisin jaloilleen niin taloudellisesti, käytännön asioissa kuin henkisellä tuellakin.
Tämä. Itselläni on kolme lasta ,kaksi poikaa ja tytär. Tytär on energinen ja aktiivinen. Harrastaa, tekee, pärjää koulussa ja on paljon kavereita. Kunnianhimoinen tulevaisuuden suhteen. Pojat lähinnä möllöttää pelata nettipelejä. Koulu on välttämätön paha, joka ei kiinnosta muuten kuin sen vuoksi ettei äiti ragee. Esikoisen sain potkittua opiskelemaan ja luojan kiitos tapasi avokkinsa siellä ja ryhdistäytyi,valmistui ja meni töihin. Mietin vaan miten käy jos ero tulee. Nuorempi kyllä huolettaa vielä enemmän kun mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta. Älyltään ja kyvyiltään kaikki kolme olisivat yhtä lahjakkaita. Pojat vaan on laiskoja ja vaikea heitä on motivoida.
Mielenkiintoista. Millainen on miehesi, osallistuuko kotona ja käykö töissä? Ovatko teillä lapset osallistuneet kotitöihin, entä ovatko molemmat vanhemmat ottaneet yhtä suurta vastuuta lasten koulunkäynnistä/harrastuksista kaikkien kohdalla?
Olemme molemmat ns korkeastikoulutettuja ja työskentelemme perheyrityksessä. Kaikki lapset ovat osallistettu yhtäläisesti kotitöihin ja kaikki pyöritetty saman harrastusrumban läpi. Kaikille on annettu samat mahdollisuudet ja välineet. Esim. soittotunnit ja haluamansa soittimet, ratsastunnit, jääkiekkovarusteet ja mahdollisuus pelata joukkueissa samoin kuin kaikilla on yhtäläisesti ollut tietokoneet ja pelikoneet. Kaikille on ostettu mopot ja kevarit. Mies ehkä on tehnyt hieman enemmän töitä yrityksessä ja minä vastaavasti kotona. Toisaalta mies sitten on käyttänyt vapaa-aikaansa enemmän lasten kanssa oloon ja minä tämän ajan omiin harrastuksiini ja puuhailuihini. Myös lasten isä arvostaa opiskelua, on auttanut ja kannustanut sekä on lukenut iltasatuja, joten ei ole siitä kiinni. Jossain vaiheessa vaan pojat vaan ovat kieltäytyneet muista harrastuksista kuin pelaamisesta. Detaljina mainittakoon, että isänsä ei pelaa eikä roiku netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ettehän te selvästikään ole huolestuneita syrjäytyneistä miehistä tai heidän hyvinvoinnista. Kunhan vaan haluatte päästä haukkumaan miehiä ja lyömään streotyyppisiä leimoja otsaan.
En usko, että kaikki ketjuun kirjoittaneet olisivat lapsettomia tai ainoastaan tyttölasten vanhempia. Varmasti jokaista poikalapsen vanhempaa ainakin jossain vaiheessa huolestuttaa poikansa syrjäytymisen mahdollisuus. Ensin ehkä kaverittomuus, koulukiusatuksi joutuminen, sitten teininä väärään seuraan ajautuminen, opiskelupaikan valinta, työllistyminen jne. Jotta voisi tukea omaa lastaan ja tehdä asioita, joilla syrjäytymistä voisi ehkäistä, on hyvä ymmärtää syrjäytymisen syitä.
Lähipiirissäni on kaksi nuorta miestä, joilla oli aiemmin varsin suuri syrjäytymisen riski. He eivät kuitenkaan syrjäytyneet, koska isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset ja koko lähisuku kannatteli vaikeiden aikojen yli. Heitä ei jätetty selviytymään yksin vaan autettiin takaisin jaloilleen niin taloudellisesti, käytännön asioissa kuin henkisellä tuellakin.
Tämä. Itselläni on kolme lasta ,kaksi poikaa ja tytär. Tytär on energinen ja aktiivinen. Harrastaa, tekee, pärjää koulussa ja on paljon kavereita. Kunnianhimoinen tulevaisuuden suhteen. Pojat lähinnä möllöttää pelata nettipelejä. Koulu on välttämätön paha, joka ei kiinnosta muuten kuin sen vuoksi ettei äiti ragee. Esikoisen sain potkittua opiskelemaan ja luojan kiitos tapasi avokkinsa siellä ja ryhdistäytyi,valmistui ja meni töihin. Mietin vaan miten käy jos ero tulee. Nuorempi kyllä huolettaa vielä enemmän kun mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta. Älyltään ja kyvyiltään kaikki kolme olisivat yhtä lahjakkaita. Pojat vaan on laiskoja ja vaikea heitä on motivoida.
Pystyn hyvin samaistumaan poikiisi. Olen sisarussarjastani se, joka ei ollut koskaan aktiivinen, energinen ja kunnianhimoinen. En käy töissä saadakseni siitä itselleni jotain muutakin kuin palkan. Jos saisin saman rahan työttömänäkin, jättäisin nyt loman loputtua maanantaina irtisanomisilmoitukseni. Mulla ei ole koskaan ollut mitään suuria suunnitelmia tai tavoitteita elämälleni. Olen mennyt aina fiiliksen mukaan ja tietysti tehnyt asioita, joita on pakko tehdä (kuten rahan ansaitseminen). Viihdyn paremmin kotona kuin muualla. Oikeastaan juuri oman mukavuudenhaluni vuoksi lapseni ovat joutuneet jo aika varhain osallistumaan kotitöihin. Teineille aikoinaan sanoin, että jos osaa käyttää tietokonetta, osaa myös käyttää paljon yksinkertaisempiakin teknisiä laitteita kuten pölynimuri, silitysrauta, liesi, mikroaaltouuni, pesukone ja tiskikone. En ole sen koommin huolehtinut lasteni vaatehuollosta vaan ovat huolehtineet liinavaatteita myöten itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen 46v mies ja elänyt koko elämäni yksin. En ole koskaan asunut parisuhteessa saman katon alla, en ole ollut naimisissa tai kihloissa. Pari pidempää seurustelusuhdetta on ollut.
Olen hankkinut omakotitalon ja mökin ja 40 alaista. Terveys on hyvä enkä ole koskaan painanut yli 80kg. Ja asun yksin siellä omakotitalossani. Imuroin ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Juon olutta viikonloppuna. Olenko syrjäytynyt? Ehkä olen henkisesti syrjäytynyt, koska muiden elämä ei tunnu kovin kiinnostavalta enkä introverttinä kaipaa yleensä seuraa lainkaan. Olen ollut niin kauan yksin, että on vaikea kuvitella muuta.
Mutta tosiaan: kämpässä on joskus sekaista. Siivoan kyllä, jos joku tulee kylään.
Ei kai väitetty, että 100 % yksinelävistä miehistä on syrjäytyneitä vaan isompi osuus kuin naisista. On naisillakin ongelmia, mutta he eivät syrjäydy yhtä helposti.
Itse naisena erakoiduin vaikeassa elämäntilanteessa ja syrjäytyminenkin olisi voinut alkaa, joten ymmärrän kyllä, että siihen on helppo mennä. Vaati aika paljon ponnisteluja saada itsensä takaisin normaalin elämän syrjään ja nimenomaan pään sisällä ja tunnepuolella niin että kokisi jotain mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta elämälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä onkin pohtimista. Seuraan kahden poikani ja yhden tyttäreni elämää. Poikien elämään kuuluu opiskelua, kumpaakaan se ei kovinkaan kiinnosta, mutta sanovat, että pakkohan se on ammatti hankkia. Lisäksi he pelaavat ja molemmat käy kuntosalilla ja odottaa, että joku tyttö tulisi heidän luokseen. Ei ole vielä näkynyt. Eivät siis ole syrjäytyneitä, mutta näin naisen silmin heidän elämänsä vaikuttaa ehkä melko tylsältä. Tyttö opiskelee vielä lukiossa, hänellä on haaveammatti, jota kohti hän ponnistelee. Hän nimenomaan haluaa opiskella. Hänellä on monta hyvää ystävää, joiden kanssa viettää paljon aikaa. He käyvät porukalla lenkillä, salilla, uimassa, leffassa, syömässä yms. Kotona ollessaan tyttö tekee käsitöitä, lukee, maalaa tauluja, leipoo ja opettelee kokkaamaan melko vaativiakin ruokalajeja, siinä missä pojat on sitä mieltä, että kunhan osaa tehdä makkararanskikset, niin se riittää. Tyttö sanoo usein, että elämässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että mitenkähän sitä ehtii kaiken.
Vähän samaa on mun ja mieheni välillä. Mies käy töissä, katsoo telkkaria, on koneella, no työporukan kanssa sentään käy pelaamassa lentopalloa. Mulla on töiden lisäksi monta harrastusta, ystäviä on ihana tavata, pidän yhteyttä sisaruksiini, kodin sisustaminen ja puutarhanhoito on intohimoni. Nyt tyttären kanssa fiilistelemme jo kovasti joulua, suunnittelemme ruokalistoja, koristelemme kotia, hankimme lahjoja, askartelemme jne.
Tytär sanoo usein, että miten nuo miehet jaksaa aina vain olla möllöttää.
Ja mikä ongelma siinä on että mies olla möllöttää koneella, olut vierellä, vaihtelee pornon ja pelin välillä?
Onko sinun ajantapposi kuolemaa odotellen puutarhaa hoitaen jotenkin parempaa?
Eihän siinä mitään vikaa ole, että mies viettää aikansa tietokoneella peläten ja pornoa katsellen, olut toisessa kädessä. Turha sitten on kuitenkaan ihmetellä tai jopa vinkua täällä että miksi näistä ei löydy, tai jos löytyy, niin se lähtee saman tien. Ei sen puoleen, pornoa jatkuvasti katsovasta miehestä ja sillä itseään tyydyttävästi tulee impotentti, joka ei edes kykene normaaliin seksiin naisen kanssa, joten en kyllä naiselle suosittele edes suhdetta em miehen kanssa
Miksi henkisesti keskenkasvuista ihmistä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa?
Näitä miesvauvoja kohtaan, joille nainen on pelkkä pillu?
Eli hyysäät masentunutta lompakkoloista. Kiitos ei. Parisuhde moisen kanssa ei kiinnosta. Miksi ottaa elättiä vaivoikseen?