Lue keskustelun säännöt.
Te lapsettomaksi omasta tahdostanne jäävät
Mies2019
28.11.2019 |
Kun tätä lapsivastainen ilmapiiri vaan lisääntyy tässä maailmankolkassa niin ihmettelen mitä te velat teette elämässänne. Elämä 20-30 vuotiaana on kuitenkin niin erilaista kuin 40-50 vuotiaana niin ettekö pelkää katuvanne lapsettomuuttanne jossain vaiheessa? Entä sitten kun olette 60-70 vuotiaita yksinäisiå työssäkäyviä ja mahdollisesti eläkkeelle jääviä tanttoja/ukkoja. Eikö yksinäisyys ahdista ajatuksena? Tai se että jäitte ilman suvunjatkajia?
Vielä enemmän ihmettelen ikisinkkuja joita on nykyään paljon, näitä vanhoja piikoja ja ikuisia poikamiehiä. Mitä he tekevät!
Mitä aiotte tehdä elämässänne?
Matkustella, katsoa netflixiä, bilettää ikuisesti ja käydä bodypumpissa tai kierrättää ja lukea kirjoja? Kertokaa ihmeessä minkälainen suunnitelma teillä on elämänne varalle?
Kommentit (271)
Outomuoti-ilmiö kirjoitti:
Se itsekkyys saattaa kyllä jossain vaiheessa alkaa kaduttaa. Sitten kun ulkonäkö alkaa rapistua ja se hieno kaupunkilaisnuoren elämä tylsäksi vanhetessa. Sitten sitä vaan katsoo ikkunasta kun vuodenajat vaihtuu, miten lehdet putoaa puusta syksyllä ja taas silmut ilmestyy keväällä puuhun. Ja siinä se sitten meneekin tyhjyyden keskellä?
Ahaa, eli lapsia tehdään, jotta vanhana ei oltaisi yksinäisiä?
Ja lapsetonko tässä on itsekäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kommentteja ap:lta tyyliin "menikö tunteisiin", "olet väärässä" ja "varo verenpainetta", että ihan perusprovoilusta on kyse. Ei paljoa klassisemmaksi esimerkiksi voi tämä ketju muuttua.
Aloittaja tuskin on myöskään mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ap kommentoi millään tavalla niiden ihmisten viestejä, joilla on traumataustaa ja lapset jää hommaamatta siitä syystä. Miksi et?
Se on surullinen asia. En silti usko että se on kenellekään todellinen syy jäädä lapsettomaksi. Tai mistä minä varmaksi tietäisin mutta tällä olettamuksella mennään. AP
Mitenniin et usko? Ei se ole mikään uskon asia, jos sinulle sellainen syyksi kerrotaan. Sitä voi olla hankalaa ymmärtää, jos on elänyt turvallisen lapsuuden ja turvallisen elämän kaikin puolin muutenkin. Voi olla vaikea ymmärtää niitä kauhuja mitä jotkut muut kokevat. Voi olla vaikea uskoa, miten vanhemmiksi kelpaamattovat voivat rikkoa peruuttamattomasti toisen ihmisen. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että kaikista ei ole vanhemmiksi ja on vain hyvä, ettei lapsia tee, jos jo omien traumojensa takia kärsii liiaksi. Mutta mikään uskon asia se ei ole. Tiede on todistanut sen lukuisissa tutkimuksissa: kiintymyssuhdehäiriöt periytyvät hyvin todennäköisesti ja kiintymyssuhdehäiriöisten vanhempien lasten riski sairastua mt-häiriöihin on moninkertainen. Tieteellinen fakta ei kaipaa maallikoiden uskomuksia. Sinun uskosi ja luulosi ei muuta mitään, korkeintaan saa hieman hämmentyneeksi siitä, että haluat muka tietää ja ymmärtää, mutta et kuitenkaan halua tietää edes tutkittuja tosiasioita, vaan pitäydyt ja pidät ennemmin kynsin ja hampain kiinni uskomuksistasi, jotka eivät pohjaudu mihinkään todelliseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP vaivaudut? Velat pitävät lapsia ja vanhempia alimpana saastana maapallolla, joten aika turhaa keskustelua.
En välitä siitä minkälaisena pitävät. Kiinnosti aihe ja siksi lähdin kyselemään. Tämä raivon ja hyökkäyksen määrä vähän kyllä yllätti, nämähän ovat pahempia kuin äärifeministit ja kasvissyöjät :D
Mutta en minä siitä välitä. Alkaa vaan sormet puutumaan tästä kirjoittelusta joten ehkä tosiaan pitää lopettaa. Loppukaneettina sitten varmaan jotain sellasta että:
Halutaan tällee olla vaan ja tehdä omia harrastuksia ja en edes pidä lapsista ja ei ole sitä toista edes löytynyt joka lapsia minun kanssa tekisi ja kun sotakin on tulossa niin parempi etten edes kokeile lapsiperhearkea kun se on ihan hirveetä kun se vauva vaan huutaa ikuisesti.
Kaikkea hyvää teille rakkaat ihmiset AP
Puhut kuin ne olisi sinusta huonoja syitä. Ihan päteviä kaikki. En oikein ymmärrä mitä odotit?
Kaikkea hyvää myös sinulle, ap.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ap:n ajattelumaailman. Tunsin kerran ihmisiä, jotka olivat aivan obsessoituneita siihen, ettei millään muulla maailman saavutuksella ole väliä, jos ei ole lapsia. Se on jonkinlainen aspergeria lähentelevä hulluus, joka pilaa ihmisen elämön.
Ehkä hormooniperäistä? Onkohan sille diagnoosia🤔?
Lisääntymisen pakkoneuroosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se syy on niinkin yksinkertainen kuin että ei kiinnosta. Sitten jos mies jättää/saan potkut/joudun kodittomaksi niin joo, elämä saattaa alkaa tympiä, mutta toisaalta: jos olisin miehetön, työtön ja koditon niin enpä usko että lapset tekis elämästäni varsinaisesti helpompaa tai parempaa :D
En minäkään kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin hankkivat lapsia, vaikka voisivat valita toisin. Silti en availe ketjuja, jossa tivaan syitä, ja sitten dissaan kaikkia annettuja syitä asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nykypäivänä voi tehdä lasta. Täytyy luoda uraa, opiskella, tehdä pätkätöitä ja olla välillä työttömänä. Sitten, vihdoin ja viimein, jos hyvin käy,saat vakityön, teet töitä 10vuotta, ostat oman yksiön ja tapaat jonkun. Sitten oletkin jo liian vanha lapsentekoon ja yksiöstä velkaa vielä puolet.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus on yksi itsekkyyden muodoista ja pahimmasta päästä. Minä minä ja minä! Lapsettomat luulevat, että itselleen elämänsä omistaminen tekee onnelliseksi. Se ei mene niin. Kun saa lapsen, se tekee elämän merkitykselliseksi. Meidän tarkoitus on jatkaa sukua ja lisääntyä. Antaa lahjaksi elämä. Lapset tuovat elämään sisältöä. Itse lapsen juuri saaneena vasta nyt ymmärrän, mitä on oikea rakkaus.
Pääsi nauruntirskahdus tätä lukiessa :D
t. Aina lapseton omasta halusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten minä vasta huolissani olisikin, jos lapset, siis toiset ihmiset, olisivat joskus elämäni ainoa tarkoitus.
Ei, ei ja ei. Minun oma elämäni on oman elämäni tarkoitus.
Puistattaa jo pelkkä ajatuskin istua joskus kiikkutuolissa ja käsittää että elämäni ja unelmani olivat vain sitä että muut voivat elää ja unelmoida.
Tietysti minunkin elämäni on minun suurin tarkoitukseni. Ei lapset sitä asiaa poista millään tavalla. Minä koen asian näin. Tietysti haluan lapsilleni parasta mutta voin toimia vain ohjaajana pienen hetken jälkikasvuni elämässä sitten he vastaavat itsestään. AP
Mukava kuulla. Sitten olet selvästi löytänyt oman tapasi olla ja elää.
Jos tuntuu siltä, ettei vanhemmuutta arvosteta ja haluat omalta osaltasi petrata tilannetta, voi olla fiksua edetä kertomalla mieluummin omien valintojen positiivisista puolista kuin esittää miksi muut olisivat valinneet väärin. Makuja kun on monia.
Ai mitä teen? Kehitän ja luon uraani,, teen vapaaehtoistöitä aika-ajoin ulkomailla ja Suomessa ympäri vuoden. Olen asunut useampaan otteeseen miljoonakaupungeissa työn takia. Tykkään lisäksi nk. extreme-matkailusta: olen tehnyt mm. nuorempana maailmanympärireissun, purjehtinut Niilillä, käynyt Machu Picchulla, safarilla Keniassa. Kerran vuodessa vaellan Lapissa ja ensi vuonna on tarkoitus vetää vaellusreissu traileilla tällä hetkellä todennäköisesti Nepalissa, näitä reissuja varten (ja muutenkin) urheilen paljon. Nuorempana laskuvarjohyppäsin jonkin aikaa, se on vaihtunut tavoitteeseen lentolupakirjasta ja pienkoneesta. Purjehtiminen ja saaressa mökillä rauhassa olo on kesällä ihanaa.
Toki perusarkeen kuuluvat samanhenkinen mies sekä ystävät ja työni, josta pidän. Luen paljon, katsellaan lisäksi sarjoja ja harrastetaan eri urheilulajeja. Luulen, että en olisi voinut elää aidosti omannäköistäni elämää, jos olisin hankkinut lapsia. Tärkein syy taustalla kuitenkin oli se, että en ole lapsia koskaan halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.
Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂
Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.
Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂
Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Niin, no jos ne lapset tehdään omaksi seuraksi ja sitten 12 v jälkeen niitä näkee koko ajan harvemmin, jossain vaiheessa ehkä pari kertaa vuodessa niin mikäs pointti niiden tekemisessä sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on surullinen asia. En silti usko että se on kenellekään todellinen syy jäädä lapsettomaksi. Tai mistä minä varmaksi tietäisin mutta tällä olettamuksella mennään. AP
Tämä nyt on paskaprovo, mutta tiedoksi.
Meitä pahan lapsuuden eläneitä on paljon ja itse en tee lapsia, koska jos se muistuttaisi äitiäni yhtään, tekisin sille jälkiabortin noin kahdessa sekunnissa.
En halua nähdä hirviövanhempieni piirteitä kenessäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.
Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂
Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Niin, no jos ne lapset tehdään omaksi seuraksi ja sitten 12 v jälkeen niitä näkee koko ajan harvemmin, jossain vaiheessa ehkä pari kertaa vuodessa niin mikäs pointti niiden tekemisessä sitten on?
Ja siis jotkuthan jopa asuvat vanhempiensa kanssa samassa pihapiirissä, että toki ne lapset voi olla seurana seuraavat 50 vuotta mutta millä tämä varmistetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.
Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂
Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Niin, no jos ne lapset tehdään omaksi seuraksi ja sitten 12 v jälkeen niitä näkee koko ajan harvemmin, jossain vaiheessa ehkä pari kertaa vuodessa niin mikäs pointti niiden tekemisessä sitten on?
Ja siis jotkuthan jopa asuvat vanhempiensa kanssa samassa pihapiirissä, että toki ne lapset voi olla seurana seuraavat 50 vuotta mutta millä tämä varmistetaan?
En ymmärrä muutenkaan noiden lapsia tehneiden logiikkaa.
Ne lapset aiotaan pakottaa hoitamaan niitä, ja olemaan tekemisissä tulevaisuudessa, keinoina (??).
Ne lapset ei rakasta vanhempiaan, koska ne tulee kokemaan rakkauden vasta omia lapsiaan kohtaan, koska aito rakkaus = lapsen saanti. Lapsia saaneet ei ole rakastaneet omia vanhempiaan, ei puolisoaan jne.
Niiden lasten pitää lisääntyä mahdollisimman pian, muuten ne ei tiedä rakkautta, on itsekkäitä, ja muuta järkevää, joten aiotaanko ne hedelmöittää sen vanhemman toimesta, jos ei muuten sitä lapsenlasta ala kuulua (??).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.
Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂
Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Niin, no jos ne lapset tehdään omaksi seuraksi ja sitten 12 v jälkeen niitä näkee koko ajan harvemmin, jossain vaiheessa ehkä pari kertaa vuodessa niin mikäs pointti niiden tekemisessä sitten on?
Ja siis jotkuthan jopa asuvat vanhempiensa kanssa samassa pihapiirissä, että toki ne lapset voi olla seurana seuraavat 50 vuotta mutta millä tämä varmistetaan?
No, olihan tähän esim. Josef Fritzlillä ratkaisu...
Olen yli 40v. vapaaehtoisesti lapseton ja työelämässä. Odotan jo, että pääsen jäämään yli viisikymppisenä omalle eläkkeelle. Ei tule olemaan tylsää. Aion "erakoitua" mökille keväästä syksyyn rakkaan luontoharrastuksen pariin. Talven vietän kaupungissa, mutta silti luontoharrastuksen parissa. Odotan jo niin tuota vapautta. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.
Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂
Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.
Niin, no jos ne lapset tehdään omaksi seuraksi ja sitten 12 v jälkeen niitä näkee koko ajan harvemmin, jossain vaiheessa ehkä pari kertaa vuodessa niin mikäs pointti niiden tekemisessä sitten on?
Ja siis jotkuthan jopa asuvat vanhempiensa kanssa samassa pihapiirissä, että toki ne lapset voi olla seurana seuraavat 50 vuotta mutta millä tämä varmistetaan?
En ymmärrä muutenkaan noiden lapsia tehneiden logiikkaa.
Ne lapset aiotaan pakottaa hoitamaan niitä, ja olemaan tekemisissä tulevaisuudessa, keinoina (??).
Ne lapset ei rakasta vanhempiaan, koska ne tulee kokemaan rakkauden vasta omia lapsiaan kohtaan, koska aito rakkaus = lapsen saanti. Lapsia saaneet ei ole rakastaneet omia vanhempiaan, ei puolisoaan jne.
Niiden lasten pitää lisääntyä mahdollisimman pian, muuten ne ei tiedä rakkautta, on itsekkäitä, ja muuta järkevää, joten aiotaanko ne hedelmöittää sen vanhemman toimesta, jos ei muuten sitä lapsenlasta ala kuulua (??).
Niin. Ja kun omat lapset on tärkeintä elämässä, se selittää miksi on yksinäisiä vanhuksia, vaikka heillä olisi lapsiakin. Ne lapset viettää aikansa omien lastensa kanssa.
Sellaista se on, elämä. Yllättävää.