Te lapsettomaksi omasta tahdostanne jäävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kannusta ketään lapsentekoon, enkä pidä lapsen saaneiden ihmisten elämää parempana vaan samanarvoisten kuin muidenkin. En minäkään nuorena kuvitellut tulevani vanhemmaksi. Lisääntyminen oli ajatuksena ”.ehkä sitten joskus”. Kun sitten meille kaksi lasta syntyi niin en ole katunut heitä tai vanhemmuuttani koskaan. En kyllä ollut mikään bilettäjä nuoruusvuosien jälkeen, enkä ole kaivannut ihmisiä valtavasti ympärilleni. Viihdyn myös yksin paljon. En tarkoita yksinäisyydellä sitä, miten se täällä on käsitetty tuosta aloituksestani. Edelleen lapsiperheen arjessa teen niitä asioita kuin ennen lapsia. En ole joutunut luopumaan mistään tärkeästä. Lasten myötä olen vain saanut elämääni sisältöå. Ymmärrän, että muiden kohdalla asia ei välttämättä ole niin. Ihan vaan ihmettelen että mikä tässä lapsettomuushommassa on taustalla. En yhtään ymmärrä mistä on kyse.

Miksi et ole hankkinut omaa ravihevosta? Tiesitkö, että miljoonat ihmiset saavat tosi paljon onnea ja sisältöä elämäänsä ravihevosesta? Miten selität ymmärrettävästi, ettet halua elämääsi sitä iloa, onnea ja vipinää mitä ravihevosista saa?

Hevoset on kivoja. Inkkarileffoissa ja leivän päällä. En nyt muuten välitä. Erikoinen vertaus sinulla. Taidat olla hieman epävakaa persoona?

Miksi tyrkyttää väkisin jollekin jotain asiaa tai elämäntapaa mitä toinen ei halua? Ihan sama juttu lasten kanssa. Vertaus on erittäin osuva, et vain tajua sitä. Ehkä siksi koet tarvetta haukkua sen kirjoittajaa.

Mikä ihmeen mielenpahoituksen aalto nyt ja viimeaikoina on yhtäkkiä tullut lapsettomien sinkkujen elämänvalinnasta? Miksi se hiertää niin paljon joitakin ihmisiä (ja mediaa, esim YLE:n uutisissa ei paljoa muuta enää kohta olekaan)

Miksi olisin yksinäinen siksi, kun jätin lisääntymättä? Samalla lailla sitä on ystäviä varmasti vanhana kuin nytkin, niitähän tekee lisää koko ajan. Lisäksi on puoliso, itse rinnalle valitsemani ihminen, jonka kanssa teemme just sitä mitä tykätään ja mieleen juolahtaa - nyt ja sitten vähän vanhempinakin. Eihän sitä vielä voi edes tietää, mistä tarkalleen on tuolloin kiinnostunut.

Meillä on molemmilla ihan kiitettävä ura, ja sitä myötä omaisuutta ja säästöjä ja sijoituksia, kun ei ole tarvinnut maksaa lasten menoista (niin ajassa kuin rahassakaan). On ollut siis aikaa tehdä töitä ja mahdollisuus satsata se tulo vain itseen. Kyllä sillä ihan kivan vanhuuden saa, ja sitten kun on jo täysi vihannes, voi ostaa yksityisen hoitokotipaikan. Paljon jälkikasvua vakuuttavampi turva, mielestäni.

Eikä lasten teko ole muutenkaan mikään vanhuuden turva. Ei ne lapset välttämättä elä itseä pidempään tai ole kiinnostuneita vanhemmistaan. Oman isoäitini molemmat lapset ovat jo kuolleet, vaikka isoäiti on vasta kahdeksankymppinen. Eli myös minun äitini on kuollut. Meistä lastenlapsista kukaan ei ole isoäidin kanssa missään tekemisissä, koska hän on sietämätön ihminen. Tässä yhtälössä kukaan ei siis hyötynyt kenenkään jälkikasvusta.

Jos nyt sanon suoraan, niin aika yksinkertaisilta vaikuttavat ihmiset, joiden mielestä ainoa sisältö elämään tulee lisääntymisen kautta. Maailmahan on täynnä asioita, paikkoja, tapahtumia ja ilmiöitä, jotka elää, nähdä ja kokea. Onneksi nykyään saa ihan itse valita sen mikä just itseä sattuu kiinnostamaan.

N42

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen mielenpahoituksen aalto nyt ja viimeaikoina on yhtäkkiä tullut lapsettomien sinkkujen elämänvalinnasta? Miksi se hiertää niin paljon joitakin ihmisiä (ja mediaa, esim YLE:n uutisissa ei paljoa muuta enää kohta olekaan)

No perhevankilan valinneet ovat kateellisia, minkä ymmärrän hyvin.  Sehän on vähintään 18  vuoden tuomio.

Jännä, että lisääntymisen ilmastovaikutuksista ei juurikaan puhuta, vaikka suurin ilmastoteko on jättää lisääntymättä. Mutta lapsiperheissä se ilmastoteko on jättää mäkkärissä pilli ottamatta, vaikka ostetaan kaksin käsin sitten kiinakrääsää.

Luin ketjua aika pitkälle, mutta sitten ap ilkeilyineen ja "kaikkea hyvää " toivotuksineen alkoi vaikuttaa täydeltä provolta.

Harmi. Aihe olisi ollut aika kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vapaaehtoisesti lapseton 45-vuotias nainen. Yksinäisyys ei ahdista ajatuksena, rakastan yksinoloa. Olen jättänyt pariutumatta ja lapset hankkimatta juuri siksi, että saan olla yksin. 

Mitä teen elämälläni? Käyn töissä, syön, nukun, luen kirjoja, pelaan tietokoneella. En kaipaa mitään ihmeempiä tekemisiä. Matkustelu eikä bileet ei kiinnosta ollenkaan. Olen sellainen erakkomainen kotihiiriluonne, joka viihdyn parhaiten kotona.

Komppaan tätä. Tosin mulla on lemmikejä ja just niin paljon kuin haluan niitä olevan, on myös koiraharrastuksia. Ihmisiä näen vapaa-ajalla silloin kun huvittaa, en edes joka viikko enkä haluaisikaan. Olen päiväkodissa töissä.

Minä komppaan näitä molempia!

Huomaa, että ajattelusi tukeutuu pelkästään sterteotypioihin. Olen lapseton naimisissa oleva nuori nainen, asumme maalla omakotitalossa. Baarissa kävin viimeksi ollessani 18, lomamatkalla ollessani 15, vaikka raha kyllä riittäisi. Rakastan rauhallista elämää, ja minulla saattaa kulua vuosikin ilman, että näen ystäviäni kasvotusten. Tiedän, että lapset hajottaisivat mentaalisesti, plus en oikein pidä ajatuksesta, että kulutukseni kolminkertaistuu.

Miten lapsettomat perustelevat oman olemassaolonsa? Jokuhan heidätkin on synnyttänyt. Ovatko he kiitollisia vanhemmilleen elämästään? Vai olisiko ollut parempi jättää syntymättä kokonaan? Onko heidän elämällään tarkoitusta?

Ei sitä puolisoa löytynyt kenen kanssa olisi halunnut lapsia. Myönnän ettei minusta olisi ollut yksinhuoltajaksi. Lähipiirissä on näitä äitejä ja vierestä seurannut sitä väsymystä, rahat tiukilla, riitelyä ex miehen kanssa ym.. nostan kuitenkin hattua miten moni pitää sen korttitalon kasassa kynsin ja hampain.

Omat työt on hyvin vaihtelevia, tulot pienet. Hyvä kun itse edes arjesta selviää.

Mutta se mitä vapautta saan kokea en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Ikinä. Olen niin onnellinen siitä kun kuitenkin ympärillä on ystäviä keillä on lapsia ja löytyy sukua.

Ei se elämä siihen yksinäisyyteen perustu. Tai lasten saamiseen. Miksi tämä on niin tabu Suomessa?

Emme me lapsettomat kitise teille perheille kun joudumme kuuntelemaan kiukutteleva lapsia tai jos murrosikä on yhtä HelVe ttiä.. ? Joku roti.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsettomat perustelevat oman olemassaolonsa? Jokuhan heidätkin on synnyttänyt. Ovatko he kiitollisia vanhemmilleen elämästään? Vai olisiko ollut parempi jättää syntymättä kokonaan? Onko heidän elämällään tarkoitusta?

Tämä on melko tyhjänpäiväinen kysymys, sillä jos joku ei olisi syntynyt, niin silloin se tyyppi ei olisi edes olemassa millään tasolla. Ei hän silloin missään eetterissä olisi pahoilla mielin että "höh kun en ole olemassa"...

Elämän tarkoitusta taas ovat pohtineet filosofit kautta aikojen - myös naimattomat ja lapsettomat filosofit kuten Sokrates ja Platon. Itse en koe, että elämällä pitäisi olla jokin Syvällinen Tarkoitus - yritän elää oman elämäni vahingoittamatta kovin pahasti muita eläviä olentoja mutta samalla nauttimalla siitä niin täysillä kuin mahdollista, ja pyrin siihen, että maailma olisi jälkeeni edes vähän hauskempi paikka. Siinä sitä tarkoitusta on ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii lapsia, ei voi tehdä loppuelämällään yhtään mitään, koska kaikki aika menee lasten kanssa.

Hah, terv. kolmen äiti, joka näkisi meneviä teinejään mielellään vähän enemmänkin 🙂

Lasten lanssa menee kaikki aika ekat 10 v eli jos kaksi lasta kahden v ikäerolla, 12v menee lasten kanssa melkein kaikki vapaa aika. Siitä eteenpäin ajan väheneminen on jyrkkää. Se 12 v on lyhyt aika ihmisen elämässä.

Niin, no jos ne lapset tehdään omaksi seuraksi ja sitten 12 v jälkeen niitä näkee koko ajan harvemmin, jossain vaiheessa ehkä pari kertaa vuodessa niin mikäs pointti niiden tekemisessä sitten on?

Ja siis jotkuthan jopa asuvat vanhempiensa kanssa samassa pihapiirissä, että toki ne lapset voi olla seurana seuraavat 50 vuotta mutta millä tämä varmistetaan?

No, olihan tähän esim. Josef Fritzlillä ratkaisu...

Olen kyllä miettinyt, että sekoaako nuo megavanhemmat mahdollisesti tulevaisuudessa, jos niiden lapset ei haluakaan olla jotain hoito-orjia?

Yksi äityli selitti täällä joskus velavihan lomassa miten se on jengiytynyt lastensa kanssa, ja ne pitää aina yhtä, kuulosti joltain jälkeenjääneeltä pikkulapselta. Mitä tuollainen tekee, jos sen lapset ei haluakaan olla loppuelämäänsä joku äitylinjengi?

Minä en jaksaisi hoitaa ja kasvattaa lapsia, mutta semmoinen oma yhtäpitävä jengi kuulostaa kivalta. Sellaista ei vain taida omista lapsista saada, koska ne haluaa kuitenkin muuttaa pois n 18-vuotiaana ja elää omaa typerää elämäänsä jossa minä en ole keskipiste. Ja koska en pidä lapsista tai niiden kasvattamisesta omaa elämää eläviksi aikuisiksi niin en näe järkeä lasten teossa. Päivittäinen seura lopuksi ikää todellakin kelpaisi, mutta se ei kyllä lasten tekemisellä toteudu.

Sukulaisiaan ei voi valita, mutta onneksi omat ystävänsä voi. Mulla ei ole lapsia, koska niiden tekeminen ei kiinnosta, mutta mulla on iso ystävistä ja kavereista koostuva lauma, joka on ns. laajennettu perhe. Ydinryhmä on pysynyt samana jo 20 vuoden ajan, vaikka osa on muuttanut toiseen kaupunkiin, pariutunut ja jopa lisääntynytkin. Tästä huolimatta tehdään paljon samoja asioita kuin aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 43-vuotias vela ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä tyytyväisempi olen valintaani. Tiesin hyvin nuorena, etten halua lapsia. Minulla on hyvä työpaikka, ihana mies ja 2 rakasta kissaa. Työ on hyvin vaativaa, joten vapaa-ajalla haluan rentoutua, tavata ystäviä tai matkustella. Miehelläni on 2 aikuista poikaa. Hän on luvannut, että jos lapsenlapsia tulee, minun ei tarvitse niistä stressata. En siis ryhdy mummopuoleksi! Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tämä on sinun tiesi. Hyvä niin mutta kuten todettu tuskin se sopii syyksi kuin aniharvalle.

Eli olemassa on ihan oikeasti näitä jankkaajia, joille syyksi ei riitä se, että yksinkertaisesti ei halua lapsia. :o Olin kuvitellut, että näin typeriä ihmisiä ei todellisuudessa ole, mutta ilmeisesti sitten on. Kunnon monomaniaa: "ei kun sun PITÄÄ nyt haluta lapsia koska MÄ haluan että sä haluat niitä!"

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsettomat perustelevat oman olemassaolonsa? Jokuhan heidätkin on synnyttänyt. Ovatko he kiitollisia vanhemmilleen elämästään? Vai olisiko ollut parempi jättää syntymättä kokonaan? Onko heidän elämällään tarkoitusta?

Onko kenenkään elämällä tarkoitusta? Minulle itseni kopioiminen ei ainakaan olisi riittävä tarkoitus.

Voin heti kertoa ettei kaduta näin lähestyttyä kuuttakymmentä ja on puolisokin, se sama nuoruus ajoita lähtien. Ihanaa oma rauha eikä kukaan tuuppaa lapsenlapsi laumaa pilaamaan sitä. Lepääminen on entistäkin tärkeämpää. Olemme vielä työssä ja harrastuksia piisaa  tässä ihan kotonakin puutarha töitä yms. remppaa on niin paljon ettei tekemälläkään lopu ja aina voi keksiä uusia harrastuksia ja itselläni haaveena käsityöt, siis opetella tekemään hienoja käsitöitä. Toinen haave on taide, taulujen maalaaminen. Ehkäpä vielä voisi opiskella jotain. Eihän tääsä ole kuin mielikuvitus rajana mitä voisi toteuttaa tulevaisuudessa. Puolisollani on metsää ja hänellä haaveena vielä mökin rakentaminen kunhan pääsee eläkkeelle. 

Ihan turhaan kuvittelet että lapsettomien elämä olisi jotenkin merkityksetöntä ja köyhää. Me löydämme onnen itsestämme eikä toisista ihmisistä, tosin toiset ihmiset kyllä täydentää sitä ja on meillä aikuisia ystäviä ihan tarpeeksi. Harrastusten parista löytyy ystäviä varmasti jos sitten jompikumpi jää leskeksi. 

Kamalan paljon on nykyään yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä eikä se katso onko perhettä vai ei. Kummastakin ryhmästä löytyy yksinäisyydestä kärsiviä. Mutta siinä on kyllä itse syypää siihen jos ei hakeudu ihmisten pariiin ja harrastuksiin. Ei sieltä kotoa kukaan tule hakemaan. 

Just luin että tampereella on sinkku talouksia yli puolet ja lisääntyy varmasti tulevaisuudessa. kun päättäjät vain jauhavat lapsiperheiden eduista. Enemmistön asioista ei puhuta yhtään mitään, ihan kuin he olisivat näkymättömiä. 

"Olen samaa mieltä. Äitini on raatanut hoitaen bilettävän sisaruksen ja sen bilettävien lasten lapset koko ikänsä ja vielä tuupataan lapsia kahdeksaakymppiä käyvälle ihmiselle niin kauan kuin henki sillä pihisee ja vaikka hän asuu koirankopin kokoisessa asunnossa niin sinne tuupataan viittä kakaraa yöksi jotta vanhemmat saavat bilettää. Yhdestä kakarasta on siunaantunutkin aivan hirveä lapsilauma joka pitää tuupata sen yhden ihmisen niskoille kun ketään muuta ei kiinnosta ne. En voi muuta kuin vierestä katsoa kun ei voi puuttua. Meno vaan kiihtyy näillä bilettävillä vanhemmilla ja jos joku ihminen on niin pöljä joka ne ottaa niin sitähän käytetään hyväksi. Eivät he luovu siitä uhristaan vaikka joku sanoisi mitä tahansa, niin olen kokenut  ja nähnyt. Äitini käy täällä valittamassa ettei jaksa sitä ja silti se ei lopeta sitä niin en jaksa enään välittää ja vihaan niitä kakaraperheellisiä jotka eivät välitä eivätkä haluakkaan nähdä ettei ihminen enään jaksa mutta käyttää hyväkseen ihan niin kauan kun toisessa henki pihisee. [/quote]

Hei , tuo on ihan järkyttävää. Ainoa mitä tuossa tilanteessa voisi vielä yrittää auttaa niin  tekee ns. huoli-ilmoituksen  vanhuksesta sosiaaliviranomaisille. Sen voi tehdä nimettömänä kuten  lastensuojeluilmoituksenkin. Ilmoittaa että vanhus on hyväksikäytön kohteena eikä jaksa. Tällöin sosiaaliviranomaiset voivat puuttua asiaan ja ehkä nuo bilettävät, lapsistaan piittaamattomat vanhemmat saisi tätä kautta huolehtimaan omistaan niinkuin kuuluisi.

Työn tekeminen ja verojen maksaminen niin eikö siinä ole jo ihan tarpeekisi tarkoitusta. Pitäisikö vielä jotain muutakin olla. 

Mä en 3 lapsen vanhempana tajua ap:n läheisriippuvaista ajatusmaailmaa. Ei lapsia tehdä siksi että sinulla on joku. Lapset tehdään heitä itseään varten. Tajuat että teet täysin palkatonta työtä joka ei tuota itsellesi mitään 18 vuotta ja sitten ne lähtee eikä ole sinulle velkaa yhtään mitään. Ei nykyaikana mitään vanhempia käydä katsomassa. Lapset on tuttuja mitkä olet laittanut tähän maailmaan. Ei sen kummempaa.

Helvetinmoinen taakka lapsilla jotka on tehty vanhempien yksinäisyyden ja tylsyyden tilkkeeksi.

Puistattava.

Lukematta ketjua vastaan aloittajan viattomaan ihmettelyyn.

En ole koskaan pitänyt lapsista enkä ole siis edes harkinnut niiden tekemistä. Lapset eivät vain kiinnosta mistään näkökulmasta – edes siitä näkökulmasta, että keski-iän ja vanhuuden seuralaiset olisi tehtävä itse.

Olen ajatellut elellä loppuun asti samoin kuin tähänastiset reilut viisikymmentä vuotta. En viitsi ryhtyä luettelemaan, miten kulutan aikani, mutta sen voin sanoa, että bailaaminen ja bodypump eivät kuulu harrastuksiini, en ole tavallista intohimoisempi kierrättäjä ja matkustelukin sai riittää jo parikymmentä vuotta sitten.