Miten puoliso jäi pettämisestä kiinni?

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mitä ajattelet pettämiskavereista tai muista "rikostovereista?"

Itse ajattelen nimittäin, että totta on, että mitä useampi hommasta tietää, sen suurempi mahdollisuus on homman menemiseen päin honkia, mutta 100% luotettava tosiystävä pettämiskaverina laajentaa mahdollisuuksia ja tarpeen tullen auttaa vahvistamaan peitetarinat ja alibit. Itselläni on ollut onni saada tällainen ihminen luottohenkilöksi, mutta luonnollisesti hän ei olisi päässyt "asemaansa" ellei olisi näissä puuhissa yhtä pätevä kuin minäkin. Mikään ei nimittäin ole pahempaa, kuin sellainen pettämiskaveri, joka ei osaa hommaansa :D

Erinomainen kysymys! Näitä ajatuksia on todella palkitsevaa pohtia samanhenkisen, voisi jopa sanoa että sielun-kumppanin kanssa :)

Olen aikanaan pohtinut tuota kuvailemaasi asetelmaa paljonkin, ja tunnistan kyllä asetelman suomat ehdottomat edut, ja mahdollisuuksien laajeneminen.

Ajatus on herkullinen ja houkutteleva, mutta epäilen kuitenkin etten itse uskaltaisi tuollaiseen kuvioon lähteä, seuraavista syistä:

1) Olen varovaisuudessani jopa hieman vainoharhainen, minulle siis jokainen ylimääräinen harrastuksestani tietävä on automaattisesti uhka.

—> Historia on ihan liian monta kertaa osoittanut eri yhteyksissä, että jopa äärimmäisen lojaalit rikoskumppanit saattavat kääntyä toisiaan vastaan, mitä ihmeellisimmistä syistä.

2) Alibien ja peitetarinoiden ristiin vahvistaminen toimii hetken aikaa, mutta vain hetken aikaa...

—> mikäli joudutte säännöllisesti käyttämään tätä korttia, tarkoittaa se sitä, että puolisonne epäilevät jo jotain, ja saattavat liittoutua keskenään mittailemaan peitetarinoidenne yhdenmukaisuutta toisiinsa nähden...

(on jokseenkin helppoa muistaa keksimänsä valhe kaikilta yksityiskohdiltaan 100% samankaltaisena tänään, viikon, kuukauden ja vielä vuodenkin päästä jos aiheeseen palataan, mutta se että 2 ihmistä muistaa yhdessä keksityn tarinan niin hyvin, että tarinat on KESKENÄÄN täysin samoja, tämä on jo huomattavan vaikea temppu!) <- palaan tähän vielä

Ykköskohtaan sanon, että totta on, että jos kakka osuisi tuulettimeen, rikoskumppani voisi ainakin teoriassa käräyttää minut, mutta toisen samanmielisen ammattilaisen seura on tähän mennessä ollut sen pienen riskin arvoista.

Tuohon kakkoskohtaan täytyy sanoa, että meillä nämä peitetarinat ovat niin totuudenmukaisia kuin vain mahdollista ja ainoastaan välttämättömät jutut on muutettu tai lisätty. Silloin tuo tarinan väärin muistamisen riski pienenee huomattavasti. Muutoinkin kannattaa aina puhua niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista.

Ja meidän puolella on sellainenkin juttu, että ihmisen muistot vääristyvät ajan saatossa, eli on enemmän kuin luonnollista, että kaksi ihmistä muistaa saman tapahtuman hiukan eri tavoin vaikka vuoden päästä. Liian yhtenevästi muistaminen olisi jopa epäilyttävää. Tarinoiden vahvistamiselle ei ole vielä ollut tarvetta, se on enemmänkin sellainen "kaiken varalta" -juttu.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah uteliaisuus heräsi ja nyt rouva Mynnyisen pitäisi kertoa, jotta osaisi välttää karikot.😂

Aina kannattaa yrittää... :-p

Totta puhuen, en usko oppivani mitään uusia metkuja, kun ei niitä tästä ketjusta ole aiemminkaan poikinut.

Tuollaisilla ihmisillä tuppaa olemaan suuri suu, joten olet jo paljastanut itsesi. Et ehkä suoranaisesti, mutta pienillä "vihjeillä" kieroudestasi. Rouva Mynttinen ei todennäköisesti ole mikää tyhmä rouva ja tiedät sen.

Sivusta

Väärin...

Kaltaiseni ihmiset ovat onnistuneet salaamaan syrjähyppynsä juuri siitä syystä, että pidämme suumme visusti supussa näistä! ;)

Sivusuhteista ei puhuta edes lähimmille ystäville, näin varmistetaan salaisuuden pysyminen.

En puhunut siitä, että olisit puhunut syrjähypyistäsi, vaan kieroudestasi. Miten tykkäät huijata ihmisiä ja muuta, mitä nyt oletkaan ehtinyt kehua palstalla itsestäsi.

Sivusta

Sotket minut nyt ’ammattipettäjään’.

Ei, emme ole sama henkilö.

Kiero sinäkin olet, vaikka et halua sitä myöntää.

...jatkoa edelliseen.

Leikitäänpä ajatusleikkiä että olette tuon tosiystävänne kanssa olleet "kalareissulla" (todelisuudessa siis jossain ihan muualla...)

Olette yhdessä miettineet ja harjoitelleet kalareissun tapahtumat pienimpiäkin yksityiskohtia myöten, ja oikeassa aikajärjestyksessä. No hyvä, so far so good, tarinat pitää yhtä, ja molemmat muistaa sen 100% samalla tavalla. 

Hyvän, yksityiskohtaisen, ja hyvin harjoitellunkin tarinan ongelma on siinä, että se lähes väistämättä sisältää aina pieniä aukkoja, näennäisen merkityksettömiä yksityiskohtia, joita ei vain ole osattu ottaa huomioon tarinaa kokoon parsiessa. Jos kumppanisi osaa kysyä tätä asiaa, joudut keksimään vastauksen lennosta, koska tästä asiasta ette ole ystäväsi kanssa yhdessä sopineet. 

Tämä lennosta keksitty vastaus ei ole vielä itsessään vaarallinen, mutta mikäli kysymys on sellainen jonka kumppaninne ovat yhdessä etukäteen sopineet, on todennäköisyys sille että te molemmat keksitte lennosta täsmälleen saman vastauksen jo aika pieni, varsinkin jos kysymys on sellainen mihin ei voi vastata helposti 'KYLLÄ' / 'EI'

Tässä kohtaa voidaan kysyä, kuinka tyypillistä on, että vaimot muodostaa tällaisia "alliansseja" , ja sopivat avainkysymyksistä keskenään sillä välin kun olette "kalareissullanne", mutta olen tällaisiakin lähipiirissäni nähnyt...  Ja huonosti kävi ukoille, molempien muijat otti eron :-/

Ohjeena antaisin, että mikäli kumppani kysyy jotain yllättävää, mihin ette ole varautuneet, tiedostakaa tällaisten kysymysten riski etukäteen, ja sopikaa yhdessä että näihin kysymyksiin vastataan joko:

a) "en kyllä muista"  (tietty sillä edellytyksellä ettei kysymys ole kategoriaa: "kumpi oli kuski?")

b) vastaus on riittävän epämääräinen, että se jättää tilaa useammalle tulkinnalle. (näin todennäköisyys kasvaa sille että tahoillanne kertomat tarinat ainakin riittävässä laajuudessa sivuaa toisiaan)

Aika trapetsitaiteilua siis nämä yhteiset tarinat, ja yksikin kömmähdys (kaveri vastaa täysin eri lailla kuin sinä), vesittää teidän molempien uskottavuuden.

ammattipettäjä kirjoitti:

Ykköskohtaan sanon, että totta on, että jos kakka osuisi tuulettimeen, rikoskumppani voisi ainakin teoriassa käräyttää minut, mutta toisen samanmielisen ammattilaisen seura on tähän mennessä ollut sen pienen riskin arvoista.

Tuohon kakkoskohtaan täytyy sanoa, että meillä nämä peitetarinat ovat niin totuudenmukaisia kuin vain mahdollista ja ainoastaan välttämättömät jutut on muutettu tai lisätty. Silloin tuo tarinan väärin muistamisen riski pienenee huomattavasti. Muutoinkin kannattaa aina puhua niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista.

Ja meidän puolella on sellainenkin juttu, että ihmisen muistot vääristyvät ajan saatossa, eli on enemmän kuin luonnollista, että kaksi ihmistä muistaa saman tapahtuman hiukan eri tavoin vaikka vuoden päästä. Liian yhtenevästi muistaminen olisi jopa epäilyttävää. Tarinoiden vahvistamiselle ei ole vielä ollut tarvetta, se on enemmänkin sellainen "kaiken varalta" -juttu.

No kappas... :)

Olitkin nopea, ja osin teit tuon jäljemmän sepustukseni jo turhaksi...

Ja tuo kalareissu vertaus oli ehkä huono esimerkkitarina, koska siinä koko viikonlopun pituinen aikajänne tapahtumineen ja tapahtumapaikkoineen oli pitänyt satuilla.

Ja olet täysin oikeassa, "paras valhe on sellainen, joka on verhottu totuuden kaapuun" ;-)

Eli todellakin, valheellista sisältöä vain sen verran kuin tarinan uskottavuuden kannalta on mahdollista.

Kun summaan tuon rikoskumppanin tuomia plussia ja miinuksia omasta vinkkelistäni, olen kyllä vieläkin hiukan skeptinen...  Tarinoiden vahvistaminen plussaa joo, mutta tähän optioon tarttuminen tarkoittaisi sitä että olen jo jotenkin töpeksinyt ja aiheuttanut epäilysten heräämisen.

Rikoskumppanin lojaalisuus? Niin kauan kuin yhteinen rikos sitoo yhteen, lojaalisuus on varmastikin ehdotonta. Mutta entäpä sitten mikäli syystä tai toisesta riitaannumme? Tai rikoskumppanin elämässä tapahtuu jotain sellaista, että hän ei enää pysty/kykene/halua elää näin, eli ns. "kokee parannuksen" ?

Vähän ehkä teoreettisia uhkia, mutta kuten sanoin, olen jopa hiukan vainoharhainen :D

Olen mielestäni saanut yksin toimiessani kutistettua kiinnijäämisriskini niin lähelle nollaa, kuin se vain suinkin on mahdollista, ja arvostan elämääni vaimoni kanssa niin paljon, etten millään tavalla halua tuota riskiä nostaa, oli se kuinka pieni nousu tahansa.

Itselläni tietysti on se tilanne, että harrastelen pelkästään työmatkoilla, ja näillehän ei voi kavereita ottaa mukaan, eli siinäkin mielessä omassa tilanteessani rikoskumppani on turha.

Vierailija kirjoitti:

 

Kiero sinäkin olet, vaikka et halua sitä myöntää.

Jaa... Yleisen moraalikäsityksen puitteissa varmasti näin on, se myönnettäköön.

Olen kuitenkin päättänyt hyväksyä tämän pikku epäsovinnaisuuteni ja epätäydellisyyteni.

Vierailija kirjoitti:

Äläkä edes viitsi väittää, että sulla olisi ystäviä :D Ehkä korkeintaan 1, joka on niin yksinkertainen, että sietää käytöstäsi.

Sivusta taas

Saattaisit hämmästyä :)

En nimittäin ole mitenkään pöyhkeä ihmisten parissa, vaikka täällä palstalla saatan siltä vaikuttaakin.

Olen varsin tietoinen persoonani epäsovinnaisista piirteistä, ja kaikille "Narsisti!"-huutelijoille voin kertoa, että erilaisten testien perusteella olen siinä rajoilla, nipin napin diagnoosi-riman alla, joissakin testeissä karvan ehkä ylikin.

Okei, koska tiedostan tämän, olen oppinut sekä tunnistamaan, että myös peittelemään varsin tehokkaasti tämän luonteenpiirteen tyypillisimmät ja näkyvimmät tunnusmerkit.

En tee tätä siksi että häpeäisin jotenkin tätä ominaisuuttani, vaan puhtaasti laiskuuttani, on niin paljon helpompaa kun ei ihmisille paljasta ihan kaikkea itsestään. 

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Ykköskohtaan sanon, että totta on, että jos kakka osuisi tuulettimeen, rikoskumppani voisi ainakin teoriassa käräyttää minut, mutta toisen samanmielisen ammattilaisen seura on tähän mennessä ollut sen pienen riskin arvoista.

Tuohon kakkoskohtaan täytyy sanoa, että meillä nämä peitetarinat ovat niin totuudenmukaisia kuin vain mahdollista ja ainoastaan välttämättömät jutut on muutettu tai lisätty. Silloin tuo tarinan väärin muistamisen riski pienenee huomattavasti. Muutoinkin kannattaa aina puhua niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista.

Ja meidän puolella on sellainenkin juttu, että ihmisen muistot vääristyvät ajan saatossa, eli on enemmän kuin luonnollista, että kaksi ihmistä muistaa saman tapahtuman hiukan eri tavoin vaikka vuoden päästä. Liian yhtenevästi muistaminen olisi jopa epäilyttävää. Tarinoiden vahvistamiselle ei ole vielä ollut tarvetta, se on enemmänkin sellainen "kaiken varalta" -juttu.

No kappas... :)

Olitkin nopea, ja osin teit tuon jäljemmän sepustukseni jo turhaksi...

Ja tuo kalareissu vertaus oli ehkä huono esimerkkitarina, koska siinä koko viikonlopun pituinen aikajänne tapahtumineen ja tapahtumapaikkoineen oli pitänyt satuilla.

Ja olet täysin oikeassa, "paras valhe on sellainen, joka on verhottu totuuden kaapuun" ;-)

Eli todellakin, valheellista sisältöä vain sen verran kuin tarinan uskottavuuden kannalta on mahdollista.

Kun summaan tuon rikoskumppanin tuomia plussia ja miinuksia omasta vinkkelistäni, olen kyllä vieläkin hiukan skeptinen...  Tarinoiden vahvistaminen plussaa joo, mutta tähän optioon tarttuminen tarkoittaisi sitä että olen jo jotenkin töpeksinyt ja aiheuttanut epäilysten heräämisen.

Rikoskumppanin lojaalisuus? Niin kauan kuin yhteinen rikos sitoo yhteen, lojaalisuus on varmastikin ehdotonta. Mutta entäpä sitten mikäli syystä tai toisesta riitaannumme? Tai rikoskumppanin elämässä tapahtuu jotain sellaista, että hän ei enää pysty/kykene/halua elää näin, eli ns. "kokee parannuksen" ?

Vähän ehkä teoreettisia uhkia, mutta kuten sanoin, olen jopa hiukan vainoharhainen :D

Olen mielestäni saanut yksin toimiessani kutistettua kiinnijäämisriskini niin lähelle nollaa, kuin se vain suinkin on mahdollista, ja arvostan elämääni vaimoni kanssa niin paljon, etten millään tavalla halua tuota riskiä nostaa, oli se kuinka pieni nousu tahansa.

Itselläni tietysti on se tilanne, että harrastelen pelkästään työmatkoilla, ja näillehän ei voi kavereita ottaa mukaan, eli siinäkin mielessä omassa tilanteessani rikoskumppani on turha.

Me taas harrastelemme vapaa-ajalla, joten ymmärrettävästi on uskottavampaa lähteä kaverin kanssa reissuun kuin yksin.

Vainoharhaisuus tässä asiassa ei ole mitenkään huono asia. Itseäni turha vainoharhaisuus vaan ehkä kuitenkin stressaa sen verran, että olen huomannut stressaamisen välillä vaikeuttavan normaalin käytöksen ylläpitämistä. Siksi olen mieluummin stressaamatta, koska rentona ja luottavaisena käytöskin pysyy normaalina. Rentous ja luottamus ei kuitenkaan tarkoita, että aletaan hutiloimaan ja laiminlyömään salassapitoprotokollaa. Olen vain oppinut siirtämään itseni henkisesti sellaiseen moodiin, että kun olen tehnyt kaikki tarvittavat todisteidenhävitykset ja muut toimenpiteet, siirryn tilaan, jossa koko pettämisepisodia ei ikään kuin ole edes tapahtunut, joten minulla ei edes ole mitään aihetta stressiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin täysin ennalta-arvaamaton tapahtuma sysää rikoskumppanini tai minut parannuksen tielle, tai ystävästä kuoriutuukin vihollinen, mutta koska sellaista ei voi mitenkään ennakoida, sitä ei kannata etukäteen pelätä. Jotkin riskit on vain hyväksyttävä.

ammattipettäjä kirjoitti:

Me taas harrastelemme vapaa-ajalla, joten ymmärrettävästi on uskottavampaa lähteä kaverin kanssa reissuun kuin yksin.

Vainoharhaisuus tässä asiassa ei ole mitenkään huono asia. Itseäni turha vainoharhaisuus vaan ehkä kuitenkin stressaa sen verran, että olen huomannut stressaamisen välillä vaikeuttavan normaalin käytöksen ylläpitämistä. Siksi olen mieluummin stressaamatta, koska rentona ja luottavaisena käytöskin pysyy normaalina. Rentous ja luottamus ei kuitenkaan tarkoita, että aletaan hutiloimaan ja laiminlyömään salassapitoprotokollaa. Olen vain oppinut siirtämään itseni henkisesti sellaiseen moodiin, että kun olen tehnyt kaikki tarvittavat todisteidenhävitykset ja muut toimenpiteet, siirryn tilaan, jossa koko pettämisepisodia ei ikään kuin ole edes tapahtunut, joten minulla ei edes ole mitään aihetta stressiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin täysin ennalta-arvaamaton tapahtuma sysää rikoskumppanini tai minut parannuksen tielle, tai ystävästä kuoriutuukin vihollinen, mutta koska sellaista ei voi mitenkään ennakoida, sitä ei kannata etukäteen pelätä. Jotkin riskit on vain hyväksyttävä.

Ihan validit perustelut sinulla.

Siinä missä minulle kaveri edustaisi pelkästään ylimääräistä riskiä, sinun tilanteessasi kaveri toimii riskiä pienentävänä tekijänä.

Onko muuten koskaan ns. liipannut läheltä... :-P   ???

Vai oletko aina onnistunut rakentamaan kuvion alusta loppuun niin taitavasti, ettei epäilyksen häivääkään ole ollut?

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äläkä edes viitsi väittää, että sulla olisi ystäviä :D Ehkä korkeintaan 1, joka on niin yksinkertainen, että sietää käytöstäsi.

Sivusta taas

Saattaisit hämmästyä :)

En nimittäin ole mitenkään pöyhkeä ihmisten parissa, vaikka täällä palstalla saatan siltä vaikuttaakin.

Olen varsin tietoinen persoonani epäsovinnaisista piirteistä, ja kaikille "Narsisti!"-huutelijoille voin kertoa, että erilaisten testien perusteella olen siinä rajoilla, nipin napin diagnoosi-riman alla, joissakin testeissä karvan ehkä ylikin.

Okei, koska tiedostan tämän, olen oppinut sekä tunnistamaan, että myös peittelemään varsin tehokkaasti tämän luonteenpiirteen tyypillisimmät ja näkyvimmät tunnusmerkit.

En tee tätä siksi että häpeäisin jotenkin tätä ominaisuuttani, vaan puhtaasti laiskuuttani, on niin paljon helpompaa kun ei ihmisille paljasta ihan kaikkea itsestään. 

Varmasti. Laiskuuttasiko roikut täällä trollaamassa kaiket päivät? Töissä et ainakaan käy, mielenterveyskuntoutuja? Miksi et hävinnyt sinne aasiaan niin kuin lupasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin aamutakkini taskusta  pikkuhousut jotka eivät olleet minun, mies meni niin vaikeaksi ett'ä tajusin heti homman nimen. Itkin ja pakkasin, mieskin itki ja hoki että puhutaan vielä mutta otin laukkuni  ja lähdin. 

Ne alushousut olivat jotkin koon xs pitsiunelmat ja itse käytän koon m puuvillapikkareita, en halua edes ajatella millainen nainen  niissä pitsipöksyissä on ollut sisällä.. ja miksi jätti ne minun löydettäväksi. Vitt""lua, miehen käräyttämistä?

Toinen nainen on halunnut nopeuttaa eroanne saadakseen miehesi itselleen. Sitten vaan viaton ilme ja selitys miehelle, että oli puhdas vahinko kun pikkarit piti vaihtaa. Ja mies uskoo.

Tää on kyllä ärsyttävä luulo. En ite huolisi pettäjää, en ole koskaan huolinut. Oon sellaisen kyllä käräyttänyt, järkännyt niin että kumppaninsa sai tietää. Kumppani tietysti luuli just noin, että haluan sen kylämunan itelleni. Varmaan joo.

Hyvin tyypillinen ”toisen naisen” kommentti...

Seksiä harrastetaan ukkomiesten kanssa, mutta omassa toiminnassa ei nähdä mitään väärää, koska itse ollaan sinkkuja.

Et ole yhtään tuota puolisoaan pettävää miestä parempi, vaan ihan yhtä mätä.

Minähän en tiennyt koko naisesta, vaan otin selvää kun epäilykseni heräsivät. Olin itse asiassa tuntenut miehen tuota toista naista kauemmin, mutta kumppani hän oli, koska olivat muuttaneet yhteen minun ja miehen suhteen aikana.

En kylämunaa koskaan huolinut vaikka soitteli ja viestitteli vielä vuosia perääni, "elämänsä nainen" kun muka olin.

Malta ensi kerralla olla tekemättä vääriä oletuksiasi.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Kirjoittelen tällä palstalla toki useammallakin eri nimimerkillä, mutta en koskaan samaan ketjuun kuin vain yhdellä.

Joskus huvittelen jättämällä teksteihini vihjeitä muista käyttämistäni nimimerkeistä, ihan vaan testatakseni keksiikö joku alter-egoni, mutta tyypillisesti näin ei tapahdu.

No onpas tämä Mynttinen viekas poika ja niiiiin älykäs.

Naisten ihailua kaipaava pikkulapsi.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Me taas harrastelemme vapaa-ajalla, joten ymmärrettävästi on uskottavampaa lähteä kaverin kanssa reissuun kuin yksin.

Vainoharhaisuus tässä asiassa ei ole mitenkään huono asia. Itseäni turha vainoharhaisuus vaan ehkä kuitenkin stressaa sen verran, että olen huomannut stressaamisen välillä vaikeuttavan normaalin käytöksen ylläpitämistä. Siksi olen mieluummin stressaamatta, koska rentona ja luottavaisena käytöskin pysyy normaalina. Rentous ja luottamus ei kuitenkaan tarkoita, että aletaan hutiloimaan ja laiminlyömään salassapitoprotokollaa. Olen vain oppinut siirtämään itseni henkisesti sellaiseen moodiin, että kun olen tehnyt kaikki tarvittavat todisteidenhävitykset ja muut toimenpiteet, siirryn tilaan, jossa koko pettämisepisodia ei ikään kuin ole edes tapahtunut, joten minulla ei edes ole mitään aihetta stressiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin täysin ennalta-arvaamaton tapahtuma sysää rikoskumppanini tai minut parannuksen tielle, tai ystävästä kuoriutuukin vihollinen, mutta koska sellaista ei voi mitenkään ennakoida, sitä ei kannata etukäteen pelätä. Jotkin riskit on vain hyväksyttävä.

Ihan validit perustelut sinulla.

Siinä missä minulle kaveri edustaisi pelkästään ylimääräistä riskiä, sinun tilanteessasi kaveri toimii riskiä pienentävänä tekijänä.

Onko muuten koskaan ns. liipannut läheltä... :-P   ???

Vai oletko aina onnistunut rakentamaan kuvion alusta loppuun niin taitavasti, ettei epäilyksen häivääkään ole ollut?

Kerran oli käydä ohraisesti, mutta se oli omaa hölmöyttäni. Erään syyn takia en voinut kertoa totuudenmukaisesti, minne olin menossa, joten jouduin keksimään juuri sellaisen helposti mokattavan peitetarinan. Olin kuitenkin reissussa yksin, joten kaverin kömmähdykset tarinan suhteen eivät olleet riski.

Jouduin kuitenkin juuri siihen tilanteeseen, että minun täytyi vastailla keksityillä vastauksilla hiukan yllättäviinkin kysymyksiin, minkä kyllä lopulta selvitin rimaa hipoen, mutta sen jälkeen en ole moista turhaa riskiä ottanut vaan päätin, että jos en pysty kertomaan määränpäätä rehellisesti, en lähde reissulle ollenkaan.

ammattipettäjä kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Me taas harrastelemme vapaa-ajalla, joten ymmärrettävästi on uskottavampaa lähteä kaverin kanssa reissuun kuin yksin.

Vainoharhaisuus tässä asiassa ei ole mitenkään huono asia. Itseäni turha vainoharhaisuus vaan ehkä kuitenkin stressaa sen verran, että olen huomannut stressaamisen välillä vaikeuttavan normaalin käytöksen ylläpitämistä. Siksi olen mieluummin stressaamatta, koska rentona ja luottavaisena käytöskin pysyy normaalina. Rentous ja luottamus ei kuitenkaan tarkoita, että aletaan hutiloimaan ja laiminlyömään salassapitoprotokollaa. Olen vain oppinut siirtämään itseni henkisesti sellaiseen moodiin, että kun olen tehnyt kaikki tarvittavat todisteidenhävitykset ja muut toimenpiteet, siirryn tilaan, jossa koko pettämisepisodia ei ikään kuin ole edes tapahtunut, joten minulla ei edes ole mitään aihetta stressiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin täysin ennalta-arvaamaton tapahtuma sysää rikoskumppanini tai minut parannuksen tielle, tai ystävästä kuoriutuukin vihollinen, mutta koska sellaista ei voi mitenkään ennakoida, sitä ei kannata etukäteen pelätä. Jotkin riskit on vain hyväksyttävä.

Ihan validit perustelut sinulla.

Siinä missä minulle kaveri edustaisi pelkästään ylimääräistä riskiä, sinun tilanteessasi kaveri toimii riskiä pienentävänä tekijänä.

Onko muuten koskaan ns. liipannut läheltä... :-P   ???

Vai oletko aina onnistunut rakentamaan kuvion alusta loppuun niin taitavasti, ettei epäilyksen häivääkään ole ollut?

Kerran oli käydä ohraisesti, mutta se oli omaa hölmöyttäni. Erään syyn takia en voinut kertoa totuudenmukaisesti, minne olin menossa, joten jouduin keksimään juuri sellaisen helposti mokattavan peitetarinan. Olin kuitenkin reissussa yksin, joten kaverin kömmähdykset tarinan suhteen eivät olleet riski.

Jouduin kuitenkin juuri siihen tilanteeseen, että minun täytyi vastailla keksityillä vastauksilla hiukan yllättäviinkin kysymyksiin, minkä kyllä lopulta selvitin rimaa hipoen, mutta sen jälkeen en ole moista turhaa riskiä ottanut vaan päätin, että jos en pysty kertomaan määränpäätä rehellisesti, en lähde reissulle ollenkaan.

Jessus mikä pelle säkin olet. Aikuinen mies (vai nainen?) eikä uskalla puhua totta. Hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

No onpas tämä Mynttinen viekas poika ja niiiiin älykäs.

Naisten ihailua kaipaava pikkulapsi.

Tällä foorumilla vaimoaan pettävä mies harvemmin saa ihailua osakseen, eli siinä mielessä tuo päättelysi ontuu kyllä aika pahasti...

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpas tämä Mynttinen viekas poika ja niiiiin älykäs.

Naisten ihailua kaipaava pikkulapsi.

Tällä foorumilla vaimoaan pettävä mies harvemmin saa ihailua osakseen, eli siinä mielessä tuo päättelysi ontuu kyllä aika pahasti...

Haet huomiota kertoilemalla muka-nokkeluudestasi ja käyttämällä nimimerkkiä. Miesten täytyy aina saada huomio ja esiintyä parhaana lajissaan. Mutta sinunkaltaisiasi on, ellei nyt kahtatoista tusinassa, niin liian monta kuitenkin. Suoraan täräytteleviä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Haet huomiota kertoilemalla muka-nokkeluudestasi ja käyttämällä nimimerkkiä. Miesten täytyy aina saada huomio ja esiintyä parhaana lajissaan. Mutta sinunkaltaisiasi on, ellei nyt kahtatoista tusinassa, niin liian monta kuitenkin. Suoraan täräytteleviä vähemmän.

En hae huomiota, vaan ravistelen ja opponoin luutuneita asenteita.

Käytän nimimerkkiä siitä syystä, ettei kukaan sotke sellaista kirjoitusta minuun, mikä ei ole itse kirjoittamani.

Ja tuo aiemmin kertomani pitkä tarina, sekään ei ollut mitään kerskumista vaikka siltä ehkä kuulosti, vaan esimerkki siitä miksei salapoliisia leikkivän puolison kannata jäädä jahkailemaan ja keräilemään lisänäyttöjä, vaan nostaa kissa pöydälle silloin kun yllätysmomentti on vielä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Me taas harrastelemme vapaa-ajalla, joten ymmärrettävästi on uskottavampaa lähteä kaverin kanssa reissuun kuin yksin.

Vainoharhaisuus tässä asiassa ei ole mitenkään huono asia. Itseäni turha vainoharhaisuus vaan ehkä kuitenkin stressaa sen verran, että olen huomannut stressaamisen välillä vaikeuttavan normaalin käytöksen ylläpitämistä. Siksi olen mieluummin stressaamatta, koska rentona ja luottavaisena käytöskin pysyy normaalina. Rentous ja luottamus ei kuitenkaan tarkoita, että aletaan hutiloimaan ja laiminlyömään salassapitoprotokollaa. Olen vain oppinut siirtämään itseni henkisesti sellaiseen moodiin, että kun olen tehnyt kaikki tarvittavat todisteidenhävitykset ja muut toimenpiteet, siirryn tilaan, jossa koko pettämisepisodia ei ikään kuin ole edes tapahtunut, joten minulla ei edes ole mitään aihetta stressiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin täysin ennalta-arvaamaton tapahtuma sysää rikoskumppanini tai minut parannuksen tielle, tai ystävästä kuoriutuukin vihollinen, mutta koska sellaista ei voi mitenkään ennakoida, sitä ei kannata etukäteen pelätä. Jotkin riskit on vain hyväksyttävä.

Ihan validit perustelut sinulla.

Siinä missä minulle kaveri edustaisi pelkästään ylimääräistä riskiä, sinun tilanteessasi kaveri toimii riskiä pienentävänä tekijänä.

Onko muuten koskaan ns. liipannut läheltä... :-P   ???

Vai oletko aina onnistunut rakentamaan kuvion alusta loppuun niin taitavasti, ettei epäilyksen häivääkään ole ollut?

Kerran oli käydä ohraisesti, mutta se oli omaa hölmöyttäni. Erään syyn takia en voinut kertoa totuudenmukaisesti, minne olin menossa, joten jouduin keksimään juuri sellaisen helposti mokattavan peitetarinan. Olin kuitenkin reissussa yksin, joten kaverin kömmähdykset tarinan suhteen eivät olleet riski.

Jouduin kuitenkin juuri siihen tilanteeseen, että minun täytyi vastailla keksityillä vastauksilla hiukan yllättäviinkin kysymyksiin, minkä kyllä lopulta selvitin rimaa hipoen, mutta sen jälkeen en ole moista turhaa riskiä ottanut vaan päätin, että jos en pysty kertomaan määränpäätä rehellisesti, en lähde reissulle ollenkaan.

Jessus mikä pelle säkin olet. Aikuinen mies (vai nainen?) eikä uskalla puhua totta. Hyvin menee.

Mies, ja en voinut sillä kertaa kertoa määränpäätä, koska se olisi tiennyt hankaluuksia sekä minulle että monelle muulle ihmiselle.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haet huomiota kertoilemalla muka-nokkeluudestasi ja käyttämällä nimimerkkiä. Miesten täytyy aina saada huomio ja esiintyä parhaana lajissaan. Mutta sinunkaltaisiasi on, ellei nyt kahtatoista tusinassa, niin liian monta kuitenkin. Suoraan täräytteleviä vähemmän.

En hae huomiota, vaan ravistelen ja opponoin luutuneita asenteita.

Käytän nimimerkkiä siitä syystä, ettei kukaan sotke sellaista kirjoitusta minuun, mikä ei ole itse kirjoittamani.

Ja tuo aiemmin kertomani pitkä tarina, sekään ei ollut mitään kerskumista vaikka siltä ehkä kuulosti, vaan esimerkki siitä miksei salapoliisia leikkivän puolison kannata jäädä jahkailemaan ja keräilemään lisänäyttöjä, vaan nostaa kissa pöydälle silloin kun yllätysmomentti on vielä olemassa.

En oikein osaa hyvällä tahdollakaan nähdä viestejäsi minään ravisteluna, varsinkaan kun petetyksi tuleminen ei edusta mitään yleisiä luutuneita asenteita, vaan syvää omakohtaista kokemusta jokaiselle, joka sen kokee. Siinä ei yleisillä asenteilla ole sijaa, tunne on varsin alkukantainen eikä sitä kikkailevalla pseudoälyllisyydellä muuksi muuteta.

En tosin usko, että olet oikea miestapapettäjä. Sellaiset ovat sisäisesti sen verran onttoja, että eivät saa mitään anonyymista verkkokeskustelusta. Heidän verbaaliset ponnistuksensa ilmenevät seksiviestien ja hellittelyiden muodossa.

ammattipettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

ammattipettäjä kirjoitti:

Me taas harrastelemme vapaa-ajalla, joten ymmärrettävästi on uskottavampaa lähteä kaverin kanssa reissuun kuin yksin.

Vainoharhaisuus tässä asiassa ei ole mitenkään huono asia. Itseäni turha vainoharhaisuus vaan ehkä kuitenkin stressaa sen verran, että olen huomannut stressaamisen välillä vaikeuttavan normaalin käytöksen ylläpitämistä. Siksi olen mieluummin stressaamatta, koska rentona ja luottavaisena käytöskin pysyy normaalina. Rentous ja luottamus ei kuitenkaan tarkoita, että aletaan hutiloimaan ja laiminlyömään salassapitoprotokollaa. Olen vain oppinut siirtämään itseni henkisesti sellaiseen moodiin, että kun olen tehnyt kaikki tarvittavat todisteidenhävitykset ja muut toimenpiteet, siirryn tilaan, jossa koko pettämisepisodia ei ikään kuin ole edes tapahtunut, joten minulla ei edes ole mitään aihetta stressiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin täysin ennalta-arvaamaton tapahtuma sysää rikoskumppanini tai minut parannuksen tielle, tai ystävästä kuoriutuukin vihollinen, mutta koska sellaista ei voi mitenkään ennakoida, sitä ei kannata etukäteen pelätä. Jotkin riskit on vain hyväksyttävä.

Ihan validit perustelut sinulla.

Siinä missä minulle kaveri edustaisi pelkästään ylimääräistä riskiä, sinun tilanteessasi kaveri toimii riskiä pienentävänä tekijänä.

Onko muuten koskaan ns. liipannut läheltä... :-P   ???

Vai oletko aina onnistunut rakentamaan kuvion alusta loppuun niin taitavasti, ettei epäilyksen häivääkään ole ollut?

Kerran oli käydä ohraisesti, mutta se oli omaa hölmöyttäni. Erään syyn takia en voinut kertoa totuudenmukaisesti, minne olin menossa, joten jouduin keksimään juuri sellaisen helposti mokattavan peitetarinan. Olin kuitenkin reissussa yksin, joten kaverin kömmähdykset tarinan suhteen eivät olleet riski.

Jouduin kuitenkin juuri siihen tilanteeseen, että minun täytyi vastailla keksityillä vastauksilla hiukan yllättäviinkin kysymyksiin, minkä kyllä lopulta selvitin rimaa hipoen, mutta sen jälkeen en ole moista turhaa riskiä ottanut vaan päätin, että jos en pysty kertomaan määränpäätä rehellisesti, en lähde reissulle ollenkaan.

Jessus mikä pelle säkin olet. Aikuinen mies (vai nainen?) eikä uskalla puhua totta. Hyvin menee.

Mies, ja en voinut sillä kertaa kertoa määränpäätä, koska se olisi tiennyt hankaluuksia sekä minulle että monelle muulle ihmiselle.

Eli nainen.

Te ämmät ette koskaan opi kirjoittamaan kuten miehet. Ja sama Mynttiselle.

Vierailija kirjoitti:

En oikein osaa hyvällä tahdollakaan nähdä viestejäsi minään ravisteluna, varsinkaan kun petetyksi tuleminen ei edusta mitään yleisiä luutuneita asenteita, vaan syvää omakohtaista kokemusta jokaiselle, joka sen kokee. Siinä ei yleisillä asenteilla ole sijaa, tunne on varsin alkukantainen eikä sitä kikkailevalla pseudoälyllisyydellä muuksi muuteta.

En tosin usko, että olet oikea miestapapettäjä. Sellaiset ovat sisäisesti sen verran onttoja, että eivät saa mitään anonyymista verkkokeskustelusta. Heidän verbaaliset ponnistuksensa ilmenevät seksiviestien ja hellittelyiden muodossa.

No jo tämäkin kirjoituksesi sisältää juuri niitä luutuneita asenteita kuvitelmia ”petturin profiilista”...

Eli kuvitellaan että tapapettäjä on:

1) Sisältä ontto

2) Verbaalisesti rajallinen, kykenee vain seksiviesteihin.

Ja todellakin, tunnen sympatiaa kaikkia niitä kohtaan joille on paljastunut kumppanin pettäminen, tiedän kyllä miten hirveältä se tuntuu, minäkin olen tämän nuoruudessani kokenut.