Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoisi ystävällisesti meidän anopeille että älkää ostatko meille tavaraa joululahjoiksi? Olemme 30 vuotiaita.
26.11.2019 |
Meillä on oikein hyvät välit mutta mistä meidän äidit saa päähänsä että tarvitaan tiettyjä pyyhkeitä, uusia lompakoita, voiteita? Olen monesti kiltisti sanonnut että jos ostatte jotain niin ostakaa vaikka kahvia, laadukkaita ruokaöljyjä, viiniä, lahjakortteja jos nyt on niin pakko ostaa lahjoja.
Haluan itse ostaa OMAT kasvovoiteet ja hammastahna, sellaisia jotka ITSELLENI/puolisolle sopivat. En pidä siitä että he tuhlavat rahansa täysin sopimattomiin tuotteisiin. Heillä jää sitte kierros päälle, eli monta kertaa vuodessa ostetaan sitten sitä samaa rasvaa. Eivät edes kysy onko ok. Minulla oli 7 purkkia rasvaa hyllyssä, annoin sitten eteenpäin.
En käsitä, esim. itselläni on oikein sopiva lompakko minkä ostin vuosia sitten, se on oikein hyvässä kunnossa ja kätevä minun tarpeeseen. Niin minkä takia anoppi sitten joka vuosi ostaa kukkaron kun hän tasan tarkkalleen tietää että olen 30v nuori nainen jolla on jo itsellään sopivia tavaroita?
En vain kertakaikkiaan halua että meitä ylipäätään kohdella kuin lapsia. Ei tee yhtään mieli mitään perhejoulua pitää.
Kommentit (104)
Olen ap, minäkin olen antanut eteenpäin lahjat ja asiat.
Kun muutettiin yhteen en saanut edes mahdollisuuden töissäkäyvänä ihmisenä sisustaa oma asuntoa. Anopit ja mummonu olivat ostaneet jo kaiken valmiina. Nyt on kämppä kirjava ja täynnä vanhoja epäsopivia asioita. Vein anopille korin täynnä tavaraa ja hän oli että mistäs nämä tulevat, sanoin että sinä ostit nämä 8v sitten, hän jopa itse ihmetteli minkä takia. Osti vaa huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä on kaikkea yllin kyllin. Jos ostetaan uutta, halutaan valita itse. Ei haluta siis joululahjoja".
Joululahjoja tuotiin. Omaa vanhaa kamaa (perinteiden siirtämistä anopin maun mukaan ja hänen päätöksellään, halvinta rojua mitä kaupoista löytyy, joku juolun lahjahitti, mistä antajakaan ei tiennyt mikä se on. " Mut kai se toimii..."
"Mehän jo sanottiin, että ei haluta kotiin turhaa tavaraa, muistatko? Viettekö pois vai viedäänkö kirppikselle? Seuraavalla kerralla kamat menee suoraan roskiin"
Asia meni perille. Saatiin lahjaksi pienin rasia huonointa suklaata. Roskiin meni.
Ymmärrän tuskasi. Ei kaikille vain mene perille, vaikka kuinka sanoisit suoraan. Perusteluina olen kuullut esim. sen, että lahjan antajasta on vain niin kivaa antaa jokin tavara, josta tulee lahjan saaja mieleen. Vaikka kuinka vääntäisin rautalangasta, etten tarvitse mitään enkä halua yhtään uutta tavaraa (ja olen kertonut kyllä, että jos jotain on pakko antaa, syötävä/juotava/kukat on turvallisin vaihtoehto), saan sitä tavaraa. Ilmeisesti tuo turhan tavaran antaminen on lahja antajalle itselleen. Hän saa hyvän mielen, ja saaja saa lähinnä pahan mielen, kun hänen toiveitaan ei voida kunnioittaa. Saan muuten aika harvoin sitä syötävää/juotavaa/kukkia, vaikka ne ovat ainoita asioita, joita olen toivonut. Olen kai liian kiltti, kun en siinä lahjaa saadessani pysty kysymään, miksi lahjan antaja tietoisesti laittaa minut ikävään tilanteeseen, josta en todellakaan saa mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei kuitenkaan ole niin, että anopin ostamat ovat periaatteessa aina vääränlaisia ja oman äidin lahjoittamat aina hyvät.
Mun äitini ainakin uskoo sen, mitä mä oikeesti toivon ja haluan ja ostaa niitä, mutta anoppi ostaa mitä sattuu ja ne anopin ostokset on kyllä ihan turhia lähestulkoon kaikki olleet, koska ei suostu kunnioittamaan toiveitani.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä roinaa kertyy kovin, voi pitää kirpparipäivän ja muuttaa ne rahaksi. Tai vain viedä kirpparille, niin löytävät tarvitsijansa.
Käyttämättömät hanskat ja lompakot voi nyt viedä joululahjakeräyksiin.
Mun mielestä lahjan antajan pitäisi viedä ne turhat lahjaostokset kirpparille eikä lahjan saajan, ja rasittaa lahjan saajaa tällä asialla. Uskokaa hyvät ihmiset kun joku sanoo että ei lahjoja, niin se tarkoittaa EI LAHJOJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sanoisi ystävällisesti meidän anopeille että älkää ostatko meille tavaraa joululahjoiksi? Olemme 30 vuotiaita.
Älkää ostatko meille tavaraa joululahjoiksi, kiitos.
Jos joku haluaa ostaa jonkun lahjan ja höösätä lahjojen kanssa, niin tarkka lista paperille kirjoitettuna mitä suostutte kotiinne vastaanottamaan. Ojennatte listan ja sanotte: Tässä näistä jotain kiitos, jos haluatte jotain antaa. Olkoon siellä vaikka tietynmerkkistä juustoa, herkkukoria, reilun kaupan suklaata tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höllää pipoa. On helpompaa kun ei yritä jatkuvasti ohjeistaa ja määräillä muita. Jos kysytään, sano toivomuksesi ja anna sitten ostaa mitä tahtovat.
Ongelma täsmälleen toistepäin. Koska ollaan rentoja ja aika kilttejä tyyppejä niin anopeilla iske joku hoivavaisto ja haluavat antaa meille tavaraa. Olen tiukasti sanottu ja tuntuu että äideille tulee sitten hieman paha mieli, vien heiltä ilon ostaa tavaraa. Varsinkin anopin on pakko lopettaa tätä hoivaamista. Kun kylään tullaan se herkkujen määrä on järkyttävää ja luulee että kuollaan nälkään. Tekee valtavasti puuroa, pullaa, jälkkäreitä. Ei osaa tehdä ruoka vaan kaiken pitää olla makeeta ja epätervellistä.
Anoppini on uupunut ja väsynyt töistä. Ylipäätän meidän vanhemmat eivät ole sellaisia jotka lähtevät yhtään mihinkään.
Miten sitä välittämistä ja huolenpitoa sitten sopii osoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sanoisi ystävällisesti meidän anopeille että älkää ostatko meille tavaraa joululahjoiksi? Olemme 30 vuotiaita.
Älkää ostatko meille tavaraa joululahjoiksi, kiitos.
Me sanoimme juuri noin ja lahjoja, tavaraa vaan virtasi taloon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö soittaa anopille vai tekstarilla? En tiedä miten otan tämän esille. Jos toivon tiettyä kahvia niin hän ei osta sitä koska "eihän se voi olla hyvän makuinen, Juhla Mokkaa sen pitää olla". Savu tulee korvista ulos.
Tai sitten ostaa herkkuja, koska tykkään makeasta. Se muistaa 10 vuoden takaa kun minulla oli kausi kun tykkäsin leipoa.
Eli se mielummin ostaa sitä tavaraa mistä itse tykkää vaikka sille ei edes tule käyttöä.
Hän on saman kaavan mukaan elänyt 50 vuotta, ei jousta pätkäkään. Vanhaaikainen kuin mikä, syönyt samaa asia pienestä lähtien. Sitä pelottaa kaikkea uutta.
Pitää luultavasti olla vaan tyly ja sanoa suoraan että te laitatte kaiken ylimääräisen joko roskiin tai lähimmälle hyväntekeväisyyspisteelle ja että höösätkää muualla, meille ne lahjat tarkoittavat oikeasti rasitetta vain!
Sanokaa suoraan, mikä ilahduttaa eniten ja sanotte toiveen. Esim elokuvaliput, hotelliyö, lahjakortti jonnekin, raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitan teille ystävällisesti etukäteen, että emme ota vastaan mitään joululahjoja ja jos niitä lähetätte tai annatte niin ne menee eteenpäin johonkin keräykseen/ hyväntekeväisyyteen.
Miksi ottaa asiasta stressiä? Meillä oli samanlaista ennen lapsia (oli sitten hyvä sanoa että ei osteta kun lapsille) ja minä vain kärräsin ei toivotut tavarat uffin laatikkoon. Teen saman jos lapset saavat nykyään jotain aivan käsittämättömän epäkäytännöllistä. Asia hoituu Ilman mitään isompia draamoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä voi olla se lahjan antajan oma itsekkyys, halu päästä shoppailemaan, paketoimaan lahjoja lahjapapereihin, virittäytyä itse joulutunnelmaansa, kokea olevansa "tärkeä" ja hänellä voi olla pitkät perinteet joita haluaa pitää yllä. Muutos! Selvät rajat että se lahjahöösäys ei oikeasti ilahduta vaan on rasite ja hakekoot muuta kautta inspiraation jouluun.
Vierailija kirjoitti:
Pitää luultavasti olla vaan tyly ja sanoa suoraan että te laitatte kaiken ylimääräisen joko roskiin tai lähimmälle hyväntekeväisyyspisteelle ja että höösätkää muualla, meille ne lahjat tarkoittavat oikeasti rasitetta vain!
Sanokaa suoraan, mikä ilahduttaa eniten ja sanotte toiveen. Esim elokuvaliput, hotelliyö, lahjakortti jonnekin, raha.
En ikinä antaisi joululahjaksi rahaa! Siis haloo! Enkä kyllä osta kenellekään mitään hotelliyötäkään. Tiedätkö ollenkaan mitä sellainen maksaa? Ja mitä järkeä sellaisessa edes olisi? Haluatko nukkua yön esim. Hotelli Seinäjoella?
Leffaliput ehkä mutta nekin on tyhmät. Meidän lapset sai niitä vähän välia mutta koskaan ei tullut käytettyä.
Minun äiti kysyy aina etukäteen että mitä tarvitsemme ja ostaa sen mukaan. Miehen äiti ei usein osta mitään, ei edes pojalleen. Vetoaa siihen, ettei tiedä mitä voisi ostaa. Todellisuudessa on pihi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaa asiasta stressiä? Meillä oli samanlaista ennen lapsia (oli sitten hyvä sanoa että ei osteta kun lapsille) ja minä vain kärräsin ei toivotut tavarat uffin laatikkoon. Teen saman jos lapset saavat nykyään jotain aivan käsittämättömän epäkäytännöllistä. Asia hoituu Ilman mitään isompia draamoja.
Mun mielestä lahja-asia on kyllä hyvä ottaa puheeksi suoraan: ei mitään kiitos. Kun kymmeniä vuosia joka joulun jälkeen kärräilee lahjoja uffille, niin siinä ei ole kyllä mitään järkeä. Joillakin ihmisilä voi olla pitkäkin matka keräyspisteille.
Itse laitan kaikki turhat lahjat kiertoon. Miehen sukulaisilta saadut lahjat omille sukulaisilleni seuraavana jouluna jne. Lahjoja voin myös pitkin vuotta antaa eteenpäin syntymäpäivä lahjoina jne. Turhaa valitat, anna höppänöiden ostella.
Mä vuosia sitten ärähdin, että nyt loppu tämmöinen kulutusjuhla. Suvun aikuiset ei hanki mitään toisilleen piste!
No, tietenkään se ei toimi. Mutta sitten suostuivat istumaan alas keskustelemaan asiasta. Äiti ja anoppi haluavat antaa jotain. Se on vanhempien juttu, että lapsia (aikuisiakin) lahjotaan. Sopisko, että äiti tekee meille villasukat ja anoppi leipoo vaaleita pipareita? - ja näin on menty vimoset 7 vuotta. Villasukkiakin alkaa olla jo liikaa, kun ei ne kulu sitä tahtia kun haluais.
Äitini kun ennen antoi lahjaksi kaikkea mitä lehtimyynnistä tai elloksen sivulahjaksi tuli. Tuli eri pari lakanaa, tuikkukynttilä kippoa ja kuppia. Ei kiitos.
Jos sitä roinaa kertyy kovin, voi pitää kirpparipäivän ja muuttaa ne rahaksi. Tai vain viedä kirpparille, niin löytävät tarvitsijansa.
Käyttämättömät hanskat ja lompakot voi nyt viedä joululahjakeräyksiin.