Lue keskustelun säännöt.
Nainen: häiritseekö sinua mies-loppuiset ammattinimikkeet, kuten eduskunnan puhemies, palomies, kirvesmies jne.?
23.11.2019 |
Näin pikkusieluisina aikona, kun kaikesta loukkaannutaan ja kaikki perinteinen halutaan muuttaa, niin kiinostaa kysyä naisilta seuraavaa. Häiritkseekö sinua mies-loppuiset ammattinimikkeet eli onko aihetta muuttaa ne sukupuolineutraaleiksi?
Kommentit (675)
Ei sitten tasan yhtään haittaa. Hankkikaa nyt hyvät naiset itsellenne ihan oikeitakin ongelmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.
Yhdenkään naispuolisen kirkkoherran en ole nähnyt ajanvan kirkkoherra-tittelin sukupuolineutralisoimista...
Kaikki muutkin ammattinimikkeet pitäisi yhtenäistää: hoitaja - hoitomies, lääkäri - lääkemies, siivooja - siivomies.
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.
Et ole tainnut koskaan käydä ev.lut. jumalanpalveluksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Jos on parempi luonteva vastine, kuten lakimies>juristi, käytän sitä.Sen sijaan sanat kuten palomies, asiamies, jokamiehen oikeudet ym. ovat vakiintuneita ja selkeitä.
Sukupuolettomuushössötys on edennyt naurettaviin seurauksiin. Kehitetään väkisin ylipitkiä sanoja, joita ei enää ymmärrä.
Miksei vielä ole hoksattu että nämäkin sanat pitäisi muuttaa: äidinkieli, tytäryhtiö, tytärsolu, emolintu ym ym.
Kielen muuttaminen väkisin ei toimi. Kieliyhteisö eli natiivit puhujat päättävät mihin kieli muuttuu vai muuttuuko se lainkaan.
Onhan suomeen yritetty vääntää väkisin kieleen kuulumattomia ominaisuuksia germaanisten ja romaanisten kielten mukaan. Esim persoonapronomini sukupuolen mukaan hän mask / hen fem. Artikkeleita. Mutta suomalaisugrilaisissa kielissä näitä ei ole, joten yritykseksi jäi.
Suomi on hieno, erikoinen kieli. Pidetään se elinvoimaisena käyttämällä sitä kaikissa yhteyksissä viitaten kintaalla englannin ylivallalle.
Jokamiehen oikeuksista tuli mieleen tämä:
https://twitter.com/Heino1Olli/status/988101645270769665Me kaikki olemme ehdollistuneet käytännössä koko elämämme sille, että "mies" on neutraali ilmaisu, mutta järjellä ja objektiivisesti se ei sitä ole. Koska vastaava ehdollistuminen voi lapselta puuttua, heidän korvaansa se silloin kuulostaa epätasa-arvoiselta - niinkuin se loogisesti onkin. "Jokamiehen oikeudet" kuulostavat siltä, kuin naisilla ei näitä oikeuksia olisi, tai niinkuin se ainakin olisi vähempimerkityksellistä onko. Näin on joskus ajateltu, mutta koska ei ajatella enää, tulisi ilmaisujen muuttua. Miehen pitäminen yleisilmaisuna viestii miesten olevan naisia keskeisempiä, lisäksi "mies" on naiseen viitatessa kummallinen sana.
Haluan tähän vielä lisätä, että käyttämämme kieli viestii ennenkaikkea tuleville sukupolville kulttuuristamme ja sen sisältämistä arvoista, huomasimme sitä itse tai emme.
Ei häiritse. Itse asiassa ovat juuri näinä aikoina tuoneet viihdettä elämääni muahhaha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.
Yhdenkään naispuolisen kirkkoherran en ole nähnyt ajanvan kirkkoherra-tittelin sukupuolineutralisoimista...
Mutta tuskin sieltäkään vastalausemyrskyä nousee jos titteli muuttuu neutraaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs kun sanansta "herra" tulee enimmäisenä mieleen mies. Tuntui jotenkin tyhmältä herroitella naisalikessuja armeijassa. Ei niitä kyllä olisi viitsinyt rouvitellakkaan? Mikähän nimitys sinne olisi paras?
Aika hölmöä jos herroitellaan naispuolisia. Miksei näitä esitelty esim rva tai nti alikessuna tms jonka jälkeen puhuttelu olisi helppoa alokkaille jotka arpovat onko neiti neiti vai herra.
Rouva on paitsi nainut nainen myös arvonimi naiselle. Naimatonta naista voi siis ihan mainiosti rouvitella, se on arvonimi. Miksi ihmeessä naista pitäisi herroitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.
Yhdenkään naispuolisen kirkkoherran en ole nähnyt ajanvan kirkkoherra-tittelin sukupuolineutralisoimista...
Mutta tuskin sieltäkään vastalausemyrskyä nousee jos titteli muuttuu neutraaliksi.
Tai jos naispuolista kirkkoherraa aletaan kutsua kirkkorouvaksi. Mutta miksi kutsutaan kirkkoherra-transnaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Jos on parempi luonteva vastine, kuten lakimies>juristi, käytän sitä.Sen sijaan sanat kuten palomies, asiamies, jokamiehen oikeudet ym. ovat vakiintuneita ja selkeitä.
Sukupuolettomuushössötys on edennyt naurettaviin seurauksiin. Kehitetään väkisin ylipitkiä sanoja, joita ei enää ymmärrä.
Miksei vielä ole hoksattu että nämäkin sanat pitäisi muuttaa: äidinkieli, tytäryhtiö, tytärsolu, emolintu ym ym.
Kielen muuttaminen väkisin ei toimi. Kieliyhteisö eli natiivit puhujat päättävät mihin kieli muuttuu vai muuttuuko se lainkaan.
Onhan suomeen yritetty vääntää väkisin kieleen kuulumattomia ominaisuuksia germaanisten ja romaanisten kielten mukaan. Esim persoonapronomini sukupuolen mukaan hän mask / hen fem. Artikkeleita. Mutta suomalaisugrilaisissa kielissä näitä ei ole, joten yritykseksi jäi.
Suomi on hieno, erikoinen kieli. Pidetään se elinvoimaisena käyttämällä sitä kaikissa yhteyksissä viitaten kintaalla englannin ylivallalle.
Jokamiehen oikeuksista tuli mieleen tämä:
https://twitter.com/Heino1Olli/status/988101645270769665Me kaikki olemme ehdollistuneet käytännössä koko elämämme sille, että "mies" on neutraali ilmaisu, mutta järjellä ja objektiivisesti se ei sitä ole. Koska vastaava ehdollistuminen voi lapselta puuttua, heidän korvaansa se silloin kuulostaa epätasa-arvoiselta - niinkuin se loogisesti onkin. "Jokamiehen oikeudet" kuulostavat siltä, kuin naisilla ei näitä oikeuksia olisi, tai niinkuin se ainakin olisi vähempimerkityksellistä onko. Näin on joskus ajateltu, mutta koska ei ajatella enää, tulisi ilmaisujen muuttua. Miehen pitäminen yleisilmaisuna viestii miesten olevan naisia keskeisempiä, lisäksi "mies" on naiseen viitatessa kummallinen sana.
Haluan tähän vielä lisätä, että käyttämämme kieli viestii ennenkaikkea tuleville sukupolville kulttuuristamme ja sen sisältämistä arvoista, huomasimme sitä itse tai emme.
Se kertoo myös historiastamme ja siitä, että merkitykset saattavat laimentua, muuttua neutraaliksi tai sopimattomiksi tai jopa kokonaan unohtua. Jälkipolvet varmaankin ajattelevat, että tällä aikakaudella nainen ja hänen haarovälinsä olivat äärimmäisen ylistettyjä, niin paljon v-sanoja viljellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Mutta jos olisin ammatiltani vaikka palo”mies” niin sitten en osaa sanoa häiritsisikö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.
Yhdenkään naispuolisen kirkkoherran en ole nähnyt ajanvan kirkkoherra-tittelin sukupuolineutralisoimista...
Mutta tuskin sieltäkään vastalausemyrskyä nousee jos titteli muuttuu neutraaliksi.
Tai jos naispuolista kirkkoherraa aletaan kutsua kirkkorouvaksi. Mutta miksi kutsutaan kirkkoherra-transnaista?
Jotain vähemmän egokeskeistä sanaa, kuten paimen odottaisin hengellisiltä organisaatioilta. Esisielunhoitaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.
Tuomiokirkon etymologia ei mene ihan noin kyllä. Se tulee ruotsiinkin latinan domus-sanasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Katedraali
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Sä olet nyt itse väärässä.
Domkyrka on lyhenne sanoista domuskyrka eli hiippakunnan kotikirkko. Kupolin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Toki suomenkielinen käännös on silti virheellinen.
Ja koska kirkkoherra on seurakunnan johtavan papin virkanimike, toki kirkkoherra on melko täsmällinen termi sinänsä. Toisaalta sanan etymologiasta tiedetään se, että kirkkoherroista puhuttiin Suomessa jo 1500-luvulla suomeksi ja jo keskiajalla oli käytössä ruotsiksi kyrkoherre. Ruotsin sana kyrkoherde on sitä vastoin uudempi. Kirkkoherra ei siis voi olla käännös siitä vaan alkuperäinen ruotsinkielinen termi on tuo kyrkoherre, joka onkin sanatarkka käännös latinan dominus ecclesaie -termistä. Tästä mm. tieto Kielikello 4/2006.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Jos on parempi luonteva vastine, kuten lakimies>juristi, käytän sitä.Sen sijaan sanat kuten palomies, asiamies, jokamiehen oikeudet ym. ovat vakiintuneita ja selkeitä.
Sukupuolettomuushössötys on edennyt naurettaviin seurauksiin. Kehitetään väkisin ylipitkiä sanoja, joita ei enää ymmärrä.
Miksei vielä ole hoksattu että nämäkin sanat pitäisi muuttaa: äidinkieli, tytäryhtiö, tytärsolu, emolintu ym ym.
Kielen muuttaminen väkisin ei toimi. Kieliyhteisö eli natiivit puhujat päättävät mihin kieli muuttuu vai muuttuuko se lainkaan.
Onhan suomeen yritetty vääntää väkisin kieleen kuulumattomia ominaisuuksia germaanisten ja romaanisten kielten mukaan. Esim persoonapronomini sukupuolen mukaan hän mask / hen fem. Artikkeleita. Mutta suomalaisugrilaisissa kielissä näitä ei ole, joten yritykseksi jäi.
Suomi on hieno, erikoinen kieli. Pidetään se elinvoimaisena käyttämällä sitä kaikissa yhteyksissä viitaten kintaalla englannin ylivallalle.
Jokamiehen oikeuksista tuli mieleen tämä:
https://twitter.com/Heino1Olli/status/988101645270769665Me kaikki olemme ehdollistuneet käytännössä koko elämämme sille, että "mies" on neutraali ilmaisu, mutta järjellä ja objektiivisesti se ei sitä ole. Koska vastaava ehdollistuminen voi lapselta puuttua, heidän korvaansa se silloin kuulostaa epätasa-arvoiselta - niinkuin se loogisesti onkin. "Jokamiehen oikeudet" kuulostavat siltä, kuin naisilla ei näitä oikeuksia olisi, tai niinkuin se ainakin olisi vähempimerkityksellistä onko. Näin on joskus ajateltu, mutta koska ei ajatella enää, tulisi ilmaisujen muuttua. Miehen pitäminen yleisilmaisuna viestii miesten olevan naisia keskeisempiä, lisäksi "mies" on naiseen viitatessa kummallinen sana.
Haluan tähän vielä lisätä, että käyttämämme kieli viestii ennenkaikkea tuleville sukupolville kulttuuristamme ja sen sisältämistä arvoista, huomasimme sitä itse tai emme.
Se kertoo myös historiastamme ja siitä, että merkitykset saattavat laimentua, muuttua neutraaliksi tai sopimattomiksi tai jopa kokonaan unohtua. Jälkipolvet varmaankin ajattelevat, että tällä aikakaudella nainen ja hänen haarovälinsä olivat äärimmäisen ylistettyjä, niin paljon v-sanoja viljellään.
Aivan, merkitykset muuttuu. Ei ne kuitenkaan muutu siten, että mies sana yhtäkkiä "julistetaan" neutraaliksi, kun se ei sitä tällä hetkellä kuitenkaan ole. V.ittua ei oikeastaan käytetä enää kuvaamaan naisen sukuelimiä, se on vain kirosana jota viljellessäkään tuskin ajatellaan mitä se lopulta tarkoittaa. Käytännössä pitäisi kehittyä uusi sana kuvaamaan miestä, että tuosta voisi tulla neutraali, tai sitten sillä voisi korvata ihmissanan. Meillä kun ei ole kielellisesti samanlaista rakenneta, kuin vaikka se ruotsin man.
Tässä on kaksi feminististä näkökulmaa.
1) Sanat kuten järjestysmies yms. pitää muuttaa neutraaliksi, koska termi on vanhentunut eli ammatissa voi olla kaikensukupuolisia.
Tämä tapa vaihtaa termit neutraaleiksi on tullut englannikielisistä maista, joten monet vaihtoehtoiset termit kuulostavat suomeksi pöljiltä.
Toisaalta monen ammatin toimenkuva on muuntunut, joten nykyään ei ole Suomessa syytä käyttää jotainhöpsöä termiä kuten 'palohenkilö' vaan käytössä on muutosta kuvaava neutraali termi 'pelastaja'.
2) Voidaan jättää käyttöön suomen -mies tai -herra -loppuiset sanat vaikka alalla toimii eri sukupuolisia. Sekin on tietyllä tavalla mielenkiintoinen ratkaisu, koska se siirtää sanan kautta miehelle kuuluvaa valtaa muille sukupuolille. Kyllä mun sydän aina pomppaa riemusta kun jotain tapahtumaa vartioi tanakka keski-ikäinen naisihminen, jonka käsivarren nauhassa lukee "järjestysmies". Mutta nythän on jo ehditty lanseerata pidempi neutraali ja jäykkä versio järjestyksenvalvoja.
Kirkkoherran siis voin ymmärtää säilyneen, se jotenkin sisältää niin paljon valtaa ja historiaa, että neutraalimuoto vesittäisi sen täysin. Sen sijaan 'tiedemies' alkaa olla vanhentunut: minulle tulee ainakin sanasta mieleen hajamielinen ja pimahtanut ukkeli, jolloisia "tiedemiehet" olivat vanhoissa sarjakuvissa. Ja ihan kauniit suomalaiset sanat tutkija ja tieteilijä ovat olemassa jo. Terveyssisar kuulostaa sekin kovin 50-lukulaisesta, terveydenhoitaja on neutraali nimitys, joka kertoo jopa tarkemmin mistä kyse.
Toisaalta se, että joku nimitys tuntuu tänään kornilta, ei tarkoita mitään, koska varmasti 10 vuoden päästä niistä on silloin tullut uusi normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Jos on parempi luonteva vastine, kuten lakimies>juristi, käytän sitä.Sen sijaan sanat kuten palomies, asiamies, jokamiehen oikeudet ym. ovat vakiintuneita ja selkeitä.
Sukupuolettomuushössötys on edennyt naurettaviin seurauksiin. Kehitetään väkisin ylipitkiä sanoja, joita ei enää ymmärrä.
Miksei vielä ole hoksattu että nämäkin sanat pitäisi muuttaa: äidinkieli, tytäryhtiö, tytärsolu, emolintu ym ym.
Kielen muuttaminen väkisin ei toimi. Kieliyhteisö eli natiivit puhujat päättävät mihin kieli muuttuu vai muuttuuko se lainkaan.
Onhan suomeen yritetty vääntää väkisin kieleen kuulumattomia ominaisuuksia germaanisten ja romaanisten kielten mukaan. Esim persoonapronomini sukupuolen mukaan hän mask / hen fem. Artikkeleita. Mutta suomalaisugrilaisissa kielissä näitä ei ole, joten yritykseksi jäi.
Suomi on hieno, erikoinen kieli. Pidetään se elinvoimaisena käyttämällä sitä kaikissa yhteyksissä viitaten kintaalla englannin ylivallalle.
Jokamiehen oikeuksista tuli mieleen tämä:
https://twitter.com/Heino1Olli/status/988101645270769665Me kaikki olemme ehdollistuneet käytännössä koko elämämme sille, että "mies" on neutraali ilmaisu, mutta järjellä ja objektiivisesti se ei sitä ole. Koska vastaava ehdollistuminen voi lapselta puuttua, heidän korvaansa se silloin kuulostaa epätasa-arvoiselta - niinkuin se loogisesti onkin. "Jokamiehen oikeudet" kuulostavat siltä, kuin naisilla ei näitä oikeuksia olisi, tai niinkuin se ainakin olisi vähempimerkityksellistä onko. Näin on joskus ajateltu, mutta koska ei ajatella enää, tulisi ilmaisujen muuttua. Miehen pitäminen yleisilmaisuna viestii miesten olevan naisia keskeisempiä, lisäksi "mies" on naiseen viitatessa kummallinen sana.
Haluan tähän vielä lisätä, että käyttämämme kieli viestii ennenkaikkea tuleville sukupolville kulttuuristamme ja sen sisältämistä arvoista, huomasimme sitä itse tai emme.
Se kertoo myös historiastamme ja siitä, että merkitykset saattavat laimentua, muuttua neutraaliksi tai sopimattomiksi tai jopa kokonaan unohtua. Jälkipolvet varmaankin ajattelevat, että tällä aikakaudella nainen ja hänen haarovälinsä olivat äärimmäisen ylistettyjä, niin paljon v-sanoja viljellään.
Aivan, merkitykset muuttuu. Ei ne kuitenkaan muutu siten, että mies sana yhtäkkiä "julistetaan" neutraaliksi, kun se ei sitä tällä hetkellä kuitenkaan ole. V.ittua ei oikeastaan käytetä enää kuvaamaan naisen sukuelimiä, se on vain kirosana jota viljellessäkään tuskin ajatellaan mitä se lopulta tarkoittaa. Käytännössä pitäisi kehittyä uusi sana kuvaamaan miestä, että tuosta voisi tulla neutraali, tai sitten sillä voisi korvata ihmissanan. Meillä kun ei ole kielellisesti samanlaista rakenneta, kuin vaikka se ruotsin man.
V-sanalla on painoarvoa nimenomaan sen takia, että se tarkoittaa naisen jalkoväliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Jos on parempi luonteva vastine, kuten lakimies>juristi, käytän sitä.Sen sijaan sanat kuten palomies, asiamies, jokamiehen oikeudet ym. ovat vakiintuneita ja selkeitä.
Sukupuolettomuushössötys on edennyt naurettaviin seurauksiin. Kehitetään väkisin ylipitkiä sanoja, joita ei enää ymmärrä.
Miksei vielä ole hoksattu että nämäkin sanat pitäisi muuttaa: äidinkieli, tytäryhtiö, tytärsolu, emolintu ym ym.
Kielen muuttaminen väkisin ei toimi. Kieliyhteisö eli natiivit puhujat päättävät mihin kieli muuttuu vai muuttuuko se lainkaan.
Onhan suomeen yritetty vääntää väkisin kieleen kuulumattomia ominaisuuksia germaanisten ja romaanisten kielten mukaan. Esim persoonapronomini sukupuolen mukaan hän mask / hen fem. Artikkeleita. Mutta suomalaisugrilaisissa kielissä näitä ei ole, joten yritykseksi jäi.
Suomi on hieno, erikoinen kieli. Pidetään se elinvoimaisena käyttämällä sitä kaikissa yhteyksissä viitaten kintaalla englannin ylivallalle.
Jokamiehen oikeuksista tuli mieleen tämä:
https://twitter.com/Heino1Olli/status/988101645270769665Me kaikki olemme ehdollistuneet käytännössä koko elämämme sille, että "mies" on neutraali ilmaisu, mutta järjellä ja objektiivisesti se ei sitä ole. Koska vastaava ehdollistuminen voi lapselta puuttua, heidän korvaansa se silloin kuulostaa epätasa-arvoiselta - niinkuin se loogisesti onkin. "Jokamiehen oikeudet" kuulostavat siltä, kuin naisilla ei näitä oikeuksia olisi, tai niinkuin se ainakin olisi vähempimerkityksellistä onko. Näin on joskus ajateltu, mutta koska ei ajatella enää, tulisi ilmaisujen muuttua. Miehen pitäminen yleisilmaisuna viestii miesten olevan naisia keskeisempiä, lisäksi "mies" on naiseen viitatessa kummallinen sana.
Haluan tähän vielä lisätä, että käyttämämme kieli viestii ennenkaikkea tuleville sukupolville kulttuuristamme ja sen sisältämistä arvoista, huomasimme sitä itse tai emme.
Se kertoo myös historiastamme ja siitä, että merkitykset saattavat laimentua, muuttua neutraaliksi tai sopimattomiksi tai jopa kokonaan unohtua. Jälkipolvet varmaankin ajattelevat, että tällä aikakaudella nainen ja hänen haarovälinsä olivat äärimmäisen ylistettyjä, niin paljon v-sanoja viljellään.
Aivan, merkitykset muuttuu. Ei ne kuitenkaan muutu siten, että mies sana yhtäkkiä "julistetaan" neutraaliksi, kun se ei sitä tällä hetkellä kuitenkaan ole. V.ittua ei oikeastaan käytetä enää kuvaamaan naisen sukuelimiä, se on vain kirosana jota viljellessäkään tuskin ajatellaan mitä se lopulta tarkoittaa. Käytännössä pitäisi kehittyä uusi sana kuvaamaan miestä, että tuosta voisi tulla neutraali, tai sitten sillä voisi korvata ihmissanan. Meillä kun ei ole kielellisesti samanlaista rakenneta, kuin vaikka se ruotsin man.
Itse asiassa v-sanalla ja etenkin kyseisellä värkillä on kunniakas kulttuurihistoria.
Ennen vanhaan naisen elin oli mahtava taikakalu, jota käytettiin torjumaan pahaa. Suomessa karja on kuulunut perinteisesti naiselle ja karjaa suojattiin niityllä karhuilta niin, että talon väkevin emäntä meni seisomaan niityn laitaan ja pyllisti "tavara" paljaana metsään päin. Sen jälkeen ei rohkeinkaan kontio uskaltanut kömpiä talon karjan kimppuun.
Se, että v-sana koetaan nykyisin kirosanaksi, johtuu kristillisen kirkon vuosisataisesta pyrkimyksestä muuttaa kaikki muinaisuskon maagiset voimat kielteisiksi. Muinaisuskon aikaan haettiin apua jumalilta huutamalla "jumal(a)'auta!", mutta kristinuskon vaikutuksesta tästäkin on tullut kirosanaksi määritelty sanonta, koska eihän siinä huudeta apuun kristillistä jumalaa vaan metsän, veden, meren jumlaia tai kenties jopa itse ylijumala Ukkoa, jota myös Perkeleeksi kai kutsuttiin, ennen kuin kristityt "pilasivat" senkin nimen.
Se että v-sana elää edelleen ihmisten kielenkäytössä kuvaa sekä tuota kristillistä tapaa kääntää voimaa käyttävät olennot ja elimet kirosanoiksi, mutta ehkäpä siinä on osittain vielä muinaisuskonkin käsitystä voiman yhdistämisestä naisen vahvaan paikkaan.
Ei nämä sukupuolta ilmaisevat sanat niinkään, mutta ne evankelis-luterilaisen kirkon satoja vuosia vanhat käännösvirheet.
Tuomiokirkko on käännösvirhe sanasta domkyrka, joka on KUPOLIKIRKKO tai katedraali, jälkimmäisessä siis sama juurisana kuin kateederissa (puhujankoroke). Ja kirkkoherra on käännösvirhe sanasta kyrkoherde eli KIRKKOPAIMEN.
Suomalaisia on paimennettu nuhteeseen ja herravihaan ja hiljaiseen jatkuvaa pelkoa täynnä olevaan alkoholisoituneeseen kansaan. Miten ne osaakin ulkomailla olla ihmiset rentoja? Käykääpä vasiten Ruotsissa seurakunnan tilaisuudessa ja kokekaa kun ruotsalaiset hymyilevät ja toivottavat tervetulleeksi vieraatkin kasvot. Suomessa seurakunnan tilaisuuksiin mennään ttu pönöttämään ja kumartamaan herroja odottamaan tuomiota. Kirkolla on paljon vastaamista.