Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa
23.11.2019 |
Tähän johtopäätökseen olen tullut sinkkuiltuani useamman vuoden.
Varatut, itsestään huolta pitävät muttei urheilulliset, tasapainoiset, fiksut, mukavat, tavalliset, toisia kunnioittavat ja uskolliset naiset aina ihmettelevät miksen löydä itselleni parisuhdetta, vaikka olen ok näköinen, älykäs, hauska ja tunnollinen. Muistavat vielä aina mainita, että hänelle kyllä kelpaisin. Ja heistä jokaisen ottaisin kiljuen vastaan, jos olisivat sinkkuja.
Mutta sinkkunaisista minusta kiinnostuu vain itsestään huoltapitämättömät, masentuneet, elämänhallintaongelmaiset, ei niin fiksut kummajaiset joihin en tunne edes fyysistä vetoa.
Eli pakko uskoa, että kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa mitä en tietenkään ihmettele. Heistä pidetään kiinni.
Jos kuitenkin joku tällainen päätyy sinkuksi, niin hänelle löytyy varmasti nopeasti pikkaisen varakkaampi, raamikkaampi, menestyneempi ja itsevarmempi mies kuin minä, koska sellaiset miehet ovat aloitteellisempia ja lähtökohtaisesti kiinnostavampia. Kemiasta ne ei kerro, mutta sitähän en pääse edes testaamaan.
Toki niistä masentuneista, itsestään huoltapitämättömistä naisista joku voisi tasapainoisena ollakin minua kiinnostava ja vaikka kuinka ihana. Ehkä elämänhallintaongelmat johtuvat juuri parisuhteettomuudesta ja korjautuisivat kanssani, mutta kun se alkukiinnostus jää puuttumaan. Ja ailahtelevat naiset myös itse ovat herkempiä muuttamaan mieltään mikä ei ole tällaiselle herkälle miehelle kovin hyvä lähtökohta. Pysyn mieluummin tasapainoisena sinkkuna kuin lähden rikkomaan itseäni sellaiseen suhteeseen.
Vaikka sinkkuuteni on siis osin oma valinta, ei se yhtään vähennä kumppanin kaipuuta. Vaan kun en pysty kelpuuttamaan ketä tahansa. "Vaatimukseni" ovat kuitenkin aika kohtuulliset, eli nuo mainitsemani itsestään huolta pitävä muttei urheilullinen, tasapainoinen, fiksu, mukava, tavallinen, toisia kunnioittava ja uskollinen, kuten itsekin olen.
Ja kyllä, on ristiriitaista puhua toisen kunnioittamisesta ja ei niin fiksuista kummajaisista, mutta näin minä nyt pointtini yritin pukea sanoiksi. Parisuhteeseen ei liene ole pakko kelpuuttaa itseään merkittävästi lahjattomampaa ulkoisesti täysin poikkeavaa ihmistä, vaikka häntä ihmisenä muuten kohtelisikin.
P*skamyrskyä odotellessa...
Kommentit (307)
Meidän opiskeluporukasta kauniit ja fiksut pariutui heti. Jäljelle jäi nämä joille maistui alkomahooli ja jatkuva bilettäminen, siinä sivussa miehet. Nyt kolmikymppisenä on katkeran ja kuluneen oloisia , rankka elämä jättänyt jäljet ja biologinen kello tikittää. Menneisyyden vuoksi kunnon miehille eivät he kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii tiettyä nöyryyttä hyväksyä, että on ihminen jonka elämässä voi olla ikäviä, epätäydellisiä asioita. Tuntuu, että tätä nöyryyttä löytyi aiemmilta sukupolvilta enemmän. Nyt arvot ovat kovenneet ja odotukset ovat kohonneet ja monta ei riitä motivoimaan rakkaus, vaan hyväksymistä harkitaan sitten vasta jos vaikeudet kohtaavat itseä.
Totta, paitsi että miesten vaikeuksille on ollut ymmärrystä enemmän kuin naisten jos ajatellaan vanhoja aikoja. Jopa "tuurijuoppo", mustasukkainen tms mies saatettiin hyväksyä jos vaan elätti perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän opiskeluporukasta kauniit ja fiksut pariutui heti. Jäljelle jäi nämä joille maistui alkomahooli ja jatkuva bilettäminen, siinä sivussa miehet. Nyt kolmikymppisenä on katkeran ja kuluneen oloisia , rankka elämä jättänyt jäljet ja biologinen kello tikittää. Menneisyyden vuoksi kunnon miehille eivät he kelpaa.
Jaa. En biletä enkä juo, enkä ole ikinä bilettänyt. En ole katkera ja kulunut. Biologinen kello ei tikitä tippaakaan, siksi en usko että kelpaisin useimmille miehille. Toki olisi jo iän puolestakin melko myöhäistä.
Pitkään sinkkuna olleilla on epärealistiset kuvitelmat täydellisestä kumppanista. Pitää olla sitä ja tätä, ihan kuin kauppalista! Ulkonöön pitää olla just tietty tai ei ole kemiaa?! Oon nyt seurannut ystävääni (44v) ja aika hankalaa tuntuu olevan, ei itsekään ole mikään kaunotar (pyöreä tavis) mut vaatimukset on ihan uskomattomia.
Tuo että hilataan vaatimukset kovin korkeiksi esim. ulkonäön tai tulotason suhteen ei kerro pariutumisen halusta :)
Se kertoo siitä että etsitään tekosyitä pysyä sinkkuna, joka saattaa kummuta sitoutumispelosta tai pelosta ylipäätään. Parisuhde nähdään riskinä jossa menettää aina enemmän kuin saa. Tuo on vain oman alitajuntasi keino kertoa sinulle että elämässäsi ei ole oikea aika sitoutua. Kannattaa kuunnella. Kun lähdet etsimään parisuhdetta, se on tehtävä siitä näkökulmasta että mitä annettavaa sinulla on, miten sinä voit voit parhaiten pitää huolen rakastamastasi ihmisestä, ja antaa hänen pitää huolta sinusta. Sinun on tajuttava se että millään ulkoisella ei ole tässä sijaa. Ennen kuin sisäistät tämän, joko et löydä kumppania tai parisuhteesi eivät kestä/ huojuvat koko ajan riitaisina eron partaalla.
Anna mieluummin itsellesi aikaa ja pysyttele sinkkuna. Mielestäni ei ole missään nimessä järkevää alkaa parisuhteeseen JOS voi olla sinkkunakin. Silloin kannattaa alkaa parisuhteeseen jos ei kestä olla ilman tämän ihmisen läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin varmaan ovatkin suhteessa, mutta millaisessa? Kuollut kaverillinen liitto saattaa olla. Lasten takia pysytellään yhdessä, kumpikin kuitenkin kunnioittaa toistaan. Mutta missä hellyys, kosketus, kauniit sanat ja huomionosoitukset? Eipä ole näkynyt.
Että lähtisin lähestymään rohkeammin myös varattuja, voisit pelastaa jonkun helmen hiljaiselta sisäiseltä kuolemalta.
Mitä oikein tarkoittaa tuo itsestään huolta pitävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan ovatkin suhteessa, mutta millaisessa? Kuollut kaverillinen liitto saattaa olla. Lasten takia pysytellään yhdessä, kumpikin kuitenkin kunnioittaa toistaan. Mutta missä hellyys, kosketus, kauniit sanat ja huomionosoitukset? Eipä ole näkynyt.
Että lähtisin lähestymään rohkeammin myös varattuja, voisit pelastaa jonkun helmen hiljaiselta sisäiseltä kuolemalta.
Hyi. Tuollainen pari tarvitsisi jotain avioparileiriä tai muuta vertaistukea.
He eivät tarvitse perheenrikkojaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että hilataan vaatimukset kovin korkeiksi esim. ulkonäön tai tulotason suhteen ei kerro pariutumisen halusta :)
Se kertoo siitä että etsitään tekosyitä pysyä sinkkuna, joka saattaa kummuta sitoutumispelosta tai pelosta ylipäätään. Parisuhde nähdään riskinä jossa menettää aina enemmän kuin saa. Tuo on vain oman alitajuntasi keino kertoa sinulle että elämässäsi ei ole oikea aika sitoutua. Kannattaa kuunnella. Kun lähdet etsimään parisuhdetta, se on tehtävä siitä näkökulmasta että mitä annettavaa sinulla on, miten sinä voit voit parhaiten pitää huolen rakastamastasi ihmisestä, ja antaa hänen pitää huolta sinusta. Sinun on tajuttava se että millään ulkoisella ei ole tässä sijaa. Ennen kuin sisäistät tämän, joko et löydä kumppania tai parisuhteesi eivät kestä/ huojuvat koko ajan riitaisina eron partaalla.
Anna mieluummin itsellesi aikaa ja pysyttele sinkkuna. Mielestäni ei ole missään nimessä järkevää alkaa parisuhteeseen JOS voi olla sinkkunakin. Silloin kannattaa alkaa parisuhteeseen jos ei kestä olla ilman tämän ihmisen läheisyyttä.
Vaikea uskoa että suurin osa olisi parisuhteissa jos ajattelisivat noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein tarkoittaa tuo itsestään huolta pitävä?
Mieskieltä laihuudelle. Monet miehet etsivät jopa alipainoista naista mm. siksi että oma äiti on ollut tällainen. Täydellisen miehen/naisen malli opitaan usein omilta vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kovasti valitetaan siitä että naiset eivät anna "alempitasoiselle" miehelle mahdollisuutta, eiväthän miehet niin itsekään tee naisten kohdalla?
Itse asiassa miehet antavat lähes poikkeuksetta mahdollisuuden "alempitasoiselle", koska ne ovat niitä, jotka sytyttävät miehen seksuaaliset tunteet. Se että miehet tekevät tätä ei tietenkään tee heistä jalompia kuin naisista, tämä tilanne nyt vaan on evoluution tulosta.
Alempitasoisuudella tarkoitan tässä sitä, että nainen on sopivan pihalla elämästä mieheen nähden ja mies pääsee siksi olemaan hyödyllinen naiselle. Tästä hyödyllisyyden tunteesta miehet pitävät kaikista eniten. Tästä voidaan taas päätellä, että toisin kuin naiset aina väittävät, tärkeässä asemassa olevat naiset eivät ole pelottavia miehille, vaan he eivät sytytä suurinta osaa miehistä, koska miehet kokevat etteivät voisi olla mitenkään hyödyksi voimanaiselle, eikä penis siksi jäykisty.
Paitsi että nyt meni hutiin.
On nimittäin huomattava joukko miehiä jotka syttyvät voimanaisista - mutta ongelma on siinä että voimanaisille kelpaa vain "heidän veroisensa mies" jota voi katsella vähän yläviistoon.
Ne ainoat miehet jotka voimanaisia kiinnostavat, sitten ovatkin voimamiehiä joita kiinnostaa löytää pieni ja hentoinen turvattava.
Moderni ja tasa-arvoinen yhteiskunta + konservatiivinen tapa pariutua (mies ei saa olla naista heikompi tai alhaisemmassa sosioekonomisessa asemassa) ovat vähän haastava yhdistelmä.
Toki miehissä on vaihtelua, mutta keskimääräinen mies tykkää siitä, että nainen on parisuhteessa enemmän avun tarvitsijan asemassa kuin mies. Kyllä naisissakin on niitä, jotka ottavat mielellään itseään alempitasoisen miehen jonkinlaiseksi projektiksi. Melkeinpä mutuilisin, että voimanaiset ovat juuri sellaisia.
En oikein usko.
Mitä tunnen "voimanaisia" niin eipä yhdellekään ole ns. alempitasoinen mies käynyt. Kyllä varatoimarinainen hakee toimarimiestä ja kamppailu-urheilijanainen itseään selkeästi kookkaampaa kamppailu-urheilijamiestä.
Ehkä se osa miehistä vs naisista joka haluaa perinteisiä sukupuolirooleja, on about sama. Mutta lopuissa on se ero että siinä vaiheessa kun roolit alkavat kääntymään vähänkään väärin päin, nainen on se osapuoli jolle ei käy.
Ihan samoinhan tuo menee seksuaalisissa toiveissakin. Miehistä enemmistö, n. 75-80%, haluaa ensisijaisesti viedä mutta aika merkittävä vähemmistö toivoisi naisen ottavan ohjat. Naisista kuitenkin tätä toivoo vain korkeintaan muutama prosentti.
Tai vaikka ulkonäköasioissa. On paljon enemmän miehiä joille käy pidempi nainen kuin naisia joille käy lyhyempi mies.
Ylipäätään tämä on asia jossa naiset ovat todella paljon konservatiivisempia. Miehissä on enemmän vaihtelua, ja oikeastaan molempiin suuntiin. Naiset harvemin haluavat takaisin 50-luvulle (toisin kuin jotkut miehet), mutta kuitenkin että perinteinen asetelma riittävissä määrin säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että hilataan vaatimukset kovin korkeiksi esim. ulkonäön tai tulotason suhteen ei kerro pariutumisen halusta :)
Se kertoo siitä että etsitään tekosyitä pysyä sinkkuna, joka saattaa kummuta sitoutumispelosta tai pelosta ylipäätään. Parisuhde nähdään riskinä jossa menettää aina enemmän kuin saa. Tuo on vain oman alitajuntasi keino kertoa sinulle että elämässäsi ei ole oikea aika sitoutua. Kannattaa kuunnella. Kun lähdet etsimään parisuhdetta, se on tehtävä siitä näkökulmasta että mitä annettavaa sinulla on, miten sinä voit voit parhaiten pitää huolen rakastamastasi ihmisestä, ja antaa hänen pitää huolta sinusta. Sinun on tajuttava se että millään ulkoisella ei ole tässä sijaa. Ennen kuin sisäistät tämän, joko et löydä kumppania tai parisuhteesi eivät kestä/ huojuvat koko ajan riitaisina eron partaalla.
Anna mieluummin itsellesi aikaa ja pysyttele sinkkuna. Mielestäni ei ole missään nimessä järkevää alkaa parisuhteeseen JOS voi olla sinkkunakin. Silloin kannattaa alkaa parisuhteeseen jos ei kestä olla ilman tämän ihmisen läheisyyttä.
Vaikea uskoa että suurin osa olisi parisuhteissa jos ajattelisivat noin.
Ja kuinka käykään suurelle osalle parisuhteista, avioliitoista puhumattakaan? Ei se tarkoita että itse täytyisi ryhtyä toisten virheitä toistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii tiettyä nöyryyttä hyväksyä, että on ihminen jonka elämässä voi olla ikäviä, epätäydellisiä asioita. Tuntuu, että tätä nöyryyttä löytyi aiemmilta sukupolvilta enemmän. Nyt arvot ovat kovenneet ja odotukset ovat kohonneet ja monta ei riitä motivoimaan rakkaus, vaan hyväksymistä harkitaan sitten vasta jos vaikeudet kohtaavat itseä.
Totta, paitsi että miesten vaikeuksille on ollut ymmärrystä enemmän kuin naisten jos ajatellaan vanhoja aikoja. Jopa "tuurijuoppo", mustasukkainen tms mies saatettiin hyväksyä jos vaan elätti perheensä.
Kyllä. Minunkin suvussani molemmilla puolilla on ollut liikaa alkoholia käyttäviä miehiä. 1800-luvulla lähes kaikki. Vasta 1890-luvilla syntyneet isoisäni ovat katkaisseet kierteen.
Heidän vaimonsa kärsivät erittäin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän opiskeluporukasta kauniit ja fiksut pariutui heti. Jäljelle jäi nämä joille maistui alkomahooli ja jatkuva bilettäminen, siinä sivussa miehet. Nyt kolmikymppisenä on katkeran ja kuluneen oloisia , rankka elämä jättänyt jäljet ja biologinen kello tikittää. Menneisyyden vuoksi kunnon miehille eivät he kelpaa.
Siinä sitä ollaankin kun pariutumatta on kuvaamasi naiset ja ujot miehet joille ei bilettäminen maistunut.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ikäiseni tai nuoremmat, itsestään huolta pitävät, koulutuksen hankkineet ja työelämässä jalansijaa saaneet normaalit naiset ovat KAIKKI varattuja. Itse olen ollut koko aikuisikäni hyväpalkkaisessa teollisuuden alalla töissä ja valmistun kohta työn ohella insinööriksi. En ole koskaan edes treffeillä käynyt.
Sen verran on tietysti vaatimuksia, että elämässä on oltava toisellakin osapuolella jonkinlainen päämäärä.
En millään pysty hyväksymään sairaalloisen lihavaa, itsestään huolta pitämätöntä sossuntuella elävää naista.
Täydellisen vastenmielinen asia. Saatika joku alkoholistimummo, narkkinainen tai vastaava.
EI, EI, EI, EI.
M33, 174cm.
Tuonikäisiä koulutettuja sinkkunaisia, vieläpä hyvännäköisiä ja kunnollisia on isoissa kaupungeissa kuin pipoa.
Eri asia sitten mikäli etsit esim. netistä noin negatiivisten määreiden kautta ja ikätoive on 18-33. Jalansijaa saanut, herranen aika.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia on vapaanakin, mutta välimatkat, vuorotyö asettaa suhteelle omat haasteensa. Itse asun pienellä paikkakunnalla, eikä valinnanvaraa ole. Olen sporttinen, ok näköinen ja elämä kuosissa, mutta haastavaa on löytää ns hyvää miestä.
Tämä ostan täysin. Olen alunperin kotoisin pikkukaupungista ja siellä vieraillessani mietin, että jos täältä nyt pitäisi löytää itselleen puoliso tai edes joku jota tapailla, niin heikkoa olisi. Yli kolmikymppisten kohdalla piirit ovat pienet ja ainoat uudet naamat sillä saralla tulevat erojen kautta 🙄. En usko että tinderöinnistä saa tuolla paljoa iloa elämään, kun mahdolliset vapaat naamat tietää kyllä jo valmiiksi.
Olen iloinen että lähdin nuorena merta edemmäs kalaan. Kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Meidän opiskeluporukasta kauniit ja fiksut pariutui heti. Jäljelle jäi nämä joille maistui alkomahooli ja jatkuva bilettäminen, siinä sivussa miehet. Nyt kolmikymppisenä on katkeran ja kuluneen oloisia , rankka elämä jättänyt jäljet ja biologinen kello tikittää. Menneisyyden vuoksi kunnon miehille eivät he kelpaa.
Hahaha oletkohan sä mun entinen kaverini? Meidän opiskeluporukasta takakireät pyrkyrit pariutui heti. Varmasti pitivät itseään myös kauniimpina ja fiksuimpina, heillä oli aina vähän hassut luulot itsestään ja tietenkin niin värittynyt maailmankuva että fiksuus heille tarkoitti pitkälti samanmielisyyttä. Jäljelle jäätiin me jotka osallistuttiin jonkun verran opiskelijaelämään niinkun normaalit ihmiset ja etsittiin rakkautta ja opeteltiin samalla, millainen suhde ja elämä itselle sopii ja millaisia hyvät miehet ja hyvät parisuhteet on.
Kun porukka on kasassa jonkun häissä tai vastaavissa niin aina on kovaa pätemistä ja huolehtimista, kun ei osata elämäämme vieläkään elää oikein heidän mielestä. Eivät tietenkään suoraan sano, mutta kyselevät sellaisia sukulaistätikysymyksiä, kolmekymppisinä, ikäisiltään. Ei tarvitse sen selvemmin viestittää. Ollaan kuultu myös mitä puhuvat meistä selän takana. Ei meidän kaikkien elämä mitään täydellistä ole, mutta kukaan ei kyllä ole heille kateellinen. Kiva että heillä on täydelliset perheensä. Mutta välillä tulee mieleen, että saavatko he niistä mitään muuta iloa kuin sen että niillä voi leveillä toisille joilla sellaista ei ole. Varmaan vaikutetaan tosi "katkerilta" kun kiinnostus on rajallista, aihe itselle vieras ja sävykin välillä aika törkeä. Ei kaikki ihan hirveästi tykkää lapsista, tai juuri teidän lapsista.
Minulla mielenterveysongelmat alkavat huonossa parisuhteessa. Eksä kuvittelee minun varmaan edelleen elävän mielenterveysongelmaisen elämää, mutta se loppui kyllä siihen samaan hetkeen kuin meidän parisuhdekin. Vaatimus suhteen laadulle on korkea eli yksi olennainen yhteensopivuuden kriteeri on se, millä arvoilla määritetään parisuhdetta ja millaiset vuorovaikutus- ja riitelytaidot omataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kovasti valitetaan siitä että naiset eivät anna "alempitasoiselle" miehelle mahdollisuutta, eiväthän miehet niin itsekään tee naisten kohdalla?
Itse asiassa miehet antavat lähes poikkeuksetta mahdollisuuden "alempitasoiselle", koska ne ovat niitä, jotka sytyttävät miehen seksuaaliset tunteet. Se että miehet tekevät tätä ei tietenkään tee heistä jalompia kuin naisista, tämä tilanne nyt vaan on evoluution tulosta.
Alempitasoisuudella tarkoitan tässä sitä, että nainen on sopivan pihalla elämästä mieheen nähden ja mies pääsee siksi olemaan hyödyllinen naiselle. Tästä hyödyllisyyden tunteesta miehet pitävät kaikista eniten. Tästä voidaan taas päätellä, että toisin kuin naiset aina väittävät, tärkeässä asemassa olevat naiset eivät ole pelottavia miehille, vaan he eivät sytytä suurinta osaa miehistä, koska miehet kokevat etteivät voisi olla mitenkään hyödyksi voimanaiselle, eikä penis siksi jäykisty.
Paitsi että nyt meni hutiin.
On nimittäin huomattava joukko miehiä jotka syttyvät voimanaisista - mutta ongelma on siinä että voimanaisille kelpaa vain "heidän veroisensa mies" jota voi katsella vähän yläviistoon.
Ne ainoat miehet jotka voimanaisia kiinnostavat, sitten ovatkin voimamiehiä joita kiinnostaa löytää pieni ja hentoinen turvattava.
Moderni ja tasa-arvoinen yhteiskunta + konservatiivinen tapa pariutua (mies ei saa olla naista heikompi tai alhaisemmassa sosioekonomisessa asemassa) ovat vähän haastava yhdistelmä.
Toki miehissä on vaihtelua, mutta keskimääräinen mies tykkää siitä, että nainen on parisuhteessa enemmän avun tarvitsijan asemassa kuin mies. Kyllä naisissakin on niitä, jotka ottavat mielellään itseään alempitasoisen miehen jonkinlaiseksi projektiksi. Melkeinpä mutuilisin, että voimanaiset ovat juuri sellaisia.
En oikein usko.
Mitä tunnen "voimanaisia" niin eipä yhdellekään ole ns. alempitasoinen mies käynyt. Kyllä varatoimarinainen hakee toimarimiestä ja kamppailu-urheilijanainen itseään selkeästi kookkaampaa kamppailu-urheilijamiestä.
Ehkä se osa miehistä vs naisista joka haluaa perinteisiä sukupuolirooleja, on about sama. Mutta lopuissa on se ero että siinä vaiheessa kun roolit alkavat kääntymään vähänkään väärin päin, nainen on se osapuoli jolle ei käy.
Ihan samoinhan tuo menee seksuaalisissa toiveissakin. Miehistä enemmistö, n. 75-80%, haluaa ensisijaisesti viedä mutta aika merkittävä vähemmistö toivoisi naisen ottavan ohjat. Naisista kuitenkin tätä toivoo vain korkeintaan muutama prosentti.
Tai vaikka ulkonäköasioissa. On paljon enemmän miehiä joille käy pidempi nainen kuin naisia joille käy lyhyempi mies.
Ylipäätään tämä on asia jossa naiset ovat todella paljon konservatiivisempia. Miehissä on enemmän vaihtelua, ja oikeastaan molempiin suuntiin. Naiset harvemin haluavat takaisin 50-luvulle (toisin kuin jotkut miehet), mutta kuitenkin että perinteinen asetelma riittävissä määrin säilyy.
En oikein tiedä, mikä on tuo "voimanainen". Jotenkin pelkään, että joku mies näkee minutkin siinä kastissa, vaikken ole mikään feministi tai naisasiamies. Fakta tosiaan on se, että pakkohan miehen on jollain saralla olla naista kompetentimpi tai muuten tulee äiti-lapsi -asetelma, mikä tappaa halut molemmilta.
Minulle kompetenssiksi on riittänyt vaikkapa se, että automekaanikkopoikaystävä tiesi aivan älyttömästi autoista ja moottoripyöristä ja osoitti kiinnostusta, harrastuneisuutta ja ahkeruutta niitä kohtaan. Saipa herätettyä minussakin pysyväksi jääneen mieltymyksen autoihin ja moottoripyöriin.
Millaisesta mt-ongelmista tässä puhutaan? Työkyvyttömyysjaksoja aiheuttavista? Päihde- ja lääkeongelmiin johtavista? Elämänhallinnan menettämisestä? Kai sitä ntt on paljon ihmisiä tuon ulkopuolella?
Ymmärrän hyvin tuon, ettei alkukipinää synny. Minäkin tunnen vain harvoin kipinää mieheen. Ja miehet luultavasti harvoin minuun, kun en ole siro ja nätti. Ja pitkä sinkkuus on muokannut luonnetta niin, että pärjään yksin ja toki se näkyy. Ei poista kuitenkaan sitä, että mielelläni silti olisin kaksin.