Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa
23.11.2019 |
Tähän johtopäätökseen olen tullut sinkkuiltuani useamman vuoden.
Varatut, itsestään huolta pitävät muttei urheilulliset, tasapainoiset, fiksut, mukavat, tavalliset, toisia kunnioittavat ja uskolliset naiset aina ihmettelevät miksen löydä itselleni parisuhdetta, vaikka olen ok näköinen, älykäs, hauska ja tunnollinen. Muistavat vielä aina mainita, että hänelle kyllä kelpaisin. Ja heistä jokaisen ottaisin kiljuen vastaan, jos olisivat sinkkuja.
Mutta sinkkunaisista minusta kiinnostuu vain itsestään huoltapitämättömät, masentuneet, elämänhallintaongelmaiset, ei niin fiksut kummajaiset joihin en tunne edes fyysistä vetoa.
Eli pakko uskoa, että kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa mitä en tietenkään ihmettele. Heistä pidetään kiinni.
Jos kuitenkin joku tällainen päätyy sinkuksi, niin hänelle löytyy varmasti nopeasti pikkaisen varakkaampi, raamikkaampi, menestyneempi ja itsevarmempi mies kuin minä, koska sellaiset miehet ovat aloitteellisempia ja lähtökohtaisesti kiinnostavampia. Kemiasta ne ei kerro, mutta sitähän en pääse edes testaamaan.
Toki niistä masentuneista, itsestään huoltapitämättömistä naisista joku voisi tasapainoisena ollakin minua kiinnostava ja vaikka kuinka ihana. Ehkä elämänhallintaongelmat johtuvat juuri parisuhteettomuudesta ja korjautuisivat kanssani, mutta kun se alkukiinnostus jää puuttumaan. Ja ailahtelevat naiset myös itse ovat herkempiä muuttamaan mieltään mikä ei ole tällaiselle herkälle miehelle kovin hyvä lähtökohta. Pysyn mieluummin tasapainoisena sinkkuna kuin lähden rikkomaan itseäni sellaiseen suhteeseen.
Vaikka sinkkuuteni on siis osin oma valinta, ei se yhtään vähennä kumppanin kaipuuta. Vaan kun en pysty kelpuuttamaan ketä tahansa. "Vaatimukseni" ovat kuitenkin aika kohtuulliset, eli nuo mainitsemani itsestään huolta pitävä muttei urheilullinen, tasapainoinen, fiksu, mukava, tavallinen, toisia kunnioittava ja uskollinen, kuten itsekin olen.
Ja kyllä, on ristiriitaista puhua toisen kunnioittamisesta ja ei niin fiksuista kummajaisista, mutta näin minä nyt pointtini yritin pukea sanoiksi. Parisuhteeseen ei liene ole pakko kelpuuttaa itseään merkittävästi lahjattomampaa ulkoisesti täysin poikkeavaa ihmistä, vaikka häntä ihmisenä muuten kohtelisikin.
P*skamyrskyä odotellessa...
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii tiettyä nöyryyttä hyväksyä, että on ihminen jonka elämässä voi olla ikäviä, epätäydellisiä asioita. Tuntuu, että tätä nöyryyttä löytyi aiemmilta sukupolvilta enemmän. Nyt arvot ovat kovenneet ja odotukset ovat kohonneet ja monta ei riitä motivoimaan rakkaus, vaan hyväksymistä harkitaan sitten vasta jos vaikeudet kohtaavat itseä.
Totta, paitsi että miesten vaikeuksille on ollut ymmärrystä enemmän kuin naisten jos ajatellaan vanhoja aikoja. Jopa "tuurijuoppo", mustasukkainen tms mies saatettiin hyväksyä jos vaan elätti perheensä.
Täysin totta. Ei tosiaan ihan mikä tahansa nöyryys ja hyväksyminen ole missään nimessä aiheellistakaan. Enimmäkseen se on vaan hyvä asia ettei perhe enää ole pakollinen ja kaikki saavat olla toisten kanssa tekemisissä omilla ehdoillaan. Mutta on siinä jotain menetettykin jota ei olis tarvinnut menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta olen kunnollinen, itsestä huolta pitävä, urheilullinen, luonnonläheinen ja naapurintyttömäinen nainen. Olen monien mielestä mukava, mutta aika hiljainen, enkä löydä miestä koska en tapaa niitä missään. Mikäs ratkaisu keksittäisiin?
Jos olisit jaksanut lukea, niin olisi selvinnyt, että Ap ei halua urheilullista naista. Lukemisen jaksaminenkin on ihan hyvä juttu.
Minä taas en tunne bilettäjänaisia vaan toisenlaisia. Suurin osa on parisuhteessa eikä kaveripiirissä ole vielä yhtään avioeroa. Muutamia sinkkuja, mutta vaikea pariutua, koska eivät kulje viihteellä tai nettideiteissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kovasti valitetaan siitä että naiset eivät anna "alempitasoiselle" miehelle mahdollisuutta, eiväthän miehet niin itsekään tee naisten kohdalla?
Itse asiassa miehet antavat lähes poikkeuksetta mahdollisuuden "alempitasoiselle", koska ne ovat niitä, jotka sytyttävät miehen seksuaaliset tunteet. Se että miehet tekevät tätä ei tietenkään tee heistä jalompia kuin naisista, tämä tilanne nyt vaan on evoluution tulosta.
Alempitasoisuudella tarkoitan tässä sitä, että nainen on sopivan pihalla elämästä mieheen nähden ja mies pääsee siksi olemaan hyödyllinen naiselle. Tästä hyödyllisyyden tunteesta miehet pitävät kaikista eniten. Tästä voidaan taas päätellä, että toisin kuin naiset aina väittävät, tärkeässä asemassa olevat naiset eivät ole pelottavia miehille, vaan he eivät sytytä suurinta osaa miehistä, koska miehet kokevat etteivät voisi olla mitenkään hyödyksi voimanaiselle, eikä penis siksi jäykisty.
Paitsi että nyt meni hutiin.
On nimittäin huomattava joukko miehiä jotka syttyvät voimanaisista - mutta ongelma on siinä että voimanaisille kelpaa vain "heidän veroisensa mies" jota voi katsella vähän yläviistoon.
Ne ainoat miehet jotka voimanaisia kiinnostavat, sitten ovatkin voimamiehiä joita kiinnostaa löytää pieni ja hentoinen turvattava.
Moderni ja tasa-arvoinen yhteiskunta + konservatiivinen tapa pariutua (mies ei saa olla naista heikompi tai alhaisemmassa sosioekonomisessa asemassa) ovat vähän haastava yhdistelmä.
Toki miehissä on vaihtelua, mutta keskimääräinen mies tykkää siitä, että nainen on parisuhteessa enemmän avun tarvitsijan asemassa kuin mies. Kyllä naisissakin on niitä, jotka ottavat mielellään itseään alempitasoisen miehen jonkinlaiseksi projektiksi. Melkeinpä mutuilisin, että voimanaiset ovat juuri sellaisia.
En oikein usko.
Mitä tunnen "voimanaisia" niin eipä yhdellekään ole ns. alempitasoinen mies käynyt. Kyllä varatoimarinainen hakee toimarimiestä ja kamppailu-urheilijanainen itseään selkeästi kookkaampaa kamppailu-urheilijamiestä.
Ehkä se osa miehistä vs naisista joka haluaa perinteisiä sukupuolirooleja, on about sama. Mutta lopuissa on se ero että siinä vaiheessa kun roolit alkavat kääntymään vähänkään väärin päin, nainen on se osapuoli jolle ei käy.
Ihan samoinhan tuo menee seksuaalisissa toiveissakin. Miehistä enemmistö, n. 75-80%, haluaa ensisijaisesti viedä mutta aika merkittävä vähemmistö toivoisi naisen ottavan ohjat. Naisista kuitenkin tätä toivoo vain korkeintaan muutama prosentti.
Tai vaikka ulkonäköasioissa. On paljon enemmän miehiä joille käy pidempi nainen kuin naisia joille käy lyhyempi mies.
Ylipäätään tämä on asia jossa naiset ovat todella paljon konservatiivisempia. Miehissä on enemmän vaihtelua, ja oikeastaan molempiin suuntiin. Naiset harvemin haluavat takaisin 50-luvulle (toisin kuin jotkut miehet), mutta kuitenkin että perinteinen asetelma riittävissä määrin säilyy.
En oikein tiedä, mikä on tuo "voimanainen". Jotenkin pelkään, että joku mies näkee minutkin siinä kastissa, vaikken ole mikään feministi tai naisasiamies. Fakta tosiaan on se, että pakkohan miehen on jollain saralla olla naista kompetentimpi tai muuten tulee äiti-lapsi -asetelma, mikä tappaa halut molemmilta.
Minulle kompetenssiksi on riittänyt vaikkapa se, että automekaanikkopoikaystävä tiesi aivan älyttömästi autoista ja moottoripyöristä ja osoitti kiinnostusta, harrastuneisuutta ja ahkeruutta niitä kohtaan. Saipa herätettyä minussakin pysyväksi jääneen mieltymyksen autoihin ja moottoripyöriin.
Tunnustaudun voimanaiseksi. Paitsi etten ole mikään telaketju feministi ainakaan omasta mielestäni. Kuitenkin olen onnistunut pariutumaan vaihdellen perinteisen miehen kanssa ja sitten taas tasa-arvoisen kumppanin kanssa joita joissakin piireissä kutsutaan vihreiksi soijamiehiksi. Mikä vetosi tuossa aikaisemmin mainitussa perinteisemmässä miehessä? Ekana tulee mieleen sosiaaliset kyvyt samoin itsevarma olemus. Komeudellakin oli jotain tekemistä viehättävyyden kanssa, mutta ynnäsin nuo kaikki yhteen saaden silloisessa elämäntilanteessa itselleni täydellisen mätsin. Ei elämä ole loppujen lopuksi niin mustavalkoista miltä se saattaa vaikuttaa täällä netin syövereissä ;)
Vierailija kirjoitti:
Tuo että hilataan vaatimukset kovin korkeiksi esim. ulkonäön tai tulotason suhteen ei kerro pariutumisen halusta :)
Se kertoo siitä että etsitään tekosyitä pysyä sinkkuna, joka saattaa kummuta sitoutumispelosta tai pelosta ylipäätään. Parisuhde nähdään riskinä jossa menettää aina enemmän kuin saa. Tuo on vain oman alitajuntasi keino kertoa sinulle että elämässäsi ei ole oikea aika sitoutua. Kannattaa kuunnella. Kun lähdet etsimään parisuhdetta, se on tehtävä siitä näkökulmasta että mitä annettavaa sinulla on, miten sinä voit voit parhaiten pitää huolen rakastamastasi ihmisestä, ja antaa hänen pitää huolta sinusta. Sinun on tajuttava se että millään ulkoisella ei ole tässä sijaa. Ennen kuin sisäistät tämän, joko et löydä kumppania tai parisuhteesi eivät kestä/ huojuvat koko ajan riitaisina eron partaalla.
Anna mieluummin itsellesi aikaa ja pysyttele sinkkuna. Mielestäni ei ole missään nimessä järkevää alkaa parisuhteeseen JOS voi olla sinkkunakin. Silloin kannattaa alkaa parisuhteeseen jos ei kestä olla ilman tämän ihmisen läheisyyttä.
Tuota en kyllä allekirjoita, epätasapainoisen parasta pariutua? Yleensä onnellisimmat parit syntyy tasapainoisista ihmisistä jotka kykenevät toimimaan ihan hyvin sinkkuinakin, mutta parisuhde tuo elämään vielä lisää onnea. Näin ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että hilataan vaatimukset kovin korkeiksi esim. ulkonäön tai tulotason suhteen ei kerro pariutumisen halusta :)
Se kertoo siitä että etsitään tekosyitä pysyä sinkkuna, joka saattaa kummuta sitoutumispelosta tai pelosta ylipäätään. Parisuhde nähdään riskinä jossa menettää aina enemmän kuin saa. Tuo on vain oman alitajuntasi keino kertoa sinulle että elämässäsi ei ole oikea aika sitoutua. Kannattaa kuunnella. Kun lähdet etsimään parisuhdetta, se on tehtävä siitä näkökulmasta että mitä annettavaa sinulla on, miten sinä voit voit parhaiten pitää huolen rakastamastasi ihmisestä, ja antaa hänen pitää huolta sinusta. Sinun on tajuttava se että millään ulkoisella ei ole tässä sijaa. Ennen kuin sisäistät tämän, joko et löydä kumppania tai parisuhteesi eivät kestä/ huojuvat koko ajan riitaisina eron partaalla.
Anna mieluummin itsellesi aikaa ja pysyttele sinkkuna. Mielestäni ei ole missään nimessä järkevää alkaa parisuhteeseen JOS voi olla sinkkunakin. Silloin kannattaa alkaa parisuhteeseen jos ei kestä olla ilman tämän ihmisen läheisyyttä.
Tuota en kyllä allekirjoita, epätasapainoisen parasta pariutua? Yleensä onnellisimmat parit syntyy tasapainoisista ihmisistä jotka kykenevät toimimaan ihan hyvin sinkkuinakin, mutta parisuhde tuo elämään vielä lisää onnea. Näin ainakin meillä.
Käytännössä kuitenkin tarvitsevuus on se liima joka pitää monet pitkän linjan parit yhdessä. Olla tarpeellinen toiselle. Olla jonkun oma ja saada omia toinen. Vähän lapsellista ehkä mutta totta.
Toki mekin mieheni kanssa varmasti pystyisimme elämään eriksemmekin. Mutta emme halua. Ajatus elämästä ilman toisen tuttua lämpöä ja läheisyyttä tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta.
Sun pitää sitten varmaan totutella sinkkuuteen. Tekis muutamalle muullekin miehelle ihan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
Ja naisille ei käy koskaan niin että beetamies roikottaa mukana 10v kun ei halua perustaa perhettä tai mennä naimisiin? Mies on täysin kylmä ja tunteeton, enää ei tarvitse teeskennellä rakastunutta kun ollaan jo vakiintuneessa parisuhteessa ja on yhteinen koti. Videopelit vievät jo lähes 100% vapaa-ajasta. Nainen mussuttaa roskaruokaa pahaan oloonsa, ja saa jossain vaiheessa tarpeekseen, ilmoittautuu zumbatunneille ja pudottaa ylikilot. Hän on päättänyt että vetelehtiminen saa riittää ja hän tahtoo vaihteeksi miehen joka saa aikaiseksi. Ja eiköhän sieltä jostain löydy sitoutumiskykyiseksi muuttunut "toiminnan mies", mahdollisesti toisella kierroksella itsekin. Ja hylätty, uhriutunut "beetamies" itkee kovaa kohtaloaan jonka hän loi itselleen aivan itse.
Kuulostaako tutulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
a) Jos beetamies ei anna kunnon kyytejä makkarin puolella niin syy on beetamiehen. Omani osaa hommansa vaikka on kiltti ja kunnollinen.
b) Kannattaa ryhtyä joko alfa-beetaksi tai beeta-alfaksi, riippuen kummantyyppisiä ominaisuuksia itsellä on enemmän. Monipuolinen mies kiinnostaa aina enemmän kuin yksiulotteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
Ja naisille ei käy koskaan niin että beetamies roikottaa mukana 10v kun ei halua perustaa perhettä tai mennä naimisiin? Mies on täysin kylmä ja tunteeton, enää ei tarvitse teeskennellä rakastunutta kun ollaan jo vakiintuneessa parisuhteessa ja on yhteinen koti. Videopelit vievät jo lähes 100% vapaa-ajasta. Nainen mussuttaa roskaruokaa pahaan oloonsa, ja saa jossain vaiheessa tarpeekseen, ilmoittautuu zumbatunneille ja pudottaa ylikilot. Hän on päättänyt että vetelehtiminen saa riittää ja hän tahtoo vaihteeksi miehen joka saa aikaiseksi. Ja eiköhän sieltä jostain löydy sitoutumiskykyiseksi muuttunut "toiminnan mies", mahdollisesti toisella kierroksella itsekin. Ja hylätty, uhriutunut "beetamies" itkee kovaa kohtaloaan jonka hän loi itselleen aivan itse.
Kuulostaako tutulta?
Unohdit mainita kuinka ensimmäiset 15 lisäkiloa olivat "raskauskiloja" tai ehkä jopa "rakkauskiloja". Senkin kuinka seksi alkoi vähenemään kun piti keskittyä muihin asioihin, kuten ihanaan asuntoprojektiin josta nainen oli aina haaveillut. Seksi oli ihan hyvää, mutta jos pitäisi valita kiihottavin seksikokemus, kyllähän se oli se kun 24-vuotiaana itsevarma ja lihaksikas esimies otti kunnolla firman varastossa.
No, jotenkin se liitto vain väljähti mutta väliäkö sillä kun oli ihana koti, ihanat lapset ja niin kiire arjen kanssa.
Sitten kun ei ollutkaan kiire 24/7, jotenkin se hiljainen ja tasainen mies olikin tylsä. Kappais vain, miten se oli sellaiseksi muuttunut? Nainenhan oli aina tykännyt sellaisista vähän tunteekkaammista miehistä. Vai oliko se Pertti ollut sellainen koko ajan?
Mutta elämähän on matka, ihmisiä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
a) Jos beetamies ei anna kunnon kyytejä makkarin puolella niin syy on beetamiehen. Omani osaa hommansa vaikka on kiltti ja kunnollinen.
b) Kannattaa ryhtyä joko alfa-beetaksi tai beeta-alfaksi, riippuen kummantyyppisiä ominaisuuksia itsellä on enemmän. Monipuolinen mies kiinnostaa aina enemmän kuin yksiulotteinen.
a) voi johtua siitä ettei beta koskaan ollutkaan dominoiva ottajatyyppi. Eikä nainen sellaista halunnutkaan. Siis silloin kun oli masentunut. Kun mieliala parani, tekikin mieli kunnon kyytejä.
b) tämä on kyllä totta. Miehen kannattaa olla alfa ulkoa ja beta sisältä. Mutta ei toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
Karulta kuulostaa. Mutta onhan se fakta että varsinkin naiset sukupuolena ovat jotenkin himputin paljon opportunistisempia, ja tämä pitäisi vielä jotenkin vain hyväksyä.
Itse dumppaisin miehen sillä hetkellä jos kävisi ilmi sillä olevan isommat tulot kuin mulla. Mut miehet loukkaantuu jos tän sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa että joku etsisi välttämättä pelastusrengasta vain siksi että on itse huonossa tilanteessa. Tuo on ihan aiheellinen asia johon kiinnittää huomiota ja jota miettiä jos harkitsee suhteeseen ryhtymistä huonossa tilanteessa olevan kanssa, mutta jos pystyt aina vaan näkemään ihmisissä joilla on joku vaikeus pelkästään epätoivoa, hyväksikäyttäjiä ja verenimijöitä, niin se on epäinhimillistämistä ja melko hirveä asenne.
Yritys palauttaa syyllistämistaktiikalla laastarimies takaisin ruotuunsa ei nyt onnistu ;)
Puhutaan naisista joita arvostan ihmisinä ja ystävinä.
En minä usko että tuossa on tietoista suunnitelmaa "hyötyä" kenestäkään, tai ylipäätään mitään suunnitelmaa. Huonossa tilanteessa ne tunteet vain kohdistuvat eri tyyppisiin miehiin kuin hyvässä tilanteessa.
Oli miten oli, puhutaan aika huonoista lähtökohdista parisuhteelle jos minun tyyppiseni mies on kiinnostava vain silloin kun menee huonosti.
En yritä palauttaa sua ruotuun vaan reagoin epäinhimillistävään puheeseesi. Saat olla seurustelematta ihan kenen kanssa haluat, mutta siihen kyllä vastaan kun lyöt leiman otsaan kaikille naisille jotka kehtaavat kiinnostua ylipäätään kenestäkään vaikka heillä menee huonosti.
Et tosiaan kuulosta siltä että puhuisit ihmisistä joita arvostat.
Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa. Se on eräällä tavalla henkilökohtainen loukkaus.
Mä näen tuon omasta näkökulmastani enemmänkin niin, että kun omaan kuvaan tulee tahra, se on monelle se herätys siihen että ne tahrat on todella huono syy sivuuttaa ihmisiä. On vaan valitettava tosiseikka, että moni herää ihmisten vääränlaiseen arvottamiseen vasta kun tulee itse arvotetuksi väärin. Moni ei herää sittenkään, ja on totta että heräämiset ovat enimmäkseen aika vaillinaisia enkä mäkään menisi luottamaan tuoreisiin tapauksiin. Mutta musta tämä on inhimillistä enkä ymmärrä enkä hyväksy sitä että tällainen muutos nähdään lähtökohtaisesti epäaitona tai itsekkäänä. Kyllä vastoinkäymiset ihan oikeasti kasvattaa ja muuttaa sitä kuinka asiat näkee. Tämän kiistäminen on vaan taas yksi tapa jolla ne joilla on aina mennyt hyvin halveksuvat huonompiaan.
Ja nyt tullaankin takaisin siihen miksi tuollainen mielenmuutos joitain korpeaa. Se, että susta kiinnostutaan vasta arvonalennuksen jälkeen on verinen loukkaus koska pidät itseäsi nyt näitä naisia parempana. Sussa ei ole tahraa. Törkeää heiltä, että näkivät sun "tasaisuutesi ja rauhallisuutesi" ongelmiin verrattavissa olevana tahrana! Olethan sä nyt helvetissä parempi kun ihmiset joilla menee huonosti. Siksihän he haluaa sun tukeasi ja sut laastariksi, sulla on asiat kunnossa ja resursseja. Ymmärrettävästi et arvosta sitä että sua halutaan vain itsestäsi erillisten asioiden vuoksi, ja etenkin se on vain fiksua että arvioit muuttuuko mieli takaisin jos asiat muuttuu takaisin. Mutta hyvin meneminen (niiltä osin kun ei enää kaiva kuoppaa syvemmäksi) on kokonaan ihmisestä itsestään erillistä ja juuri sen perusteellahan sä itsekin valikoit.
Tuosta koko arvottamisajattelutavasta irtautuneille/irtautumaan joutuneille se on vaan normaalia että meitä arvostetaan vasta kun on itse nöyrrytty. Jos mut aiemmin torjunut mies tipahtaisi paariakastiin ja vähän tasoituttuaan osoittaisi kiinnostusta, no, en voi taata että mua enää kiinnostaisi, ihastukset ei aina kestä torjutuksi tulemista. Mutta ei se olisi mikään tekijä laskelmissa että vaati näkökulmamuutoksen ennen kuin aloin kelvata. Ihmiset oppii kuka mitenkin, pääasia että oppivat.
Niin mainiota kyökkipsykologiaviihdettä kuin tämä olikin, sinulta jäi huomaamatta se olennaisin syy.
Olennaista tässä ei ole ego, tasoajattelu tai "tahrattomuus".
Olennaista on se että miksi ja missä tilanteessa joku kiinnostaa. Jos tunnen ihmisen kouluajoilta asti ja tämä osoittaa kiinnostusta vain silloin kun on masentunut ja kaipaa tukea, mutta silloin kun hänellä menee hyvin, katselee täysin eri tyyppisiä miehiä - millainen tulevaisuus suhteella olisi?
Tämä pätee kahteen edelliseen minua hienovaraisesti lähestyneeseen naiseen.
Sanonta "niin myötä-kuin vastoinkäymisissä" pätee myös niin päin että toisen pitää olla kiinnostava myötämäessäkin. Ei vain laastarina kun on poltettu näpit sen tyyppisten miesten kanssa jotka kiinnostavat kun menee hyvin.
Huomaan kyllä että miehiä arvostellaan jos he eivät laastareiksi suostu. Kuitenkin jos nainen on itse vastaavassa asemassa, on hänen mielestään täysin ymmärrettävää miksi sille ikänsä täysin eri tyyppisten naisten perässä juosseelle mutta nyt lapsikuumeiselle miehelle annetaan pakit. Etsiihän tämä sika (!) vain käytännöllistä kodinkonetta, joka jätetään saman tien jos elämäntilanne paranee ja nuorempi/nätimpi seksipommi sattuu osoittamaan kiinnostusta.
"Ymmärrän kyllä että se käy ylpeyden päälle noiden naisten kohdalla, että näkevät sut itselleen sopivana vasta kun ovat saaneet iskun ja joutuvat arvioimaan uusiksi asemaansa maailmassa."
Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
"Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?"
Sitä että naisella on 10kg lisää painoa ja 10v vähemmän aikaa löytää mies jonka kanssa hankkia lapsia ja perustaa perhe. Nainen on tajunnut että himottavampia miehiä ei saa sitoutettua, ja joko tietoisesti tai alitajuisesti alkaa hakemaan turvallista betamiestä.
1-10v tuosta eteenpäin nainen ilmoittautuu zumbatunneille ja lähtölaskenta avioeroon alkaa.
Jos lapsia ei haluta, mies vain otetaan laastariksi. Halaillaan, syöpötellään ja kuunnellaan lohdullisia sanoja siitä kuinka mies ei välitä kiloista eikä vaadi naiselta mitään. Kun haava on ummessa, laitetaan meikit naamaan ja lähdetään radalle hakemaan maskuliinisempaa urosta jolta saa kunnon kyydit ja voimakkaampia tunteita.
Ei kestä kiittää.
En maininnut missään lisäkiloja tai kiirettä lisääntymisen kanssa. Mutta hassua kyllä, nämä liittyivät mainitsemissani tapauksissa asiaan.
Vähän aikaa sitten oli tosin kiinnostunut nainen johon nuo eivät päde. Hänellä oli muut syyt joiden takia laastarille oli tarvetta. Tämä nainen on aikaisemmin kironnut vähäsen humalassa kuinka hänet sytyttää parhaiten sellainen mies josta ei ole luotettavaksi kumppaniksi parisuhteeseen.
-se laastarimies
Lauantai - ilta, pikkujoulukausi, ja täällä vaan vänistään? Saatte ihan sen mitä ansaitsette.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tylsät naiset ovat parisuhteissa.
Olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta ja olen edelleen, koska olen kaikkea muuta kuin tylsä.
Ja suhde parantaa mt-ongelmat? Ei taatusti paranna.
Kaikki tuntemani naiset jotka bilettivät parikymppisinä ovat kolmikymppisinä naimisissa ja useamman lapsen äitejä, osa tehnyt myös uraa siinä sivussa. Ovat pääosin pariutuneet kaltaistensa, kesyyntyneiden bilettäjien kanssa joista on kuoriutunut pehmoisia perheenisiä. Muutamalla on myös insinöörityyppinen älykkömies. Kaikkia näitä miehiä yhdistää se että he ovat kilttejä ja perheelleen omistautuvia. Töistä ja harrastuksista tuntuu kaikilla olevan kova kiire kotiin perheen pariin.
Vaikuttaa siltä että ujoillakin miehillä olisi ihan hyvä mahdollisuus löytää kumppani, varsinkin jos perheen haluaa. Yksikään tuttavapiirin isköistä ei täytä mitään epärealistisia standardeja vaan ovat niin tavallisia kuin olla voi.