Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme
21.11.2019 |
kuin meillä - mitä tehdä?
Me olemme valmiit pitämään hänet elämässämme, kutsumaan lasten synttäreille, näkemään jouluna ja muina juhlina, lähettelemään lasten kuvia, käymään kylässä ja kutsumaan välillä esimerkiksi mökillemme tai lainaamaan mökkiämme.
Tämä ei riitä anopille. Nyt on esimerkiksi täysi sota käynnissä, kun hän ei pääse lasten joulun juhliin. Emme halua häntä sinne, kukaan meistä, eikä sinne edes mahdu, koska sekä kouluilta että harrastuksista on tullut selkeät ohjeet, että vanhemmat ja sisarukset, ei muita.
MIKÄÄN ei mene perille, vaan nyt jatkuu tämä riehunta aiheesta jo neljättä päivää.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Meillä on oikeus perheen omiin juttuihin. Kuitenkin näemme häntä paljon.
Ap
Eli tässä ei ole kyse joulujuhlista, vaan nimenomaan siitä, ettet halua anoppia osaksi perhettä. Tämä on varmaan se miksi osa naisista, joilla on vain poikia, harmittelee kun ei saa koskaan olla isoäiti.
Synttäreille toki kutsutaan, lahjoja kärkkyen, mutta muuten ei kaivata. Minä en kehtaisi.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.
Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Kun minun poikani ehkä tulevaisuudessa löytävät kumppanit ja ehkä saavat lapsia niin enhän minä halua heidän perheisiinsä kuulua, heidän pitää itsenäistyä ja alkaa elää omissa perheissään.
En minä halua sopia omia asioitani lasteni perheiden kanssa vaan kumppanini kanssa, jonka kanssa nytkin teen päätökset koskien omaa perhettäni.On muuten oikeasti tosi kiva lähteä omien vanhempien kanssa lomalle, ja myös niin, että omat sisarukset perheineen on mukana. Sama puolison suvun kanssa. Tämä toki edellyttää sitä, että välit sukuun on kunnossa, ja tämä taas edellyttää sitä, että se vanhempi sukupolvi ymmärtää antaa aikuisten lastensa elää omaa elämää perheidensä kanssa.
He eivät silti ole perhettä tai lastensa perheissä vanhempien tasolla.
Ja tuollainen yhteislomailu tapahtuu samoilla ehdoilla kuin ystävien kanssa. Ilman draamaa, kiristämistä ja säätöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette halua häntä mukaan juhlaan? Ei kannata olla tarkoituksella ilkeä ja pahoittaa isovanhempien mieltä, olette ehkä itsekin joskus isovanhempia.
Outoa ettei aikuinen ymmärrä annettuja sääntöjä tilanpuutteen takia. Mutta jos mummu on leski tai eronnut voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja haluaa tuntea olevansa osa perhettä ja olla mukana esim. ensimmäisen lapsen joulujuhlassa. Ymmärrän kyllä molempia osapuolia.
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Meillä on oikeus perheen omiin juttuihin. Kuitenkin näemme häntä paljon.
Ap
Sinulla nyt ei muuta olekaan kuin OIKEUKSIA. Vaikutat paskalta miniältä, ihan veroisesti anopin olet saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Meillä on oikeus perheen omiin juttuihin. Kuitenkin näemme häntä paljon.
Ap
Eli tässä ei ole kyse joulujuhlista, vaan nimenomaan siitä, ettet halua anoppia osaksi perhettä. Tämä on varmaan se miksi osa naisista, joilla on vain poikia, harmittelee kun ei saa koskaan olla isoäiti.
Synttäreille toki kutsutaan, lahjoja kärkkyen, mutta muuten ei kaivata. Minä en kehtaisi.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.
Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Kun minun poikani ehkä tulevaisuudessa löytävät kumppanit ja ehkä saavat lapsia niin enhän minä halua heidän perheisiinsä kuulua, heidän pitää itsenäistyä ja alkaa elää omissa perheissään.
En minä halua sopia omia asioitani lasteni perheiden kanssa vaan kumppanini kanssa, jonka kanssa nytkin teen päätökset koskien omaa perhettäni.On muuten oikeasti tosi kiva lähteä omien vanhempien kanssa lomalle, ja myös niin, että omat sisarukset perheineen on mukana. Sama puolison suvun kanssa. Tämä toki edellyttää sitä, että välit sukuun on kunnossa, ja tämä taas edellyttää sitä, että se vanhempi sukupolvi ymmärtää antaa aikuisten lastensa elää omaa elämää perheidensä kanssa.
Juu niin on, mutta ei se silti ole silloin perheloma vain perheen kesken vaan suvun yhteinen loma :)
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sallin anopilleni (ja apelleni) pääsyn tytön tuleviin juhliin. He kuuluvat sukuun, joten tottakai he ovat tervetulleita myös meille itsellemme tärkeisiin tapahtumiin. Kuulostaisi hurjalta, jos alkaisin kieltämään heidän osallistumisensa.
Toki jos tyttö itse tuumaisi, että ei kiitos, niin sitä kunnioittaen.
Ja jäätte itse pois? Jos jokainen perhe saa juhlista kaksi paikkaa. Miten jos sinun vanhempasikin haluaisivat juhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Meillä on oikeus perheen omiin juttuihin. Kuitenkin näemme häntä paljon.
Ap
Eli tässä ei ole kyse joulujuhlista, vaan nimenomaan siitä, ettet halua anoppia osaksi perhettä. Tämä on varmaan se miksi osa naisista, joilla on vain poikia, harmittelee kun ei saa koskaan olla isoäiti.
Synttäreille toki kutsutaan, lahjoja kärkkyen, mutta muuten ei kaivata. Minä en kehtaisi.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.
Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Kun minun poikani ehkä tulevaisuudessa löytävät kumppanit ja ehkä saavat lapsia niin enhän minä halua heidän perheisiinsä kuulua, heidän pitää itsenäistyä ja alkaa elää omissa perheissään.
En minä halua sopia omia asioitani lasteni perheiden kanssa vaan kumppanini kanssa, jonka kanssa nytkin teen päätökset koskien omaa perhettäni.On muuten oikeasti tosi kiva lähteä omien vanhempien kanssa lomalle, ja myös niin, että omat sisarukset perheineen on mukana. Sama puolison suvun kanssa. Tämä toki edellyttää sitä, että välit sukuun on kunnossa, ja tämä taas edellyttää sitä, että se vanhempi sukupolvi ymmärtää antaa aikuisten lastensa elää omaa elämää perheidensä kanssa.
He eivät silti ole perhettä tai lastensa perheissä vanhempien tasolla.
Ja tuollainen yhteislomailu tapahtuu samoilla ehdoilla kuin ystävien kanssa. Ilman draamaa, kiristämistä ja säätöä.
Enhän niin sanonutkaan. Tämä oli vain tällainen sivuhuomautus, että sen vanhemman sukupolven kanssa on mukava viettää aikaa silloin kun jokainen tietää "paikkansa". Ja ihan nyt tämän sanoin sillä, kun meillä toisen suvun kanssa on näin, mutta toisen ei...
Vierailija kirjoitti:
En viittaa aloittajaan mutta ihmettelen sitä lääketieteessä tutkimatta jääneestä mullistavasta metamorfoosista, jossa tasapainoinen ja viisas perheenäiti muuntuu häikäilemättömäksi ja itsekkääksi anopiksi.
Ei se mitään tutkimatta ole jäänyt, vaan psykologian puolelta löytyy 90-luvulta lähtien paljonkin tutkimusta, jos vaan viitsit etsiä. Mutta kun et itse mitään viitsi, vaan mieluummin määkit täällä. Mitä lyömdään vetoa, että tähänkin vaadit minua kaivamaan sinulle esiin linkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Minä teen joka joulun kaikille sukulaisille. Samaten pääsiäisen. Juhannus on meidän mökillä.
Ja kyydin anoppia sairaalaan, labraan jne. Käsileikkauksen jälkeen asui meillä kaksi kuukautta.
Koulun juhlat on perheelle. Eikä siellä hälinässä juuri nauti jenenkään seurasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Mutta jos te haluatte joskus mennä jonnekin vain ydinperheellä, niin soittelevatko isovanhemmat ja vaativat ehdottomasti päästä mukaan? Jos juhlissa on tilarajoitusten takia sääntö, että yleisöön 2 ihmistä per koululainen , niin jäättekö itse pois että isovanhemmat (kummat?) voivat mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Silti sinä et kuulu sisarustesi perheeseen tai lastesi perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Minä teen joka joulun kaikille sukulaisille. Samaten pääsiäisen. Juhannus on meidän mökillä.
Ja kyydin anoppia sairaalaan, labraan jne. Käsileikkauksen jälkeen asui meillä kaksi kuukautta.
Koulun juhlat on perheelle. Eikä siellä hälinässä juuri nauti jenenkään seurasta.
Ap
Miksi aina teillä, kaikki juhlat?
Tuntisin oloni tosi epämukavaksi, jos loisisin siskollani kaikki joulut, pääsiäiset ja juhannukset. Vähän outo tilanne teillä. Meillä toimitaan vastavuoroisesti niin, että jokaisella on vuorollaan emännyys ja isännyys. Paitsi vanhuksilla, he ovat kunniavieraita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.
Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Tuohan olisikin ihanne, jos se noin menisi. Kai kuitenkin ymmärrät, ettei se kaikilla mene? Olet erittäin onnekas.
Siihen ei tarvita kuin se yksi, joka on sitä mieltä, että asiat tapahtuu tasan kuten hän haluaa, ja jos ei tapahdu, on sotatila päällä. Sitten ne kaikki muut siinä ympärillä kulkee varpaisillaan ja yrittää kaikin keinoin välttää konflikteja kuitenkin jotenkin samalla pitäen jonkinlaisen oman tahdon. Ja joustoa on vain yhteen suuntaan. Joudut puntaroimaan jokaisen sanasi, ettet sano jotain josta toinen alkaa martyroimaan. Kaiken sopiminen on ihan todella raskasta, kun käytännössä mistään ei voi sopia ja neuvotella.
Aika raskasta on ja jos voi valita elääkö tällaisen ihmisen vaikutuspiirissä vai ei, niin mitähän luulisit, kummin valitaan?
Olen muuten törmännyt ihan tosi paljon tähän, että ihmiset joilla asiat on todella hyvin, heiltä vähiten heruu myötätuntoa ja ymmärrystä niille, joilla ei ole. Jollain mystisellä tavalla se on aina joku oma valinta: "mutta kukin tavallaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Meillä on oikeus perheen omiin juttuihin. Kuitenkin näemme häntä paljon.
Ap
Eli tässä ei ole kyse joulujuhlista, vaan nimenomaan siitä, ettet halua anoppia osaksi perhettä. Tämä on varmaan se miksi osa naisista, joilla on vain poikia, harmittelee kun ei saa koskaan olla isoäiti.
Synttäreille toki kutsutaan, lahjoja kärkkyen, mutta muuten ei kaivata. Minä en kehtaisi.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.
Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Kun minun poikani ehkä tulevaisuudessa löytävät kumppanit ja ehkä saavat lapsia niin enhän minä halua heidän perheisiinsä kuulua, heidän pitää itsenäistyä ja alkaa elää omissa perheissään.
En minä halua sopia omia asioitani lasteni perheiden kanssa vaan kumppanini kanssa, jonka kanssa nytkin teen päätökset koskien omaa perhettäni.On muuten oikeasti tosi kiva lähteä omien vanhempien kanssa lomalle, ja myös niin, että omat sisarukset perheineen on mukana. Sama puolison suvun kanssa. Tämä toki edellyttää sitä, että välit sukuun on kunnossa, ja tämä taas edellyttää sitä, että se vanhempi sukupolvi ymmärtää antaa aikuisten lastensa elää omaa elämää perheidensä kanssa.
Meillä on näitä yhteisiä lomia ollut pari kertaa, ja lisäksi osa lapsista on reissannut isovanhempien kanssa ihan erikseen. En silti missään nimessä halua vanhempiani tai sisaruksiani osaksi meidän omaa perhettä! Aivan absurdi ajatuskin! Nämä reissut ovat olleet poikkeuksia, emme todellakaan matkusta aina tällaisella kokoonpanolla, ja olisi aivan poissuljettua, että joku yrittäisi änkeä toisten lomalle mukaan. Eli nimenomaan täytyy olla selvää kaikille, että tässä on nyt mukana isovanhemmat ja kolme perhettä, eikä mikään yksi suuri perhe.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sallin anopilleni (ja apelleni) pääsyn tytön tuleviin juhliin. He kuuluvat sukuun, joten tottakai he ovat tervetulleita myös meille itsellemme tärkeisiin tapahtumiin. Kuulostaisi hurjalta, jos alkaisin kieltämään heidän osallistumisensa.
Toki jos tyttö itse tuumaisi, että ei kiitos, niin sitä kunnioittaen.
Tietysti otat heidät sinne koulun juhlaan mukaan, vaikka koulu on asettanut vieraille rajat, koska teillä on joku läheisriippuvuuden muoto, jota normaaleilla ihmisillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Useimmat nauttivat ihan samasta. Mutta tämä ei ole verrattavissa siihen, että ollaan molemminpuolisesta halusta tekemisissä. Tätä voisi verrata siihen, että koska sinä nautit siitä, että nähdään vähintään kerran viikossa ja lomat ja juhlatkin vietetään yhdessä, sinä pakottaisit muutkin nauttimaan siitä, vaikka he eivät haluaisi niin tiivistä yhdessäoloa.
Äitini sanoi aina olevansa töissä ja isä oli missä lie eri teillä kun oli koulun juhlat niin siellä ei ollut ketään. Onko nykyään kaikki vanhemmat työttömiä että ne ainne pääsee.
Ihme lorveja lapsiperheelliset nykyään ja veronmaksjat elättävät niin ettei tarvitse töitä tehdä päivääkään muuta kuin tapella jostain lasten juhlista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Tässä on kaikki hirviöanopin ainekset koossa. ”Minussa ei ole mitään vikaa! Osaan kaikki suomalaiset tavat! Suomalaiset tavat on ihan huonoja!”
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä sallin anopilleni (ja apelleni) pääsyn tytön tuleviin juhliin. He kuuluvat sukuun, joten tottakai he ovat tervetulleita myös meille itsellemme tärkeisiin tapahtumiin. Kuulostaisi hurjalta, jos alkaisin kieltämään heidän osallistumisensa.
Toki jos tyttö itse tuumaisi, että ei kiitos, niin sitä kunnioittaen.