Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme
21.11.2019 |
kuin meillä - mitä tehdä?
Me olemme valmiit pitämään hänet elämässämme, kutsumaan lasten synttäreille, näkemään jouluna ja muina juhlina, lähettelemään lasten kuvia, käymään kylässä ja kutsumaan välillä esimerkiksi mökillemme tai lainaamaan mökkiämme.
Tämä ei riitä anopille. Nyt on esimerkiksi täysi sota käynnissä, kun hän ei pääse lasten joulun juhliin. Emme halua häntä sinne, kukaan meistä, eikä sinne edes mahdu, koska sekä kouluilta että harrastuksista on tullut selkeät ohjeet, että vanhemmat ja sisarukset, ei muita.
MIKÄÄN ei mene perille, vaan nyt jatkuu tämä riehunta aiheesta jo neljättä päivää.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Menkää töihin niin ei tarvitse riidellä.
Olen tehnyt töitä aamuviidestä. Anoppi on eläkkeellä. Tekemistä kyllä tosiaan tarvitsisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi aina olevansa töissä ja isä oli missä lie eri teillä kun oli koulun juhlat niin siellä ei ollut ketään. Onko nykyään kaikki vanhemmat työttömiä että ne ainne pääsee.
Ihme lorveja lapsiperheelliset nykyään ja veronmaksjat elättävät niin ettei tarvitse töitä tehdä päivääkään muuta kuin tapella jostain lasten juhlista.
Ne koulun juhlat on yleensä lauantaisin tai illalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Tässä on kaikki hirviöanopin ainekset koossa. ”Minussa ei ole mitään vikaa! Osaan kaikki suomalaiset tavat! Suomalaiset tavat on ihan huonoja!”
Okei :D
Ota nyt myös huomioon, että laskin miniätkin aikuisten joukkoon, jolle ei ehkä tarvitse alkaa rajoja laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.
Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?
Hienoa että nuoret naiset osaavat nykyään pitää puolensa, eivätkä suostu sietämään itsekkäiden vanhojen naisten määräilyä, ilkeilyä ja väheksyntää.
Oma anoppini oli mukava ihminen, mutta liian paljon tätä minijöiden kiusaamista ja perherauhan häirintää on tullut nähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Tässä on kaikki hirviöanopin ainekset koossa. ”Minussa ei ole mitään vikaa! Osaan kaikki suomalaiset tavat! Suomalaiset tavat on ihan huonoja!”
Okei :D
Ota nyt myös huomioon, että laskin miniätkin aikuisten joukkoon, jolle ei ehkä tarvitse alkaa rajoja laittamaan.
Normaalisti kyllä ihmisille opettamalla opetetaan niitä rajoja kautta elämän. Sehän on yksi tärkeimmistä kasvatuksen tukipilareista ja sitä mihin esim koko poliisin toiminta perustuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.
Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?
Meillä yksi siskoni on sitä mieltä että lapsi saa elää ketsupilla ja jäätelöllä ja syödä sohvalla ja toinen sitä mieltä että kaksivuotiaan pitää osata syödä pöydässä valkoisen pellavaliinan päällä aikuisten välineillä eikä mitään saa jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.
Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?
Meillä yksi siskoni on sitä mieltä että lapsi saa elää ketsupilla ja jäätelöllä ja syödä sohvalla ja toinen sitä mieltä että kaksivuotiaan pitää osata syödä pöydässä valkoisen pellavaliinan päällä aikuisten välineillä eikä mitään saa jättää.
Varmaan näissä ristiriidoissa pitäisi sitten mennä kysymään siltä perheen matriarkalta oikea vastaus. Tietysti voi tulla ongelma jos kaikkien anopit antavat eri vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.
Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?
Meillä yksi siskoni on sitä mieltä että lapsi saa elää ketsupilla ja jäätelöllä ja syödä sohvalla ja toinen sitä mieltä että kaksivuotiaan pitää osata syödä pöydässä valkoisen pellavaliinan päällä aikuisten välineillä eikä mitään saa jättää.
Varmaan näissä ristiriidoissa pitäisi sitten mennä kysymään siltä perheen matriarkalta oikea vastaus. Tietysti voi tulla ongelma jos kaikkien anopit antavat eri vastauksia.
Minun äitini on samaa mieltä kuin tuo ketsuppia sohvalla -sisko ja anoppi on niin apen tossun alla, ettei osaisi sanoa. Appi taas on sitä mieltä, että Afrikkaan vaan kaikki ruoka, nälkäänäkeville jotka osaa arvostaa. Tosin postilakko ehkä estää lähettämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?
Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset.
Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.
Nukutteko perhepedissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Tässä on kaikki hirviöanopin ainekset koossa. ”Minussa ei ole mitään vikaa! Osaan kaikki suomalaiset tavat! Suomalaiset tavat on ihan huonoja!”
Okei :D
Ota nyt myös huomioon, että laskin miniätkin aikuisten joukkoon, jolle ei ehkä tarvitse alkaa rajoja laittamaan.
No on paljon harvinaisempaa (uskoisin), että miniä alkaa määräillä esimerkiksi miten anopin sopii rahansa käyttää ja miten tulee pukeutua. Jos joku miniä noin tekee, niin kyllä mielestäni hänelle täytyy asettaa rajat myös. Anopilta vastaavaa käytöstähän on tuo vaatiminen, että pitää saada päättää lastenlasten asioista.
Ja "rajojen asettaminen" on vaan kätevä kielikuva. En minä ainakaan nää sitä niin, että anoppia ripitetään tai viedään perheneuvolaan neuvottavaksi. Vaan sanotaan, että emme pidä tällaisesta käytöksestä, ja jos se jatkuu, niin emme ole kanssasi tekemisissä kuin hyvin harvoin. Tuo on vain luonnollinen seuraus huonosta käytöksestä. En minä muutenkaan vietä aikaani ihmisten kanssa, jotka ovat ilkeitä, yrittävät määräillä ja vaatia, tunkevat mukaan väkisin jne. Ei se, että joku on sukua ole mikään poikkeus tässä, päinvastoin - läheiseltä ihmiseltä odottaisi PAREMPAA käytöstä läheisiään kohtaan kuin vieraalta. Eli jos jotain ei sietäisi vieraalta, niin miksi sitten sukulaiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi aina olevansa töissä ja isä oli missä lie eri teillä kun oli koulun juhlat niin siellä ei ollut ketään. Onko nykyään kaikki vanhemmat työttömiä että ne ainne pääsee.
Ihme lorveja lapsiperheelliset nykyään ja veronmaksjat elättävät niin ettei tarvitse töitä tehdä päivääkään muuta kuin tapella jostain lasten juhlista.
Mun lapsen joulujuhlat alkavat tänä vuonna klo 18:15.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me otetaan mielellään mukaan kaikkiin juttuihin kaikki sukulaiset. Jouluna meillä on minun vanhemmat, minun isovanhemmat, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset perheineen. Vähintään kerran viikossa nähdään. Lomareissuille mennään yhdessä, jos vain aikatauluihin sopii. Mitä enemmän on reissussa mukana, sitä hauskempaa on.
Mun äiti oli lonkkaleikkauksessa ja oli meillä kuukauden sen jälkeen. Appivanhemmilla oli putkiremontti ja kävivät 3 kuukauden ajan suihkussa meillä päivittäin.
Jos lapset sairastuvat, jomman kumman vanhemmat tulevat niitä hoitamaan ettei tarvitse olla töistä pois. Koulujen kesälomilla kierrätetään hieman, että lapsilla ja heidän serkuillaan on aina joku isovanhemmista järjestämässä puuhaa.
Ei se, että vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät elämässä aktiivisesti mukana, tarkoita sitä, että he tekisivät päätöksiä meidän puolestamme. Ehdottaa aina voi, se ei haittaa ketään.
Mutta kukin tavallaan. Minä nautin siitä, että on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Mutta jos te haluatte joskus mennä jonnekin vain ydinperheellä, niin soittelevatko isovanhemmat ja vaativat ehdottomasti päästä mukaan? Jos juhlissa on tilarajoitusten takia sääntö, että yleisöön 2 ihmistä per koululainen , niin jäättekö itse pois että isovanhemmat (kummat?) voivat mennä?
Ja jos jouluna on molempien sisarukset perheineen, niin mitä tapahtuu, jos sisarusten puolisot haluavatkin joskus mennä omien perheidensä (vanhempiensa) luo tai jopa viettää kotijoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen, että anopit sun muut sukulaiset eivät ole osa ydinperhettä mutta kylläkin tärkeä osa isoa laajennettua perhettä ja ovat lähisukua.
Ydinperhe päättää omista asioistaan olematta tilivelvollinen päätöksistään lähisuvulle mutta jos tarvitaan esim lainahakemukseen anopin allekirjoitusta silloin anopille on oikeus tietää mihin raha menee.
Eikö Raamatussakin sanota: Mies jättää isänsä ja äitinsä ja he tulevat yhdeksi lihaksi... toisin sanoen aviopari on yhtä ja heidän asiansa heidän päätettävissään.
Viisaat isovanhemmat tukevat mutta eivät määrää eivätkä ota kantaa joka asiaan.
Terv. Isoäiti
Kouluilla ei taida olla rahaa, mutta jäin miettimään, että voitaisiinko joulujuhla striimata, jolloin sitä voisivat seurata netissä kaikki anopit, apet, ja koko muukin laaja "perhe" tai perhe.
Sujuisi aika helpostikin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kouluilla ei taida olla rahaa, mutta jäin miettimään, että voitaisiinko joulujuhla striimata, jolloin sitä voisivat seurata netissä kaikki anopit, apet, ja koko muukin laaja "perhe" tai perhe.
Sujuisi aika helpostikin nykyään.
Ja sitä varten pitäisi sitten pyytää kuvauslupa kaikilta 600 oppilaalta ja heidän sisaruksiltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Tässä on kaikki hirviöanopin ainekset koossa. ”Minussa ei ole mitään vikaa! Osaan kaikki suomalaiset tavat! Suomalaiset tavat on ihan huonoja!”
Okei :D
Ota nyt myös huomioon, että laskin miniätkin aikuisten joukkoon, jolle ei ehkä tarvitse alkaa rajoja laittamaan.Normaalisti kyllä ihmisille opettamalla opetetaan niitä rajoja kautta elämän. Sehän on yksi tärkeimmistä kasvatuksen tukipilareista ja sitä mihin esim koko poliisin toiminta perustuu.
Niinkö sulle? Mä en ole tarvinnut rajoja sitten lapsuuden. Mut ehkä toiset tarvii ....
En tiedä onko mummosukupolvella se kuva että siellä joulujuhlassa "kaikki lapset esiintyy"? Siitäkö tämä ängentä johtuu?
Ei esiinny. Aina vain jotkut.
Siellä ei siis ole käytännössä mitään sellaista nähtävää mitä se mummo/ukki ei näkisi ihan vana missä tahansa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä anoppi-keskusteluissa tätä "odotahan, kun sinusta tulee se ilkeä anoppi ja saat samanlaista kohtelua"- teesiä.
Ihan aidosti haluan, että mulle laitetaan rajat, jos en jostain syystä itse niitä hahmota. En halua pilata lasteni parisuhteita. En halua, että ihmiset joutuvat luomaan selviytymiskeinoja ja taktiikoita pystyäkseen sietämään olemassaoloani. Ettekö te muut halua samoin?
En.
Minusta tuollainen puhe rajoista on loukkaavaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan normaalit suomalaiset käytöstavat. En pysty samaistumaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käyttäytyä osaa.Monenlaisia ihmisiä olen tavannut mutta en vielä ketään aikuista, jolle olisi pitänyt mitään rajoja alkaa asettelemaan. Normaalit ihmiset Suomessa on yleensä liiankin arkoja ja varovaisia ihmissuhteissa.
Tässä on kaikki hirviöanopin ainekset koossa. ”Minussa ei ole mitään vikaa! Osaan kaikki suomalaiset tavat! Suomalaiset tavat on ihan huonoja!”
Okei :D
Ota nyt myös huomioon, että laskin miniätkin aikuisten joukkoon, jolle ei ehkä tarvitse alkaa rajoja laittamaan.Normaalisti kyllä ihmisille opettamalla opetetaan niitä rajoja kautta elämän. Sehän on yksi tärkeimmistä kasvatuksen tukipilareista ja sitä mihin esim koko poliisin toiminta perustuu.
Niinkö sulle? Mä en ole tarvinnut rajoja sitten lapsuuden. Mut ehkä toiset tarvii ....
Juu, sitä pitäisi kysyä esim sun sukulaisilta, työkavereilta, naapureilta jne.
Yleensähän rajoja joutuu vetämään se, jota loukataan. Ei se joka loukkaa.
Eli kyllä, olen joutunut vetämään rajoja.
Alue: Aihe vapaa
Menkää töihin niin ei tarvitse riidellä.