Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme
21.11.2019 |
kuin meillä - mitä tehdä?
Me olemme valmiit pitämään hänet elämässämme, kutsumaan lasten synttäreille, näkemään jouluna ja muina juhlina, lähettelemään lasten kuvia, käymään kylässä ja kutsumaan välillä esimerkiksi mökillemme tai lainaamaan mökkiämme.
Tämä ei riitä anopille. Nyt on esimerkiksi täysi sota käynnissä, kun hän ei pääse lasten joulun juhliin. Emme halua häntä sinne, kukaan meistä, eikä sinne edes mahdu, koska sekä kouluilta että harrastuksista on tullut selkeät ohjeet, että vanhemmat ja sisarukset, ei muita.
MIKÄÄN ei mene perille, vaan nyt jatkuu tämä riehunta aiheesta jo neljättä päivää.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini alkoi nyt kiukuttelemaan siitä että olemme menossa jouluksi ulkomaille ja tämä oltiin jo sovittu plus ilmoitettu viime keväänä. Tämä matka on kaikenkukkukaraksi miehen syntymäpäivälahja minulle koska menemme minun lempi kohteeseen. Anopin kiukuttelun takia mies on jopa ruvennut miettimään että olisko hänen viisasta jäädä kotiin ettei tule enempää riitaa mutta itse olen tehnyt selväksi että en joulua yksinäni vietä odotetulla syntymäpäivämatkalla. En jaksa että anopin mustasukkainen käytös pilaa kaiken.
Kuulostaa niin tutulta. Minunkin anoppini on tunkemassa mukaan joka paikkaan. Ihan sama minne ollaan menossa, hän kuuluu omasta mielestään automaattisesti mukaan. Suhteen alkupäässä oltiin lähdössä kerran odotetulle kulttuurikaukomatkalle miehen kanssa vähän haastavampaan kohteeseen jossa oli suunnitelmana vaihtaa majoitusta lähes joka yö ja nukkua mm. teltassa välillä. Anoppi päätti heti asiasta kuultuaan että hän TULEE mukaan koska hänkin haluaa nähdä kaikki ihmeet. Minulle taas oli ihan selvää, että meidän parisuhdereissulle ei tarvita ulkopuolisia. Anoppi terrorisoi ja itki miehelleni, ja kivenkovaan väitti että hän todella haluaa ja varmasti pärjäisi ja me saisimme kyllä olla kahdestaankin. Mies lopulta sai suostuteltua minut että "eihän me nyt voida hänen äitiä jättää ulkopuolelle kun hän tulisi niin surulliseksi".
Akka valitti, juorusi ja kiukutteli kuin pikkulapsi koko matkan. Oli koko ajan nälkä, pissahätä, väsyttää istua autossa, hän haluaa jo takaisin autoon, onpa rumia ihmisiä, onpa lihavia ihmisiä, hän haluaa hotelliin, hän haluaa jonnekin oikeaan ravintolaan, hän haluaa oikeaa kahvia, hänellä oli kylmä yöllä, mitä katsomista tämmöisissä rauniossa on, eikö jo lähdetä jonnekin missä voi istua rauhassa kahvilassa. Koko loma meni juuria myöten pilalle. En pysty enää edes nauttimaan tuon kulttuurikohteen ajattelemisesta kun tulee sen naisen valittava naama mieleen.
On myös tunkemassa mukaan minun suvun mökille. Vaikka siellä on myös hirveää, miksi on vain ulkohuusi, hyttyset pistävät, saunassa kuuma. Vuosi toisensa perään oikein utelee, että koska mökille meno on tänä vuonna vaikka koskaan ei ole kutsuttu.
Kun mennään kylään minun vanhemmille, puhelin soi pian kun on saavuttu sinne, jos anoppi tietää menosta. Jos hän yleensä puhuukin pitkään, niin silloin puhuu aina vähintään puoli tuntia. Utelee kaiken mitä tehdään ja keitä on paikalla ja mitä syödään. Lähettää oikein suurieleisesti kaikille terveisiä moneen kertaan, ilmeisesti vinkkinä siitä että hänetkin olisi voinut kutsua.
Joulut, pääsiäiset ja juhannukset yrittää varata itsensä kanssa vietettäviksi jo yli puoli vuotta etukäteen. Pienestäkin heikosta raosta hän hyökkää heti. Tämä on ihan hirveän väsyttävää. Kun itse on kasvanut käyttäytymiskulttuurissa, jossa annetaan kohteliaasti toisille tilaa, on ihan luonnonvastaista olla jatkuvasti puolustuskannalla. Ahdistaa, kun on olemassa tuollainen taho, jonka mielestä meidän perheellä ei saisi olla mitään kahdenvälisiä suhteita muualle kuin häneen, vaan hänen pitäisi olla mukana aina kun meillä on vieraita tai käydään jossain. Pitää silti vaan jaksaa. Myönnytykset kostautuvat kalliisti, niistä tulee heti "perinne", joista luopuminen on itkun ja loukkaantumisen takana.
Mitä mieltä miehesi oli tuosta matkasta? Katuiko päätöstään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini alkoi nyt kiukuttelemaan siitä että olemme menossa jouluksi ulkomaille ja tämä oltiin jo sovittu plus ilmoitettu viime keväänä. Tämä matka on kaikenkukkukaraksi miehen syntymäpäivälahja minulle koska menemme minun lempi kohteeseen. Anopin kiukuttelun takia mies on jopa ruvennut miettimään että olisko hänen viisasta jäädä kotiin ettei tule enempää riitaa mutta itse olen tehnyt selväksi että en joulua yksinäni vietä odotetulla syntymäpäivämatkalla. En jaksa että anopin mustasukkainen käytös pilaa kaiken.
Kuulostaa niin tutulta. Minunkin anoppini on tunkemassa mukaan joka paikkaan. Ihan sama minne ollaan menossa, hän kuuluu omasta mielestään automaattisesti mukaan. Suhteen alkupäässä oltiin lähdössä kerran odotetulle kulttuurikaukomatkalle miehen kanssa vähän haastavampaan kohteeseen jossa oli suunnitelmana vaihtaa majoitusta lähes joka yö ja nukkua mm. teltassa välillä. Anoppi päätti heti asiasta kuultuaan että hän TULEE mukaan koska hänkin haluaa nähdä kaikki ihmeet. Minulle taas oli ihan selvää, että meidän parisuhdereissulle ei tarvita ulkopuolisia. Anoppi terrorisoi ja itki miehelleni, ja kivenkovaan väitti että hän todella haluaa ja varmasti pärjäisi ja me saisimme kyllä olla kahdestaankin. Mies lopulta sai suostuteltua minut että "eihän me nyt voida hänen äitiä jättää ulkopuolelle kun hän tulisi niin surulliseksi".
Akka valitti, juorusi ja kiukutteli kuin pikkulapsi koko matkan. Oli koko ajan nälkä, pissahätä, väsyttää istua autossa, hän haluaa jo takaisin autoon, onpa rumia ihmisiä, onpa lihavia ihmisiä, hän haluaa hotelliin, hän haluaa jonnekin oikeaan ravintolaan, hän haluaa oikeaa kahvia, hänellä oli kylmä yöllä, mitä katsomista tämmöisissä rauniossa on, eikö jo lähdetä jonnekin missä voi istua rauhassa kahvilassa. Koko loma meni juuria myöten pilalle. En pysty enää edes nauttimaan tuon kulttuurikohteen ajattelemisesta kun tulee sen naisen valittava naama mieleen.
On myös tunkemassa mukaan minun suvun mökille. Vaikka siellä on myös hirveää, miksi on vain ulkohuusi, hyttyset pistävät, saunassa kuuma. Vuosi toisensa perään oikein utelee, että koska mökille meno on tänä vuonna vaikka koskaan ei ole kutsuttu.
Kun mennään kylään minun vanhemmille, puhelin soi pian kun on saavuttu sinne, jos anoppi tietää menosta. Jos hän yleensä puhuukin pitkään, niin silloin puhuu aina vähintään puoli tuntia. Utelee kaiken mitä tehdään ja keitä on paikalla ja mitä syödään. Lähettää oikein suurieleisesti kaikille terveisiä moneen kertaan, ilmeisesti vinkkinä siitä että hänetkin olisi voinut kutsua.
Joulut, pääsiäiset ja juhannukset yrittää varata itsensä kanssa vietettäviksi jo yli puoli vuotta etukäteen. Pienestäkin heikosta raosta hän hyökkää heti. Tämä on ihan hirveän väsyttävää. Kun itse on kasvanut käyttäytymiskulttuurissa, jossa annetaan kohteliaasti toisille tilaa, on ihan luonnonvastaista olla jatkuvasti puolustuskannalla. Ahdistaa, kun on olemassa tuollainen taho, jonka mielestä meidän perheellä ei saisi olla mitään kahdenvälisiä suhteita muualle kuin häneen, vaan hänen pitäisi olla mukana aina kun meillä on vieraita tai käydään jossain. Pitää silti vaan jaksaa. Myönnytykset kostautuvat kalliisti, niistä tulee heti "perinne", joista luopuminen on itkun ja loukkaantumisen takana.
Sinun anoppisi sentään haluaa olla kanssasi. Minun anoppi siis haluaa että mies ei lähde matkalle kanssani vaan viettää hänen kanssaan joulua. Yrittää käyttää lapsellista taktiikkaa kysymällä että kumpi on hänelle tärkeämpää ja kumpi ihmisenä on tärkeämpi. Ei myöskään kestä jos mies on sopinut minun kanssani jotain tekemistä viikonloppu illaksi jossei ole ollut yhteistä aikaa viikolla ollenkaan ja hän pyytää sitten viime tipassa miehen vaikka syömään siihen aikaan että mies valitsee että jää kotiin minun kanssani tekemään ruokaa ja viettämään kummankin odottamaa treffi iltaa. Tällöin alkaa samat itkut ja kyselyt että kumpis nyt on rakkaampi ja tärkeämpi. Lisäksi haukkuu miehen isää aina vaikka millä nimillä miehen kuullen ja on mullekkin joskus sanonut pahoja juttuja hänestä ja hänelle taas pahoja juttuja musta. Ei kestä siis edes sitä että olen miehen isän kanssa hyvää pataa.
Sinun anopin suhde poikaansa kuulostaa sairaalta. Ei ole normaalia olla noin kiinni aikuisessa lapsessa ja kilpailla rakkaudesta tämän puolison kanssa.
Tämä aloitus on valetta.Todellisuudessa et halua häntä mihinkään lapsia koskeviin juhliin.
Koska et halua lasten pitävän kenestään muista kuin sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ongelmallisen anoppisuhteen taustalla on yleensä äiti-poika/äiti-tytär suhde, jota kumpikaan ei halua katkaista siten, kuin se uuden avioliiton tai avosuhteen kannalta olisi välttämätöntä. Se, että pojan/tyttären tehtävä on kertoa äidilleen, että hän elää nykyään toisessa taloudessa, jonka säännöt koskevat myös ulkopuolisia, kuten anoppia, ei todellisuudessa toteudu, on yleisin syy siihen, että jatkuvasti törmätään näihin reviiriasioihin. Aikuistukaa miehet/naiset. Ja anoppeja kohtaan toivon pitkämielisyyttä. Kun elämä rakentuu lapsiin ja lapsenlapsiin, niin on vaikeaa pysytellä poissaolevana.
Itkupotkuraivarianoppihan se lapsellinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini alkoi nyt kiukuttelemaan siitä että olemme menossa jouluksi ulkomaille ja tämä oltiin jo sovittu plus ilmoitettu viime keväänä. Tämä matka on kaikenkukkukaraksi miehen syntymäpäivälahja minulle koska menemme minun lempi kohteeseen. Anopin kiukuttelun takia mies on jopa ruvennut miettimään että olisko hänen viisasta jäädä kotiin ettei tule enempää riitaa mutta itse olen tehnyt selväksi että en joulua yksinäni vietä odotetulla syntymäpäivämatkalla. En jaksa että anopin mustasukkainen käytös pilaa kaiken.
Kuulostaa niin tutulta. Minunkin anoppini on tunkemassa mukaan joka paikkaan. Ihan sama minne ollaan menossa, hän kuuluu omasta mielestään automaattisesti mukaan. Suhteen alkupäässä oltiin lähdössä kerran odotetulle kulttuurikaukomatkalle miehen kanssa vähän haastavampaan kohteeseen jossa oli suunnitelmana vaihtaa majoitusta lähes joka yö ja nukkua mm. teltassa välillä. Anoppi päätti heti asiasta kuultuaan että hän TULEE mukaan koska hänkin haluaa nähdä kaikki ihmeet. Minulle taas oli ihan selvää, että meidän parisuhdereissulle ei tarvita ulkopuolisia. Anoppi terrorisoi ja itki miehelleni, ja kivenkovaan väitti että hän todella haluaa ja varmasti pärjäisi ja me saisimme kyllä olla kahdestaankin. Mies lopulta sai suostuteltua minut että "eihän me nyt voida hänen äitiä jättää ulkopuolelle kun hän tulisi niin surulliseksi".
Akka valitti, juorusi ja kiukutteli kuin pikkulapsi koko matkan. Oli koko ajan nälkä, pissahätä, väsyttää istua autossa, hän haluaa jo takaisin autoon, onpa rumia ihmisiä, onpa lihavia ihmisiä, hän haluaa hotelliin, hän haluaa jonnekin oikeaan ravintolaan, hän haluaa oikeaa kahvia, hänellä oli kylmä yöllä, mitä katsomista tämmöisissä rauniossa on, eikö jo lähdetä jonnekin missä voi istua rauhassa kahvilassa. Koko loma meni juuria myöten pilalle. En pysty enää edes nauttimaan tuon kulttuurikohteen ajattelemisesta kun tulee sen naisen valittava naama mieleen.
On myös tunkemassa mukaan minun suvun mökille. Vaikka siellä on myös hirveää, miksi on vain ulkohuusi, hyttyset pistävät, saunassa kuuma. Vuosi toisensa perään oikein utelee, että koska mökille meno on tänä vuonna vaikka koskaan ei ole kutsuttu.
Kun mennään kylään minun vanhemmille, puhelin soi pian kun on saavuttu sinne, jos anoppi tietää menosta. Jos hän yleensä puhuukin pitkään, niin silloin puhuu aina vähintään puoli tuntia. Utelee kaiken mitä tehdään ja keitä on paikalla ja mitä syödään. Lähettää oikein suurieleisesti kaikille terveisiä moneen kertaan, ilmeisesti vinkkinä siitä että hänetkin olisi voinut kutsua.
Joulut, pääsiäiset ja juhannukset yrittää varata itsensä kanssa vietettäviksi jo yli puoli vuotta etukäteen. Pienestäkin heikosta raosta hän hyökkää heti. Tämä on ihan hirveän väsyttävää. Kun itse on kasvanut käyttäytymiskulttuurissa, jossa annetaan kohteliaasti toisille tilaa, on ihan luonnonvastaista olla jatkuvasti puolustuskannalla. Ahdistaa, kun on olemassa tuollainen taho, jonka mielestä meidän perheellä ei saisi olla mitään kahdenvälisiä suhteita muualle kuin häneen, vaan hänen pitäisi olla mukana aina kun meillä on vieraita tai käydään jossain. Pitää silti vaan jaksaa. Myönnytykset kostautuvat kalliisti, niistä tulee heti "perinne", joista luopuminen on itkun ja loukkaantumisen takana.
Voi apua, olen kuvitellut ettei ole toista yhtä vinksahtanutta kuin oma anoppini oli, mutta näköjään!
Minä niin tiedän tuon raskauden, kun koko ajan joudut taistelemaan omasta tilasta, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en usko. Kaikki tietää omasta kokemuksestakin ettei kouluihin mahdu.
Minä kyllä uskon. Oma äitini on tuollainen siskoni perheelle. Tietää toki että koulun juhliin ei mahdu isovanhempia. Mutta on sitä mieltä että se ei koske häntä ja aina yksi isovanhempi mahtuu kun muiden isovanhemmat ei tule. Jos siskoni kieltää tulemasta niin saattaa saapua paikalle koululle silti. Ei ala riitelemään vaan tuler vain ilman lupaa.
Meidän suvussa on taas niimpäin ettei siskoani ja hänen ex miehiään joita on useampi, joista erinäinen määrä lapsia niin ketään ei kiinnosta mennä vaan saavat ketkä lystäävät mennä sinne. Ihmetyttää jos nykyään tapellaan kuka pääsee sinne. Voisko se sitten ainakin videokuvata niille vaikka ei se sama ole jos joku on niin tuskissaan ettei pääse sinne. Tai vanhemmat jäävät joku vuosi pois ja antaa kerrankin sen innokkaan anopin päästä sinne niin että edes kerran saa sen elämyksensä.
Itse kasvoin lapsuuteni niin ettei kukaan tullut ikinä koulun juhliin. Eipä ole sukuakaan kiinnostanut jatkaa.
Yhtään mummua tai pappaa ei ole meillä koulun juhlissa, konserteissa ym näkynyt vaikka kutsuttu ja pyydetty. Kadehdin niitä joilla on. En jaksa tätä valitusta. Kasvakaa aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samainen anoppi tappeli töissä ollessaan aina perheellisten kollegojensa kanssa lomista. Buukkasi syysloman, hiihtoloman ja heinäkuun ja alkoi sitten pommittaa meitä lomasuunnitelmilla.
Nyt ei ole töissä ollenkaan ja tilanne näköjään ryöppyää yli äyräiden.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en usko. Kaikki tietää omasta kokemuksestakin ettei kouluihin mahdu.
Anoppi on muuttotappiokunnasta. Ilmeisesti siellä on tilaa. Me asumme Helsingissä ja lasten koulut on niin täynnä, että niitä juhlia on jo nyt kaksi tilanahtauden takia. Siellä joutuu jo nyt osa seisomaan ja osa on eteisaulan puolella.
ap
En jaksa lukea ketjua kokonaan, mutta voisiko hän mennä oman kuntansa koulun juhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en usko. Kaikki tietää omasta kokemuksestakin ettei kouluihin mahdu.
Anoppi on muuttotappiokunnasta. Ilmeisesti siellä on tilaa. Me asumme Helsingissä ja lasten koulut on niin täynnä, että niitä juhlia on jo nyt kaksi tilanahtauden takia. Siellä joutuu jo nyt osa seisomaan ja osa on eteisaulan puolella.
ap
En jaksa lukea ketjua kokonaan, mutta voisiko hän mennä oman kuntansa koulun juhliin?
Tai keksiä jonkin muun aktiviteetin missä saisi ystäviä ja mielekkyyttä. Kyllä on ehdotettu. On ehdotettu että opiskelisi jotain. Jne. Mutta ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.
Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.Ei se näin mene. Normaali ja hyväkäytöksinen ihminen on sitä myös vanhetessaan. Itsekäs ja hankala on toki myös samanlainen vanhetessaan.
Pelkkä ajatus apeen vanhuuden mielentilasta jäädyttää mieleeni jääpuikon, jota kukaan ei halua lähestyä.
Ai?
"Me tapaamme anopin jouluna. Jokaikinen vuosi on oltu jouluna yhdessä. Sitä ennen käymme aina myös nimipäiväkahveilla. Usein näemme myös itsenäisyyspäivänä.
Syksyn aikana hänet on kutsuttu kolmille synttäreille.
Ap"
Plus, ap
-noudattaa lasten koulun sääntöjä
-suojelee lapsiaan anopin marttyroinnilta.
Minulla on kaksi poikaa ja ap vaikuttaa miniältä, jollaista itse toivoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on valetta.Todellisuudessa et halua häntä mihinkään lapsia koskeviin juhliin.
Koska et halua lasten pitävän kenestään muista kuin sinusta.
Meidän esikoisen koulussa on sama ohje. Anopissa ei ole vikaa, mutta isovanhemmat eivät mahdu juhlasaliin. Onneksi minun anoppini ei ala terrorisoida lapsia asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en usko. Kaikki tietää omasta kokemuksestakin ettei kouluihin mahdu.
Anoppi on muuttotappiokunnasta. Ilmeisesti siellä on tilaa. Me asumme Helsingissä ja lasten koulut on niin täynnä, että niitä juhlia on jo nyt kaksi tilanahtauden takia. Siellä joutuu jo nyt osa seisomaan ja osa on eteisaulan puolella.
ap
En jaksa lukea ketjua kokonaan, mutta voisiko hän mennä oman kuntansa koulun juhliin?
Heh, aioin juuri kirjoittaa, että meillä koulussa on aina hiihdellyt joku muori, joka ei näytä kuuluvan kenenkään seurueeseen, onpahan halunnut osallistua koulun joulujuhlaan. Minusta taitaa myös tulla tuollainen koulujen joulujuhlakuokkavieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tälläisen aloitti minun äitini. Tosissaan alkoi vinkua, että pitää päästä mukaan, kun olimme miehen kanssa menossa etelään. Kysyin, että ihanko aioit illallispöydässä istua kolmantena, ei kyllä hän menisi omia menojaan. Varmaan, puolidementoitunut ihminen. Tämä toistui aina, kun lomasta tuli puhe.
Lopetimme sitten lomista puhumisen. Vieläkään en tätä motiivia tajua, haluta mukaan parisuhdelomalle.
Tyhmistääkö miniänä olo vai poikien äitinä olo vai tuo yhdistelmä onko se mahdoton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en usko. Kaikki tietää omasta kokemuksestakin ettei kouluihin mahdu.
Anoppi on muuttotappiokunnasta. Ilmeisesti siellä on tilaa. Me asumme Helsingissä ja lasten koulut on niin täynnä, että niitä juhlia on jo nyt kaksi tilanahtauden takia. Siellä joutuu jo nyt osa seisomaan ja osa on eteisaulan puolella.
ap
En jaksa lukea ketjua kokonaan, mutta voisiko hän mennä oman kuntansa koulun juhliin?
Heh, aioin juuri kirjoittaa, että meillä koulussa on aina hiihdellyt joku muori, joka ei näytä kuuluvan kenenkään seurueeseen, onpahan halunnut osallistua koulun joulujuhlaan. Minusta taitaa myös tulla tuollainen koulujen joulujuhlakuokkavieras.
Lapsena 60-luvulla kotikylässä koulun joulujuhla oli kylän juhla. Se oli aikaa kun koko kylä kasvatti ja ruokapöytään kutsuttiin kaikki, jotka talossa sattuivat poikkeamaan.
Miksi ette halua häntä mukaan juhlaan? Ei kannata olla tarkoituksella ilkeä ja pahoittaa isovanhempien mieltä, olette ehkä itsekin joskus isovanhempia.
Outoa ettei aikuinen ymmärrä annettuja sääntöjä tilanpuutteen takia. Mutta jos mummu on leski tai eronnut voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja haluaa tuntea olevansa osa perhettä ja olla mukana esim. ensimmäisen lapsen joulujuhlassa. Ymmärrän kyllä molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette halua häntä mukaan juhlaan? Ei kannata olla tarkoituksella ilkeä ja pahoittaa isovanhempien mieltä, olette ehkä itsekin joskus isovanhempia.
Outoa ettei aikuinen ymmärrä annettuja sääntöjä tilanpuutteen takia. Mutta jos mummu on leski tai eronnut voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja haluaa tuntea olevansa osa perhettä ja olla mukana esim. ensimmäisen lapsen joulujuhlassa. Ymmärrän kyllä molempia osapuolia.
Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Meillä on oikeus perheen omiin juttuihin. Kuitenkin näemme häntä paljon.
Ap
Elämä on aina jotenkin vinksallaan. Ja vanhat naiset saa tehdä mitä vaan.
Alue: Aihe vapaa
Kosto? Ihmeellinen ajattelutapa sulla.
Minäkin olen suunnitellut sijaismummoksi ryhtymistä, vaikkei ole yhtään lastenlasta, mutta tiedän jo nyt, että mahdolliset lapsenlapset eivät asuisi samassa pitäjässä minun kanssani. Pidän lapsista, muistakin kuin sukulaistenavista, joten sijaislapset eivät olisi mikään kosto. Jos lastenlasten kanssa riittäisi yhteistä aikaa ja puuhaa, silloin keskittyisin heihin.