Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla ei taida olla rahaa, mutta jäin miettimään, että voitaisiinko joulujuhla striimata, jolloin sitä voisivat seurata netissä kaikki anopit, apet, ja koko muukin laaja "perhe" tai perhe.

Sujuisi aika helpostikin nykyään.

Ja sitä varten pitäisi sitten pyytää kuvauslupa kaikilta 600 oppilaalta ja heidän sisaruksiltaan?

Ei, vain niiltä, jotka esiintyvät. 

No joo, kunhan heitin, ei se olisi mummon mielestä kuitenkaan sama asia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Mitään kovin isoja neuvotteluja ei ole koskaan tarvittu reissujen suunnittelussa, ja homma on sujunut aina hyvin. Joku porukassa on kasvissyöjä  ja joku välttelee viljoja ja jotain muitakin rajoituksia saattaa olla, mutta lapsetkin alkavat jo olla teini-ikäisiä ja saavat itse päättää syömisensä. Uskontoakin voi joskus joukossa olla kolmea erilaista ilman mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Meillä toimii yleensä se, että sen säännöillä pelataan kenen luona ollaan / kuka maksaa viulut. Eli esim. me ei olla kotona annettu alle kolmevuotiaille sokeria lainkaan, mutta mummin luona sitä on saanut syödä. Jos mummo on sitä mieltä, että banaani ja jätski riittää, niin yhden lounaan väliin jääminen ei lasta vahingoita. Eikä se haittaisi vaikka ruokaa tuputettaisiin, meidän lapset vain sanoisivat, että ei kiitos enempää.

Miehen siskon lapsista yksi on pähkinäallergikko, joten hänelle tehdään pähkinättömät ruoat. Siskoni halusi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota, niin hänelle tehtiin jonkin aikaa gluteeniton vaihtoehto. Meillä ei kukaan ole ehdoton missään vaan asiat pistetään järjestymään.

Perheen sisällä meillä ei ole monimuotoisuutta, mutta vieraana meillä on ollut muslimeja ja kerran hindu, mutta heiltäkin on kysytty etukäteen toiveet ja ne on huomioitu. Kun kaikki joustavat mahdollisuuksien mukaan, niin kaikilla on kivempaa. Meidän perheeseen ei kauhean fanaattisilla ihmisillä ole ollut halua pyrkiä. Jos joku tällaisen puolison haluaisi mukaan tuoda, niin varmaan jättäytyisivät sitten porukasta eroon, jos eivät viihtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että anopit sun muut sukulaiset eivät ole osa ydinperhettä mutta kylläkin tärkeä osa isoa laajennettua perhettä ja ovat lähisukua.

Ydinperhe päättää omista asioistaan olematta tilivelvollinen päätöksistään lähisuvulle mutta jos tarvitaan esim lainahakemukseen anopin allekirjoitusta silloin anopille on oikeus tietää mihin raha menee.

Eikö Raamatussakin sanota: Mies jättää isänsä ja äitinsä ja he tulevat yhdeksi lihaksi... toisin sanoen aviopari on yhtä ja heidän asiansa heidän päätettävissään.

Viisaat isovanhemmat tukevat mutta eivät määrää eivätkä ota kantaa joka asiaan.

Terv. Isoäiti

Voi, sinunlainen isoäiti pitäisi olla jokaisella perheellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Nukutteko perhepedissä?

No ei :)

Viimeksi oli etelässä vuokrattuna talo, jossa käytössä kuusi makuuhuonetta ja pohjoisen reissulla huoneisto, jossa neljä makuuhuonetta  ja yhteiset tilat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Meillä toimii yleensä se, että sen säännöillä pelataan kenen luona ollaan / kuka maksaa viulut. Eli esim. me ei olla kotona annettu alle kolmevuotiaille sokeria lainkaan, mutta mummin luona sitä on saanut syödä. Jos mummo on sitä mieltä, että banaani ja jätski riittää, niin yhden lounaan väliin jääminen ei lasta vahingoita. Eikä se haittaisi vaikka ruokaa tuputettaisiin, meidän lapset vain sanoisivat, että ei kiitos enempää.

Miehen siskon lapsista yksi on pähkinäallergikko, joten hänelle tehdään pähkinättömät ruoat. Siskoni halusi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota, niin hänelle tehtiin jonkin aikaa gluteeniton vaihtoehto. Meillä ei kukaan ole ehdoton missään vaan asiat pistetään järjestymään.

Perheen sisällä meillä ei ole monimuotoisuutta, mutta vieraana meillä on ollut muslimeja ja kerran hindu, mutta heiltäkin on kysytty etukäteen toiveet ja ne on huomioitu. Kun kaikki joustavat mahdollisuuksien mukaan, niin kaikilla on kivempaa. Meidän perheeseen ei kauhean fanaattisilla ihmisillä ole ollut halua pyrkiä. Jos joku tällaisen puolison haluaisi mukaan tuoda, niin varmaan jättäytyisivät sitten porukasta eroon, jos eivät viihtyisi.

Meillä on autistinen lapsi, ja määrittämäsi sääntö tarkoittaisi sitä ettei koskaan kyläiltäisi missään kun kutsuttaisiin kahville/syömään jne.

Kyllä pitää isäntäväen pystyä luottamaan siihen, että vanhemmat tuntevat lapsensa. Omassa kodissaan saa sanoa tiukemmat säännöt toisten lapsille (esim. "Tähän ei saa koskea"), mutta ei lepsumpia sääntöjä tietenkään. Ei ihminen voi määrittää, että Pertti nyt saa syödä sokeria vaikka vanhemmat eivät kotona sitä anna, vain koska hän on talossamme vieraana.

Mielestäni ihan normaaleja käytöstapoja, ettei aleta vanhempien sanomisia kumoamaan. Ja meille todellakin tarkoittaisi sitä, että sitten ei kyläiltäisi, jos joku haluaisi päättää mikä on lapsellemme sallittua hänen kotonaan. Sen saa totta kai päättää, mikä ei ole sallittua, mihin ei saa koskea jne. Siis isäntäväki asettaa rajat kotinsa suhteen, ei muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Mitään kovin isoja neuvotteluja ei ole koskaan tarvittu reissujen suunnittelussa, ja homma on sujunut aina hyvin. Joku porukassa on kasvissyöjä  ja joku välttelee viljoja ja jotain muitakin rajoituksia saattaa olla, mutta lapsetkin alkavat jo olla teini-ikäisiä ja saavat itse päättää syömisensä. Uskontoakin voi joskus joukossa olla kolmea erilaista ilman mitään ongelmia.

Joo siis kyllä meilläkin suvun yhteisissä reissuissa kaikki sujuu kun jokainen perhehän pitää omista tavoistaan kiinni matkoillakin.

Mutta tarkoitin ihan arkielämän asioita joita jokaisessa perheessä yhdessä päätetään.

Miten toi homma toimi silloin kun lapset oli pieniä? Ainut miten keksin niin ehkä äänestämällä tai arvalla vois toimia. Jos siis yksi haluaisi perheen pikkuisten harrastavan taiteita ja toinen liikuntaa ja yksi haluaisi jonkun joukkuelajin niin miten te päätitte asiasta?

Nyt mulle nousee mieleen kuva sellaisista perheneuvotteluista mitä siinä ohjelmassa pidetään jossa miehellä on useampi vaimo 🤭 ei kai teillä sellasta sentään ole? Asutteko kuitenkin omissa asunnoissa? Ehkä samassa pihapiirissä kuitenkin, sellainen ihana maalaisidylli?

Itse olen niin yksityinen ihminen, että vaikea kuvitellakaan itseään tollaseen perheeseen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Mitään kovin isoja neuvotteluja ei ole koskaan tarvittu reissujen suunnittelussa, ja homma on sujunut aina hyvin. Joku porukassa on kasvissyöjä  ja joku välttelee viljoja ja jotain muitakin rajoituksia saattaa olla, mutta lapsetkin alkavat jo olla teini-ikäisiä ja saavat itse päättää syömisensä. Uskontoakin voi joskus joukossa olla kolmea erilaista ilman mitään ongelmia.

Joo siis kyllä meilläkin suvun yhteisissä reissuissa kaikki sujuu kun jokainen perhehän pitää omista tavoistaan kiinni matkoillakin.

Mutta tarkoitin ihan arkielämän asioita joita jokaisessa perheessä yhdessä päätetään.

Miten toi homma toimi silloin kun lapset oli pieniä? Ainut miten keksin niin ehkä äänestämällä tai arvalla vois toimia. Jos siis yksi haluaisi perheen pikkuisten harrastavan taiteita ja toinen liikuntaa ja yksi haluaisi jonkun joukkuelajin niin miten te päätitte asiasta?

Nyt mulle nousee mieleen kuva sellaisista perheneuvotteluista mitä siinä ohjelmassa pidetään jossa miehellä on useampi vaimo 🤭 ei kai teillä sellasta sentään ole? Asutteko kuitenkin omissa asunnoissa? Ehkä samassa pihapiirissä kuitenkin, sellainen ihana maalaisidylli?

Itse olen niin yksityinen ihminen, että vaikea kuvitellakaan itseään tollaseen perheeseen :)

Veikkaan ettei vastauksia tule, koska viimeistään tässä kohdassa tuleekin mieleen, että eihän ne sisarukset ja niiden puolisot tosiaan päätäkään meidän lasten harrastuksia tai raha-asioita, enkä ole itsekään päässyt vaikuttamaan veljen ja sen vaimon holtittomaan sisustukseen. Että sukua vaan se sitten kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Mitään kovin isoja neuvotteluja ei ole koskaan tarvittu reissujen suunnittelussa, ja homma on sujunut aina hyvin. Joku porukassa on kasvissyöjä  ja joku välttelee viljoja ja jotain muitakin rajoituksia saattaa olla, mutta lapsetkin alkavat jo olla teini-ikäisiä ja saavat itse päättää syömisensä. Uskontoakin voi joskus joukossa olla kolmea erilaista ilman mitään ongelmia.

Joo siis kyllä meilläkin suvun yhteisissä reissuissa kaikki sujuu kun jokainen perhehän pitää omista tavoistaan kiinni matkoillakin.

Mutta tarkoitin ihan arkielämän asioita joita jokaisessa perheessä yhdessä päätetään.

Miten toi homma toimi silloin kun lapset oli pieniä? Ainut miten keksin niin ehkä äänestämällä tai arvalla vois toimia. Jos siis yksi haluaisi perheen pikkuisten harrastavan taiteita ja toinen liikuntaa ja yksi haluaisi jonkun joukkuelajin niin miten te päätitte asiasta?

Nyt mulle nousee mieleen kuva sellaisista perheneuvotteluista mitä siinä ohjelmassa pidetään jossa miehellä on useampi vaimo 🤭 ei kai teillä sellasta sentään ole? Asutteko kuitenkin omissa asunnoissa? Ehkä samassa pihapiirissä kuitenkin, sellainen ihana maalaisidylli?

Itse olen niin yksityinen ihminen, että vaikea kuvitellakaan itseään tollaseen perheeseen :)

Lapset ovat saaneet kokeilla kaikkia harrastuksia mitä on vastaan tullut. Sitten ovat sanoneet mistä tykkäsivät ja mitä ovat halunneet jatkaa. Ollaan käyty taideharrastuksissa, liikuntaharrastuksissa tms. mitä on ollut tarjolla, mutta loppupelissä lapset päättävät mistä tykkäävät. Mun on vaikea keksiä sellaisia arkielämän päätöksiä mistä saataisiin riitaa tai mihin tarvittaisiin suurempia neuvotteluja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Meillä toimii yleensä se, että sen säännöillä pelataan kenen luona ollaan / kuka maksaa viulut. Eli esim. me ei olla kotona annettu alle kolmevuotiaille sokeria lainkaan, mutta mummin luona sitä on saanut syödä. Jos mummo on sitä mieltä, että banaani ja jätski riittää, niin yhden lounaan väliin jääminen ei lasta vahingoita. Eikä se haittaisi vaikka ruokaa tuputettaisiin, meidän lapset vain sanoisivat, että ei kiitos enempää.

Miehen siskon lapsista yksi on pähkinäallergikko, joten hänelle tehdään pähkinättömät ruoat. Siskoni halusi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota, niin hänelle tehtiin jonkin aikaa gluteeniton vaihtoehto. Meillä ei kukaan ole ehdoton missään vaan asiat pistetään järjestymään.

Perheen sisällä meillä ei ole monimuotoisuutta, mutta vieraana meillä on ollut muslimeja ja kerran hindu, mutta heiltäkin on kysytty etukäteen toiveet ja ne on huomioitu. Kun kaikki joustavat mahdollisuuksien mukaan, niin kaikilla on kivempaa. Meidän perheeseen ei kauhean fanaattisilla ihmisillä ole ollut halua pyrkiä. Jos joku tällaisen puolison haluaisi mukaan tuoda, niin varmaan jättäytyisivät sitten porukasta eroon, jos eivät viihtyisi.

Mä oon aina ajaellut, että kaikilla perheenjäsenillä pitäis olla suunnilleen samat säännöt.

Eikä meillä kukaan päätä kenenkään raha-asioista, jokaisella on omat rahansa. Joskus yhteisissä ajanvietoissa joku voi käyttää enemmän omia rahojaan, mutta kyllä ne sitten ajan kanssa tasoittuu, ensi kerralla joku muu voi käyttää enemmän.

Me maksetaan miehen kanssa puoliksi meidän lasten viikkorahat ja molemmat laittaa heidän säästötileille myös. Isovanhemmat aina välillä antavat lapsille rahaa, pienempien lasten rahat menee heidän säästötileilleen, isommat saavat itse sijoittaa rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Mitään kovin isoja neuvotteluja ei ole koskaan tarvittu reissujen suunnittelussa, ja homma on sujunut aina hyvin. Joku porukassa on kasvissyöjä  ja joku välttelee viljoja ja jotain muitakin rajoituksia saattaa olla, mutta lapsetkin alkavat jo olla teini-ikäisiä ja saavat itse päättää syömisensä. Uskontoakin voi joskus joukossa olla kolmea erilaista ilman mitään ongelmia.

Joo siis kyllä meilläkin suvun yhteisissä reissuissa kaikki sujuu kun jokainen perhehän pitää omista tavoistaan kiinni matkoillakin.

Mutta tarkoitin ihan arkielämän asioita joita jokaisessa perheessä yhdessä päätetään.

Miten toi homma toimi silloin kun lapset oli pieniä? Ainut miten keksin niin ehkä äänestämällä tai arvalla vois toimia. Jos siis yksi haluaisi perheen pikkuisten harrastavan taiteita ja toinen liikuntaa ja yksi haluaisi jonkun joukkuelajin niin miten te päätitte asiasta?

Nyt mulle nousee mieleen kuva sellaisista perheneuvotteluista mitä siinä ohjelmassa pidetään jossa miehellä on useampi vaimo 🤭 ei kai teillä sellasta sentään ole? Asutteko kuitenkin omissa asunnoissa? Ehkä samassa pihapiirissä kuitenkin, sellainen ihana maalaisidylli?

Itse olen niin yksityinen ihminen, että vaikea kuvitellakaan itseään tollaseen perheeseen :)

Lapset ovat saaneet kokeilla kaikkia harrastuksia mitä on vastaan tullut. Sitten ovat sanoneet mistä tykkäsivät ja mitä ovat halunneet jatkaa. Ollaan käyty taideharrastuksissa, liikuntaharrastuksissa tms. mitä on ollut tarjolla, mutta loppupelissä lapset päättävät mistä tykkäävät. Mun on vaikea keksiä sellaisia arkielämän päätöksiä mistä saataisiin riitaa tai mihin tarvittaisiin suurempia neuvotteluja...

Me miehen kanssa ollaan ainakin neuvoteltu meidän rahan käytöstä, siitä missä asutaan, lasten unikoulusta, siitä kumpi jää kotiin hoitamaan perheen lapsia, montako lasta tehdään ja millä tahdilla, mihin päiväkotiin tai kouluun lapset laitetaan, sisustuksesta jne. ihan siis normiasioista joista perheessä päätetään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Meillä toimii yleensä se, että sen säännöillä pelataan kenen luona ollaan / kuka maksaa viulut. Eli esim. me ei olla kotona annettu alle kolmevuotiaille sokeria lainkaan, mutta mummin luona sitä on saanut syödä. Jos mummo on sitä mieltä, että banaani ja jätski riittää, niin yhden lounaan väliin jääminen ei lasta vahingoita. Eikä se haittaisi vaikka ruokaa tuputettaisiin, meidän lapset vain sanoisivat, että ei kiitos enempää.

Miehen siskon lapsista yksi on pähkinäallergikko, joten hänelle tehdään pähkinättömät ruoat. Siskoni halusi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota, niin hänelle tehtiin jonkin aikaa gluteeniton vaihtoehto. Meillä ei kukaan ole ehdoton missään vaan asiat pistetään järjestymään.

Perheen sisällä meillä ei ole monimuotoisuutta, mutta vieraana meillä on ollut muslimeja ja kerran hindu, mutta heiltäkin on kysytty etukäteen toiveet ja ne on huomioitu. Kun kaikki joustavat mahdollisuuksien mukaan, niin kaikilla on kivempaa. Meidän perheeseen ei kauhean fanaattisilla ihmisillä ole ollut halua pyrkiä. Jos joku tällaisen puolison haluaisi mukaan tuoda, niin varmaan jättäytyisivät sitten porukasta eroon, jos eivät viihtyisi.

Mä oon aina ajaellut, että kaikilla perheenjäsenillä pitäis olla suunnilleen samat säännöt.

Ehkä tässä on se suuri ero miksi toisilla asiat rullaa. Ei ole minusta mitään syytä tuputtaa omia sääntöjä muille. Ja eri paikoissa on eri säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Meillä toimii yleensä se, että sen säännöillä pelataan kenen luona ollaan / kuka maksaa viulut. Eli esim. me ei olla kotona annettu alle kolmevuotiaille sokeria lainkaan, mutta mummin luona sitä on saanut syödä. Jos mummo on sitä mieltä, että banaani ja jätski riittää, niin yhden lounaan väliin jääminen ei lasta vahingoita. Eikä se haittaisi vaikka ruokaa tuputettaisiin, meidän lapset vain sanoisivat, että ei kiitos enempää.

Miehen siskon lapsista yksi on pähkinäallergikko, joten hänelle tehdään pähkinättömät ruoat. Siskoni halusi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota, niin hänelle tehtiin jonkin aikaa gluteeniton vaihtoehto. Meillä ei kukaan ole ehdoton missään vaan asiat pistetään järjestymään.

Perheen sisällä meillä ei ole monimuotoisuutta, mutta vieraana meillä on ollut muslimeja ja kerran hindu, mutta heiltäkin on kysytty etukäteen toiveet ja ne on huomioitu. Kun kaikki joustavat mahdollisuuksien mukaan, niin kaikilla on kivempaa. Meidän perheeseen ei kauhean fanaattisilla ihmisillä ole ollut halua pyrkiä. Jos joku tällaisen puolison haluaisi mukaan tuoda, niin varmaan jättäytyisivät sitten porukasta eroon, jos eivät viihtyisi.

Tuo on minun mielestäni sitä normaalia elämää, en koskaan ole ajatellut kuka kuuluu perheeseen, kuka sukuun, joulun viettoon tulee siskonkin anoppi, aikoinaan anoppiemme anopeista tuli parhaat ystävykset, ainoa mikä yhdisti oli yhteiset lastenlastenlapset ja lähes 100v elettyä elämää terävällä älyllä ja hyvillä käytöstavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole osa perhettä. On sukua, ei perhettä.
Ei kai nyt oikeesti juuri kukaan halua anoppia omaan perheeseensä. Normali ihminen ei myöskään halua omaa äitiään tai isäänsä perheeseensä, vaan haluaa olla perhe sen oman kumppanin ja lasten kanssa.

Miten teillä on? Jos lähdet perhelomalle niin onko sielä mukana sinun ja puolisosi vanhemmat?

Ja tietenkin muiden sisarusten perheet, koska hehän kuuluvat silloin myös perheeseen isovanhempien kautta ja tietty sisarusten kumppaneiden vanhemmat jne.

Minulla on näköjään onni kuulua sukuun, jossa perheeseen läheisesti kuuluvat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Aivan ihania lomia olemme viettäneet sekä etelässä että lapin laskettelumatkoilla niin, että mukana on ollut vaihtelevasti noin kymmenen hengen joukko kolmen sukupolven edustajia. Eikä kukaan ole koskaan pyrkinyt väkisin matkalle mukaan, vaan reissut on kyllä puuhattu ihan täydessä yhteisymmärryksessä.

Hyvä, että teillä toimii. Itse en haluaisi neuvotella perheen asioista noin monen kanssa. Haluan miehen kanssa kahdestaan päättää esim. lasten kasvatusperiaatteista,tai siitä missä asutaan.

Miten teillä on onnistunut vaikka sopia mitä perheen lapset syö ja miten, kun mun veli esim on vegaani ja on sitä mieltä, että lapsille ei pitäis antaa ollenkaan lihaa. Toinen mummo on sitä mieltä, että lapset pitää suunnilleen pakkosyöttää ja toinen mummo on sitämieltä, että jäätelö ja banaani on ihan hyvä lounas? On myös porukkaa eri uskonnosta, en haluaisi alkaa ihan vieraan uskonnon mukaisesti elämään enkä usko, että he hauaisivat luopua uskostaan, teillä ei "perheen" sisällä sellasta monimuotoisuutta varmaan ole?

Meillä toimii yleensä se, että sen säännöillä pelataan kenen luona ollaan / kuka maksaa viulut. Eli esim. me ei olla kotona annettu alle kolmevuotiaille sokeria lainkaan, mutta mummin luona sitä on saanut syödä. Jos mummo on sitä mieltä, että banaani ja jätski riittää, niin yhden lounaan väliin jääminen ei lasta vahingoita. Eikä se haittaisi vaikka ruokaa tuputettaisiin, meidän lapset vain sanoisivat, että ei kiitos enempää.

Miehen siskon lapsista yksi on pähkinäallergikko, joten hänelle tehdään pähkinättömät ruoat. Siskoni halusi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota, niin hänelle tehtiin jonkin aikaa gluteeniton vaihtoehto. Meillä ei kukaan ole ehdoton missään vaan asiat pistetään järjestymään.

Perheen sisällä meillä ei ole monimuotoisuutta, mutta vieraana meillä on ollut muslimeja ja kerran hindu, mutta heiltäkin on kysytty etukäteen toiveet ja ne on huomioitu. Kun kaikki joustavat mahdollisuuksien mukaan, niin kaikilla on kivempaa. Meidän perheeseen ei kauhean fanaattisilla ihmisillä ole ollut halua pyrkiä. Jos joku tällaisen puolison haluaisi mukaan tuoda, niin varmaan jättäytyisivät sitten porukasta eroon, jos eivät viihtyisi.

Mä oon aina ajaellut, että kaikilla perheenjäsenillä pitäis olla suunnilleen samat säännöt.

Ehkä tässä on se suuri ero miksi toisilla asiat rullaa. Ei ole minusta mitään syytä tuputtaa omia sääntöjä muille. Ja eri paikoissa on eri säännöt.

No ei tietenkään muille, kun vaan omille perheenjäsenille, perheessähän säännöt sovitaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Eikä meillä kukaan päätä kenenkään raha-asioista, jokaisella on omat rahansa. Joskus yhteisissä ajanvietoissa joku voi käyttää enemmän omia rahojaan, mutta kyllä ne sitten ajan kanssa tasoittuu, ensi kerralla joku muu voi käyttää enemmän.

Me maksetaan miehen kanssa puoliksi meidän lasten viikkorahat ja molemmat laittaa heidän säästötileille myös. Isovanhemmat aina välillä antavat lapsille rahaa, pienempien lasten rahat menee heidän säästötileilleen, isommat saavat itse sijoittaa rahansa.

Päätittekö perheen kesken paljonko lapset saa viikkorahaa? Vai päättikö lapset itse?

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Jos isovanhemmat auttaa harrastuskuskauksissa silloin se näytöskin ehkä kuuluu myös heille.

Minulla siskoni on virnyt yhtä lasta muskariin ja menin sitten hänen kanssaan sinne juhlaankin.

Ei auttaminen ole ikinä vastikkeellista, kuten ei lahjanantokaan. Auttaminen on nimenomaan sitä, että autetaan toista ilman mitään oletuksia että saa takaisin. Auttamisen pitää olla vastavuoroista niin että sinuakin autetaan tarvittaessa ja sen ollessa mahdollista toisille, mutta se on eri asia kuin antaa "palkinto" auttamisen vuoksi. Jos ei pyyteettä halua tehdä jotain, niin sitten ei tee. Jos ei pyyteettä halua antaa lahjaa, niin sitten ei anna. Miten näin moni on hakoteillä sukulaisperheiden kanssa? Kun lapsia hoidetaan tai heitä kuskataan johonkin, niin se on vanhempien auttamista ja sen tulee olla vilpitöntä. Sitten jos jotain haluaa vastikkeeksi, niin siitä puhutaan suoraan ja se ei ole enää silloin auttamista. Jokaisella on lupa kieltäytyä. Se että autat toista, ei oikeuta sinua mihinkään hänen elämässä ja perheessä.

T. Kahden siskontytön ekaluokan kuljettamisen hoitanut täti, joka ei ole yhdissäkään juhlissa ollut.

PS. Vastavuoroista apua olen saanut kyllä siskoltani esim. muutossa.

Kohteliasta on kyllä kysyä haluatko tulla tai mennä juhliin kun olet kuskannutkin tai tarjota ruuat muuttoavulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan sanonut anopille, että hän on saanut viettää lastensa kanssa lapsiperheaikaa aikanaan heidän omilla perinteillään. Ja että nyt on teidän vuoro. Anopilla on se elämänvaihe mennyt jo.

Anoppi valittaa ettei ehtinyt nauttia silloin ja hakee nyt korviketta. Ja kyllä, väärin meitä kohtaan.

Ap[/quot

Pyydä anoppia tarkentamaan miksi ei ehtinyt? Saatat yllättyä!

Terv. Isoäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan sanonut anopille, että hän on saanut viettää lastensa kanssa lapsiperheaikaa aikanaan heidän omilla perinteillään. Ja että nyt on teidän vuoro. Anopilla on se elämänvaihe mennyt jo.

Anoppi valittaa ettei ehtinyt nauttia silloin ja hakee nyt korviketta. Ja kyllä, väärin meitä kohtaan.

Ap[/quot

Pyydä anoppia tarkentamaan miksi ei ehtinyt? Saatat yllättyä!

Terv. Isoäiti

Kuten? Mielestäni syyllä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä meillä kukaan päätä kenenkään raha-asioista, jokaisella on omat rahansa. Joskus yhteisissä ajanvietoissa joku voi käyttää enemmän omia rahojaan, mutta kyllä ne sitten ajan kanssa tasoittuu, ensi kerralla joku muu voi käyttää enemmän.

Me maksetaan miehen kanssa puoliksi meidän lasten viikkorahat ja molemmat laittaa heidän säästötileille myös. Isovanhemmat aina välillä antavat lapsille rahaa, pienempien lasten rahat menee heidän säästötileilleen, isommat saavat itse sijoittaa rahansa.

Päätittekö perheen kesken paljonko lapset saa viikkorahaa? Vai päättikö lapset itse?

Kun tuli ajankohtaiseksi eli esikoinen pyysi, kysyttiin häneltä kuinka paljon kaverit saavat. Oli ok summa, ei siitä oikeastaan sen enempää keskusteltu...

En nyt edes ymmärrä miten tämä tähän asiaan liittyy.