Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme

Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.

Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.

Hauska seurata tätä keskustelua. Toivottavasti ap muistaa, kun joskus on anoppi, että miniä (tai vävy) vetää ne rajat, ja ettet itse mene kukkoilemaan tunkiolle. Etkä varsinkaan tuppaa, jos ei tykätä. Sille varamummolle, pointsit sulle, että olet löytänyt 'uusia lapsenlapsia', kun omat eivät ole niin paljon yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.

Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.

Jos 300 oppilaan koulussa on melkein 600 oppilasta ja siellä jo joudutaan porrastamaan juhlat jotta edes ne oppilaat mahtuu omiin juhliinsa, minä tai perheeni emme voi sille mitään että sinne ei mahdu ulkopuolisia.

Sama koskee harrastusten juhlia. Harrastusten järjestäjät buukkaa tilan eikä sinne näytöksiin oteta kuin esiintyjät ja yleensä kaksi ihmistä yleisöön per esiintyjä.

Ap

Ehkä teidän pitäisi pyytää sieltä harrastuksista ja koulusta kirjalliset ohjeet, joissa mainitaan selkeästi (tarvittaessa piirroksin), ketkä voivat juhliin osallistua ja ketkä eivät. Sitten jonkinlaisen rauhan saamiseksi (?) selittäisitte, että kyllähän me sinut sinne haluttaisiin, mutta kun...

Tuo on kyllä harmillista. Monissa kouluissa ja harrastusjutuissakin juhliin osallistujien määrää on rajoitettu, koska ei ole tilaa kaikille halukkaille. Ja minusta se on hyvä juttu - aika tuskallista olisi seurata lasten koulujuhlia, jos joutuisi olemaan kuin sillit suolassa, siitäkin on kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Hauska seurata tätä keskustelua. Toivottavasti ap muistaa, kun joskus on anoppi, että miniä (tai vävy) vetää ne rajat, ja ettet itse mene kukkoilemaan tunkiolle. Etkä varsinkaan tuppaa, jos ei tykätä. Sille varamummolle, pointsit sulle, että olet löytänyt 'uusia lapsenlapsia', kun omat eivät ole niin paljon yhteyksissä.

Usein kamalasta anopista kärsineet eivät missään tapauksessa halua olla sellaisia itse.

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini alkoi nyt kiukuttelemaan siitä että olemme menossa jouluksi ulkomaille ja tämä oltiin jo sovittu plus ilmoitettu viime keväänä. Tämä matka on kaikenkukkukaraksi miehen syntymäpäivälahja minulle koska menemme minun lempi kohteeseen. Anopin kiukuttelun takia mies on jopa ruvennut miettimään että olisko hänen viisasta jäädä kotiin ettei tule enempää riitaa mutta itse olen tehnyt selväksi että en joulua yksinäni vietä odotetulla syntymäpäivämatkalla. En jaksa että anopin mustasukkainen käytös pilaa kaiken.

Kuulostaa niin tutulta. Minunkin anoppini on tunkemassa mukaan joka paikkaan. Ihan sama minne ollaan menossa, hän kuuluu omasta mielestään automaattisesti mukaan. Suhteen alkupäässä oltiin lähdössä kerran odotetulle kulttuurikaukomatkalle miehen kanssa vähän haastavampaan kohteeseen jossa oli suunnitelmana vaihtaa majoitusta lähes joka yö ja nukkua mm. teltassa välillä. Anoppi päätti heti asiasta kuultuaan että hän TULEE mukaan koska hänkin haluaa nähdä kaikki ihmeet. Minulle taas oli ihan selvää, että meidän parisuhdereissulle ei tarvita ulkopuolisia. Anoppi terrorisoi ja itki miehelleni, ja kivenkovaan väitti että hän todella haluaa ja varmasti pärjäisi ja me saisimme kyllä olla kahdestaankin. Mies lopulta sai suostuteltua minut että "eihän me nyt voida hänen äitiä jättää ulkopuolelle kun hän tulisi niin surulliseksi".

Akka valitti, juorusi ja kiukutteli kuin pikkulapsi koko matkan. Oli koko ajan nälkä, pissahätä, väsyttää istua autossa, hän haluaa jo takaisin autoon, onpa rumia ihmisiä, onpa lihavia ihmisiä, hän haluaa hotelliin, hän haluaa jonnekin oikeaan ravintolaan, hän haluaa oikeaa kahvia, hänellä oli kylmä yöllä, mitä katsomista tämmöisissä rauniossa on, eikö jo lähdetä jonnekin missä voi istua rauhassa kahvilassa. Koko loma meni juuria myöten pilalle. En pysty enää edes nauttimaan tuon kulttuurikohteen ajattelemisesta kun tulee sen naisen valittava naama mieleen.

On myös tunkemassa mukaan minun suvun mökille. Vaikka siellä on myös hirveää, miksi on vain ulkohuusi, hyttyset pistävät, saunassa kuuma. Vuosi toisensa perään oikein utelee, että koska mökille meno on tänä vuonna vaikka koskaan ei ole kutsuttu.

Kun mennään kylään minun vanhemmille, puhelin soi pian kun on saavuttu sinne, jos anoppi tietää menosta. Jos hän yleensä puhuukin pitkään, niin silloin puhuu aina vähintään puoli tuntia. Utelee kaiken mitä tehdään ja keitä on paikalla ja mitä syödään. Lähettää oikein suurieleisesti kaikille terveisiä moneen kertaan, ilmeisesti vinkkinä siitä että hänetkin olisi voinut kutsua.

Joulut, pääsiäiset ja juhannukset yrittää varata itsensä kanssa vietettäviksi jo yli puoli vuotta etukäteen. Pienestäkin heikosta raosta hän hyökkää heti. Tämä on ihan hirveän väsyttävää. Kun itse on kasvanut käyttäytymiskulttuurissa, jossa annetaan kohteliaasti toisille tilaa, on ihan luonnonvastaista olla jatkuvasti puolustuskannalla. Ahdistaa, kun on olemassa tuollainen taho, jonka mielestä meidän perheellä ei saisi olla mitään kahdenvälisiä suhteita muualle kuin häneen, vaan hänen pitäisi olla mukana aina kun meillä on vieraita tai käydään jossain. Pitää silti vaan jaksaa. Myönnytykset kostautuvat kalliisti, niistä tulee heti "perinne", joista luopuminen on itkun ja loukkaantumisen takana.

Jos isovanhemmat auttaa harrastuskuskauksissa silloin se näytöskin ehkä kuuluu myös heille.

Minulla siskoni on virnyt yhtä lasta muskariin ja menin sitten hänen kanssaan sinne juhlaankin.

Mun anoppi suuttui, kun ei mennä jouluna ollenkaan sinne vaan pelkästään mun vanhemmille. Mulla on laskettu aika 8.12. ja me ei lähdetä vastasyntyneen kanssa ajamaan Oulusta Helsinkiin. Mun vanhemmat asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, joten tänä jouluna käydään vain siellä. Appi ymmärsi eikä ollut edes olettanut, että oltais tulossa, mutta anoppi sai hepulin. Riistetään häneltä ensimmäinen joulu lapsenlapsen kanssa. Mun äidillä on jo lapsenlapsia niin pitäis mennä anopin luo, koska hänelläkin on oikeus kokea lapsenlapsen ensimmäinen joulu. Mies ilmoitti, että meille saa tulla käymään pyhinä, mutta aatto ollaan mun vanhemmilla ja me ei liikuta Oulusta mihinkään koko jouluna.

Me tapaamme anopin jouluna. Jokaikinen vuosi on oltu jouluna yhdessä. Sitä ennen käymme aina myös nimipäiväkahveilla. Usein näemme myös itsenäisyyspäivänä.

Syksyn aikana hänet on kutsuttu kolmille synttäreille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi suuttui, kun ei mennä jouluna ollenkaan sinne vaan pelkästään mun vanhemmille. Mulla on laskettu aika 8.12. ja me ei lähdetä vastasyntyneen kanssa ajamaan Oulusta Helsinkiin. Mun vanhemmat asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, joten tänä jouluna käydään vain siellä. Appi ymmärsi eikä ollut edes olettanut, että oltais tulossa, mutta anoppi sai hepulin. Riistetään häneltä ensimmäinen joulu lapsenlapsen kanssa. Mun äidillä on jo lapsenlapsia niin pitäis mennä anopin luo, koska hänelläkin on oikeus kokea lapsenlapsen ensimmäinen joulu. Mies ilmoitti, että meille saa tulla käymään pyhinä, mutta aatto ollaan mun vanhemmilla ja me ei liikuta Oulusta mihinkään koko jouluna.

Ette tietenkään lähde. Pähkähullu ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi ei tiedä juhlien aikataulua, ei hän voi sinne ilmestyä. Jos hän alkaa puhelimessa inttämään, toteatte vain että asia on jo käsitelty ja puhelu päättyy tähän. Sinnehän hän jää sitten itsekseen kiukuttelemaan ja todennäköisesti jossain kohtaa lopettaa moisen käytöksen ( tai oppii ainakin pitämään mölyt mahassaan), kun sillä ei saavuta kitään, päin vastoin. Vähän kuin uhmaikäisen kanssa, rajat & johdonmukaisuus.

Kyllä minä tiedän. Anoppi inttää ja inttää meidän koko perheen läpi, sitten on marrttyyrivaihe ja itku ja juuri kohta koittavan kuoleman korjaamisen ennustelu, sitten soitellaan kaikki mahdolliset sukulaiset ja itketään kun poika on hylännyt, sitten juostaan sydämen tykytyksen takia terkkarissa jne.

Tää on koettu ennenkin. Huoh.

Ap

Puhelimeen ei ole pakko vastata tai puhelun voi asiallisesti lopettaa jos inttäminen alkaa ja marttyroinnista ei tarvitse välittää. Tuohan on juuri sitä uhmaikäisen temppuilua, on oma valinta lähteekö siihen mukaan. Jos lähtee se jatkuu ja toistuu, miksi hän lopettaisi kun saa sillä tahtonsa läpi?

Hänen on estetty kaikista perheen puhelimista. Eikä hän saa tahtoaan läpi tälläkään kertaa. Mutta superrasittavaahan tämä on.

Ap

Kuulostaa siltä, että teillä on homma hyvin hallussa, onnittelut!

Miten muuten toimitte tämän jälkeen - ette kai lakaise hänen kamalaa käytöstään maton alle? Minua ei huvittaisi lainkaan nähdä tuollaista ihmistä esim. jouluna.

kirjoitti:

Jos isovanhemmat auttaa harrastuskuskauksissa silloin se näytöskin ehkä kuuluu myös heille.

Minulla siskoni on virnyt yhtä lasta muskariin ja menin sitten hänen kanssaan sinne juhlaankin.

Ei auttaminen ole ikinä vastikkeellista, kuten ei lahjanantokaan. Auttaminen on nimenomaan sitä, että autetaan toista ilman mitään oletuksia että saa takaisin. Auttamisen pitää olla vastavuoroista niin että sinuakin autetaan tarvittaessa ja sen ollessa mahdollista toisille, mutta se on eri asia kuin antaa "palkinto" auttamisen vuoksi. Jos ei pyyteettä halua tehdä jotain, niin sitten ei tee. Jos ei pyyteettä halua antaa lahjaa, niin sitten ei anna. Miten näin moni on hakoteillä sukulaisperheiden kanssa? Kun lapsia hoidetaan tai heitä kuskataan johonkin, niin se on vanhempien auttamista ja sen tulee olla vilpitöntä. Sitten jos jotain haluaa vastikkeeksi, niin siitä puhutaan suoraan ja se ei ole enää silloin auttamista. Jokaisella on lupa kieltäytyä. Se että autat toista, ei oikeuta sinua mihinkään hänen elämässä ja perheessä.

T. Kahden siskontytön ekaluokan kuljettamisen hoitanut täti, joka ei ole yhdissäkään juhlissa ollut.

PS. Vastavuoroista apua olen saanut kyllä siskoltani esim. muutossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi ei tiedä juhlien aikataulua, ei hän voi sinne ilmestyä. Jos hän alkaa puhelimessa inttämään, toteatte vain että asia on jo käsitelty ja puhelu päättyy tähän. Sinnehän hän jää sitten itsekseen kiukuttelemaan ja todennäköisesti jossain kohtaa lopettaa moisen käytöksen ( tai oppii ainakin pitämään mölyt mahassaan), kun sillä ei saavuta kitään, päin vastoin. Vähän kuin uhmaikäisen kanssa, rajat & johdonmukaisuus.

Kyllä minä tiedän. Anoppi inttää ja inttää meidän koko perheen läpi, sitten on marrttyyrivaihe ja itku ja juuri kohta koittavan kuoleman korjaamisen ennustelu, sitten soitellaan kaikki mahdolliset sukulaiset ja itketään kun poika on hylännyt, sitten juostaan sydämen tykytyksen takia terkkarissa jne.

Tää on koettu ennenkin. Huoh.

Ap

Puhelimeen ei ole pakko vastata tai puhelun voi asiallisesti lopettaa jos inttäminen alkaa ja marttyroinnista ei tarvitse välittää. Tuohan on juuri sitä uhmaikäisen temppuilua, on oma valinta lähteekö siihen mukaan. Jos lähtee se jatkuu ja toistuu, miksi hän lopettaisi kun saa sillä tahtonsa läpi?

Hänen on estetty kaikista perheen puhelimista. Eikä hän saa tahtoaan läpi tälläkään kertaa. Mutta superrasittavaahan tämä on.

Ap

Kuulostaa siltä, että teillä on homma hyvin hallussa, onnittelut!

Miten muuten toimitte tämän jälkeen - ette kai lakaise hänen kamalaa käytöstään maton alle? Minua ei huvittaisi lainkaan nähdä tuollaista ihmistä esim. jouluna.

No kyllä siitä nyt keskustellaan. Ei tällaista tarvitse sietää.

Ap

Elää uutta nuoruttaan lastenlasten kautta, siihen auta muu kuin pudotus todellisuuteen, pitää ottaa ohjat. 

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Jos isovanhemmat auttaa harrastuskuskauksissa silloin se näytöskin ehkä kuuluu myös heille.

Minulla siskoni on virnyt yhtä lasta muskariin ja menin sitten hänen kanssaan sinne juhlaankin.

Ei auttaminen ole ikinä vastikkeellista, kuten ei lahjanantokaan. Auttaminen on nimenomaan sitä, että autetaan toista ilman mitään oletuksia että saa takaisin. Auttamisen pitää olla vastavuoroista niin että sinuakin autetaan tarvittaessa ja sen ollessa mahdollista toisille, mutta se on eri asia kuin antaa "palkinto" auttamisen vuoksi. Jos ei pyyteettä halua tehdä jotain, niin sitten ei tee. Jos ei pyyteettä halua antaa lahjaa, niin sitten ei anna. Miten näin moni on hakoteillä sukulaisperheiden kanssa? Kun lapsia hoidetaan tai heitä kuskataan johonkin, niin se on vanhempien auttamista ja sen tulee olla vilpitöntä. Sitten jos jotain haluaa vastikkeeksi, niin siitä puhutaan suoraan ja se ei ole enää silloin auttamista. Jokaisella on lupa kieltäytyä. Se että autat toista, ei oikeuta sinua mihinkään hänen elämässä ja perheessä.

T. Kahden siskontytön ekaluokan kuljettamisen hoitanut täti, joka ei ole yhdissäkään juhlissa ollut.

PS. Vastavuoroista apua olen saanut kyllä siskoltani esim. muutossa.

Ei tietenkään. En sitä tarkoittanutkaan mutta jos sukulainen on jo tavallaan mukana siinä harrastuksessa, voi toimia halutessaan noin. Ja aloite tuli minulta, ei siskolta.

Vierailija kirjoitti:

Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.

Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.

Meitä kaikkia tullaan aikanaan kohtelemaan lastenlastemme joulujuhlien osalta samoin kuin ap:n anoppia ihan sen koulun taholta, koska isovanhemmat EIVÄT MAHDU SINNE (yleensä).

Muuten olisin iloinen, jos minua kohdeltaisiin noin hyvin kuin ap kohtelee anoppiaan. Ehkä minua voidaan kohdella jopa paremmin, koska en aio mummona VAATIA mukaanpääsyä minnekään enkä kiukutella kuin pikkulapsi.

Todellisuudessa anoppi huolehtii lapsistasi ja sinä uikutat täällä samoja olemattomia tarinoitasi. Eikö ..... ole muuta tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin.  Miniän ehdoilla mennään, surullista.

Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille. 

Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.

Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.

Kyllä ne pääsääntöisesti on miniän ehdot. Voisi melkein sanoa, että aina. En tiedä ketään miestä, joka kieltäisi äitiään tulemasta kylään ja hoitamaan lapsenlapsia. Miehet ei ole sellaisia. Ne ottaa enemmän kuin mielellään äitinsä tarjoaman avun vastaan.

Tämä asenteesi kertoo sinusta paljon. En ihmettele lainkaan perheen ratkaisua pitää etäisyyttä.

Koulujen juhliin on joidekin pakko ottaa niitä pikkusisaruksia eli se enimmäismääräkin ylittyy. Mieluummin he kuin ulkopuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.

Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.

Ei se näin mene. Normaali ja hyväkäytöksinen ihminen on sitä myös vanhetessaan. Itsekäs ja hankala on toki myös samanlainen vanhetessaan.