Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.

Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.

Ei se näin mene. Normaali ja hyväkäytöksinen ihminen on sitä myös vanhetessaan. Itsekäs ja hankala on toki myös samanlainen vanhetessaan.

Pelkkä ajatus apeen vanhuuden mielentilasta jäädyttää mieleeni jääpuikon, jota kukaan ei halua lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska seurata tätä keskustelua. Toivottavasti ap muistaa, kun joskus on anoppi, että miniä (tai vävy) vetää ne rajat, ja ettet itse mene kukkoilemaan tunkiolle. Etkä varsinkaan tuppaa, jos ei tykätä. Sille varamummolle, pointsit sulle, että olet löytänyt 'uusia lapsenlapsia', kun omat eivät ole niin paljon yhteyksissä.

Usein kamalasta anopista kärsineet eivät missään tapauksessa halua olla sellaisia itse.

Mutta ovat kuitenkin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini alkoi nyt kiukuttelemaan siitä että olemme menossa jouluksi ulkomaille ja tämä oltiin jo sovittu plus ilmoitettu viime keväänä. Tämä matka on kaikenkukkukaraksi miehen syntymäpäivälahja minulle koska menemme minun lempi kohteeseen. Anopin kiukuttelun takia mies on jopa ruvennut miettimään että olisko hänen viisasta jäädä kotiin ettei tule enempää riitaa mutta itse olen tehnyt selväksi että en joulua yksinäni vietä odotetulla syntymäpäivämatkalla. En jaksa että anopin mustasukkainen käytös pilaa kaiken.

Kuulostaa niin tutulta. Minunkin anoppini on tunkemassa mukaan joka paikkaan. Ihan sama minne ollaan menossa, hän kuuluu omasta mielestään automaattisesti mukaan. Suhteen alkupäässä oltiin lähdössä kerran odotetulle kulttuurikaukomatkalle miehen kanssa vähän haastavampaan kohteeseen jossa oli suunnitelmana vaihtaa majoitusta lähes joka yö ja nukkua mm. teltassa välillä. Anoppi päätti heti asiasta kuultuaan että hän TULEE mukaan koska hänkin haluaa nähdä kaikki ihmeet. Minulle taas oli ihan selvää, että meidän parisuhdereissulle ei tarvita ulkopuolisia. Anoppi terrorisoi ja itki miehelleni, ja kivenkovaan väitti että hän todella haluaa ja varmasti pärjäisi ja me saisimme kyllä olla kahdestaankin. Mies lopulta sai suostuteltua minut että "eihän me nyt voida hänen äitiä jättää ulkopuolelle kun hän tulisi niin surulliseksi".

Akka valitti, juorusi ja kiukutteli kuin pikkulapsi koko matkan. Oli koko ajan nälkä, pissahätä, väsyttää istua autossa, hän haluaa jo takaisin autoon, onpa rumia ihmisiä, onpa lihavia ihmisiä, hän haluaa hotelliin, hän haluaa jonnekin oikeaan ravintolaan, hän haluaa oikeaa kahvia, hänellä oli kylmä yöllä, mitä katsomista tämmöisissä rauniossa on, eikö jo lähdetä jonnekin missä voi istua rauhassa kahvilassa. Koko loma meni juuria myöten pilalle. En pysty enää edes nauttimaan tuon kulttuurikohteen ajattelemisesta kun tulee sen naisen valittava naama mieleen.

On myös tunkemassa mukaan minun suvun mökille. Vaikka siellä on myös hirveää, miksi on vain ulkohuusi, hyttyset pistävät, saunassa kuuma. Vuosi toisensa perään oikein utelee, että koska mökille meno on tänä vuonna vaikka koskaan ei ole kutsuttu.

Kun mennään kylään minun vanhemmille, puhelin soi pian kun on saavuttu sinne, jos anoppi tietää menosta. Jos hän yleensä puhuukin pitkään, niin silloin puhuu aina vähintään puoli tuntia. Utelee kaiken mitä tehdään ja keitä on paikalla ja mitä syödään. Lähettää oikein suurieleisesti kaikille terveisiä moneen kertaan, ilmeisesti vinkkinä siitä että hänetkin olisi voinut kutsua.

Joulut, pääsiäiset ja juhannukset yrittää varata itsensä kanssa vietettäviksi jo yli puoli vuotta etukäteen. Pienestäkin heikosta raosta hän hyökkää heti. Tämä on ihan hirveän väsyttävää. Kun itse on kasvanut käyttäytymiskulttuurissa, jossa annetaan kohteliaasti toisille tilaa, on ihan luonnonvastaista olla jatkuvasti puolustuskannalla. Ahdistaa, kun on olemassa tuollainen taho, jonka mielestä meidän perheellä ei saisi olla mitään kahdenvälisiä suhteita muualle kuin häneen, vaan hänen pitäisi olla mukana aina kun meillä on vieraita tai käydään jossain. Pitää silti vaan jaksaa. Myönnytykset kostautuvat kalliisti, niistä tulee heti "perinne", joista luopuminen on itkun ja loukkaantumisen takana.

Sinun anoppisi sentään haluaa olla kanssasi. Minun anoppi siis haluaa että mies ei lähde matkalle kanssani vaan viettää hänen kanssaan joulua. Yrittää käyttää lapsellista taktiikkaa kysymällä että kumpi on hänelle tärkeämpää ja kumpi ihmisenä on tärkeämpi. Ei myöskään kestä jos mies on sopinut minun kanssani jotain tekemistä viikonloppu illaksi jossei ole ollut yhteistä aikaa viikolla ollenkaan ja hän pyytää sitten viime tipassa miehen vaikka syömään siihen aikaan että mies valitsee että jää kotiin minun kanssani tekemään ruokaa ja viettämään kummankin odottamaa treffi iltaa. Tällöin alkaa samat itkut ja kyselyt että kumpis nyt on rakkaampi ja tärkeämpi. Lisäksi haukkuu miehen isää aina vaikka millä nimillä miehen kuullen ja on mullekkin joskus sanonut pahoja juttuja hänestä ja hänelle taas pahoja juttuja musta. Ei kestä siis edes sitä että olen miehen isän kanssa hyvää pataa.

Vierailija kirjoitti:

Olette te aika ilkeitä vanhalle naisparalle. Toivottavasti teitä kohdellaan sitten aikanaan samoin.

Se aika kun ne pikkuset omat taaperot alkaa etsimään puolisoita tulee yllättävän äkkiä. Ja sitte TE olette niitä kamalia anoppeja.

Itse olen huomannut että jos lapsia on anopilla vaan yksi niin helposti muuttuu kauhuanopiksi. Aika harvoin saa kuulla kauhutarinoita anopeista joilla on useita lapsia. Kannattaa siis tehdä enemmän kun yksi lapsi, tutkitusti opettaa myös empatiaa ja valmistaa paremmin maailmaan sekä parisuhteisiin.

Voisko niille anopeille vain jättää kertomatta juhlien ajat? Mikä pakko niitä on kertoa. Ei anoppi mistään tiedä, onko muksu ysin vai kympin juhlassa. Vai onko juhla joku arki-ilta vai vika koulupäivä. Nämä vaihtelee muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Voisko niille anopeille vain jättää kertomatta juhlien ajat? Mikä pakko niitä on kertoa. Ei anoppi mistään tiedä, onko muksu ysin vai kympin juhlassa. Vai onko juhla joku arki-ilta vai vika koulupäivä. Nämä vaihtelee muutenkin.

Ei hänelle ole mitään kerrottu. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko niille anopeille vain jättää kertomatta juhlien ajat? Mikä pakko niitä on kertoa. Ei anoppi mistään tiedä, onko muksu ysin vai kympin juhlassa. Vai onko juhla joku arki-ilta vai vika koulupäivä. Nämä vaihtelee muutenkin.

Ei hänelle ole mitään kerrottu. 

ap

Hyvä, ei sitten pysty ilmestymään.

Anoppi ei saanut lottovoittoa miniän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lasten mummo haluaa tulla paikalle esityksiin. Joskus se kummastutti ja ärsytti, sittemmin ajattelin, että ihan sama - tulkoon. Kun koululle kerran mahtuu (meillä siis mahtuu) ja tuo tuntuu olevan mummolle tärkeä asia. Lapsistakin on mukavaa kun mummo on katsomassa.

Mitä sitä suotta tekemään asioista ongelmia, vaikkei kaikki aina niin aukenisi itselle.

Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan.

Joa ongelma taas ap:llä ei niinkään ole joku yksittäinen joulujuhla vaan roolit ja anopin osa perheessä muuten, niin siihenkään ei kyllä joku joulujuhlasta pois rajaaminen auta ja silloin se juhlaan "tunkeminen" lieneekin vain jäävuoren huippu... (?)

Keskustelua miehen kanssa, suoraan. Sen jälkeen mies keskustelee äitinsä kanssa suoraan. Jos mies ei tue sua, rajojen vetäminen on mahdotonta.

Ei AP voi sille mitään, että koululla on sellaiset säännöt, että juhlaan ei saa tulla muita kuin vanhemmat ja sisarukset. En muutenkaan ymmärrä, miksi se olisi miniän asia alkaa käyttämään aikaa ja neuvottelemaan koulun kanssa jollekin mummolle oikeuksia rikkoa sääntöjä. Anoppi hoitakoon asian poikansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko niille anopeille vain jättää kertomatta juhlien ajat? Mikä pakko niitä on kertoa. Ei anoppi mistään tiedä, onko muksu ysin vai kympin juhlassa. Vai onko juhla joku arki-ilta vai vika koulupäivä. Nämä vaihtelee muutenkin.

Ei hänelle ole mitään kerrottu. 

ap

Hyvä, ei sitten pysty ilmestymään.

No hän on sellainen että pystyy kyllä tekemään erittäin ison entreen ihan vääriinkin juhliin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lasten mummo haluaa tulla paikalle esityksiin. Joskus se kummastutti ja ärsytti, sittemmin ajattelin, että ihan sama - tulkoon. Kun koululle kerran mahtuu (meillä siis mahtuu) ja tuo tuntuu olevan mummolle tärkeä asia. Lapsistakin on mukavaa kun mummo on katsomassa.

Mitä sitä suotta tekemään asioista ongelmia, vaikkei kaikki aina niin aukenisi itselle.

Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan.

Joa ongelma taas ap:llä ei niinkään ole joku yksittäinen joulujuhla vaan roolit ja anopin osa perheessä muuten, niin siihenkään ei kyllä joku joulujuhlasta pois rajaaminen auta ja silloin se juhlaan "tunkeminen" lieneekin vain jäävuoren huippu... (?)

Keskustelua miehen kanssa, suoraan. Sen jälkeen mies keskustelee äitinsä kanssa suoraan. Jos mies ei tue sua, rajojen vetäminen on mahdotonta.

Ei AP voi sille mitään, että koululla on sellaiset säännöt, että juhlaan ei saa tulla muita kuin vanhemmat ja sisarukset. En muutenkaan ymmärrä, miksi se olisi miniän asia alkaa käyttämään aikaa ja neuvottelemaan koulun kanssa jollekin mummolle oikeuksia rikkoa sääntöjä. Anoppi hoitakoon asian poikansa kanssa.

Poikansa on hoitanut asian anopin kanssa. Anoppi vaan viittaa kintaalla sille pojalleen. Sen jälkeen anoppi hoiti asiaa kaikkien lastemme kanssa. Siksi puhelimissa on nyt estot.

ap

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei saanut lottovoittoa miniän suhteen.

Eihän se, että anoppi ei osaa käyttäytyä, liity mitenkään miniään. Anoppi on itse vastuussa huonosta käytöksestään.

Voi jessus, että ihmiset on lapsellisia. Minä soittaisin anopille ja sanoisin, että koulusta tuli ohjeet, että vain vanhemmat saavat osallistua joulujuhliin, mutta haluaisiko hän kenties tulla teidän kanssanne joku toinen ilta syömään ravintolaan ja katsomaan jouluvaloja... Tosin meidän perheessä jos joku isovanhemmista haluaisi tulla lasten joulujuhliin, niin joko minä tai mies jäisi varmaan ihan mielellään pois. Koska joulu- ja kevätjuhlia kyllä riittää ja on välillä vaikeuksia ehtiä kaikkialle...

Älä ota sitä niin vakavsti kirjoitti:

Voi jessus, että ihmiset on lapsellisia. Minä soittaisin anopille ja sanoisin, että koulusta tuli ohjeet, että vain vanhemmat saavat osallistua joulujuhliin, mutta haluaisiko hän kenties tulla teidän kanssanne joku toinen ilta syömään ravintolaan ja katsomaan jouluvaloja... Tosin meidän perheessä jos joku isovanhemmista haluaisi tulla lasten joulujuhliin, niin joko minä tai mies jäisi varmaan ihan mielellään pois. Koska joulu- ja kevätjuhlia kyllä riittää ja on välillä vaikeuksia ehtiä kaikkialle...

Tällainen onnistuu jos se anoppi on järki-ihminen. Koko tilannettahan ei syntyisikään jos olisi järki-ihminen.

Voi, voi! Onpa anopista paljon riesaa perheellesi. Jätä se porsas. (siis anopin lapsi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin.  Miniän ehdoilla mennään, surullista.

Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille. 

Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.

Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.

Kyllä ne pääsääntöisesti on miniän ehdot. Voisi melkein sanoa, että aina. En tiedä ketään miestä, joka kieltäisi äitiään tulemasta kylään ja hoitamaan lapsenlapsia. Miehet ei ole sellaisia. Ne ottaa enemmän kuin mielellään äitinsä tarjoaman avun vastaan.

😂 Meilläkin minä olin se joka patisti miestä kyläilemään äitinsä luona lasten kanssa tai pyytämään mummoa mukaan eläintarhaan tai puistoon.

Tarpeeksi kauan kun mummo mussutti ja haukkui minua miehen kanssa yhdessä tehdystä päätöksestä, että mummo ei hoida meidän lasta, lopetin muistuttamasta miestäni äitinsä olemassaolosta. Arvaa näkeekö mummo lapsia nyt useammin vai harvemmin?

Ystävälläni sama kokemus! Patisti aina miestään soittamaan ja käymään äitinsä luona mutta mies ei vaan saanut aikaiseksi, eikä juurikaan pitänyt yhteyttä. Sehän oli tietty miniän vika, vaikkei poika pitänyt yhteyttä poikamiehenäkään. Anoppi tosiaan piti poikaansa tärkeämpänä kuin tyttöjään. Tytöt huolehtivat äidistään mutta poikaa ikävöitiin.

Anoppi yritti hallita myös miniää kuten uutteria tyttäriään, siinä kuitenkaan onnistumatta. Miniä sanoi suoraan, että lopeta heti tuommoinen eikä taipunut mihinkään oikkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko niille anopeille vain jättää kertomatta juhlien ajat? Mikä pakko niitä on kertoa. Ei anoppi mistään tiedä, onko muksu ysin vai kympin juhlassa. Vai onko juhla joku arki-ilta vai vika koulupäivä. Nämä vaihtelee muutenkin.

Ei hänelle ole mitään kerrottu. 

ap

Hyvä, ei sitten pysty ilmestymään.

No hän on sellainen että pystyy kyllä tekemään erittäin ison entreen ihan vääriinkin juhliin.

ap

Sehän on hänen häpeänsä. Ja näin ulkopuolisen näkökulmasta varsin herkullinen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska seurata tätä keskustelua. Toivottavasti ap muistaa, kun joskus on anoppi, että miniä (tai vävy) vetää ne rajat, ja ettet itse mene kukkoilemaan tunkiolle. Etkä varsinkaan tuppaa, jos ei tykätä. Sille varamummolle, pointsit sulle, että olet löytänyt 'uusia lapsenlapsia', kun omat eivät ole niin paljon yhteyksissä.

Usein kamalasta anopista kärsineet eivät missään tapauksessa halua olla sellaisia itse.

Mutta ovat kuitenkin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Minun anoppini on ainakin tosi ihana, omansa taas oli kuulemma todella kamala tapaus.

Ei läheskään kaikki anopit halua lahjattomia kakaroita katsomaan, olivat sitten sukua eli ei.

Olen huomannut, että ongelmallisen anoppisuhteen taustalla on yleensä äiti-poika/äiti-tytär suhde, jota kumpikaan ei halua katkaista siten, kuin se uuden avioliiton tai avosuhteen kannalta olisi välttämätöntä. Se, että pojan/tyttären tehtävä on kertoa äidilleen, että hän elää nykyään toisessa taloudessa, jonka säännöt koskevat myös ulkopuolisia, kuten anoppia, ei todellisuudessa toteudu, on yleisin syy siihen, että jatkuvasti törmätään näihin reviiriasioihin. Aikuistukaa miehet/naiset. Ja anoppeja kohtaan toivon pitkämielisyyttä. Kun elämä rakentuu lapsiin ja lapsenlapsiin, niin on vaikeaa pysytellä poissaolevana.