Menin tekemään valtavan virheen pikkujouluissa
Saimme juuri vaimoni kanssa esikoisemme. Menimme toissa kesänä naimisiin. Meillä on asuntolaina, autolaina ja koira.
Olemme onnellisia ja rakastuneita edelleen. Suhde toimii hyvin ja seksiä on runsaasti.
En tiedä mikä minuun meni mutta päädyin suutelemaan ja myöhemmin rakastelemaan yhtä harjoittelijatyttöä. Sen sanon jo nyt että vien tämän asian hautaan mukanani. En voisi satuttaa vaimoani totuudella. Hän ei valittanut sanallakaan kun ilmoitin pikkujouluista, vaikka itse on kykkinyt kotona pienen vauvan kanssa viikosta toiseen. Aamulla valmisti aamupalaa ja hymyillen tarjoili sen minulle kun krapulaisena kömmin sängystä. Hän ei ansaitse tätä.
Mies
Kommentit (197)
Kuten sanoit, pidät omana tietonasi ja katsot ettei toistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ja vastasyntynyt teillä kotona ja silti seksiä runsaasti. Aivan.
Kolmisen kuukautta meni ja sitten vaimo oli yhtä halukas kuin ennenkin.
No eihän se ole enää vastasyntynyt.
On muitakin tapoja harrastaa seksiä kuin alapääpenetraatio. Moni nainen pitää synnytyksenkin jälkeen käsin tai suulla miehen tyytyväisenä.
Mitä Minä luin? Siis missä naisen tyydytys. Pakko olla provo.
Kiitpos..onneksi sain myös vähän myötätuntoa....ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vaimosi, haluaisin tietää, millaisen selkärangattoman ja valehtelevan irstailijan olen nainut ja vielä erehtynyt valitsemaan lapseni isäksi. Sinulla ei ole oikeutta pimittää vaimoltasi totuutta ja viedä häneltä mahdollisuutta löytää kunnollinen ja rehellinen mies tulevaisuudessa.
Mutta eihän tuollainen tyyppi uskalla ottaa vastuuta mistään. Suku ja tuttavapiiri saisivat tietää eron syyn. Talokin varmaan pitäisi myydä, kun yksin ei ole varaa lyhentää lainaa. Säälittävä avioliiton irvikuva.
Jeesuksen sanoin
Joka teistä synnitön on ,heittäköön ensimmäisen kiven.
Mene .äläkä enää syntiä tee
Luepas sitä Raamattua vielä vähän tarkemmin. Siellä ei käytetä välimerkkejä noin päin honkia.
Pettäjän kootut selitykset vol.201289. Sillä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.
Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä.
Näkökulma tuokin. No muutaman asian voin tässä paljastaa. Olen ensinnäkin nainen. Ja mies jonka kanssa olin, on eräällä tavalla "aivovammainen" eli mielen puolen sairaus on ja sellaisia traumaattisia kokemuksia ajalta ennen minua, että aivot tosiaan on jo niistä eräällä tavalla vaurioituneet.
Itsekäs ja heikko olin kyllä, mutta vastuun teostani kannoin ihan itse, oma mokani, oma häpeäni. Miten tämä tieto, jonka pimitin, olisi häntä auttanut? Ei mitenkään. Kohtelinko häntä aivovammaisena kokonaisuudessa? En. Tämän yhden asian jätin kertomatta, mutta kokonaisuutena yhteisessä elämässämme muuten olin rehellinen, huomioin hänet jne jne, mitä normaalissa parisuhteessa tehdään. Yksi ilta, yksi virhe, vastaan koko elämä ja parisuhde.
Mitä vastuun kantamista se on, että salaa asian, jottei joudu kokemaan seurauksia? Vähän kuin hit & run. Mitä hyvää sinäkään uhrille tulee siitä, että tietää kuka hänen yli ajoi? Hoitoa saa ilmankin ja valtionkonttori maksaa uhrille korvaukset. Sinun tyylistä vastuunkantoa kun kuski sitten itse kantaa syyllisyyden sisällään välttyen muilta seuraamuksilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ja vastasyntynyt teillä kotona ja silti seksiä runsaasti. Aivan.
Kolmisen kuukautta meni ja sitten vaimo oli yhtä halukas kuin ennenkin.
No eihän se ole enää vastasyntynyt.
On muitakin tapoja harrastaa seksiä kuin alapääpenetraatio. Moni nainen pitää synnytyksenkin jälkeen käsin tai suulla miehen tyytyväisenä.
Onko se sitten seksiä, että nainen "pitää miehen tyytyväisenä"? Kuulostaa yksipuoliselta miehen tyydyttämiseltä, ei kahden ihmisen väliseltä seksiltä.
Tuolla logiikalla prostituoitu ei myy seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.
Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä.
Näkökulma tuokin. No muutaman asian voin tässä paljastaa. Olen ensinnäkin nainen. Ja mies jonka kanssa olin, on eräällä tavalla "aivovammainen" eli mielen puolen sairaus on ja sellaisia traumaattisia kokemuksia ajalta ennen minua, että aivot tosiaan on jo niistä eräällä tavalla vaurioituneet.
Itsekäs ja heikko olin kyllä, mutta vastuun teostani kannoin ihan itse, oma mokani, oma häpeäni. Miten tämä tieto, jonka pimitin, olisi häntä auttanut? Ei mitenkään. Kohtelinko häntä aivovammaisena kokonaisuudessa? En. Tämän yhden asian jätin kertomatta, mutta kokonaisuutena yhteisessä elämässämme muuten olin rehellinen, huomioin hänet jne jne, mitä normaalissa parisuhteessa tehdään. Yksi ilta, yksi virhe, vastaan koko elämä ja parisuhde.
Vuosien pimittäminen ja valheelle perustuva suhde vastaan anteeksianto yhden illan virheestä.
Ensi kerralla koita kirjoittaa provo vähän miehekkäämmin, niin saadaan jotain iloa tähän marraskuuhun.
Tuo kuulosti ihan naisen pettämistarinalta.
Juurikin näin minun mies teki minulle.Itse sain totuuden selville.Tulee esiin jossain vaiheessa kuitenkin.Tavalla tai toisella ja ei mies ei kertonut itse minulle.Eikä se toinen nainenkaan...
Aika sonni. Siitä se lähtee ja pian huomaat miten tyhmiä naiset oikeasti ovat eivät tajua mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.
Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä.
Valehtelu ja salailu satuttaa enemmän kuin totuus. Aina, ihan aina. Vaikka toinen ei koskaan totuutta kuulisikaan, parisuhteen dynamiikka muuttuu kun toinen salailee noinkin isoja asioita.
Tuo "en tahdo satuttaa toista" on pelkkää oman selkärangattomuuden naamiointia. Ei siinä sen toisen tuskaa mietitä -jos mietittäisiin, olisi pidetty housut jalassa- vaan yritetään vaan vältellä ikävää tilannetta.
Ihmisellä on OIKEUS tietää elävänsä pettäjän kanssa, että voi sitten tosiasioiden pohjalta tehdä omat johtopäätöksensä ja liikkeensä.
Itse olen miehelle sanonut että pettämisen voin EHKÄ antaa anteeksi jos tulee heti kertomaan. Salailua ja valehtelua en koskaan. Jos saan tietää että mies on valehdellut minulle -no, kyllä se tietää missä on viisi hirttä poikki.
Pettäminen ei ole mitään valehtelun rinnalla.
-eri-
Älä välitä äläkä kerro. En minäkään kerro. Mutta onneksi lapsi on kaunis.
Vaimosi
Ei ei Pate. Ei se noin mennyt. Autokorjaamon pikkujouluissa sä ensin pissasit uusille renkaille luullen sitä vessanpöntöksi. Sitten laattasit likaisen rassikasan päälle ja me luultiin että sammuit siihen. Ihmeteltiinkin mitä jätkä siinä kasan päällä onanoi öljyisinä ja oksennuksessa sekä housut puolitangossa. Nyt se selvisi.
Älä huoli, se ei tule raskaaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.
Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä.
Valehtelu ja salailu satuttaa enemmän kuin totuus. Aina, ihan aina. Vaikka toinen ei koskaan totuutta kuulisikaan, parisuhteen dynamiikka muuttuu kun toinen salailee noinkin isoja asioita.
Tuo "en tahdo satuttaa toista" on pelkkää oman selkärangattomuuden naamiointia. Ei siinä sen toisen tuskaa mietitä -jos mietittäisiin, olisi pidetty housut jalassa- vaan yritetään vaan vältellä ikävää tilannetta.
Ihmisellä on OIKEUS tietää elävänsä pettäjän kanssa, että voi sitten tosiasioiden pohjalta tehdä omat johtopäätöksensä ja liikkeensä.
Itse olen miehelle sanonut että pettämisen voin EHKÄ antaa anteeksi jos tulee heti kertomaan. Salailua ja valehtelua en koskaan. Jos saan tietää että mies on valehdellut minulle -no, kyllä se tietää missä on viisi hirttä poikki.
Pettäminen ei ole mitään valehtelun rinnalla.
-eri-
Paskat, ei todellakaan ole oikein kaataa omaa pahaa oloa ja kännisekoiluja puolison niskaan. Ne täytyy kärsiä ihan itse.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ja vastasyntynyt teillä kotona ja silti seksiä runsaasti. Aivan.
Kolmisen kuukautta meni ja sitten vaimo oli yhtä halukas kuin ennenkin.
No eihän se ole enää vastasyntynyt.
On muitakin tapoja harrastaa seksiä kuin alapääpenetraatio. Moni nainen pitää synnytyksenkin jälkeen käsin tai suulla miehen tyytyväisenä.
Onko se sitten seksiä, että nainen "pitää miehen tyytyväisenä"? Kuulostaa yksipuoliselta miehen tyydyttämiseltä, ei kahden ihmisen väliseltä seksiltä.
Seksiä se on sooloseksikin. Tuossahan juuri sanottiin, että kyse on tilanteesta, jossa halutaan pitää mies tyytyväisenä ja varmistaa, ettei äitiyslomalla olevan elättäjä häviä kuvioista.
Entä jos tuli vaimolle tuliainen?
Sitten vasta luottamus meneekin kun vauvan kanssa käy neuvolassa ja käy jossain skp-testissä etkä ole kertonut ENSIN.
Tai pahempaa ettei käy ja vuosien päästä sairastettuaan klamydiaa oireettomana, ei saa enää lapsia. Tai jos on saanut jonkun hivin imettää lastasi nyt niin varmasti ällöttää sinun käytös kun tietää ettei ole voinut edes lastaan suojella.
Sun kuuluu kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin minun mies teki minulle.Itse sain totuuden selville.Tulee esiin jossain vaiheessa kuitenkin.Tavalla tai toisella ja ei mies ei kertonut itse minulle.Eikä se toinen nainenkaan...
Joku muu joka asiasta tiesi siis kertoi...
Noita harjoittelijatyttöjä tuntuu riittävän...
Sellaista sattuu. Kyllä jokainen, joka on joskus vetänyt oikein kunnon perseet ymmärtää, että alkoholi siinä puhui ja teki, et sinä.