Menin tekemään valtavan virheen pikkujouluissa

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Tai vaihtoehtoisesti "hyvän tytön" maineen. Onhan ihan hirveästi myös naisia pettäjinä. Tämäkin palsta sen todistaa. 

Missä panit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Näkökulma tuokin. No muutaman asian voin tässä paljastaa. Olen ensinnäkin nainen. Ja mies jonka kanssa olin, on eräällä tavalla "aivovammainen" eli mielen puolen sairaus on ja sellaisia traumaattisia kokemuksia ajalta ennen minua, että aivot tosiaan on jo niistä eräällä tavalla vaurioituneet.

Itsekäs ja heikko olin kyllä, mutta vastuun teostani kannoin ihan itse, oma mokani, oma häpeäni. Miten tämä tieto, jonka pimitin, olisi häntä auttanut? Ei mitenkään. Kohtelinko häntä aivovammaisena kokonaisuudessa? En. Tämän yhden asian jätin kertomatta, mutta kokonaisuutena yhteisessä elämässämme muuten olin rehellinen, huomioin hänet jne jne, mitä normaalissa parisuhteessa tehdään. Yksi ilta, yksi virhe, vastaan koko elämä ja parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Anteeksi nyt, mutta mitä hyvää tuon kirjoittajan kumppanille olisi koitunut siitä, että kirjoittaja olisi kertonut pettämisestään? Ymmärrän kyllä, että ajat takaa jotain hämärää arvokkuuden ja korkean moraalin ajatusta, mutta oletko ajatellut asiaa aivan käytännön kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Näkökulma tuokin. No muutaman asian voin tässä paljastaa. Olen ensinnäkin nainen. Ja mies jonka kanssa olin, on eräällä tavalla "aivovammainen" eli mielen puolen sairaus on ja sellaisia traumaattisia kokemuksia ajalta ennen minua, että aivot tosiaan on jo niistä eräällä tavalla vaurioituneet.

Itsekäs ja heikko olin kyllä, mutta vastuun teostani kannoin ihan itse, oma mokani, oma häpeäni. Miten tämä tieto, jonka pimitin, olisi häntä auttanut? Ei mitenkään. Kohtelinko häntä aivovammaisena kokonaisuudessa? En. Tämän yhden asian jätin kertomatta, mutta kokonaisuutena yhteisessä elämässämme muuten olin rehellinen, huomioin hänet jne jne, mitä normaalissa parisuhteessa tehdään. Yksi ilta, yksi virhe, vastaan koko elämä ja parisuhde. 

Et sä mitään vastuuta kantanut, koska salasit sen, että olit pettänyt. Ja olisi asian kertominen auttanut häntä, koska hän tuhlasi aikaansa uskottomaan ja valehtelevaan kumppaniin, kun olisi voinut löytää jonkun, joka aidosti välittää hänestä ja haluaa olla uskollinen. Nyt hän vietti tuon ajan sinun kanssa, joka katsoi häntä alaspäin tämän "aivovammaisuuden" takia. Siis ihmisen, joka pitää mt-ongelmaisia aivovammaisina, joiden pitäisi sen vuoksi ilmeisesti tyytyä vähempään. Käyttäydyt ikään kuin teit suurenkin palveluksen olemalla hänen kanssaan tämän "aivovammaisuudesta" eli mt-ongelmista huolimatta. Alentuva olet. Ihan niin kuin alkuperäinen tekstisi jo paljasti. Halusit vain säilyttää kuvan itsestäsi jonakin "hyvänä tyyppinä", ja väänsit pettämisen ja sen salaamisen joksikin palvelukseksi poloista aivovammaista mt-ongelmaista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Tai vaihtoehtoisesti "hyvän tytön" maineen. Onhan ihan hirveästi myös naisia pettäjinä. Tämäkin palsta sen todistaa. 

Aloittaja allekirjoittaa satunsa nimimerkillä ”Mies”. Mutta kieltämättä täällä varmasti kirjoittaa muitakin naisia, jotka esiintyvät miehinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Näkökulma tuokin. No muutaman asian voin tässä paljastaa. Olen ensinnäkin nainen. Ja mies jonka kanssa olin, on eräällä tavalla "aivovammainen" eli mielen puolen sairaus on ja sellaisia traumaattisia kokemuksia ajalta ennen minua, että aivot tosiaan on jo niistä eräällä tavalla vaurioituneet.

Itsekäs ja heikko olin kyllä, mutta vastuun teostani kannoin ihan itse, oma mokani, oma häpeäni. Miten tämä tieto, jonka pimitin, olisi häntä auttanut? Ei mitenkään. Kohtelinko häntä aivovammaisena kokonaisuudessa? En. Tämän yhden asian jätin kertomatta, mutta kokonaisuutena yhteisessä elämässämme muuten olin rehellinen, huomioin hänet jne jne, mitä normaalissa parisuhteessa tehdään. Yksi ilta, yksi virhe, vastaan koko elämä ja parisuhde. 

Myös mielenterveysongelmaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Ja jos hän haluaa kumppanikseen ihmisen, joka on uskollinen, on hänellä oikeus siihen. Valitettavan yleistä tuo, että mielenterveysongelmaisten omaiset alkavat kohdella niin, ettei henkilö ole oikeutettu enää omiin päätöksiin. Kohdellaan holhoavasti ja tehdään päätökset toisen puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta ajatus on hyvä. Ihan oikeassa elämässä mulle tapahtui vähän vastaavaa aikoinaan. Kyseinen kumppani, jota petin, on nykyään ex mutta ei liity siihen pettämiseen (eikä pettämiseen yleensäkään, vaan ihan muihin juttuihin). Mutta itse pidin asian salassa ja erottuammekaan en sitä ole paljastanut. Koska tiedän, miten paljon se satuttaisi. Omatunto kolkutti ihan hirveästi, mutta kertomalla olisin vaan oman oloni helpottanut ja hänelle tuottanut surua mihin hän ei ollut syyllinen. Joten kärsin omantunnontuskani ihan hiljaa mielessäni, kyllä se vuosien mittaan sitten helpotti ja pääsin omassa päässä asian yli. Mutta kuten ap, niin minäkin avauduin asiasta nimettömänä keskustelupalstalla. Se helpotti vähän.

Sä vain halusit säilyttää kultapojun maineesi. Olit itsekäs ja heikko, etkä uskaltanut ottaa vastuuta teoistasi. Enemmän petettyä satuttaa se, että häntä kohdellaan jonain aivovammaisena, jolla ei ole kykyä eikä oikeuksia päättää omasta elämästään. Hänelle valehdellaan, häneltä pimitetään tietoa, päätetään hänen puolestaan, millaisen ihmisen kanssa ansaitsee olla. Häntä pidetään niin arvottomana, ettei hän ansaitse edes luotettavaa ja rehellistä kumppania, joka kunnioittaa häntä. 

Näkökulma tuokin. No muutaman asian voin tässä paljastaa. Olen ensinnäkin nainen. Ja mies jonka kanssa olin, on eräällä tavalla "aivovammainen" eli mielen puolen sairaus on ja sellaisia traumaattisia kokemuksia ajalta ennen minua, että aivot tosiaan on jo niistä eräällä tavalla vaurioituneet.

Itsekäs ja heikko olin kyllä, mutta vastuun teostani kannoin ihan itse, oma mokani, oma häpeäni. Miten tämä tieto, jonka pimitin, olisi häntä auttanut? Ei mitenkään. Kohtelinko häntä aivovammaisena kokonaisuudessa? En. Tämän yhden asian jätin kertomatta, mutta kokonaisuutena yhteisessä elämässämme muuten olin rehellinen, huomioin hänet jne jne, mitä normaalissa parisuhteessa tehdään. Yksi ilta, yksi virhe, vastaan koko elämä ja parisuhde. 

No ethän ollut. Valehtelit koko loppusuhteenne ajan, että olet uskollinen ja rehellinen kumppani. Tosiasiassa olit pettänyt häntä ja valehtelit joka päivä esittäen muuta kuin olet. Kiillotit marttyyrin sädekehääsi naisena, joka suostui olemaan suhteessa traumatisoituneen ja mt-ongelmaisen miehen kanssa. Nostit itseäsi jalustalle ja annoit myös muiden, myös tämän miehen tehdä niin. 

Useimmat kommentoijat on täällä naisia ja vastaukset sen mukaisia, naisilla menee nää jutut niin tunteella.

Järkevin ratkaisu on, että pidät tämän yksittäistapauksen sisälläsi etkä lähde hajottamaan perhettä. Ajan myötä saat sen jätettyä taakse nuoruuden hairahduksena. Jos tällaisista sivujutuista tulee tapa niin sitten tietysti kannattaa miettiä olisiko parempi elää yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoit, pidät omana tietonasi ja katsot ettei toistu.

Ja varmuudeksi leikkaat kikkelisi irti.

Muista päivittää sitten kun tiedät synnyttikö harjoittelija tytön vai pojan.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kommentoijat on täällä naisia ja vastaukset sen mukaisia, naisilla menee nää jutut niin tunteella.

Järkevin ratkaisu on, että pidät tämän yksittäistapauksen sisälläsi etkä lähde hajottamaan perhettä. Ajan myötä saat sen jätettyä taakse nuoruuden hairahduksena. Jos tällaisista sivujutuista tulee tapa niin sitten tietysti kannattaa miettiä olisiko parempi elää yksikseen.

Ei se mikään nuoruuden hairahdus ole. Vaatii aikamoista teeskentelijää ja kylmähermoista valehtelijaa, joka salailee tuollaisia asioita parisuhteessa. Varmasti valehteleva luonne muutenkin, mutta kehuskelee itseään järki-ihmisenä. On se kyllä hauska, kuinka pettäjät aina onnistuvat kääntämään sen pettämisen ja valehtelun jotenkin positiiviseksi osoitukseksi itsestään. Milloin on uhrauduttu kumppanin puolesta hyvää hyvyyttään kun kannetaan pettämisen tuska yksin, nyyh nyyh. Tai sitten mukamas osoitetaan kunnioitettavaa järkevyyttä haihatteleviin ja ylitunteellisiin naisiin verrattuna. :D

Aloitus: kirjoituskurssiharjoitelmaksi kohtuullinen. Miksi laittaa se tälle palstalle. Kirjoittaja on nainen.

Perheenisä on YHDYSSANA.

Yrittäkää paskojen provojen rustaajat edes yhdyssanat kirjoittaa oikein.

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Sitä sattuu.

Vaimoa?

Näen sen että olet virheestäsi huolimatta hyvä mies kun koet noin huonoa omatuntoa. Suojele vaimoasi, hän vaikuttaa hyvältä naiselta. Onnea ja pitkää ikää teille.

Mies42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ja vastasyntynyt teillä kotona ja silti seksiä runsaasti. Aivan.

Kolmisen kuukautta meni ja sitten vaimo oli yhtä halukas kuin ennenkin.

No eihän se ole enää vastasyntynyt.

On muitakin tapoja harrastaa seksiä kuin alapääpenetraatio. Moni nainen pitää synnytyksenkin jälkeen käsin tai suulla miehen tyytyväisenä.

Onko se sitten seksiä, että nainen "pitää miehen tyytyväisenä"? Kuulostaa yksipuoliselta miehen tyydyttämiseltä, ei kahden ihmisen väliseltä seksiltä.

Tietysti on. Ihan yhtä paljon kuin on ruoanlaittoa että laittaa toiselle hänen lempiruokaansa vaikka siitä ei itse niin välittäisikään.

Osa meistä kun katsos saa myös iloa ja tyydystystä siitä että saa tehdä toisen iloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

9 kk päästä asia ei enää pysy salassa.

Toivottavasti näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Ja sit sä heräsit. Ei ollut perhettä, ei koiraa, ei asuntolainaa tai autoa, ei myöskään opiskelijatyttöä, vaan tunkkainen yksiö sekä oikea ja vasen käsi ja ikuinen vuoro AV:lla klo 7–23.

...ja 60 tonnia pikavippejä ulosotossa.