Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.

Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.

Jos pidät pelkällä kaurapuurolla elämistä vertailukelpoisena esimerkiksi yhdelle jauheliha-, yhdelle broileri-, yhdelle makkara- ja yhdelle kalaruualle viikossa, niin onnittelut mielikuvituksettomuudesta. Ymmärrän, että tarvitset perusteellisen metatyötuokion ruokalistojen parissa.

Mitä muuta se on?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Seiniä on putsattu kerran vuodessa ja tuikkis itse jankkaa kausiverhoista.

Täällä on ollut ihan normaaleja lapsiperheen metatöitä lueteltuna ja sittne tää yksi syrjäytynyt pässi kinaamassa roiskeläppineen.

Normaalius on kaukana sun maanisesta jankuttamisesta ja vainoharhaisesta tuikkisten tunnistelusta asiattomine nimittelynesi.

Sinä olet epänomraali paska, tuikkukippomies.

Tuollainen kielenkäyttö ei kuulu normaaleihin tapoihin eikä myöskään se, että luulet kaikkia (useita) kanssasi keskustelevia samaksi henkilöksi, jolle olet kehittänyt oman pilkkanimityksesi. Se on yksinkertaisesti psykoottista sekoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.

Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.

Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...

..tai sitten osa meistä käsittelee töissään huomattavasti enemmän ja hankalampia asioita kuin vessan siivouksen suunnittelemista. Jokaisen kai jossain koettava olevansa hyvä, ehkä tuo metatyö on erinomainen paikka kokea ylivoimaisuutta parisuhteessa jossa toinen osapuoli on ylivoimainen urallaan ja perheen elatuksessa. Näin naisena vaan kokee myötähäpeää näiden valittajien puolesta, ehkä terapia auttaisi?

Kiinnostaisi kuulla:

a) onko sinulla lapsia, jos niin kuinka monta?

b) miten pitkälle olet opiskellut ja minkätyyppistä työtä teet?

Vastaa jos uskallat 😅

a) kaksi lasta

b) FT, Dos. Asiantuntijatyö, jossa vastaan laajasta kirjosta asioista, n 100 henkilöstä ja miljoonien vuosibudjetista. Mies myös FT, Dos., vastaavanlaisessa työssä, ja silti arki sujuu kotityöt jakaen ilman metatyöongelmaa. Ilman muuta on haasteita joskus kun esim. kun lapset sairastavat ja työt painavat päälle mutta tavallinen arki lakananvaihtoineen, Wilman seuraamisineen ja lomareissuineen ei ole mitenkään rasittavaa, se on sitä elämää mitä on halunnut. 

FT, Dos., asiantuntijatyössä, eikä ymmärrä lukemastaan hevon kukkua. Metatyö ei ole tässä ketjussa ollut ongelma kuin a) niille, jotka eivät sitä koskaan tee eivätkä täten ymmärrä mistä puhutaan b) niille, jotka tekevät perheen kaiken metatyön, koska kukaan muu ei sitä tee ja näin ollen mikään ei suju.

Ei ole väitetty, että metatyö olisi vaikeaa tai erityisen raskasta. On sanottu, että sellaista on olemassa ja että jonkun se on tehtävä. Mutta varmaan tuo Dos. tuossa FM:n perässä estää ymmärtämästä näinkin yksinkertaista asiaa.

Terveisin FM, asiantuntijatyö + perheen metatyöt (vaikeasti vammaisen lapsen aiheuttamilla erityishaasteilla)

Tämä käsite on mun toinen ehdoton suosikki: "perherumba".

Muista myös lomarumba, joulurumba, juhannusrumba ja synttärirumba. Elämän parhaat hetket voivat olla myös pelkästään suorituksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Tämä minua aina ihmetyttää. Siis miksi tätä pitää eriksee oikein suunnittelemalla suunnitella? Meillä on yksi päivä viikossa, jolloin siivotaan kunnolla. Ikkunat pestään keväällä ja syksyllä sitten kun sattuu olemaan siihen sopiva väli. 

Petivaatteet tuuletetaan noin kerran kuussa, kun on hyvä keli tuulettaa petivaatteita. 

Saunaa käytettää aika vähän, joten pari kertaa vuodessa riittää ihan hyvin. Ja tätäkään ei mitenkään erikseen suunnitellaa, vaan homma tehdään joulun ja juhannuksen alla. 

Oletko kuullut vuorotöistä? Joskus jopa molemmat vanhemmat voivat olla vuorotöissä, joten ei voida sopia että yhtenä tiettynä päivänä viikossa aina siivotaan kunnolla. Kyllä, jopa siivous vaatii silloin suunnittelua, koska kokemuksesta tiedän, että muuten jää helposti siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Syötät mitä sattuu, katsomatta mitä muuta lapsesi syövät. Ja ostat aina samaa mitä sattuu perusmurkinaa ja syödä on pakko, vaikka laittaisit pahaa moskaa.

Sitä on riman ali meneminen, laiskuutta.

Syötän tavallista, vaihtelevaa kotiruokaa, vaikka viikottain toistuu suunnilleen samat ainekset. Syödä on pakko, vaikka tykkäisi enemmän spagetista ja jauhelihakastikkeesta kuin riisistä ja uunilohesta, tai päinvastoin. Mikä siinä on riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Seiniä on putsattu kerran vuodessa ja tuikkis itse jankkaa kausiverhoista.

Täällä on ollut ihan normaaleja lapsiperheen metatöitä lueteltuna ja sittne tää yksi syrjäytynyt pässi kinaamassa roiskeläppineen.

Normaalius on kaukana sun maanisesta jankuttamisesta ja vainoharhaisesta tuikkisten tunnistelusta asiattomine nimittelynesi.

Sinä olet epänomraali paska, tuikkukippomies.

Tuollainen kielenkäyttö ei kuulu normaaleihin tapoihin eikä myöskään se, että luulet kaikkia (useita) kanssasi keskustelevia samaksi henkilöksi, jolle olet kehittänyt oman pilkkanimityksesi. Se on yksinkertaisesti psykoottista sekoilua. 

Tai sitten se on vain erittäin tarkka kuvaus erittäin häiriintyneestä miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Nehän tosiaan on ne ainoat metatyöt... Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.

Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.

Jos pidät pelkällä kaurapuurolla elämistä vertailukelpoisena esimerkiksi yhdelle jauheliha-, yhdelle broileri-, yhdelle makkara- ja yhdelle kalaruualle viikossa, niin onnittelut mielikuvituksettomuudesta. Ymmärrän, että tarvitset perusteellisen metatyötuokion ruokalistojen parissa.

Maanantaina jauhelihakeitto, tiistaina broilerikeitto, keskiviikkona makkarakeitto, torstaina kalakeitto ja perjantaina lämmitellään tähteitä. Sama lista vuoden ympäri ja sitten uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Syötät mitä sattuu, katsomatta mitä muuta lapsesi syövät. Ja ostat aina samaa mitä sattuu perusmurkinaa ja syödä on pakko, vaikka laittaisit pahaa moskaa.

Sitä on riman ali meneminen, laiskuutta.

Syötän tavallista, vaihtelevaa kotiruokaa, vaikka viikottain toistuu suunnilleen samat ainekset. Syödä on pakko, vaikka tykkäisi enemmän spagetista ja jauhelihakastikkeesta kuin riisistä ja uunilohesta, tai päinvastoin. Mikä siinä on riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista?

Syötät aina samaa ruokaa, joka on tehty mielikuvituksettomasti ja tylsästi. Ja valmistettu sitten tietty samalla tyylillä. Mautonta moskaa jota vedetään kitusiin, kun ei muutakaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.

Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.

Jos pidät pelkällä kaurapuurolla elämistä vertailukelpoisena esimerkiksi yhdelle jauheliha-, yhdelle broileri-, yhdelle makkara- ja yhdelle kalaruualle viikossa, niin onnittelut mielikuvituksettomuudesta. Ymmärrän, että tarvitset perusteellisen metatyötuokion ruokalistojen parissa.

Mitä muuta se on?

ohis

Niin mikä?

Jos ei välitettäisi näistä räyhääjistä, ne voivat perustaa oman ketjun metatöiden naurettavuudesta, olemattomuudesta tms... En ymmärrä mikä on motiivi tulla tänne jankkaamaan. Sanoisin että paljon turhempaa touhua kun niiden ”turhaakin turhempien” metatöiden tekeminen..

Mitä muita metatöitä perheessä voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.

Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.

Jos pidät pelkällä kaurapuurolla elämistä vertailukelpoisena esimerkiksi yhdelle jauheliha-, yhdelle broileri-, yhdelle makkara- ja yhdelle kalaruualle viikossa, niin onnittelut mielikuvituksettomuudesta. Ymmärrän, että tarvitset perusteellisen metatyötuokion ruokalistojen parissa.

Maanantaina jauhelihakeitto, tiistaina broilerikeitto, keskiviikkona makkarakeitto, torstaina kalakeitto ja perjantaina lämmitellään tähteitä. Sama lista vuoden ympäri ja sitten uudestaan.

Kannattaa joskus kokeilla jotain muutakin kuin keittoja. Ymmärtäisit ehkä, että tavallinen kotiruoka ei ole tylsää moskaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset tekee itselleen vaikeaksi nuo jutut. Miksi jotain siivousta pitäisi suunnitella sen kummemmin, sen kun siivoaa.

Koulun ja harrastusten leipomisiin ja muihin ei ole pakko osallistua enkä kyllä näe miten sitäkin pitäisi suunnitella. Edellisenä iltana leipoo. Sepä siinä.

Aika paljon aikaa ja energiaa vapautuu kun ei jatkuvasti suunnittele jotain.

No jos takerrun vaikka tuohon leipomiseen, jonka syystä X olen valinnut rahan antamisen sijaan. Tämä esimerkki siis ihan elävästä elämästä.

Tieto luokkaretkimyyjäisistä tuli maanantaina, myyjäiset/ kahvila oli seuraavan viikon perjantaina. Toive opettajalta oli, että lapset leipoo itse/ osallistuu leipomiseen, mikä oli hyvä, koska olisi typerää opettaa lapselle että kaikki vain tippuu valmiina eteen. Kysyin lapselta oliko hänellä itsellään jotain ajatusta mitä tehdään ja olivatko luokassa jo puhuneet mitä voisi tehdä. Esikoiseni kyseessä, joten eipä ollut kokemusta mitä noissa myyjäisissä yleensä myydään. Lapsi ei osannut kumpaankaan vastata, joten pyysin häntä selvittelemään asiaa.

Opettajalta tulikin viesti loppuviikosta, johon jokainen perhe sai kertoa suunnitelmistaan, että olisi jonkinlainen näkemys mitä kukin tekee ja että on tasapuolisesti suolaista ja makeaa. Suurimmalla osalla oli makeaa, joten päätettiin että tehdään pitsapaloja - lapsi itse tätä ehdotti. Suunnitelma oli käydä keskiviikkona kaupassa sillä aikaa kun lapsi on harrastuksessa ja torstaina leipoa. (Välihuom. meillä ei ole kauppaa missään lähellä missä vain poiketa nopsaan, vaan kaupassa käydään samalla kun tullaan töistä tai käydään harrastuksissa, tämäkin siis jo vaatii pientä suunnittelua.)

Alkuviikosta sainkin työvuoromuutoksia; olin illassa ke-pe, ja lennosta vaihdettiin pitsat kekseihin, jotka voitiin leipoa ti iltana ja jotka säilyivät mainiosti tuoreina perjantaihin asti. Ilmoitin tästä muutoksesta tuohon viestiketjuun ja joku siihen sitten vastasikin että he voivat muuttaa omia suunnitelmiaan ja tehdä pitsaa.

Ja täytyypä lisätä tähän vielä, että mun mies tekee usein ruokaa ja hyvää sellaista, mutta ei kertakaikkiaan osaa leipoa! Ei vaan osaa! On kyllä yrittänyt, esim. pitsapohjaa, mutta tuskastuu, kun ei onnistu hyvin.

Tässähän nyt ei ollut mitään vaikeaa eikä stressin aihetta, mutta ei kyllä nyt vain onnistunut ilman mitään suunnitelmaa ja suunnittelua ja "kunhan vain leipoo edellisenä iltana". Tällaista tavallisten ihmisten elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Nehän tosiaan on ne ainoat metatyöt... Huoh.

On vaikea keskustella autistin kanssa, joka ei ymmärrä esimerkiksi sitä, mikä on esimerkki, ja osaa soveltaa ja laajentaa sitä, vaan vaatii täydellisen listauksen ymmärtääkseen.