Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Mitkä kaksi ateriaa? Lapset syö viidesti päivässä.

Niin, nyt puhuttiin ruoanlaitosta kuitenkin eikä syömisestä. Tuskin missään perheessä viidesti päivässä kokataan suureellisemmin. Vaikka saahan sitä koti- ja metatyötä tietenkin silläkin tavoin haalittua lisäprenikoiksi marttyyrinviittansa rintapieltä koristamaan. Jos välttämättä haluaa.

Ruokalistoista. Eli aterioista. Joihin pitää ostaa ne aineet.

Käytkö viidesti päivässä kaupassa ja suunnittelet jokaisen aterian erikseen? No, asiat todellakin voi tehdä itselleen vaikeiksi.

Älä viitsi. Tuikkis. En tietenkään. Mutta kauppalistan laadin kunnolla ja ateriat samoin. Mm tarkastamalla myös koulun, iltiksen ja päivähoidon ruokalistat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Seiniä on putsattu kerran vuodessa ja tuikkis itse jankkaa kausiverhoista.

Täällä on ollut ihan normaaleja lapsiperheen metatöitä lueteltuna ja sittne tää yksi syrjäytynyt pässi kinaamassa roiskeläppineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Mitkä kaksi ateriaa? Lapset syö viidesti päivässä.

Niin, nyt puhuttiin ruoanlaitosta kuitenkin eikä syömisestä. Tuskin missään perheessä viidesti päivässä kokataan suureellisemmin. Vaikka saahan sitä koti- ja metatyötä tietenkin silläkin tavoin haalittua lisäprenikoiksi marttyyrinviittansa rintapieltä koristamaan. Jos välttämättä haluaa.

Ruokalistoista. Eli aterioista. Joihin pitää ostaa ne aineet.

Käytkö viidesti päivässä kaupassa ja suunnittelet jokaisen aterian erikseen? No, asiat todellakin voi tehdä itselleen vaikeiksi.

Älä viitsi. Tuikkis. En tietenkään. Mutta kauppalistan laadin kunnolla ja ateriat samoin. Mm tarkastamalla myös koulun, iltiksen ja päivähoidon ruokalistat

Se on oma ongelmasi. Tarkoituksellista lisähaasteen haalimista. Lapset ei kuole siihen, jos joskus sattuu samaa ruokaa kotiin kuin oli koulussa. Pikemminkin se on hauska yhteensattuma ja voi kirvoittaa sekä huumoria että oppia, vaikkapa vertailemalla kotona tehdyn ja laitosruoan eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

METATYÖ

Kun ihminen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan hän hakee rautakaupasta tarvittavat osat ja korjaa hanan.

Kun metatyöläinen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan alkaa metatyö.

On tehtävä työtä selvittääkseen missä on lähin rautakauppa. Mítkä ovat hyvät ja huonot puolet siinä, että korjaan itse tai puoliso korjaa (tästä pitää tehdä +/- lista). On selvitettävä mikä on puolison aikataulu mikäli +/- listan pohjalta on syytä pytää puolisoa korjaamaan hana. On googlattava netistä oikea tuote etukäteen ja etsittävä asennusohje. Pitää suunnitella ja päättää ottaako lapset mukaan rautakauppaan vai jättääkkö heidät kotiin puolison kanssa vai pitääkö hankkia hoitaja ja sitä kautta tulee selvittää puolison aikataulu jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne

Onko tämä nyt joku vitsi vai AV-mamman metatyöohje siitä, kuinka saa elämästä mahdollisimman vaikean?

Jos siis joku valitsee tuon jälkimmäisen version, niin ihan oma häpiä.

Se oli kuvaus siitä, mitä työn suunnittelu- ja organisointikokous tarkoittaa. Jos kotityöt jaetaan perheenjäsenten ja ulkoistetun avun kesken, täytyy myös ottaa huomioon piilossa oleva R & D ja projektinhallinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Seiniä on putsattu kerran vuodessa ja tuikkis itse jankkaa kausiverhoista.

Täällä on ollut ihan normaaleja lapsiperheen metatöitä lueteltuna ja sittne tää yksi syrjäytynyt pässi kinaamassa roiskeläppineen.

Normaalius on kaukana sun maanisesta jankuttamisesta ja vainoharhaisesta tuikkisten tunnistelusta asiattomine nimittelynesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Ja vaikka vaihdettaisiin verhot viikoittain, niin sitä en ole vielä koskaan ymmärtänyt miksi näitä asioita erikseen oikein suunnitellaan. 

Jossain näistä sadoista metatyö-ketjuista mainittiin esimerkkinä nuohouksen järjestäminen. Kyllä sitäkin voi miettiä yökaudet, mutta itse olen laittanut kännykän kalenteriin toistuvan tapahtuman mikä hälyttää ja muistuttaa asiasta. Ihan sama kuin esimerkiksi IV-koneen suodattimien vaihto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Ja vaikka vaihdettaisiin verhot viikoittain, niin sitä en ole vielä koskaan ymmärtänyt miksi näitä asioita erikseen oikein suunnitellaan. 

Jossain näistä sadoista metatyö-ketjuista mainittiin esimerkkinä nuohouksen järjestäminen. Kyllä sitäkin voi miettiä yökaudet, mutta itse olen laittanut kännykän kalenteriin toistuvan tapahtuman mikä hälyttää ja muistuttaa asiasta. Ihan sama kuin esimerkiksi IV-koneen suodattimien vaihto. 

Vain tuikkukippomies jauhaa näistä kausiverhoista. Kulunutta jauhamista ja nyt sittne vielä vastailet itsellesi.

Mutta mitä verhojen ripustamiseen tulee niin se pitää kyllä suunnitella koska se vaatii kaksi ja se pitää tehdä kun lattiat on juuri siivottu. Muuten ripustelet likaisia ruttuisia rättejä kädet kipeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Seiniä on putsattu kerran vuodessa ja tuikkis itse jankkaa kausiverhoista.

Täällä on ollut ihan normaaleja lapsiperheen metatöitä lueteltuna ja sittne tää yksi syrjäytynyt pässi kinaamassa roiskeläppineen.

Normaalius on kaukana sun maanisesta jankuttamisesta ja vainoharhaisesta tuikkisten tunnistelusta asiattomine nimittelynesi.

Sinä olet epänomraali paska, tuikkukippomies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

Kyllä. Keskusteluun siitä, mitä metatöitä voi olla olemassa, nivoutuu oleellisena myös keskustelu siitä, ovatko kyseiset metatyöt välttämättömiä vai itse aiheutettuja. Kukaanhan ei kiellä esimerkiksi vaihtamasta verhoja viikoittain ja pesemästä seiniä kuukausittain, jolloin ehkä niistä syntyy lisää metatyötä. Toisaalta ihminen ei kuole eikä lapsi kasva kieroon, vaikka olisi aina samat verhot eikä puhtaita seiniä tavan vuoksi jynssättäisi koskaan.

Ja vaikka vaihdettaisiin verhot viikoittain, niin sitä en ole vielä koskaan ymmärtänyt miksi näitä asioita erikseen oikein suunnitellaan. 

Jossain näistä sadoista metatyö-ketjuista mainittiin esimerkkinä nuohouksen järjestäminen. Kyllä sitäkin voi miettiä yökaudet, mutta itse olen laittanut kännykän kalenteriin toistuvan tapahtuman mikä hälyttää ja muistuttaa asiasta. Ihan sama kuin esimerkiksi IV-koneen suodattimien vaihto. 

Nuohouksen järjestäminen voi tarkoittaa myös sitä nuohoojaa mökillä. Eli sinne pitää erikseen mennä. Ja jos on koiria, ne pitää ehkä saada järjestettyä muualle nuohoojan käydessä. 

Kun toinen ei huomaa, että roskapussi pitää viedä, että pitää imuroida, että pyykkikori on täynnä tai naru täynnä edellistä pyykkiä. Ei vaan pistä hänellä ollenkaan silmään. Mutta kun en tiedä miten voisi elää ilman, että näitä hommia joku hoitaisi. Ei pitäisi aikuiselle joutua huomauttamaan, että tosi kiva kun laitoit lasisi ja lautasesi astianpesukoneeseen, mutta etkö sattunut huomaamaan, että sehän tuli täyteen ja pitäisi laittaa pesemään. En ole testannut missä vaiheessa tulisi se piste vastaan, että mies alkaisi esim. vessaa pesemään. Hänelle se, että ton tulossa vieraita ei esimerkiksi ole mikään syy aktivoitua siivouksen yms. suhteen. En ole sitäkään kehdannut testata, mitä mies tarjoaisi vanhemmilleen jos minä en leipoisi ja laittaisi ruokaa... sanoo aina että ne voi syödä sitä samaa mitä mekin. No joo, mutta eihän siitä nyt automaattisesti riitä kahdelle ylimääräiselle aikuiselle. Puhumattakaan juuri näistä lasten talvivaatteiden hankinnoista ajoissa ennen ekaa pakkasta joka tänä vuonna sitten yllättikin jo lokakuussa. Joulukortteja ei tietenkään ole pakko lähettää tai hankkia lahjoja sisarusten lapsille, mutta kyllä sitä vähän kumman maineen saa jos nämäkin jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.

Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti osalle tuottaa hankaluuksia ymmärtää tämä käsite, joka on kyllä mun mielestä ihan hyvä. Ehdotuksia määritelmälle?

Normaalia elämää? Ihmisen pitää syödä, pukeutua tarpeeksi lämpimästi täällä pohjoisessa, nukkua ja huolehtia jonkinlaisesta hygieniasta. Jos on halunnut lapsia haluaa huolehtia heistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Nuo peruselämän asiat nykyaikana huomattavasti helpompia kuin koskaan aikaisemmin koneiden ja digitalisaation takia. Ei tarvitse juosta kaupassa katselemassa tarjouksia, voi sohvalla istuen vilkaista netistä millaisen uunin tai jääkaapin tilaa,  mistä ne juhlavaatteet tai luistimet lapsille tai jopa tehdä ruokaostoksetkin kotiinkuljetuksella. Itse asiassa nuo metatyöäidit taitavat olla katoavaa kansanperinnettä tulevana aikana jona jääkaappi tietää sisältönsä ja lähettää kännyyn viestin puuttuvista ruuista, jääkaapiin ovessa ja kännyköissä diginäytöt muistuttavat syntymäpäivistä ja oikomishoidoista jne.  Miksi tuosta normielämästä on tehty joku normielämän ulkopuolinen mörkö? Ja eniten kiinnostaa, ketkä kokevat huviksi valittaa asiasta koko viikonlopun, niinkuin täällä näemmä on taas viihdytty.

Vaikeasti vammaisen lapsen äitinä sitä kuules tietää metatyötä tehneensä. Puheterapia, toimintaterapia, fysioterapia, allasterapia, ratsastusterapia, musiikkiterapia, kuntoutusjaksot, sairaalajaksot, leirit, hammashuolto, keskussairaalan poliklinikkakäynnit, labrat, kehitysvammalaitoskäynnit, kuntoutusohjaajan tuokiot, neuvolat, apuvälinerumba sovituksineen; ap-hoito, koulu, ip-hoito. Kaikki nuo sovittava, aikataulutettava ja kyydit hommattava tai päästävä itse käyttämään. Paperisota kunnan sos.toimen ja Kelan kanssa (hakemukset omaishoito, vammaisen hoitotuki, kuntoutus). Lapsi infektioherkkä, joten sairaustapauksissa muistettava perua hoito, koulu, terapiat, kyydit, lääkärit, ja hankittava kotihoito tai itselle hoitovapaa.

Ja kaikki tämä muun työ- ja perherumban lisäksi ja ohella. Mies yrittäjä, joten minähän tätä pyöritän kokopäivätyön lisäksi.

Kuka haluaa tämän helpon ja kevyen lisäbisneksen? Luovun mielelläni.

(En halua valittaa: olen enemmän kuin kiitollinen kaikesta saamastamme avusta ja tuesta tässä rankassa elämäntilanteessa. Mutta jos joku väittää, ettei metatyö ole mitään, niin ei kyllä tiedä mistä puhuu...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Syötät mitä sattuu, katsomatta mitä muuta lapsesi syövät. Ja ostat aina samaa mitä sattuu perusmurkinaa ja syödä on pakko, vaikka laittaisit pahaa moskaa.

Sitä on riman ali meneminen, laiskuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.

Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.

Jos pidät pelkällä kaurapuurolla elämistä vertailukelpoisena esimerkiksi yhdelle jauheliha-, yhdelle broileri-, yhdelle makkara- ja yhdelle kalaruualle viikossa, niin onnittelut mielikuvituksettomuudesta. Ymmärrän, että tarvitset perusteellisen metatyötuokion ruokalistojen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia.