Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Mitkä kaksi ateriaa? Lapset syö viidesti päivässä.

Niin, nyt puhuttiin ruoanlaitosta kuitenkin eikä syömisestä. Tuskin missään perheessä viidesti päivässä kokataan suureellisemmin. Vaikka saahan sitä koti- ja metatyötä tietenkin silläkin tavoin haalittua lisäprenikoiksi marttyyrinviittansa rintapieltä koristamaan. Jos välttämättä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoaminen esimerkiksi ei vaadi mitään suunnittelua, vaan innostuksen tehdä. Jossain kohtaa tietysti tulee se hetki, että oli intoa tai ei niin tarvii siivota oman viihtyvyyden vuoksi. Ruokakaan ei ole joka päivä samaan aikaan vaan tilanteen mukaan joskus illlan aikana. Joskus ennen viittä, toisinaan vasta lähempänä kasia.

Juu. Jos on lapseton ja asuu läävässä.

No ei alakoululaiset ainekaan ole aiheuttaneet suurta tuskaa siivoamisen osalta. Ovat vielä mukana siivoamassa, kluten ovat mukana kokkaamassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

METATYÖ

Kun ihminen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan hän hakee rautakaupasta tarvittavat osat ja korjaa hanan.

Kun metatyöläinen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan alkaa metatyö.

On tehtävä työtä selvittääkseen missä on lähin rautakauppa. Mítkä ovat hyvät ja huonot puolet siinä, että korjaan itse tai puoliso korjaa (tästä pitää tehdä +/- lista). On selvitettävä mikä on puolison aikataulu mikäli +/- listan pohjalta on syytä pytää puolisoa korjaamaan hana. On googlattava netistä oikea tuote etukäteen ja etsittävä asennusohje. Pitää suunnitella ja päättää ottaako lapset mukaan rautakauppaan vai jättääkkö heidät kotiin puolison kanssa vai pitääkö hankkia hoitaja ja sitä kautta tulee selvittää puolison aikataulu jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne

Kohta 1 onnistuu helposti, jos on lapseton tai jos olettaa, että joku muu huolehtii aina lapsista. Muussa tapauksessa joutuu toimimaan kohdan 2 mukaan.

Sivusta huutelen, että mulle ei tuota ongelmia pakata lapsia autoon ja lähteä sinne rautakauppaan suit sait, jos on tarvis. Korkeintaan pitää miettiä ehtiikö takaisin kotiin ruoka-ajaksi vai syödäänkö ensin. Ei noita metäatyökohtia kukaan pakota suorittamaan. 

Eli teillä ei lapset harrasta mitään, heillä ei koskaan ole lääkärinaikoja ja ruoka lentää kaappeihin itsestään? Ja valmistuu itsestään ruoka-ajaksi?

Entäs jos huomaat sen vuotavan hanan kun vaimo on työmatkalla, sinun piti juuri sinä iltana käydä ruokakaupassa koska kotona ei ole lainkaan ruokaa (koska elät hetkessä) ja samalla käyttää yksi lapsi harrastuksessa ja toisella on koe, johon tarvitsee apua ja kolmannella leirikoulumyyjäiset johon pitää leipoa (mitä et voi tehdä ellet käy ruokakaupassa)? Ja seuraavana iltana töiden jälkeen joudut syöksymään kieli vyön alla hakemaan lapsia ja sen jälkeen sinun pitää auttaa alzheimeria sairastavaa appea, koska se vaimosi on työmatkalla? Ja siellä apella sinulla on mukana kaksi lasta, joiden läksyihin tarvitaan apua? Ja sitä seuraavana iltana yhdellä lapsista on hammasoionta, toisella kaverisynttärit ja kolmas on kipeä?

Kaikki tuo on normaalia elämää. Vaikka tahallasi nyt kärjistät ja liioittelet, suorastaan olkinukkeilet. Siis normaalia elämää, sellaista, joka ei ahdista mua yhtään. Jos tulee ylläri, kuten vuotava hana, siihen vaan pitää sopeutua. Lasten harrastuksista tai ruoanlaitosta riippumatta. Riipuu ihan vian vakavuudesta, mikä menee tärkeysjärjestyksessä edelle. Lasten harrastukset voi skipata, samoin ruoanlaiton, jos asuntoa uhkaa vesivahinko. Jos vaan hieman tiputtaa, niin korjaamisen voi lykätä ensimmäiseen vapaaseen hetkeen, minkä normaali elämänrytmi sallii. Oli miten vaan, ei noita metatyöasioita edelleenkään vaadita. Rautakauppaan lähdetään kun tilanne sen sallii, ja sillä sipuli. Vastaavia juttuja, vakavampiakin, on käynytkin, ei se ole mitään erikoista. Ärsyttää toki, mutta ei sitä tarvi hermoromahdusta kokea ja nääntyä. 

 

Niin, tuikkukippomies. Se on normaalia elämää. Ja sen takia normaali työssäkäyvä perheellinen ei vain nimenomaan  voi hypätä autoon ja mennä rautakauppaan ja hänelle ei sillä aikaa taikoudu sinne kotiin kaikennnäköistä.

Ei vuotava hana tarkoita vesivahinkoa. Jos vesivahinko uhkaa, sitä varten sinulla täytyy olla päivystävän putkimiehen tiedot. Jotka nimenomaan metatyöläisillä on tarkassa tallessa aakkostettuina, siinä remppamiehen ja noutopesulan tietojen vieressä.

Mikä ihmeen tuikkukippomies? Harhoja pukkaa pintaan? 

Kyllä voi hypätä autoon, jos ei ole sattumalta just ne kaksi päivää vuodessa, joissa luettelemaasi tapaan on tungettu miljardi pakollista tapahtumaa kalentereihin. Jos on, niin rautakauppareissua lykätään siihen saakka, kunnes sinne kerkeää. Niinhän jo kirjoitin. Mitä ihmettä sinä et tuossa yksinkertaisessa asiassa nyt ymmärrä? 

Hyvin hyvin hyvin harvalla ihmisellä koko arki on jatkuvasti niin jäykkää ja kiireistä, että ei ehdi esimerkiksi ylimääräistä kauppareissua tekemään jos jotain yllättävää sattuu. Samallahan ei pysty esimerkiksi menemään lääkäriin jos itse tai lapsi sairastuu, kun on kaikkea muuta liikaa. On huonoa arjenhallintaa koostaa elämänsä jatkuvasti niin särkyväksi, että se ei kestä minkäänlaisia odottamattomia tapahtumia tai äkkimuutoksia suunnitelmiin. 

Senpä takia teillä ei kukaan tee koskaan mitään jotta olette sitten valmiina kun hana vuotaa.

Ettei siinä vaan jäisi elämä elämättä, koulut käymättä, työt tekemättä ja eläkkeetkin tienaamatta kun kohtahan se hana voi vuotaa.

Sulla on mielenterveysongelma. Kuvittelet tietäväsi tuntemattomista jotain selvänäköisesti. Taidat olla pelkkä trolli.

Pointti jonka sivuutit oli kuitenkin se, että lapset tai normaali perhe-elämä ei edellytä luetteloitua ylimutkikasta metatyöskentelyä. Jos tulee odottamaton yllätys, kuten vuotava hana (se voi olla myös opettajan Wilma-viesti iltayhdeksältä siitä, että huomiseksi tarvitaankin jotkut prkleen balettitossut kouluun tai se voi olla sähkölieden hajoaminen tai mitä tahansa) , niin sitten vaan tehdään havainto, päätellään asiaan reagoimisen tärkeys, ja päätetään, missä välissä siihen ehtii reagoida ja jos ei muuten missään, niin mitä perutaan/siirretään. Varsinainen pointti oli se, että lapset voi ottaa mukaan rautakauppa-asioille ilman ylenpalttista hoitojärjestelyä, jos tällaista sattuu. Rautakauppa ei ole mikään K18-paikka. Oheispointti oli se, että normaali-ihmisillä elämänhallinta kestää yllätykset ja on keinot sopeutua niihin. Normaalissa elämässä, jossa tapahtuu paljon, yllätyksiä tulee myös jatkuvasti, säännönmukaisesti suorastaan, joten on suorastaan idioottimaista olla varautumatta niihin sallimalla tiettyä väljyyttä aikatauluihin ja toimintoihin. 

Ei voi. Jos on harrastus, koe, lääkärikäynti tai joku heisyä on kipeä.

Kyllä, yllätyksiä tulee, mutta koskaan lapsipwrheessä ratkaisu ei ole niin yksinkertainen että vaan pakkaat suit sait autoon ja ajat kohti auringonnousua.

AINA pitää ensin tatkastaa mikä on tilanne ja sitten arvioida miten toimii.

Muu höpösi on ihan vaan höpöä.

Tietenkin se joskus on sellainenkin tilanne. Riippuu ihan sattumasta eli siitä, osuuko yllätys juuri jonkin sovitun ja pakollisen menon kohdalle vaiko eikö. Tietenkin tilanne arvioidaan ensin, niinhän minä olen alusta asti sanonut. Olkinukkeilet, jos muuta väität sanoneeni. Kyse oli vaan siitä, että yksi nopea rautakauppakäynti ei yleensä ottaen edellytä massiivisia lapsenhoitojärjestelyitä yms. metatyötä, olipa tilanne mikä tahansa juuri yllätyksen ilmaantumishetkellä. 

Sinä kirjoitit että sinä vaan pakkaat lapset autoon ja menet rautakauppaan.

Niin, ilman luetteloituja lastenhoitojärjestelyitä. Sen sijaan eism. ruokailut huomioiden. Normaalijärkinen ymmärtää, että ruokailuita vastaavat kaikki muutkin perheen tapahtumat käsitellään ihan samalla lailla. Ei voi mitään, jos et osaa soveltaa ja se tuottaa vaikeuksia sekä keskustelun tulkitsemisessa että kotityön organisoinnissa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä kirjoitit että sinä vaan pakkaat lapset autoon ja menet rautakauppaan.

Alakoululaisten kohdalla kysyn heiltä haluavatko tulla mukaan jos olen menossa rautakauppaan/Ikeaan tai muuhun vastaavaan. Joskus haluavat joskus eivät. Ruokakaupan osalta useimmiten ilmoitan, että nyt mennään ja saavat tulla mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Ja siis kuinka usein tällaista seinien pesua oikein suoritetaab? Että tästä tulee joku merkittävä metatyö?

Tai siis, että sen suunnitteleminen on joku metatyö joka vie puolikin tuntia. Siis suunnittelemisen?

Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta tuollainen. Todellakaan.

Kerran vuodessa. Asumme Helsingissä ja seinät mustuu liikenteen yms takia. Ja meillä on tuplakorkea olohuone josta niitä ikkunanpieliä on hankala pestä. Niihin tulee mustia rantuja kun ikkunat on auki kesäisin.

Ja yllä lukee kyllä ihan selvästi mikksi siihen suunnitteluun menee aikaa.

Ihan normaalia on. Todellakin.

No v*ttu, menee kaks sekuntia aikaa, kun päättää että lauantaina aamusta pestään ne v*tun seinät. Olepas hyvä, laitanko laskun tästä raskaasta METAtyöstä?

Ei mene. Kun normaalien työssäkäyvien ihmisten elämässä on paljon muutakin kuin päämäärätöntä yksinäistä lojumista, joka on se sinun elämäsi.

Minun elämääni kuluu aika paljon muutakin kuin päämäärätöntä lojumista, mutta en siltikään suunnittele seinien pesua tai muutakaan viikkoja etukäteen, vaan hoidan homman kun sattuu sopiva aika. Huomaan vaikka perjantaina, että viikonloppuna ei olekaan mitään sovittuna, hyvä aika suursiivoukselle. Jäähän siinä tietenkin väliin loistava tilaisuus syyllistää puolisoa, joka ei taaskaan ymmärtänyt etukäteissuunnittelutyön merkitystä, mutta ehkä kestän sen.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoaminen esimerkiksi ei vaadi mitään suunnittelua, vaan innostuksen tehdä. Jossain kohtaa tietysti tulee se hetki, että oli intoa tai ei niin tarvii siivota oman viihtyvyyden vuoksi. Ruokakaan ei ole joka päivä samaan aikaan vaan tilanteen mukaan joskus illlan aikana. Joskus ennen viittä, toisinaan vasta lähempänä kasia.

Juu. Jos on lapseton ja asuu läävässä.

No ei alakoululaiset ainekaan ole aiheuttaneet suurta tuskaa siivoamisen osalta. Ovat vielä mukana siivoamassa, kluten ovat mukana kokkaamassakin.

Nämähän on ihan aikuisesta kiinni. Olen itse systemaattisesti opettanut lapsia osallistumaan ja auttamaan ja siivoaminen onkin meillä mukavaa yhdessä tekemistä, joka sujuu kaikilta kivasti ja helposti. Perheemme metatyöläisen lähestymistapa on päinvastainen. Hän tekee kaiken itse, myös siivoaa lasten sotkut, ja lapset ovat hänelle lähinnä lisäriesa esteenä siivoamistyössään. Hänellä menee samaan siivoukseen kauemmin aikaa ja kaikkia v*tuttaa; niin häntä itseään kuin lapsia, eivätkä lapset opi mitään muuta kuin syyllisyyttä vanhempansa elämän vaikeuttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Tämä minua aina ihmetyttää. Siis miksi tätä pitää eriksee oikein suunnittelemalla suunnitella? Meillä on yksi päivä viikossa, jolloin siivotaan kunnolla. Ikkunat pestään keväällä ja syksyllä sitten kun sattuu olemaan siihen sopiva väli. 

Petivaatteet tuuletetaan noin kerran kuussa, kun on hyvä keli tuulettaa petivaatteita. 

Saunaa käytettää aika vähän, joten pari kertaa vuodessa riittää ihan hyvin. Ja tätäkään ei mitenkään erikseen suunnitellaa, vaan homma tehdään joulun ja juhannuksen alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

METATYÖ

Kun ihminen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan hän hakee rautakaupasta tarvittavat osat ja korjaa hanan.

Kun metatyöläinen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan alkaa metatyö.

On tehtävä työtä selvittääkseen missä on lähin rautakauppa. Mítkä ovat hyvät ja huonot puolet siinä, että korjaan itse tai puoliso korjaa (tästä pitää tehdä +/- lista). On selvitettävä mikä on puolison aikataulu mikäli +/- listan pohjalta on syytä pytää puolisoa korjaamaan hana. On googlattava netistä oikea tuote etukäteen ja etsittävä asennusohje. Pitää suunnitella ja päättää ottaako lapset mukaan rautakauppaan vai jättääkkö heidät kotiin puolison kanssa vai pitääkö hankkia hoitaja ja sitä kautta tulee selvittää puolison aikataulu jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne

Kohta 1 onnistuu helposti, jos on lapseton tai jos olettaa, että joku muu huolehtii aina lapsista. Muussa tapauksessa joutuu toimimaan kohdan 2 mukaan.

Sivusta huutelen, että mulle ei tuota ongelmia pakata lapsia autoon ja lähteä sinne rautakauppaan suit sait, jos on tarvis. Korkeintaan pitää miettiä ehtiikö takaisin kotiin ruoka-ajaksi vai syödäänkö ensin. Ei noita metäatyökohtia kukaan pakota suorittamaan. 

Eli teillä ei lapset harrasta mitään, heillä ei koskaan ole lääkärinaikoja ja ruoka lentää kaappeihin itsestään? Ja valmistuu itsestään ruoka-ajaksi?

Entäs jos huomaat sen vuotavan hanan kun vaimo on työmatkalla, sinun piti juuri sinä iltana käydä ruokakaupassa koska kotona ei ole lainkaan ruokaa (koska elät hetkessä) ja samalla käyttää yksi lapsi harrastuksessa ja toisella on koe, johon tarvitsee apua ja kolmannella leirikoulumyyjäiset johon pitää leipoa (mitä et voi tehdä ellet käy ruokakaupassa)? Ja seuraavana iltana töiden jälkeen joudut syöksymään kieli vyön alla hakemaan lapsia ja sen jälkeen sinun pitää auttaa alzheimeria sairastavaa appea, koska se vaimosi on työmatkalla? Ja siellä apella sinulla on mukana kaksi lasta, joiden läksyihin tarvitaan apua? Ja sitä seuraavana iltana yhdellä lapsista on hammasoionta, toisella kaverisynttärit ja kolmas on kipeä?

Meillä tehtäisiin niin, että lastataan lapset autoon, poiketaan ensin rautakaupassa ja sitten ruokakaupassa.

Uskomatonta, miten naiset saa ihan arkisista asioita noin jumalattoman vaikeita. Ei ihme, että näitä matatyöketjuja tulee kerran viikossa vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito (molempien) sukulaisiin, sisältäen omien sekä sukulaisten lasten muistamiset merkkipäivinä, joulutervehdykset, kynttilät haudoille, yhteisen kesämökin loma-aikojen aikatauluttaminen sisarusten perheiden kanssa. Erilaisten juhlien suunnitteleminen ja järjestäminen, tai myös sen päättäminen, vietetäänkö juhlia lainkaan. Myös miehen sukulaisille selitysten antaminen siitä, miksei Nippastiinan synttäreille ole tullut kutsua, eikä Bergolan rippileirin jälkeen olekaan juhlia.

Nämä on taas näitä hakemalla haettuja naisten keksimiä juttuja. 

Pidän sukulaisiin yhteyttä jos on jotain asiaa. Joulukortit olen aina hoitanut kokonaisuudessaan, ei ole iso homma. Vaimolta olen kysynyt pari osoitetta, mutta muuta hän ei ole tehnyt.

Onneksi ei ole mitään yhteismökkiä riesana. Synttäjuhlista olen järkännyt suurimman osan. Hieman vaatii puuhaa, mutta ei ole vaikeaa. 

Mutta kuten todettua, naiset saa mistä tahansa asiasta maailman isoimman homman. Perheen pyörittämisen asiat ovat leikkiä verrattuna työelämän kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Onko teillä sellainen työpaikkakin että kukaan ei mieti eikä tee pikkuasioita?

Tai ei ole mitään runkoa tekemisille vaan fiiliksen mukaan mennään?

Lapsiperheen huusholli vaatii ihan samanlaista töiden siunnittelua kuin firmakin.

T. Äiti ja yrittäjä

Höpö höpö. Työelämän projektit ovat aivan eri asioita. Tai toki riippuu mitä hommaa tekee, mutta kodin arjen pyörittäminen on paljon helpompaa, paitsi jos siitää tekee superhaastavaa omilla valinnoilla, kuten kaikki sankariäidit tuntuvat siitä tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Asioista tosiaan saa tehtyä monimutkaisempia kuin ne ovat. Liian korkea vaatimustaso, jäykät ennakkoasenteet ja täydellisyydentavoittelu tuottavat metakuormitusta. Se on silti omaa syytä ja siitä voisi opetella pois.

Homma ei ole lainkaan vaikeaa, tiedän sen kokemuksesta. Vaikeaksi se menee vain kyvyttömän ja haluttoman omassa päässä.

Vierailija kirjoitti:

METATYÖ

Kun ihminen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan hän hakee rautakaupasta tarvittavat osat ja korjaa hanan.

Kun metatyöläinen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan alkaa metatyö.

On tehtävä työtä selvittääkseen missä on lähin rautakauppa. Mítkä ovat hyvät ja huonot puolet siinä, että korjaan itse tai puoliso korjaa (tästä pitää tehdä +/- lista). On selvitettävä mikä on puolison aikataulu mikäli +/- listan pohjalta on syytä pytää puolisoa korjaamaan hana. On googlattava netistä oikea tuote etukäteen ja etsittävä asennusohje. Pitää suunnitella ja päättää ottaako lapset mukaan rautakauppaan vai jättääkkö heidät kotiin puolison kanssa vai pitääkö hankkia hoitaja ja sitä kautta tulee selvittää puolison aikataulu jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne

Onko tämä nyt joku vitsi vai AV-mamman metatyöohje siitä, kuinka saa elämästä mahdollisimman vaikean?

Jos siis joku valitsee tuon jälkimmäisen version, niin ihan oma häpiä.

Naiset tekee itselleen vaikeaksi nuo jutut. Miksi jotain siivousta pitäisi suunnitella sen kummemmin, sen kun siivoaa.

Koulun ja harrastusten leipomisiin ja muihin ei ole pakko osallistua enkä kyllä näe miten sitäkin pitäisi suunnitella. Edellisenä iltana leipoo. Sepä siinä.

Aika paljon aikaa ja energiaa vapautuu kun ei jatkuvasti suunnittele jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Mitkä kaksi ateriaa? Lapset syö viidesti päivässä.

Niin, nyt puhuttiin ruoanlaitosta kuitenkin eikä syömisestä. Tuskin missään perheessä viidesti päivässä kokataan suureellisemmin. Vaikka saahan sitä koti- ja metatyötä tietenkin silläkin tavoin haalittua lisäprenikoiksi marttyyrinviittansa rintapieltä koristamaan. Jos välttämättä haluaa.

Ruokalistoista. Eli aterioista. Joihin pitää ostaa ne aineet.

Monet kertomukset polttareiden suunnittelusta ja toteutuksesta miesten ja naisten välillä korostuvat tässä ketjussa. Helpoistakin asioista saa tosi vaikeita halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Mitkä kaksi ateriaa? Lapset syö viidesti päivässä.

Niin, nyt puhuttiin ruoanlaitosta kuitenkin eikä syömisestä. Tuskin missään perheessä viidesti päivässä kokataan suureellisemmin. Vaikka saahan sitä koti- ja metatyötä tietenkin silläkin tavoin haalittua lisäprenikoiksi marttyyrinviittansa rintapieltä koristamaan. Jos välttämättä haluaa.

Ruokalistoista. Eli aterioista. Joihin pitää ostaa ne aineet.

Käytkö viidesti päivässä kaupassa ja suunnittelet jokaisen aterian erikseen? No, asiat todellakin voi tehdä itselleen vaikeiksi.

Tää on ihan naurettavaa jankkausta koko ketju. Metatyö on ihan vakiintunut käytössä oleva käsite, varmaan tutkimustakin tehty aiheesta, en ole itse tosin perehtynyt.

Kysymys kuului, mitä metatöitä lapsiperheeseen voi kuulua, ei turhanpäiväistä jankkausta siitä onko mikäkin kenen mielestä rasittavaa tai onko sellaista ylipäänsä olemassa kuin ”metatyö.”

Ihan sama kun joku kysyisi mitä kotitöitä pitää lapsiperheessä tehdä ja kun luetellaan yhdet alkaisi jankkaamaan et ei voi olla noin vaikeaa, et pitää ihan luetella, normaalia elämää. Tai että eihän niitä tarvi tehdä (juu toki ei tarvi muuta kuin kuolla...) tai että koko kotityöt on ihan vaan naisten tärkeilyä, eihän niitä ole edes olemassa! ÄLY HOI!

työnsuunnittelukokous on nykyään metatyötä.