Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Koittakaa nyt lapsiperheelliset kestää se, että me ihmiset olemme erilaisia eivätkä kaikki saa ”kiksejä” samoista asioista. Turha nostaa omia mieltymyksiä ja tekoja toisten yläpuolelle, lasten teko on yhtä itsekäs teko kuin tekemättä jättäminen silloin kun ihminen on itsekäs luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on nähnyt riittävän läheltä millaista lapsiperheen arki on, niin tietää välttää, jos ei ole viehätty nyt näkemästään. Lapsuudenkodissa kasvoin teini-ikäisenä kahden pienemmän sisaruksen kanssa ja silloin sitä ymmärsi ensikertaa ettei pienten lasten hoitaminen tai vauva-arki ole mitenkään hohsokasta, vaan raskasta 24/7 työtä. Myöhemmin kun lähipiirissä on saatu jälkikasvua on tuo tunne vahvistunut ja ymmärtänyt ettei vanhemmuus ole itseäni varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos on pitänyt seksistä, yöelämästä, lukemisesta, elokuvista, keskusteluista niin tottakai lapset tuhoavat sen kaiken"
Voitko selittää, miten lapset tuhoavat nuo? Kaikki tuntemani vanhemmat tekevät kaikkea yllä mainittua. Toki yöelämään tarvitaan lastenhoitaja paikalle, mutta muu on hyvin helppoa.
Minun kohdalla ainakin kävi noin.
Vaimon seksihalut hävisivät jo raskausaikana, eivätkä ikinä siitä palanneet samanlaisiksi kuin aikaan ennen lapsia.
En todellakaan lähde enää extempore yöelämään jos kaverit pyytävät, koska tämä vaatii erinäisiä järjestelyitä ja toisaalta pienet lapset ja krapula sopivat huonosti yhteen.
Lukeminen toki onnistuu pääsääntöisesti. Leffaan lähteminen vaatii lapsenhoitajan järkkäämisen.
Keskutelu onnistuu kyllä, tuota kommenttia en itsekään ymmärrä.
Jos keskustelu vaimon kanssa onnistuu, miksi ette sopisi vuoroista? Kumpikin saa silloin tällöin baari-illan ja krapulapäivän, jonka aikana toisella on päävastuu lapsista.
Tuo seksin puute on kyllä ikävämpi homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla MAHDOLLISTA että tuo tuli yllärinä? :D Jos muka oikein vuoden keskustelit aiheesta. Mitä ihmettä?!
Minua myös ihmetyttää tuo. Kyllä minä tiesin millaista lapsiperhe-elämä tulee suunnilleen olemaan, vaikka en ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä tai hoitanut lasta.
Miten ap luuli arjen olevan erilaista?
Asiat voivat ihan hyvin tulla yllätyksinä, vaikka niistä olisi paljon tietoa etukäteen hankkinutkin. Uskon että elämän muuttumisen lapsen myötä tajuaa vasta kunnolla, kun se tapahtuu. Varsinkin tunteet voivat vahvasti yllättää tilanteessa.
Tyrant kirjoitti:
Koittakaa nyt lapsiperheelliset kestää se, että me ihmiset olemme erilaisia eivätkä kaikki saa ”kiksejä” samoista asioista. Turha nostaa omia mieltymyksiä ja tekoja toisten yläpuolelle, lasten teko on yhtä itsekäs teko kuin tekemättä jättäminen silloin kun ihminen on itsekäs luonteeltaan.
Lähinnä perheelliset täällä varmaan ihmettelee, miksi osa tavallasi ajattelevista niitä lapsia silti hankkii. Varsinkaan toisen mieliksi. Siinähän ei ole mitään pahaa, ettei hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se yksi kolumnisti kirjoittikaan, se on raakaa peliä kun lapsi kasvattaa vanhemmistaa aikuisia? Todellakin näyttää ottavan koville tämän miekkosen kohdalla, että nyt KESKI-ikäisenä joutuu kasvamaan aikuiseksi! Voi kauhistus sentään, kyllä elämä on julmaa!
Mutta pieni lohdutuksen sana tälle lapseksi taantuneelle miehelle: Se lapsi kasvaa! Se oppii tykkäämään etanoista ja sushista, sen kanssa voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja historiasta tai filosofiasta, kaupunkilomalla se jaksaa kiertää museoita loputtomasti ja jos oikein onni potkaisee, sen kanssa pääsee käymään vielä keskusteluja niistä työjutuista, joiden päälle avovaimo ei ymmärrä mitään!
Vielä tulevat ne ajat, kun koet ihmetyksensekaista ylpeyttä siitä mitä kaikkea se lapsi osaa ja miten hienosti hän pärjää. Ja koet olevasi onnellinen siitä, että sinulla on ollut kunnia olla näin hienon lapsen isä ja todistaa hänen kasvamistaan ja kehittymistään vauvasta aikuiseksi.
Kuvasit juuri aika hyvin kaiken sen, mitä ap EI halua kirjoituksensa perusteella. Eli vanhemman täytyy lopettaa oma kehittymisensä ja keskittyä siihen, että jälkeläinen ottaa kehityksessä kiinni. Kaikille ei vain riitä elämänsisällöksi se, että perillinen oppii käyttämään pottaa ja syömään sushia.
Ei varmasti riitä, mutta siinä vaiheessa se paska on jo niin sanotusti housuissa, kun se lapsi on hankittu. Ei silloin varmaan voi kuin sopeutua ja yrittää löytää jotain positiivista siitä arjestakin tai lähteä kävelemään ja jättää lapsi toisen vastuulle.
Nykyään puhutaan joka paikassa paljon siitä, miten raskasta ja kuluttavaa lapsiperhearki on ns. tavallisenkin lapsen kanssa. Mitään erityisen positiivista en ole kuullut (toivoisin kyllä, että se positiivisempikin näkökulma olisi esillä). Ihmettelen siis, miten tulee yllätyksenä, että elämä muuttuu lapsen myötä, jos AP on vielä jopa vuoden ajan tätä asiaa selvittänyt.
Erityislapsen saaminen on sitten ihan oma lukunsa.
Totta. Näiden lapsellisten perhepuolusteluista tulee mieleen, että ihmismielen kompensaatiomekanismit ovat todella voimakkaat! Ihmiset selviävät henkisesti joka neliraajahalvauksista, ja saattavat jopa sanoa etteivät enää toivo paranemista. Eli lapsen hankittua entinen elämä on auttamatta mennyttä, mutta mieli tekee parhaan siitä mitä tilalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla MAHDOLLISTA että tuo tuli yllärinä? :D Jos muka oikein vuoden keskustelit aiheesta. Mitä ihmettä?!
Minua myös ihmetyttää tuo. Kyllä minä tiesin millaista lapsiperhe-elämä tulee suunnilleen olemaan, vaikka en ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä tai hoitanut lasta.
Miten ap luuli arjen olevan erilaista?
Asiat voivat ihan hyvin tulla yllätyksinä, vaikka niistä olisi paljon tietoa etukäteen hankkinutkin. Uskon että elämän muuttumisen lapsen myötä tajuaa vasta kunnolla, kun se tapahtuu. Varsinkin tunteet voivat vahvasti yllättää tilanteessa.
Varmasti, mutta AP:n aloituksessa hän valitteli paljon sellaisiakin asioita, jotka on loogisella päättelykyvyllä aika itsestään selviä. Esimeriksi se, että aikaa ei ole muille asioille enää yhtä paljon ja että asioita joutuu suunnittelemaan ja järjestämään etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti ja kyllä se aika paskaa on kun lapset ovat tuossa tapero iässä, ei välttämättä nuku eikä ole järkeä päässä, joten se on yhtä vahtimista koko ajan. Eli ymmärrän kyllä nuo tunteet joka APlla on.
Mutta AP, kyllä se helpottuu. Tuosta taperosta joka nyt on rasittava pikku olento, kasvaa. Kohta se osaa jo itse pukea, syödä. Huomaat kohta kun huumori tulee mukaan, parhaat hetket ovat kun lapsi kertoo vitsin. Kohta se auttaa sinua kotona, kohta hänellä on viisaita mielipiteitä ja voit käydä syvällistä keskustelua hänen kanssa. Minulla nyt on yksi 20 vuotias, joka elättää itsensä, käy kotona ja kun käy, tuo mukana jotain hyvää. Meillä on myös meidän kuopus (jokin mielenhäiriö tuli, että haluttiin se toinen). Kuopus on 11 vuotias, ja eilen saunasssa naurettiin kippurassa kun tuli vitsi toisen perään. Aamulla teki aamupalan ja puki vaatteet päälle, huikassi mennessä- Hyvää työpäivää, kun lähti pyörällä kouluun.
Lupaan, että se muuttuu paremmaksi, kohta voit juoda PinaColadan altaan vieressä, lapsi ui ja nautit auringosta. Kohta se lapsi myös innostuu matkoista ja hyvästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Hitsi kun joskus saisi tietää minkälainen ihminen tehnyt minkäkin aloituksen, mutta jotenkin tästä paistaa nainen läpi....
Nainen, lyhyt oranssi tukka, mauttomasti totetetut tatuoinnit ja muutama lävistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku olis mulle 26 v sitten näyttäny kristallipallosta että miltä se vanhemmuus tuntuu ja kuinka vaikeaa ja raskasta se voi joskus olla niin enpä olis hankkinut ensimmäistäkään lasta( oon siis 3kpl maailmaan saattanut) kaikki ovat olleet toivottuja ja rakastettuja mutta on se ollut raskasta taivalta välillä. Sairastelukierteitä, erityistarpeita,puoliso vuorotöissä joten koko arki oli minun vastuulla, kuskaa ,hae ,vie harkkoihin ja heppatalleille,huolehdi et jokaiselle on kaikki tarvittava matkassa, auta läksyissä muistuta siitä tästä ja tosta. Käy itse töissä ja huolehdi kodista ja kauppareissuista jne. sitten ne murrkkuiän tempaukset ja harmaat hiukset vanhemmille kun sydän syrjällään oottelet kotiin kaiket vkonloput. Ja eikun paheni kun sai mopot ja autot alle....huokasin helpotuksesta vasta kun tallin ovi kolahti kiinni tai auton ovi pamahti lukkoon..."26 vuoden edestä univelkaa jota et koskaan saa kuitattua ,harmaita hiuksia, stressiä ja muuta sellasta" Mutta nyt ollaan jo voiton puolella kun lapsenlapsikin on tullut kuvioihin...alkaa mummulla hymykin tulla välillä korviin kun muistelee mitä kaikkea onkaan matkan varrella sattunut ja tapahtunut@@
No ei ole fiksu mies jos oikein ottanut selvää mitä lapsiperheelämä on eikä silti TAJUA mitä se on. Ja itseään saa syyttää jos tekee lapsen kun vaimo (avo tai ihan sama) niin kovasti haluaa.
Joko ap on tyhmä tai provo. Vela naisen tekstiä luultavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä valmis kokemaan lapsiperhearjen. Se ei taida vaan koskaan toteutua kun en ole löytänyt naista joka minun kanssa perheen haluaisi perustaa. Kiitos kuitenkin Ap varoituksesta.
M37
Hei miksi vela provoat aina? Onko elämäsi kuitenkin tyhjää kun vaivapalstalla käännytät muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku radio Novan juontajista kertoi asiasta hyvän tarinan. Eli ennen lapsen hankkimista tutut pariskunnat hehkuttavat kuinka ihanaa vauvan kanssa on olla, ja lapsen saannin jälkeen reaktio taas onkin: "Hähää, turha odottaa kunnon yöunia vuosiin!".
Onko lapsen saaminen siis liittyminen johonkin kulttiin, johon täytyy sitten värvätä aina lisää väkeä jotta oma olo helpottuu?
Mä olen vapaaehtoisesti lapseton. Tykkään kuitenkin lapsista, olen useammalle kummitäti. En kuitenkaan halua omia, ei ole mun juttu. Pitkä suhde päättyi miehen kanssa joka halusi lapsia. Kyllä molempien pitää haluta jos niitä tehdään.
Koen myötähäpeää näistä aloituksista joissa ei ole totuutta vaan selvästi provotaan lapsiperheistä. Asia kun ei ole niin yksioikoinen, toisille se sopii ja toisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Joku radio Novan juontajista kertoi asiasta hyvän tarinan. Eli ennen lapsen hankkimista tutut pariskunnat hehkuttavat kuinka ihanaa vauvan kanssa on olla, ja lapsen saannin jälkeen reaktio taas onkin: "Hähää, turha odottaa kunnon yöunia vuosiin!".
Onko lapsen saaminen siis liittyminen johonkin kulttiin, johon täytyy sitten värvätä aina lisää väkeä jotta oma olo helpottuu?
Osittain, joo, pistetään vahinko kiertämään. Siksihän niitä odottavia pareja onnitellaan, koska onnea he tosiaan tulevat tarvitsemaan. Toisaalta, ei sitä kukaan vauvakuumeilija uskoisi muutenkaan, jos yrittää kertoa, mitä on edessä seuraavien 20 vuoden aikana. Jos uskoisi, väestöräjähdys ei olisi mikään ongelma.
Ap, sinnittele vielä. Parin vuoden päästä voi olla, että tilanne ja tunteesi lasta kohtaan ovat aivan toisenlaiset. Jotkut isät vain "lämpenevät" hitaammin ja rakkaus lapseen syttyy vähän myöhässä. Nähty on sekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinnittele vielä. Parin vuoden päästä voi olla, että tilanne ja tunteesi lasta kohtaan ovat aivan toisenlaiset. Jotkut isät vain "lämpenevät" hitaammin ja rakkaus lapseen syttyy vähän myöhässä. Nähty on sekin.
Hän on älyllisesti vajaa koska lisääntyi avovaimon toiveesta kuvitellen että lomat menee rauhassa Karibialla piña coladaa siemaillen.
Oikeasti, miten ihmiset ei näe selvää provoa!
Aloittaja ja samanmieliset kommentoijat: jos lapsi- ja vauva-arki on mielstänne ihan perseestä, niin mitä ihmettä teett VAUVA-palstalla?? Heh, tirsk: ;)
Alue: Aihe vapaa
Pieru