Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei siinä mene, kuin 18 vuotta ja lapsi itsenäistyy. Haukkuu sinut kiitokseksi. Käytännössä lapset voivat pilata koko elämän. Kiitos luojan, että en hankkinut lapsia.
Luojan kiitos että itse pitkän harkinnan jälkeen hankin. Lapsettomuus voi pilata koko elämän. Nyt vanhemmalla iällä arvomaailma aivan eri kuin nuorena.
Itsensä tutkiminen on suotavaa. Tunnen itseni ja myönnän suoraan ettei minusta ole äidiksi. Kukaan tuskin kärsii tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja en lukenut tuota viestejä tai ylipäätänsä mitään viestiä tässä ketjussa koska en halua lapsia.
En halua lapsia siksi koska minä en halua leikkiä mitään kotiäitiä eikä minua ylipäätänsä lapset pahemmin kiinnosta, haluan keskittyä mieluummin työuraani sekä harrastuksiini.
En myöskään ole koskaan ollut parisuhteessa koska en pidä parisuhdetta tärkeänä asiana elämässä, pärjään ja viihdyn hyvin sinkkuna, seksiä kyllä kaipaan ja sitä pyrin saamaan kauniilta naisilta.
T: 28v mies
Aloittajalle - et sitten saanut pidettyä munaasi housuissa?
Sanoisin että aika iso merkitys on sillä, millaisilla asetuksilla lapsi putkahtaa tähän maailmaan. Ja etenkin millaisen perhedynamiikan vanhempien elämänkatsomus ja lastenkasvatuksen päämäärät luovat.
Meille tuli ensimmäinen lapsi refluksilla, joka huudatti vuosia ennen syyn löytymistä oireisiin. Lisäksi vielä erityisherkkä luonne, jonka tuntevat tietävät, miten vaikeaa yhteisen sävelen soittaminen on. Toinen lapsi on ollut alusta asti hymyilevä ja iloinen möllykkä jonka hyvää tuulta ei pienet harmit häiritse.
Parisuhde on toki kokenut kylmääviä aikoja, seksin puuttumisen suhteen, sekä kaikenlaisen kanssakäymisen puuttumisen vuoksi. Olen silti sydämestäni kiitollinen vaimolleni jonka periksiantamaton luonne ja uhrautuvuus ovat luotsanneet perheemme näiden paskavuosien läpi.
Itselläni on nuorena ollut ankaran ja vaikean luonteeni vuoksi monenlaisia ongelmia elämänhallinan löytämisessä, minkä johdosta olin mm. asunnoton joitakin aikoja. Se on auttanut siinä mielessä, että osaan nauttia pienistä hetkistä, esimerkiksi niistä joissa saan mennä kivassa kodissani omaan pehmeään sänkyyni nukkumaan.
Uskoisinpa että tarvittaisiin sota, tai sosiaalijärjestelmän romahdus jotta ihmiset ymmärtäisivät miten tärkeitä läheiset ihmiset ovat. Etenkin lapset.
Ap:n kaltaisia ihmisiä tunnen lähipiiristäni. Uskoakseni kyseessä taitaa olla ihminen joka kokee huonommuutta/puutteellisuutta lastenhoidon tiimoilta, mutta silti kokee täyttävänsä elättäjän vastuun. Tavallaan käy sääliksi se, että kirjoittajan tekstissä huutaa isä, mutta se huuto tulee perheen ulkopuolelta.. Taustalla on mielestäni pettymys, ei omaan perheeseen, vaan omiin odotuksiin siitä mitä perheen pitäisi hänen mielestään olla.
Jos menetykset tuntuvat liian suurilta, (ura,matkat,vapaa-aika) muista että kaikki me ollaan vain ihmisiä; pahaisia suun ja persereiän välisiä putkia. Mutta sitä ollaan vain ilman kykyä rakastaa.
AP, sulta taisi jäädä keskustelu Prisma perheestä väliin? Siinä on rehellisesti avattu lapsiarjen huonoja puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, miten monet lapset joutuvat kasvamaan tuollaisten keskenkasvuisten ihmisten armoilla.
Syytön lapsi siihen on, ettet olisi häntä oikeasti halunnut. Turha luulla, ettei hän sitä vaistoa.
Tämä on niin tätä nykyajan lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä, koko maailma musertuu kun elämässä on ajanjakso jolloin pitää mennä jonkun toisen tarpeet edellä. Vieläpä sellaisen, joka on täysin toisista riippuvainen.
Vaikka teksti olisi keksittykin, niin kyllä tällaisia naurettavia, lapsellisia kitisijöitä riittää miehissä yllättävän paljon. Kaiken huippuna tuo, ettei lähtökohtaisestikaan edes halunnut lasta, muttei voinut kieltäytyä koska nainenhan olisi lähtenyt lätkimään. Sitä ei olisi ego kestänyt.
Kovin surullista (jos tämä ei ole pelkkä provo). Kaikki eivät ansaitse lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulta jotain puuttuu ja se on aito tunne ja rakkaus.
Miten mikään voi olla rakkaampaa ja tärkeämpää kuin oma lapsi. Pina coladaa Karibialla... se on ensinnäkin hirveetä kuraa ja mitä siinä matkustelussa muka on niin hienoa.
Pilkkopimeässä vesisateessa kunnon 15km juoksulenkki antaa enemmän kuin joku pina colada hikisessä auringossa maaten. Kasva aikuiseksi ja ala elää oikeaa elämää. Nykyään ihmiset on laiskoja ja nopeiden nautintojen perään.100 km vaellus Tunturi-Lapissa - jopa lumimyrskypäivänä - hakkaa sinun 15 km sateessa ja perhe-elämän "ilot" mennen tullen. Valitettavasti perheellistymiseni myötä tuonne Pohjoiseen pääsee säkällä ehkä kerran kolmessa vuodessa, kun ennen saattoi mennä kolme kertaakin vuodessa...
Olen kuullut että on olemassa sellaisia puolisoita jotka pystyvät hoitamaan lapset yksin sillä aikaa. Minulla ei ole sellaista vaan perusmarttyyri joka suurinpiirtein itkee jos käyn tunnin lenkillä. Ennen valituksia sanottakoon että minä olen ollut lapsien kanssa yksin kotona viikon kun puoliso oli kaveriensa kanssa etelässä ja olen käynyt yksin lasten kanssa sukulointireissussa toisella puolen Suomea. Ei ollu puolisolle mikään ongelma olla yksin kotona viikonlopun kun kävin lasten kanssa serkkujen mökillä, mutta toisinpäin ei tulis kuuloonkaan.
Summa summarum: lapset eivät ole pilanneet elämääni vaan puoliso joka rupea marttyyriksi jos minä olen yksin johonkin lähdössä.
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Mun mies on oikeastaan aivan tätä samaa mieltä. Syy miksi emme hanki yhteistä lasta kun miehellä on jo kaksi.
Mies on kunnollinen vastuullinen isä ja rakastaa lapsiaan, mutta sisäisesti tuntee kuten AP.
Lapset yksinkertaisesti stressaavat häntä niin kovasti. Hän on myös huolehtinut lapsista suurimman osan ajasta entisen avioliiton aikana ja nyt puolet ajasta.
Hän on käyttänyt aika samoja ilmauksia kuin ap. Hän on myös saanut minut ylipuhuttua luopumaan lapsihaaveesta koska se on niin raskasta ja rasittavaa hänen mielestään. Hänestä se on kamala epäkiinnostava työmaa jossa joutuu kokoajan miettimään lasta, olemaan huolissaan , pohtimaan mikä lasta vaivaa jne. Hän ei vaan jaksa. Silti hän on hyvä ja osallistuva isä mutta lapset ovat hänelle rasite, velvollisuus ja jatkuvasti ahdistava tekijä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten monet lapset joutuvat kasvamaan tuollaisten keskenkasvuisten ihmisten armoilla.
Syytön lapsi siihen on, ettet olisi häntä oikeasti halunnut. Turha luulla, ettei hän sitä vaistoa.
Tämä on niin tätä nykyajan lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä, koko maailma musertuu kun elämässä on ajanjakso jolloin pitää mennä jonkun toisen tarpeet edellä. Vieläpä sellaisen, joka on täysin toisista riippuvainen.Vaikka teksti olisi keksittykin, niin kyllä tällaisia naurettavia, lapsellisia kitisijöitä riittää miehissä yllättävän paljon. Kaiken huippuna tuo, ettei lähtökohtaisestikaan edes halunnut lasta, muttei voinut kieltäytyä koska nainenhan olisi lähtenyt lätkimään. Sitä ei olisi ego kestänyt.
Samaa mieltä, mutta pakko nyt tähän taas laittaa, että onko ne kitisijät aina vain miehiä?
Tässä on tämän palstan rehellisin kirjoitus varmaan ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet saa kitistä koska miehillä ei ole mitään oikeuksia siinä jos tulee vahinkoraskaus.
Niitä miehiä on yllättävän paljon ketkä on joutunut isäksi vastentahtoaan.
Krats kirjoitti:
Sanoisin että aika iso merkitys on sillä, millaisilla asetuksilla lapsi putkahtaa tähän maailmaan. Ja etenkin millaisen perhedynamiikan vanhempien elämänkatsomus ja lastenkasvatuksen päämäärät luovat.
Meille tuli ensimmäinen lapsi refluksilla, joka huudatti vuosia ennen syyn löytymistä oireisiin. Lisäksi vielä erityisherkkä luonne, jonka tuntevat tietävät, miten vaikeaa yhteisen sävelen soittaminen on. Toinen lapsi on ollut alusta asti hymyilevä ja iloinen möllykkä jonka hyvää tuulta ei pienet harmit häiritse.
Parisuhde on toki kokenut kylmääviä aikoja, seksin puuttumisen suhteen, sekä kaikenlaisen kanssakäymisen puuttumisen vuoksi. Olen silti sydämestäni kiitollinen vaimolleni jonka periksiantamaton luonne ja uhrautuvuus ovat luotsanneet perheemme näiden paskavuosien läpi.
Itselläni on nuorena ollut ankaran ja vaikean luonteeni vuoksi monenlaisia ongelmia elämänhallinan löytämisessä, minkä johdosta olin mm. asunnoton joitakin aikoja. Se on auttanut siinä mielessä, että osaan nauttia pienistä hetkistä, esimerkiksi niistä joissa saan mennä kivassa kodissani omaan pehmeään sänkyyni nukkumaan.
Uskoisinpa että tarvittaisiin sota, tai sosiaalijärjestelmän romahdus jotta ihmiset ymmärtäisivät miten tärkeitä läheiset ihmiset ovat. Etenkin lapset.
Ap:n kaltaisia ihmisiä tunnen lähipiiristäni. Uskoakseni kyseessä taitaa olla ihminen joka kokee huonommuutta/puutteellisuutta lastenhoidon tiimoilta, mutta silti kokee täyttävänsä elättäjän vastuun. Tavallaan käy sääliksi se, että kirjoittajan tekstissä huutaa isä, mutta se huuto tulee perheen ulkopuolelta.. Taustalla on mielestäni pettymys, ei omaan perheeseen, vaan omiin odotuksiin siitä mitä perheen pitäisi hänen mielestään olla.
Jos menetykset tuntuvat liian suurilta, (ura,matkat,vapaa-aika) muista että kaikki me ollaan vain ihmisiä; pahaisia suun ja persereiän välisiä putkia. Mutta sitä ollaan vain ilman kykyä rakastaa.
Annas kun arvaan että tuo toinen lapsi on sinulle tai ehkä molemmille rakkaampi? Onneksi olkoon olet "parempi" isä nyt sitten kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet saa kitistä koska miehillä ei ole mitään oikeuksia siinä jos tulee vahinkoraskaus.
Niitä miehiä on yllättävän paljon ketkä on joutunut isäksi vastentahtoaan.
Kannattaisi varmaan käyttää pip peliä ja pim ppiä siihen tarkoitukseen mihin ne on tarkoitettu.
"I like to fu#k, but no French letter
Without a condom, the se# is better
But every time I get it in
A baby cries and sometimes twins
I have six kids and I don't like it
They eat too much and treat me like shit
They only wear Posh label clothes
If you give one hand, they bite off both
And all my friends, they have big cars
Big mansions, too, and smoke the fine cigars
They have deep pockets, I don't know why
I look at my purse and start to cry
Why?
I hate my life, and I hate you
I hate my wife, and her boyfriend, too
I hate to hate, and I hate that
I hate my life so very bad
I hate my kids, never thought
That I'd praise abort
I like to fu#k, but now French letter
Cause without kids, life is so much better
So in the end, I got forced
To stay away from female intercourse... "
Kyllä Linndemann tietää. Soitin kyseisen kappaleen miehelleni hääpäivän kunniaksi saatesanoilla, että ymmärrän kyllä, miltä hänestä välillä tuntuu... :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvä teksti - provo tahi ei.
Lisäsin vielä, että miettikää TARKKAAN kenen kanssa lisäännytte. Ihmisten omat ongelmat nousevat potenssiin kymmenen, kun on lapsia. Eli jos puolison kanssa ennen lapsia on ongelma x, niin lasten jälkeen se ongelma on x potenssiin se kymmenen.
Myös geneettinen puoli pitää miettiä. Lapsi perii tod,näk. kaikki suvun ADHD:t ja aspergeriydet sekä persjalat.
Ja sitten, kun olet päättänyt, että kaiken tämän jaksat, niin silti sinulla ei ole mitään aavistustakaan todellisuudesta.
Tämä. Ison perheen vanhimpana tiedän mitä lapsiperheen arki on. En lisäänny, koska parisuhteessamme on piirteitä, joista tiedän tulevan ongelma potenssiin kymmenen tai sata lapsiarjessa. Rakastamme toisiamme ja olemme sielunkumppanit. Elämämme on onnellista juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, mutta ihmiset ei vain usko. Sama se on monelle naisellekin. Lapsiarki on ikävää ja hirveää, mutta se helpottaa sinullakin noin 15 vuodessa kun vain jaksat. Me kaikki sinnitellään ja lasketaan päiviä. Kun hoidat lapsesi hyvin ja täyspäiseksi, niin se voi jo hyvässä lykyssä, kun on kotona oikein opetettu miten eletään, niin muuttaa omilleen jo 16 vuotiaana opiskelemaan. Se miten hyvän pohjan rakennat kantaa hedelmää myöhemmin. Huonosti jos homman hoitaa niin lapsen lapsuus venyy loputtomiin.
En minä ainakaan ole laskenut päiviä enkä laske, päin vastoin, nyt jo melkeinpä harmittaa miten nopeasti tuo tyttö kasvoi 6-vuotiaaksi eskarilaiseksi vaikka tietysti joka vaiheessa on omat hauskimmat puolensa ja on aivan upean mahtavaa seurata lapsen kasvua ja kehitystä ja opettaa lasta sekä tukea ja auttaa lasta huomaamaan omat vahvuutensa ja taipumuksensa. Tuossa 3-4 -vuotiaana oli omalla tavallaan mainioimmillaan, mutta niin hauskaa ja hämmästyttävää seurata nykyvaiheenkin kehitystä. Hauskaa seurata mukana kuinka koko maailma on pienelle täynnä niin paljon uutta ja loputtoman kiinnostavaa. Kyllä se elämä vain jäisi perin vajaaksi, vaillinaiseksi ja tyhjäksi ilman omaa lasta vaikka kuinka kävisi Karibialla nauttimassa päihteitä tilanteen korvaamiseksi. Johan se biologinen satojen tuhansien vuosien evoluution myötä syntynyt viettikin vaatii tyydyttyäkseen sen lapsen, vaikka naisella olisikin voimakkaampi hoivavietti on miehellä usein naista voimakkaampi lisääntymisvietti eikä sitä huijata millään spermapankkitalletuksella vaan se vaatii naisen saattamisen raskaaksi. Naisena olemisen eksistentiaaliseksi täyttymykseksi on joskus kuvattu raskaaksi tulemista ja synnyttämistä ja sen vastineena voidaan miehellä katsoa olevan siittäminen ja isäksi tuleminen.
M39
Hankkikaa apua. Lapsi vaistoaa vihasi, ja saat käyttää lastenhoitajasta säästyneet rahat psykoterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että lasta ei pidä KOSKAAN hankkia kenenkään toisen mieliksi. Lapsen voi hankkia vain, jos itse henkilökohtaisesti tuntee suurta sisäistä halua olla vanhempi ja kaipaa kovasti kaikkia niitä tehtäviä, jotka lapsen hoitamiseen kuuluvat. Siis nimenomaan aktiivisesti kaipaa niitä. Jos elämä on hyvää nykyisellään, Mä ihmettelen suurinta osaa eikä lapsettomuus tunnu erityiseltä kärsimykseltä, niin lapsia ei pidä hankkia! Miten tämä on niin vaikeaa ymmärtää? Miten on mahdollista, että lapsiperhe-elämään liittyvät asiat tulivat ap:lle yllätyksenä?
Ei se aina näin mene : kolmas lapseni oli ns vahinko, jota pitkään mietin, että jaksanko vielä kaiken uudelleen läpi. Mitään hurmos raskautta en kokenut, mutta lopputuloksena voin sanoa, että maailman paras juttu minulle, että sain vielä sen yhden lapsen. Koskaan en tuntenut , että voi juma, että olen tämänkin tehnyt, en ikinä ! Ihmettelen oikeasti näitä "elämä on pelkkää paskaa lapsen jälkeen", että jotain tunneköyhää on pakko olla näissä vinkujissa.Tai ovat vain jotenkin niin itsekkäitä, että ikävä, että heiltä jää jotain todella suurta ja ihanaa kokematta. Kolme lasta jo aikuisina, aivan parasta aikaa, Ollaan edelleen miehen kanssa onnellisesti yhdessä, seksielämä ollut aina hyvää, romantiikkaa, huumoria, matkoja - kaikki on onnistunut , vaikka lapsia onkin.
Alue: Aihe vapaa
Eipä ole ainakaan meillä romahtanut suhde. Odotusaika meni hyvin, mieheni teki kaiken mahdollisen ja auttoi ja oli läsnä. Meillä oli seksiä ja hellyyttä. Läheisyyttä joka päivä. Lapsen syntymän jälkeen sain rauhassa olla kotona niin kauan kuin halusin koska rahaa on sen verran että pärjätään vaikka loppuelämä. Hoitajaa voi palkata jos haluaa kahdenkeskistä aikaa.
Suhteemme vaan syvenee kun opimme tuntemaan toisemme paremmin. Käymme yhdessä joogassa ja tanrtaseksi kursseilla. Jos vastustaa kokoajan muutosta niin ei voi olla onnellinen. Kaikki muuttuu kokoajan, ei auta kuin mennä virran mukana. Näitä taantuneita ”minä minä” ihmisiä on pilvin pimein. Älkää tehkö lapsia jos ura ja Karibian matkat halutaan tehdä jatkossakin yksin.