Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinnittele vielä. Parin vuoden päästä voi olla, että tilanne ja tunteesi lasta kohtaan ovat aivan toisenlaiset. Jotkut isät vain "lämpenevät" hitaammin ja rakkaus lapseen syttyy vähän myöhässä. Nähty on sekin.
Rakkauden puutteesta tuskin oli ap:n aloituksessa kysymys...
Siitä juuri on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tässä keskustelussa kannattaa muistaa, että vaikka ap kokee noin, ei ne lapset kaikille meistä kuitenkaan ole mikään kivireki ja suunnaton taakka, joiden kanssa elämä on yhtä selviytymistaistelua ja paskaa päivästä toiseen. Toiset meistä on jopa halunneet useamman lapsen.
Elän itse vauvavuotta kuudetta kertaa. Kyllähän nuo yöt on vähän hataria, useamman lapsen myötä taatusti on niitä hetkiä kun leppoisa kahvinjuonti puolison kanssa keskeytyy tai joskus jopa loppuu lyhyeen. Kyllä, se ottaa aivoon joskus, toisinaan taas ei. Suurimmaksi osaksi ei. Sen kun tietää, että tämä menee ohi.
Tuskin kukaan vanhempi voi sanoa nauttivansa joka hetkestä. En minäkään. Arki on silti pääasiassa ihan mukavaa, enkä minä oikeasti tätä mihinkään vaihtaisi.
Yhden lapsen kanssa mun oma "kasvuni" on varmaan ollut suurinta. Silloin just näitä "kipukohtia" oli. Jokainen lapsi on toki kasvattanut ja kasvattaa edelleen tavallaan.
Hyvä teksti - provo tahi ei.
Lisäsin vielä, että miettikää TARKKAAN kenen kanssa lisäännytte. Ihmisten omat ongelmat nousevat potenssiin kymmenen, kun on lapsia. Eli jos puolison kanssa ennen lapsia on ongelma x, niin lasten jälkeen se ongelma on x potenssiin se kymmenen.
Myös geneettinen puoli pitää miettiä. Lapsi perii tod,näk. kaikki suvun ADHD:t ja aspergeriydet sekä persjalat.
Ja sitten, kun olet päättänyt, että kaiken tämän jaksat, niin silti sinulla ei ole mitään aavistustakaan todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinnittele vielä. Parin vuoden päästä voi olla, että tilanne ja tunteesi lasta kohtaan ovat aivan toisenlaiset. Jotkut isät vain "lämpenevät" hitaammin ja rakkaus lapseen syttyy vähän myöhässä. Nähty on sekin.
Rakkauden puutteesta tuskin oli ap:n aloituksessa kysymys...
Siitä juuri on kyse.
Toisille henkiset tarpeet eivät vain aukene. Mutta ethän mene sanomaan esim. kenellekään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle äidille, ettei hän vain rakasta lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Joku radio Novan juontajista kertoi asiasta hyvän tarinan. Eli ennen lapsen hankkimista tutut pariskunnat hehkuttavat kuinka ihanaa vauvan kanssa on olla, ja lapsen saannin jälkeen reaktio taas onkin: "Hähää, turha odottaa kunnon yöunia vuosiin!".
Onko lapsen saaminen siis liittyminen johonkin kulttiin, johon täytyy sitten värvätä aina lisää väkeä jotta oma olo helpottuu?
Mulla on aika vastakkainen kokemus. Kukaan lähipiirissä ei kerro niistä lapsiperheen hyvistä hetkistä vaan pelkästään siitä, kuinka raskasta lapsen kanssa on ja kuinka kaikki on hankalaa. Itselläni ei siis vielä ole lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ja alkoholisoitunut: älä tee lasta.
Jos kerran rahaa löytyy, miksi et palkkaa lastenhoitajaa mukaan etelänreissuille? Tai miksi et palkkaa lastenhoitajaa kerta viikkoon, niin saisitte viettää kahdenkeskeistä aikaa avovaimosi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä teksti - provo tahi ei.
Lisäsin vielä, että miettikää TARKKAAN kenen kanssa lisäännytte. Ihmisten omat ongelmat nousevat potenssiin kymmenen, kun on lapsia. Eli jos puolison kanssa ennen lapsia on ongelma x, niin lasten jälkeen se ongelma on x potenssiin se kymmenen.
Myös geneettinen puoli pitää miettiä. Lapsi perii tod,näk. kaikki suvun ADHD:t ja aspergeriydet sekä persjalat.
Ja sitten, kun olet päättänyt, että kaiken tämän jaksat, niin silti sinulla ei ole mitään aavistustakaan todellisuudesta.
Hieman särähti korvaan tuo, että rinnastat samalle tasolle ADHD:n, aspergerin ja persjalkaisuudet....
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran rahaa löytyy, miksi et palkkaa lastenhoitajaa mukaan etelänreissuille? Tai miksi et palkkaa lastenhoitajaa kerta viikkoon, niin saisitte viettää kahdenkeskeistä aikaa avovaimosi kanssa?
En voi koska minulla ei ole lapsia. Olen vela ja provoan kun on tylsää ja en halua että muutkaan saa lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aika vastakkainen kokemus. Kukaan lähipiirissä ei kerro niistä lapsiperheen hyvistä hetkistä vaan pelkästään siitä, kuinka raskasta lapsen kanssa on ja kuinka kaikki on hankalaa. Itselläni ei siis vielä ole lasta.
Sama täällä. Olin täysin varautunut kaikkiin mahdollisiin kurjuuksiin, vaivoihin ja ongelmiin. Yllätyksenä tulivat kaikki hyvät puolet ja sydäntä pakahduttava rakkaus, joista harva muistaa mainita muuten kuin sivulauseessa.
3 lapsen äitinä pohdin sitä, miksi se lasten tuoma muutos koetaan yksinomaan negatiivisen kautta. Enne lapsen saamista ainakin, kun olin nuori äiti koin että kuuli juuri niitä ikävämpiä tarinoita. Toki se pikkulapsi aika on rankkaa. Mutta se ei ole ikuista. Nyt kun itsellä on 2 teiniä ja nuorin 11v. Voi sanoa että välillä on murrosiän tuomia haasteita. Mutta pidemmän päälle lasten kanssa on mukavaa. Olen itse yrittäjä ja yksinhuoltajana on pakko pallotella työn sekä kodin kanssa. Tekisin varmasti töitä paljon enemmän lapsettoman. Ja suorittaisin. Koen että lapset pitävät arjen rennompana ja tarkoitan tällä omaa asennetta. Työtähän siinä on enemmän, kuin yksin. Mutta oma asenne on muuttunut vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari asiaa särähti tuossa tekstissäsi:
- Ensinnäkin: rakastat lastasi, mutta mikään hymy ym ei korvaa sitä että istuisit juomassa pina coladaa?
- Toisekseen: naisilta hoivaaminen tulee luonnostaan, mutta miehiltä ei.. että miehet ovat vain ravinnonhankintaan tarkoitettu?
Bruh.... mahdatko nyt lapsestasi välittää ihan normaalisti niinkuin isän kuuluisi?
PS. Se pina colada ei kyllä olisi varmaan maistunut enää 15v päästä jos olisitte olleet ilman lasta. Tosiasiassa lähes kukaan ei saa loputtomiin nautintoa pinnallisista asioista kuk aikaa kuluu. Nuori äiti voi itkeä että bilettämiset on ohi, miksi tein lapsia kun nyt 35v en saa bilettää.. mut jos hän ois ilman lapsia niin ei se bilettäminen välttämättä enää tuntuisi tarpeeksi vahvalta elämän sisällöltä vuosien kuluttua.
Olen itse lapseton ja alunperin en halunnut lapsia. Ajattelin että perhe-elämä on ihan kauheaa. Vieläkään en oöe vauvakuumetta kokenut eikä biologinen kello tikitä. Nyt olen miettinyt että mitä sitten, otetaan haaste vastaan. Elämä on lyhyt. Moni ei elä näinkään vanhaksi. Todennäköisesti haluan luovuttaa kun lapset on pieniä mutta kun ovat tarpeeksi isoja tai aikuisia saatan olla kiitollinen että en tehnyt niin.
Olen jättänyt tarttumatta moneen unelmaan. Se on ollut yksitoikkoista elämää. Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä.
Lapseton 30v.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, mitä mieltä teidän vanhemmat oli teistä, kun olitte lapsia?
Ovatko koskaan sanoneet suoraan?
Mulle isä alkoi jankuttamaan ollessani kakskymppinen, että älä ikinä tee lapsia, että se on yhtä helvettiä. Ei kyllä tuntunu kivalta, kun tajusi, mitä hän meistä lapsista oli ajatellu ja oli yhä samaa mieltä, vaikka olimme jo aikuisia. Ja emme olleet ongelmalapsia, vaan ihan tavallisia ja jopa erittäin tottelevaisia. Ja isä teki pitkää päivää töissä, eli pääsi "lepäämään" töihin. Ei ollut kanssamme polttamassa itseään loppuun 24/7.
Mulle isä mankui ja marisi miten elämä on perseestä lasten takia (hankki silti kolme, miten meni niinku omasta mielestä?) ja että olisi ottanut avioeron jo ajat sitten, jos meitä lapsia ei olisi.
Olen melkein 40v ja kamppailen edelleen sen kanssa, etten koskaan ollut toivottu tai haluttu, ja että isäni vihasi minua ja elämäänsä minun takia. Oli siis silleen hyvä iskä että toi ruokaa pöytään, katon pään päälle, ei juonut tai lyönyt, mutta henkisesti oli aivan karsea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei siinä mene, kuin 18 vuotta ja lapsi itsenäistyy. Haukkuu sinut kiitokseksi. Käytännössä lapset voivat pilata koko elämän. Kiitos luojan, että en hankkinut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No, ei siinä mene, kuin 18 vuotta ja lapsi itsenäistyy. Haukkuu sinut kiitokseksi. Käytännössä lapset voivat pilata koko elämän. Kiitos luojan, että en hankkinut lapsia.
Luojan kiitos että itse pitkän harkinnan jälkeen hankin. Lapsettomuus voi pilata koko elämän. Nyt vanhemmalla iällä arvomaailma aivan eri kuin nuorena.
Tulin vain kommentoimaan että päinvastoin kuin luulet, on miehetkin esihistoriallisina ainoina osallistuneet lasten hoitoon, kuten koko ihmislauma. Edelleen muut kädelliset jakaa lapsen hoitovastuun koko laumalle, ja urokset ovat usein kaikista innokkaimpia kaitsijoita, ei eroa onko edes isä vai ei. Usein poikanen käy emollaan vain imemässä ja muun ajan roikkuu urosten turkissa.
En jaksanut lukea koko ketjua, että liekö joku tämän jo sanonutkin:
En ap ymmärrä mitä lapsiarjelta odotit kun lähtökohta oli tämä
"Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut."
Suostuitpa kuitenkin niin turhaan nyt valitat :D
Hui kuinka ihan kylmät väreet menee tekstiäsi lukiessa. Miten olet saattanut kuvitella elämäsi niin helpoksi ja kivaksi lapsen kanssa vaikka "niin hyvin olit valmistautunut". Että kaikki on vaan niin hehkeää. Olen sanaton.
Omasta puolestani voin sanoa, että ainut asia mitä oikeasti eniten eläissäni olen halunnut, 15 vuotiaasta asti, on lapsi/lapset. Nyt olen 35v ja minulla on aivan ihana taapero. Pääasiassa olen yksin hoitanut ne kivat sekä myös paskat asiat/päivät koska mies on vallan töissä kokoajan. On ne vähätkin kaverit jäänyt enkä harrasta mitään jne. Silti en päivääkään vaihtaisi pois. Nautin tosta pienestä rakkaasta. Sydän meinaa pakahtua vieläkin hänen olemmassa olostaan. Antaisin henkeni hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut, mutta käy sääliksi lasta, jolla on tuollainen k sipää isä. Voi lapsi parka :''(
Meidän isä ei koskaan osallistunut mitenkään meidän hoitoon, kun olimme pieniä. En kuitenkaan pidä isääni huonona isänä ja olemme hyvissä väleissä nykyäänkin. Äitiä on toki käynyt sääliksi varsinkin isompana.. Mutta ei se lapsi siitä välttämättä kärsi.
Alue: Aihe vapaa
Rakkauden puutteesta tuskin oli ap:n aloituksessa kysymys...