Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vain mies voi olla noin yksinkertainen että luulee elämän jatkuvan samalla tavalla lapsen synnyttyä. Saati luulee viettävänsä jotain viikonloppulomia varsinkaan vauva-aikana.
Onkohan tuo tyhmyys ihan miessukupuolelle tyypillinen ominaisuus kun en yhtäkään naista ole tavannut joka on luullut että elämä jatkuu kuten ennenkin vauvan kanssa.
Tässäpä ap:lle elämän mittainen oppitunti siitä mihin kannattaa toisen mieliksi suostua ja mihin ei.
Mä taas olen tavannut. Ihminen on vaan niin itsekäs ja tyhmä laji, joka laittaa omat tarpeensa kaiken edelle. Fiksumpi, empaattinen vähemmistö jättää lisääntymättä, mikä on toisaalta sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos on pitänyt seksistä, yöelämästä, lukemisesta, elokuvista, keskusteluista niin tottakai lapset tuhoavat sen kaiken"
Voitko selittää, miten lapset tuhoavat nuo? Kaikki tuntemani vanhemmat tekevät kaikkea yllä mainittua. Toki yöelämään tarvitaan lastenhoitaja paikalle, mutta muu on hyvin helppoa.
Voi ap:tä, tuliko tosiaan yllätyksenä se että lapsi on perheenjäsen (so. ei voi laittaa kaapiin/varastoon kun ei jaksa hoitaa/haluaa tehdä omia juttuja), vauva- ja taaperoaika on vaativaa eikä omaa aikaa ole ensimmäisten vuosien aikana kuin vähäisessä määrin?? Ihan oikeasti, kyllä nyt pitää sinun kasvaa vain aikuiseksi ja olla lapsesi kanssa, hoitaa, leikkiä ja kasvattaa. Ei ole hänen vikansa että isänsä on keskenkasvuinen kakara. Asenne myös ratkaisee vanhemmuudessa: se että osaa nauttia pienistä hetkistä lapsen kanssa, TIETÄÄ että kun lapsi kasvaa niin saa sitä OMAA AIKAA ja kun sitten itsenäistyy niin tulee ikävä sitä pientä lasta joka joskus oli. Lue oppaita ja muuta asennettasi jo lapsesikin tähdens ekä yritä repiä silmäsi irti oman navan tuijottelusta ja ole niin hyvä isä lapsellesi kuin voit. Hakeudu myös terapiaan, siitä voisi olla apua.
Elämässä eniten kasvattavat ja opettavat asiat joiden eteen joutuu tahtomattaan ja pitää toimia epämukavuusalueella. Pelkkä keskittyminen asioihin jotka ovat "kivoja" laiskistuttaa ihmisen henkisesti ja fyysisesti.
Olen itse ollut juuri aika lailla aloittajan kaltainen mies jonka elämään ei olisi mikään muu voinut kuulua niin vähän kuin kakkavaippa. Mutta nyt kun nuo omat lapset on saatu jo lukioikäisiksi, tiedostan hyvin että olisin todella paljon huonompi ihminen jos en olisi joutunut lapsiperheen arkea elämään. Asiat asettuvat ihan eri tavalla mittasuhteisiin kun näkee ne elämän kaikkein fyysisimmät, sotkuisimmat ja rasittavimmat puolet. Mutta kokee myös ne uskomattomat tunteet joita seuraa kun näkee sen oman lapsen kasvun ja kehityksen oikeaksi ainutkertaiseksi yksilöksi. Minulle ainakin teki vain ja ainoastaan hyvää oppia ihan käytännön töitä ja asioita jotka liittyivät lapsiin. Opin myös lasten harrastuksen kautta paljon eri urheilulajeista ja musiikista joista en ollut ennen lainkaan kiinnostunut.
Nykyään näin viisikymppisenä huomaan myös usein että ne lapsettomat ihmiset ovat muuttuneet vähän oudoiksi ja monet ovat aika lailla pihalla monista tavallisista asioista. Niin käy helposti kun ei ole niitä lapsia joiden kautta pysyy kärryillä siitä mitä nuorten maailmassa nykyään tapahtuu, mistä puhutaan jne.
Perheellinen ihminen siis usein hahmottaa maailmaa ja elämää laajemmin kuin se joka on saanut vain keskittyä siihen mikä juuri itseä kiinnostaa.
En jaksanut lukea. En pidä lapsiarkea ikävänä, paitsi tietysti ensimmäiset vuoden kun vaippoja täytyy vaihtaa. Mutta sen jälkeen se rullaa kuin itsestään. Lapsi syö ja pukee itse, välillä pitää auttaa mutta aika helppoa se on.
Yöelämä ja biletys ei kiinnosta minua. Työssäni saan matkustaa paljon ulkomailla, joten se tietysti on mukava pakohetki arjesta, mutta varsinaisesti minua ei kiinnosta enää matkustaminenkaan. Lentokoneessa istuminen on maailman tylsintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä eniten kasvattavat ja opettavat asiat joiden eteen joutuu tahtomattaan ja pitää toimia epämukavuusalueella. Pelkkä keskittyminen asioihin jotka ovat "kivoja" laiskistuttaa ihmisen henkisesti ja fyysisesti.
Olen itse ollut juuri aika lailla aloittajan kaltainen mies jonka elämään ei olisi mikään muu voinut kuulua niin vähän kuin kakkavaippa. Mutta nyt kun nuo omat lapset on saatu jo lukioikäisiksi, tiedostan hyvin että olisin todella paljon huonompi ihminen jos en olisi joutunut lapsiperheen arkea elämään. Asiat asettuvat ihan eri tavalla mittasuhteisiin kun näkee ne elämän kaikkein fyysisimmät, sotkuisimmat ja rasittavimmat puolet. Mutta kokee myös ne uskomattomat tunteet joita seuraa kun näkee sen oman lapsen kasvun ja kehityksen oikeaksi ainutkertaiseksi yksilöksi. Minulle ainakin teki vain ja ainoastaan hyvää oppia ihan käytännön töitä ja asioita jotka liittyivät lapsiin. Opin myös lasten harrastuksen kautta paljon eri urheilulajeista ja musiikista joista en ollut ennen lainkaan kiinnostunut.
Nykyään näin viisikymppisenä huomaan myös usein että ne lapsettomat ihmiset ovat muuttuneet vähän oudoiksi ja monet ovat aika lailla pihalla monista tavallisista asioista. Niin käy helposti kun ei ole niitä lapsia joiden kautta pysyy kärryillä siitä mitä nuorten maailmassa nykyään tapahtuu, mistä puhutaan jne.
Perheellinen ihminen siis usein hahmottaa maailmaa ja elämää laajemmin kuin se joka on saanut vain keskittyä siihen mikä juuri itseä kiinnostaa.
Sinulla on aika kapea näkemys lapsettomien elämästä. Eivät lapsettomatkaan missään vakuumissa elä, vaan itselle, omille sukulaisille ja ystäville sattuu ja tapahtuu kaikenlaista elämässä. Kaikkien ei ole pakko oppia kaikkea oman kantapään kautta. Ehkä toisten kokemuksista oppivat, eli empaattiset ihmiset, ovat sitten niitä, jotka useimmin jättävät lisääntymättä perhearjen helvetin muilla nähtyään?
Vierailija kirjoitti:
"Jos on pitänyt seksistä, yöelämästä, lukemisesta, elokuvista, keskusteluista niin tottakai lapset tuhoavat sen kaiken"
Voitko selittää, miten lapset tuhoavat nuo? Kaikki tuntemani vanhemmat tekevät kaikkea yllä mainittua. Toki yöelämään tarvitaan lastenhoitaja paikalle, mutta muu on hyvin helppoa.
En tiedä millaisia sinun lapsesi ovat, mutta minun lapseni ja kaikki muutkin lapset joita olen koskaan tavannut, ovat olleet sellaisia, että tarvitsevat valvontaa. Lakikin sanoo että lasta on hoidettava eikä jätettävä yksin. Tietysti hätäisesti voi noita harrastaa, mutta entiseen ei ole paluuta, jos aiempi elämä on ollut tuollaisten aikuisten harrastusten ja syvällisten ja rauhallisten tekemisten täyteistä. Yöelämään voi mennä jos saa hoitaja, ja sitten saa nauttia siitä lapsiperhekaaoksesta krapulassa. Jotkut ihmiset tykkäävät lasten kanssa touhuamisesta, mutta sellaiset ihmiset, jotka haluavat kuunnella omia ajatuksiaan, kärsivät pikkulapsiajasta. Tätä ei vaan myönnetä, vaan tällaisia ihmisiä väitetään tunnekylmiksi. Juuri sen takia fiksut ihmiset ovat lakanneet lisääntymästä. Paineet ovat kovat kun ainoa sallittu tyyli on lapsen kanssa touhuaminen ja siitä koko ajan nauttiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Voi nyt, eikö sua kukaan varoittanut.
Aika tyhmä sä olet jos et pysty valmistautumaan todellisuuteen. Sä et varmaan kestä epämukavuutta elämässä muutenkaan, mitä jos sun rakas puolisosi vaikkapa alaraajahalvaantuisi? Elämää ei voi suunnitella, se voi yllättää.
Senpä takia on keksitty ammatti nimeltä lastenhoitaja. Imettäjä, kaitsija, nanny, hoitotäti, lapsenlikka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Kaikki kokee asiat omalla tavallaan. Mun mies sanoi vauvan ollessa jo vähän isompi että oli kuvitellut tämän olevan raskaampaa. Hänestä vaipanvaihdot ja muut eivät olleetkaan niin rasittavia. Hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin töiden ulkopuolella.
Minkäs sitä tietää ennen kuin testaa. Nyt tiedät. Älä vain toista lasta ainakaan tee.
Miksi muka naisen kirjoittama? Ihan varmaan keski-ikäiselle miehelle totta. Ei nuoremmat voi tietää, kuinka ihminen väsähtää kun tulee ikää. Kaikki ylimääräinen on pskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoit että sinulla varaa lastenhoitajan jota avopuolisosi vastustaa. Sano hänelle että palkkaat lastenhoitajan omasta pussistasi hoidollisiin asioihin ellei kotiäiti jaksa ja sinä osallistut lapsen kasvatukselliseen puoleen
Miksi täälä itket, jos et tunne itseäsi? Joo ei kukaan esimerkiksi tiedä miltä benjihyppy tuntuu, ennenkö käy itse kokeilemassa, mutta aika moni osaa sanoa haluaako siihen mennä vai ei.. Totuus on että tuolla asenteella sinun ei olisi ikinä kuulunutkaan tehdä lapsia vaan vasektomia. Suurella todennäköisyydellä lapsesi joutuu viimeistään teini iän kynnyksellä mielenterveyden palveluiden piiriin, koska huomaa että oma isä ei välitä omasta lapsestaan mitään. Taas käy sääliksi niitä tuhansia vanhempia, jotka eivät saa lapsia vaikka haluaisivat ja olisivat miljoona kertaa aikuisempia ja valmiimpia siihen kuin keskustelun avaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nelikymppinen mies, jolla erikoissairas lapsi. Ei mitään uraa vuosiin rahasta puhumattakaan. Vapaa-aika, mikä? Sekö aika, kun lastensuojelu ei jahtaa? Helpottavaa kuulla, että jollakin on asiat helpommin.
Hitsi kun joskus saisi tietää minkälainen ihminen tehnyt minkäkin aloituksen, mutta jotenkin tästä paistaa nainen läpi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se yksi kolumnisti kirjoittikaan, se on raakaa peliä kun lapsi kasvattaa vanhemmistaa aikuisia? Todellakin näyttää ottavan koville tämän miekkosen kohdalla, että nyt KESKI-ikäisenä joutuu kasvamaan aikuiseksi! Voi kauhistus sentään, kyllä elämä on julmaa!
Mutta pieni lohdutuksen sana tälle lapseksi taantuneelle miehelle: Se lapsi kasvaa! Se oppii tykkäämään etanoista ja sushista, sen kanssa voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja historiasta tai filosofiasta, kaupunkilomalla se jaksaa kiertää museoita loputtomasti ja jos oikein onni potkaisee, sen kanssa pääsee käymään vielä keskusteluja niistä työjutuista, joiden päälle avovaimo ei ymmärrä mitään!
Vielä tulevat ne ajat, kun koet ihmetyksensekaista ylpeyttä siitä mitä kaikkea se lapsi osaa ja miten hienosti hän pärjää. Ja koet olevasi onnellinen siitä, että sinulla on ollut kunnia olla näin hienon lapsen isä ja todistaa hänen kasvamistaan ja kehittymistään vauvasta aikuiseksi.
Kuvasit juuri aika hyvin kaiken sen, mitä ap EI halua kirjoituksensa perusteella. Eli vanhemman täytyy lopettaa oma kehittymisensä ja keskittyä siihen, että jälkeläinen ottaa kehityksessä kiinni. Kaikille ei vain riitä elämänsisällöksi se, että perillinen oppii käyttämään pottaa ja syömään sushia.
Ei varmasti riitä, mutta siinä vaiheessa se paska on jo niin sanotusti housuissa, kun se lapsi on hankittu. Ei silloin varmaan voi kuin sopeutua ja yrittää löytää jotain positiivista siitä arjestakin tai lähteä kävelemään ja jättää lapsi toisen vastuulle.
Nykyään puhutaan joka paikassa paljon siitä, miten raskasta ja kuluttavaa lapsiperhearki on ns. tavallisenkin lapsen kanssa. Mitään erityisen positiivista en ole kuullut (toivoisin kyllä, että se positiivisempikin näkökulma olisi esillä). Ihmettelen siis, miten tulee yllätyksenä, että elämä muuttuu lapsen myötä, jos AP on vielä jopa vuoden ajan tätä asiaa selvittänyt.
Erityislapsen saaminen on sitten ihan oma lukunsa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, mitä mieltä teidän vanhemmat oli teistä, kun olitte lapsia?
Ovatko koskaan sanoneet suoraan?
Mulle isä alkoi jankuttamaan ollessani kakskymppinen, että älä ikinä tee lapsia, että se on yhtä helvettiä. Ei kyllä tuntunu kivalta, kun tajusi, mitä hän meistä lapsista oli ajatellu ja oli yhä samaa mieltä, vaikka olimme jo aikuisia. Ja emme olleet ongelmalapsia, vaan ihan tavallisia ja jopa erittäin tottelevaisia. Ja isä teki pitkää päivää töissä, eli pääsi "lepäämään" töihin. Ei ollut kanssamme polttamassa itseään loppuun 24/7.
Olen nyt 30-vuotias ja minulle kummatkin ovat sanoneet, että olemme veljeni kanssa paras asia heidän elämässään. Jopa isäni, joka on todella jäyhä ns. perinteinen mies, joka ei puhu tunteista.
Luulen silti, että meidän hoitaminen ja kasvattaminen oli aika rasittavaa silloin, kun olimme pikkulapsia ja teinejä. Että ehkä ne hedelmät ovat kypsyneet kunnolla vasta nyt aikuisiällä. :D
Ai se kortonki olisi pitänyt laittaa munan päälle? Mää kun luulin, että kortonki pistetään yläpäähän!
T. ERKKI
Vierailija kirjoitti:
"Jos on pitänyt seksistä, yöelämästä, lukemisesta, elokuvista, keskusteluista niin tottakai lapset tuhoavat sen kaiken"
Voitko selittää, miten lapset tuhoavat nuo? Kaikki tuntemani vanhemmat tekevät kaikkea yllä mainittua. Toki yöelämään tarvitaan lastenhoitaja paikalle, mutta muu on hyvin helppoa.
Minun kohdalla ainakin kävi noin.
Vaimon seksihalut hävisivät jo raskausaikana, eivätkä ikinä siitä palanneet samanlaisiksi kuin aikaan ennen lapsia.
En todellakaan lähde enää extempore yöelämään jos kaverit pyytävät, koska tämä vaatii erinäisiä järjestelyitä ja toisaalta pienet lapset ja krapula sopivat huonosti yhteen.
Lukeminen toki onnistuu pääsääntöisesti. Leffaan lähteminen vaatii lapsenhoitajan järkkäämisen.
Keskutelu onnistuu kyllä, tuota kommenttia en itsekään ymmärrä.
Alue: Aihe vapaa
Voi kamala! Eli kunhan selviätte lapsihelvetistä yhdessä vaimosi kanssa, niin voitte yhdessä kilistellä kunhan tilanne hiukan helpottaa, ja onnitella toisianne selviämisestä. Ja tarvitsette kuitenkin ne lapset seuraksenne ettette tuntisi itseänne täysin kuolleiksi.