MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
5/5
Nyt on kunnon paatosta ja yritystä :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Tää on niin totta. Ja mä oon perheenäiti. Nyt kun ovat jo alakouluikäisiä, niin alkaa helpottamaan, joten tsemppiä siihen saakka!
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta. Ja mä oon perheenäiti. Nyt kun ovat jo alakouluikäisiä, niin alkaa helpottamaan, joten tsemppiä siihen saakka!
Teillä on vielä murrosikä edessä. Tsemppiä siihen.
Olet liian vanha pikkulapsen isäksi ja liian
tyhmä perheelliseksi.
Vielä yksi asia: älä huuda.
En rupee valittamaan mutta se on vaan totuus että lasten myötä voi unohtaa muun elämän.
Itseltäni loppu lasten myötä harrastukset, kaveriaika ja seksielämä kuihtu.
Koska nainen joutuu vahtimaan lasta kun olen töissä niin vapaa-ajan pitää olla lasten kanssa jotta nainen voi harrastaa ja elää.
Ok. Meitä on moneen junaan. Itse en lapsiani vaihtaisi mihinkään caribian lomiin, mahtavaan menestyvään elämään tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Lapseni ovat selkeästi parasta elämässäni ja ehdottomasti tärkein asia. Rahaa, menestystä ja muuta hölömpölyä et saa mukaasi. Se kaikki kuolee mukanasi kun aikasi koittaa.
Kyllä sinulta jotain puuttuu ja se on aito tunne ja rakkaus.
Miten mikään voi olla rakkaampaa ja tärkeämpää kuin oma lapsi. Pina coladaa Karibialla... se on ensinnäkin hirveetä kuraa ja mitä siinä matkustelussa muka on niin hienoa.
Pilkkopimeässä vesisateessa kunnon 15km juoksulenkki antaa enemmän kuin joku pina colada hikisessä auringossa maaten. Kasva aikuiseksi ja ala elää oikeaa elämää. Nykyään ihmiset on laiskoja ja nopeiden nautintojen perään.
M82 kirjoitti:
Ok. Meitä on moneen junaan. Itse en lapsiani vaihtaisi mihinkään caribian lomiin, mahtavaan menestyvään elämään tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Lapseni ovat selkeästi parasta elämässäni ja ehdottomasti tärkein asia. Rahaa, menestystä ja muuta hölömpölyä et saa mukaasi. Se kaikki kuolee mukanasi kun aikasi koittaa.
Meinasit sitten, että lapsesi kuolevat mukanasi?
Vakavasti tunnevammainen.
Juttu on tietysti satua, mutta sen on kirjoittanut sairas ihminen.
Pina colada, just just! Ikäluokkaa 50+.
No joo on toistakin mieltä olevia, no ilmankos noita lapsia on tullut useampia.
Mä taas olen niin uppoutunut ja tottunut lapsiperhearkeen, että jo nyt olen tippa linssissä, kun joskus muuttavat pois kotoa.
Kun alakouluikäiset lapset tuhisevat sängyissään illalla, seison hetken oven suussa ja mietin, että tässä he ovat turvassa ja kaikki on hyvin.
Ja jo hetken päästä he eivät enää asu täällä ja vaeltelen yksin näiden seinien sisällä ja on hiljaista asunnossa. Päivästä ja vuodesta toiseen.
Ei ole leluja lattialla eikä ketään enää aamupalapöydässä.
Mulla kävi täsmälleen päinvastoin, pelkäsin koko juttua ja olin valmistautunut noihin tunteisiin vaikka lasta halusinkin. Ei niitä ole näkynyt. En ala leikkiä lääkäriä mutta voisko olla
jotain masennusta tai paska oma lapsuus taustalla? Mun kaveripiirissä ne epätodennäköisimmätkin on olleet helvetin hienoja faijoja, mutta se ettei omaan lapseensa kiinny on näkynyt lähinnä niillä joilla on aika paljonkin sitä painolastia jostain...
Käyttäjä31672 kirjoitti:
😂😂 ei se enään auta valittaa
Joo ei, ei enää kun on nyrkit työnnetty paskaan kyynärpäitä myöten, Maito on pöydällä, kirveet , lusikat ja pyyhkeet nakeltu pitkin pirtin nurkkia. Jäätävä paskan maku suussa mapustelee ja tulee tulokseen että ei oikein ole jees tämä maku !
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi täsmälleen päinvastoin, pelkäsin koko juttua ja olin valmistautunut noihin tunteisiin vaikka lasta halusinkin. Ei niitä ole näkynyt. En ala leikkiä lääkäriä mutta voisko olla
jotain masennusta tai paska oma lapsuus taustalla? Mun kaveripiirissä ne epätodennäköisimmätkin on olleet helvetin hienoja faijoja, mutta se ettei omaan lapseensa kiinny on näkynyt lähinnä niillä joilla on aika paljonkin sitä painolastia jostain...
Sama tuli mieleen.
Tyylikästä jauhaa jotain pseudoevoluutiopaskaa kun tajuaa olevansa mikkihiiri. Terv oikea isä
No mieti mitä paskaa se on urasuuntautuneelle naiselle? Saatpahan jättää perintösi jollekin ja vaimo hoitaa kotona kaiken.
Tiivistettynä: ap ei rakasta lastaan.
Harmi.
Rikkinäistä ihmistä siellä tehdään.
Todellakin harmi.