Keitä olette luulleet huumorilaulajiksi?
Muistuuko mieleen sellaisia artisteja, joita olette aikoinanne luulleet huumorilaulajiksi tai -yhtyeiksi, mutta jotka ovatkin olleet tai jotka on otettu ihan tosissaan? Esimerkiksi Kari Kuuvan "Tango pelargonia" oli aikoinaan valtava hitti, joka kuitenkin oli kirjoitettu ylimurheellisten iskelmien parodiaksi.
Minä olin jo pitkälti aikuinen, kun ymmärsin muiden ihmisten puheista, että Rauli Badding Somerjoki oli laulanut aivan tosissaan. Minä olin muodostanut hänestä pellen kuvan televisiossa lapsena näkemäni napapaidan ja lanteenhetkutuksen vuoksi. Ihmettelin kovasti sitä, että Topi Sorsakoski menestyi samalla huumorikonseptilla. Sitten valkeni.
Onko joku muukin ollut näin ulkona kevyen musiikin kartalta? Minkä artistin tai kappaleen kohdalla on tullut virhepäätelmiä?
Kommentit (182)
Hannu Janunen,
Kavereiden kesken Janus-Hanski
Joel Hallikaisen Kuurankukka oli kuulemma kieli poskessa väännetty parodia suomalaisesta melankolisesta iskelmästä, oikein tarkoituksella koostettu kliseitä läjään. Siitä tuli jättihitti ja Hallikaisesta sen myötä suosittu laulaja.
Haloo Helsingin poikien Stereo-yhtye ja erityisesti biisi Vuosien päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arttu Wiskari, luulin että on vähän kuin Leevi and the Leavings, mutta ilmeisesti ihmiset kuuntelee sitä ihan tosissaan.
Wiskari on häpeällisen ilmeinen kopio formaatista nimeltä Anssi Kela. Sama tuottaja taustalla, niin mikäs ihme.
Ovat kyllä molemmat aivan överipateettisia.
Ei nuo minusta mitenkään kovin mahtipontisia ole verrattuna vaikka barokin ajan klassiseen.
Vierailija kirjoitti:
Erasure ja Pet Shop Boys
Niillä oli semmoisia videoita ysärin alussa ja kepeä soundi peitti synkät sanoitukset
Erasure oli aina tahattoman camp ja 80luvun homobändi Bronski beat myöskin. Runa pieni homo iskemässä miestä Smalltown boy - videossa
Peppu normaali - iskelmää joka kulkee rokin nimellä
Luulin pitkään Anssi Kelaa huumorilaulajaksi. Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin...
Kaikki suomalainen käännösiskelmä 50-luvulta tähän päivään. Oli se shokki kun tajusin että ihan tosissaanhan näitä onkin väännetty, ja niiden tahtiin vieläpä jorattu. Selkäpiitä karmii.
Vierailija kirjoitti:
Joel Hallikaisen Kuurankukka oli kuulemma kieli poskessa väännetty parodia suomalaisesta melankolisesta iskelmästä, oikein tarkoituksella koostettu kliseitä läjään. Siitä tuli jättihitti ja Hallikaisesta sen myötä suosittu laulaja.
Ruusulaulu (ohjelmasta Pulkkinen)
Rytmihäiriöllä on paljon hyvää mustaa huumoria niitten biiseissä. Silti helvetin kova.
Vierailija kirjoitti:
Joel Hallikaisen Kuurankukka oli kuulemma kieli poskessa väännetty parodia suomalaisesta melankolisesta iskelmästä, oikein tarkoituksella koostettu kliseitä läjään. Siitä tuli jättihitti ja Hallikaisesta sen myötä suosittu laulaja.
TV-sarja Pulkkisessa oli viihdetaitelija joka esitti Ruusulaulun. Pulkkisen tekijät ovat kertoneet miten Joel Hallikainen oli erittäin vihainen. Koska Ruusulaulu oli parodia Kuurankukista.
Pidän hard rockista mutta moni death metal laulaja kuullostaa tahattoman koomiselta örisijältä ja sanoista on erittäin vaikea saada selkoa.
Vierailija kirjoitti:
Maustetytöt
Joo. En tiedä onko tarkoitus olla huumoria. On ainakin kamalan kuuloista skeidaa.
Anteeksi mutta en ole pitkään aikaan nauranut näin hervottomana! Näistä kaikista tuli just huumorilaulajia.
Ja niin juu, oma vastaukseni on The Beach Boys, ajattelin että ovat parodia 60-luvun popista mutta kaikki puhuu dokkareissa niistä niin vakavasti, ikäänkuin kyseessä olisi Mozart tai Bach, ja siitä tulee aina jotenkin sellainen Spinal Tap -fiilis.
Smell my glove, Mike Love.
Suoran huumorilla tarkoitan myös todella yksinkertaista, jossa ei tarvitse itse päätellä.