Keitä olette luulleet huumorilaulajiksi?
Muistuuko mieleen sellaisia artisteja, joita olette aikoinanne luulleet huumorilaulajiksi tai -yhtyeiksi, mutta jotka ovatkin olleet tai jotka on otettu ihan tosissaan? Esimerkiksi Kari Kuuvan "Tango pelargonia" oli aikoinaan valtava hitti, joka kuitenkin oli kirjoitettu ylimurheellisten iskelmien parodiaksi.
Minä olin jo pitkälti aikuinen, kun ymmärsin muiden ihmisten puheista, että Rauli Badding Somerjoki oli laulanut aivan tosissaan. Minä olin muodostanut hänestä pellen kuvan televisiossa lapsena näkemäni napapaidan ja lanteenhetkutuksen vuoksi. Ihmettelin kovasti sitä, että Topi Sorsakoski menestyi samalla huumorikonseptilla. Sitten valkeni.
Onko joku muukin ollut näin ulkona kevyen musiikin kartalta? Minkä artistin tai kappaleen kohdalla on tullut virhepäätelmiä?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suomalainen käännösiskelmä 50-luvulta tähän päivään. Oli se shokki kun tajusin että ihan tosissaanhan näitä onkin väännetty, ja niiden tahtiin vieläpä jorattu. Selkäpiitä karmii.
Moni suomalainen laulaja saattoi aloittaa uransa käännösiskelmillä etenkin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla, ja niistä saattoi tulla täällä tunnetumpia versioita kuin alkuperäisistä ulkomaalaisista esittäjistä. Esimerkiksi Kari Tapion "Olen suomalainen" ja Paula Koivuniemen "Aikuinen nainen" ovat käännösiskelmiä italialaisista kappaleista.
Nykyisin musiikin saatavuus on siinä määrin lisääntynyt että harvemmin kuuluu mitään käännösiskelmiä uudemmasta ulkomaisesta musiikista muiden Smurffien toimesta.
Onpa tänne löytynyt paljon huumoriksi katsottua mutta vakavissaan tehtyä musiikkia. Onneksi en tiedä useimmista mainituista artisteista yhtään mitään. Nimiä tunnistan otsikoista, mutta naamaa ja genreä en. Hyvä tilanne siis.
Muistin juuri yhden takavuosien levyn, jota en edelleenkään osaa pitää vakavasti tehtynä, vaikka sitä se varmasti oli. Kuka muistaa kaikkien alojen asiantuntija Esa Saarisen kai ainokaiseksi jääneen albumin, jonka radiotähtenä oli kappale "Poikarakkaus"? :D
Ap
Arttu Wiskaria luulin pitkään parodiaksi ja taidan luulla vähän vieläkin.
Luulin oikeasti Fintelligentsiä aluksi pelkäksi läpäksi, mutta ei tainnut sittenkään olla...
Vierailija kirjoitti:
Markku Arokanto
Markku on Todellinen Taiteilija!
Sakari Kuosmanen!
Olin järkyttynyt, kun kuulin äijän vetävän pilaversioita Maamme-laulusta ja Finlandia-hymnistä.
Ajattelin, että onpa törkeää tehdä tällaista pilaa.
Vielä suurempi järkytys oli tajuta, ettei se (ilmeisesti?) ollutkaan pilaa vaan jätkä veti "tosissaan"??
Popeda. Ainakin osa biiseistä täytyy olla ihan huumorilla tehtyjä.
Ei kai Popedan biisejä nyt mitenkään tosissaan ole tehty. Vastuu on tietenkin kuuntelijalla, jos ottaa ne niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuiskun kaikki banaanikauden biisit. Hanuri, Twerkkaus, Haddaway soimaan ja mitä niitä onkaan. Mä hiihdän.
Muu on varmasti kieli poskessa tehtyä, mutta Mä hiihdän on ihan helvetin surullinen biisi. (Taisi jossakin kertoa, että Mika Myllylää ja kumppaneita ajatellut...)
Cheekiä.
Sitten tajusin että vitsi on vaan tosi huono
En osaa vastata kysymykseen, mutta sellainen musiikki, joka on aina ehdottoman haudanvakavaa tuppaa olemaan aika masentavaa ja huonoa.
Luulin nuorena, että "Lenin-setä asuu Venäjällä" on tarkoitettu huumorilauluksi. Mistä olisin voinut tietää, että se oli tosissaan tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arttu Wiskari, luulin että on vähän kuin Leevi and the Leavings, mutta ilmeisesti ihmiset kuuntelee sitä ihan tosissaan.
Eihän Leevit mikään huumoribändi olekaan. Etenkään mihinkään viskareihin verrattuna. Leevit on tehneet varmasti Suomen surullisimmat ja synkimmät biisit, ja paljon.
Ok 🙄 Mielestäni Leevien biisit on kyllä tehty ihan kieliposkessa ironisiksi ja täyteen mustaa huumoria, mutta tiedän kyllä että ne voi ottaa tosissaankin.
Tuskin ne olisivat niin kauniita ja koskettavia, jos ne olisi tarkoitettu pelkiksi vitseiksi. Eiväthän humoristisuus ja surullisuus sulje toisiaan pois.
Vesku Loiri. Luulin sitä vitsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ei ymmärrä huumoriksi sellaista mikä ei ala vähintään että suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen meni jonnekkin. Mielestäni varsinkin Etelä-Pohjanmaalla on tuota, että huumorin täytyy olla todella yksinkertaista että se ymmärretään. Ironia, sarkasmi ja musta huumori menee ihan yli hilseen.
Olen ihan päinvastaista mieltä. Eteläpohjalaiset ovat ironista ja sarkastista väkeä, mutta muut suomalaiset eivät tajua heidän huumoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Arttu Wiskaria luulin pitkään parodiaksi ja taidan luulla vähän vieläkin.
Yritti olla ensin ns. vakava artisti, mutta tahaton koomisuus puski liikaa läpi. Ja ihan hyvin on sampo jauhanut sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Arttu Wiskari, luulin että on vähän kuin Leevi and the Leavings, mutta ilmeisesti ihmiset kuuntelee sitä ihan tosissaan.
Tämä. Luulin ihan älyttömän kauan, että Arttu Wiskari (ja silloinen Mökkitie) oli joku vitsiartisti ja vitsibiisi. Totuus valkeni ehkä vasta joskus piitkän ajan päästä, kun Wiskari oli Voice of Finlandissa laulamassa jotain "vakavaa" biisiä... Mutta kyllähän niitä Wiskarin biisejä tehtaillaan tietyllä liukuhihnatuotannolla ja kliseitä (ja Leevi-kopioita) metsästäen.
Onko Arttu Wiskari muuten hänen oikea nimensä? Ainakaan ei itse sävellä tai sanoita (!) musiikkiaan. Sekin viittaisi vitsiartistiin.
Herranjumala, muistin juuri että Wiskarihan oli Vain elämäässäkin...
Vierailija kirjoitti:
Luulin nuorena, että "Lenin-setä asuu Venäjällä" on tarkoitettu huumorilauluksi. Mistä olisin voinut tietää, että se oli tosissaan tehty.
Monet taistolaislaulut ovat hyvin hauskoja.
Cheek. Kun tuli ekan kerran julkisuuteen musavideollaan "Avaimet mun kiesiin", nauroimme kaveriporukalla sille ihan urakalla ja luulimme vitsiksi. Jotain kertoo nykyajasta, että Cheek on nykyään niinkin pidetty ja menestynyt kuin on. :/ Minusta hänellä on ruma ääni, ei flow'ta, sanoitukset teinimäisiä. Mutta niin vaan kansa tykkää, lapsista vanhuksiin.