Lue keskustelun säännöt.
Keitä olette luulleet huumorilaulajiksi?
14.11.2019 |
Muistuuko mieleen sellaisia artisteja, joita olette aikoinanne luulleet huumorilaulajiksi tai -yhtyeiksi, mutta jotka ovatkin olleet tai jotka on otettu ihan tosissaan? Esimerkiksi Kari Kuuvan "Tango pelargonia" oli aikoinaan valtava hitti, joka kuitenkin oli kirjoitettu ylimurheellisten iskelmien parodiaksi.
Minä olin jo pitkälti aikuinen, kun ymmärsin muiden ihmisten puheista, että Rauli Badding Somerjoki oli laulanut aivan tosissaan. Minä olin muodostanut hänestä pellen kuvan televisiossa lapsena näkemäni napapaidan ja lanteenhetkutuksen vuoksi. Ihmettelin kovasti sitä, että Topi Sorsakoski menestyi samalla huumorikonseptilla. Sitten valkeni.
Onko joku muukin ollut näin ulkona kevyen musiikin kartalta? Minkä artistin tai kappaleen kohdalla on tullut virhepäätelmiä?
Kommentit (182)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Danny
Frederik
Tauski
Kikka
Tauskia en tunne, mutta kyllähän ainakin nuo muut on tehneet huumorimusaa.
Eppu Normaali + Ismon Alangon bändit + Juice + Alatalo + Apulanta + Paleface
Voihan se toki olla että Suomi-rockissa on huumoria mukana?
Arttu Wiskari. Luulin, että joku surkea Leevi-parodia, mutta taitaa olla ihan tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uniklubi.
Cheek, en vieläkään tiedä mitä ajatella hänestä. Ei kai kukaan aikuinen tosissaan sellaisia laula?
Sanni. Laulaa nenän kautta! Luulin aluksi et joku vitsi. Ihan kamalan kuuloista, ei ole siunattu lauluäänellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takavuosien SIG sekä Janus Valmunen. Kuka muistaa?
Näimme aivan ensimmäistä kertaa bussipysäkilläää...
Kuulin tuon ensimmäisen kerran yläasteella ja vaikutelma oli unohtumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teräsbetoni... Missä miehet ratsastaa siellä ei voi lampaat laiduntaa tai jotain sinne päin.. Ei voi olla tosissaan tehty.. Ja se laulu tyyli.. Mut Kait ne jätkät sitten oli ihan vakavissaan.. Vieläkin vaikea uskoa ettei kyseessä ollut heviparodia-bändi...
Tosi hauska on ainakin Mustan Barbaarin salil eka salil vika.
Kaveri teki punnerruksia tota kuunnellessa ja meikä vaan naureskeli niille lyriikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arttu Wiskari. Luulin, että joku surkea Leevi-parodia, mutta taitaa olla ihan tosissaan.
Minulla myös Arttu! Mielestäni hän on kuin nuorempi versio Jope Ruonansuusta. Ei niitä kömpelöitä loppusointuja ja överiksi vedettyä pateettisuutta voi nauramatta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"lennä nykäsen matti, lennä, lennä nykäsen matti, lennä, tule elävänä takaisiiiin. Lennä nykäsen matti, lennä, lennä nykäsen matti, lennä, tule elä humalassa takaisiiiin".
Tuo mielenkiintoinen siinäkin mielessä samalla samaan aikaan kun sanoo tuon "tule elävänä takaisin" ikäänkuin samaanaikaan pään sisällä tulee niinkö kaksi asiaa päällekkäin "elä tule humalassa takaisin".
Johtuisiko siitä, että nämä ovat kaksi eri biisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teräsbetoni... Missä miehet ratsastaa siellä ei voi lampaat laiduntaa tai jotain sinne päin.. Ei voi olla tosissaan tehty.. Ja se laulu tyyli.. Mut Kait ne jätkät sitten oli ihan vakavissaan.. Vieläkin vaikea uskoa ettei kyseessä ollut heviparodia-bändi...
Katseet ylös luokaa veljet, aika tullut on,
meidän edessämme vahvinkin on voimaton.
Aika pysähtyy ja siirtyy vuoret paikoiltaan,
me emme järky vaikka tulta satais päälle maan.
Heikoille voi olla liikaa kutsu metallin,
muttei niille joita ohjaa vaisto soturin!
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Missä liikummekin aina meidät huomataan,
kunnia ja voima saavat meihin uskomaan.
Tulivana seuraa joukkoamme mahtavaa,
on luonto puolellamme tukemassa sanomaa:
Heikoille voi olla liikaa kutsu metallin,
muttei niille joita ohjaa vaisto soturin!
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Taivas lyö tulta!
Taivas lyö tulta!
Taivas lyö tulta yläpuolellamme,
kaikuu kallioilla ääni totuuden.
Verivalan taika on aina suojanamme,
tuo merkki metallisen veljeyden!
Reps :D
Vierailija kirjoitti:
Teräsbetoni... Missä miehet ratsastaa siellä ei voi lampaat laiduntaa tai jotain sinne päin.. Ei voi olla tosissaan tehty.. Ja se laulu tyyli.. Mut Kait ne jätkät sitten oli ihan vakavissaan.. Vieläkin vaikea uskoa ettei kyseessä ollut heviparodia-bändi...
Tosissaan, muttei vakavissaan. Teräsbetonihan oli eräänlainen Manowar-parodian ja -tribuutin sekoitus, eikä Manowarkaan mikään kuolemanvakava juttu koskaan ole ollut. Näihin sankarihevijuttuihin liittyy usein tietty itseironisuus ja humoristisuus, vaikka ne eivät vitsihuumorimusiikkia olekaan. Ne pyörivät fantasia- ja scifimaailmoissa teemoiltaan ja tarinoiltaan. Siksi niitä ei voi ottaa sen enempää vakavamielisenä taiteena kuin vastaavaa fiktiivistä kirjallisuutta tai elokuvaa. Ne ovat satua, fiktiota ja viihdettä. Sama kuin joku otsa kurtussa tuumailisi, että Conan Barbaari tai Mad Max on varmasti huumoria ja parodiaa, kun eihän tosissaan kukaan voi tuollaista elokuvaa tehdä. Ongelma syntyy vain silloin, kun oma tulkinta on niin rajoittunutta, että fantasiaa ja satua ei voi ottaa sellaisenaan, ihan omassa fiktiivisen genren viitekehyksessään, ja yrittää sitä sovittaa joko vakavan realismin taikka silkan humorismin lokeroihin. Miekkasankari nujakoimassa lohikäärmeitä vastaan on niin itsestäänselvästi fantasiaa ja siis fiktiota, että herättää kysymyksen sellaisen tulkitsijan omasta todellisuuden hahmottamisen kyvystä, joka parjaa epärealistisuudesta tai huvittavuudesta ja ihmettelee, onko kyseessä totisuus vai huumori.
Asia erikseen on sitten nämä Arttu Wiskarit ja Maustetytöt, jotka ovat olevinaan tosivakavia oikean maailman kantaaottavia tai tarinaakertovia proggiksia, mutta häilyvät jossain mauttomuuden, korniuden ja teennäisyyden rajamailla jatkuvasti.
Miten tää ketju naurattaa näin kamalasti?? :D olen töissä ja saa pidätellä ihan tosissaan naurua. Teräsbetonin lyriikat hajotti lopullisesti.
Sannin lyriikat ovat niin hölmöjä, että kukaan ei ole voinut tehdä niitä oikeasti tosissaan ja olen useammastakin biisistä joutunut miettimään, että onko tämä nyt modernisoitu frööbelin palikat vai jotain muka vakavasti otettavaa. Pitää käsittääkseni itseään kovanakin kynäniekkana, no, ehkä huumorimielessä onnistuu sanoituksissa mutta muuten aiheuttaa myötähäpeää. Sääli, koska biisien melodiat ovat toimivia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä ovat miehiä,eikö naiset ole laulaneet mitään huumoripitoista?
Veera Telenius, Miljoona ruusua
Vierailija kirjoitti:
Toiset ei ymmärrä huumoriksi sellaista mikä ei ala vähintään että suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen meni jonnekkin. Mielestäni varsinkin Etelä-Pohjanmaalla on tuota, että huumorin täytyy olla todella yksinkertaista että se ymmärretään. Ironia, sarkasmi ja musta huumori menee ihan yli hilseen.
Oon huomannut saman asian muualta muuttaneena. Mainitsemasi lajit on monille aina täällä asuneille vaikeita, niitä ei ymmärretä ja niihin ei jopa reagoida mitään. Parhaiten tuntuu toimivan suora huumori, josta ei voi erehtyä ja muutamalla tutulle toimii vielä paremmin valmiiksi nauretut elokuvat ja sarjat, koska niissä nauramisen kohta on merkitty valmiiksi.
Erasure ja Pet Shop Boys
Niillä oli semmoisia videoita ysärin alussa ja kepeä soundi peitti synkät sanoitukset