Lue keskustelun säännöt.
Kemian ja vetovoiman merkitys suhdetta muodostettaessa?
14.11.2019 |
Kuinka tärkeää se on, vai onko sillä loppupeleissä kovasti merkitystä jos muuten tuntee olonsa suhteessa arvostetuksi, turvalliseksi ja seksi on hyvää.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut keskustelua, joten en tiedä miten tämä liittyy, mutta mennään.
Olen ollut muutaman vuoden yhdessä mieheni kanssa, ja tutustuin häneen netin kautta. Hän oli tuolloin parisuhteessa, mutta ystävystyimme (hmm nii) ja muutaman kuukauden jälkeen tapasimme. Seksuaalinen vetovoima oli ihan käsinkosketeltavissa, mutta oltiin kavereita. Jotain erityistä siinä oli, samalla kun oli seksuaalista kemiaa niin oltiin jo hyviä ystäviäkin ja siinä oli sellaista turvallista kemiaa samalla. Mies sitten jätti silloisen tyttöystävänsä aika äkkiä ja vähän myöhemmin tapasimme sitten eri merkeissä ja siitä se sitten lähti.
Vuosia myöhemmin olemme edelleen yhdessä ja edelleen seksi on ihan maagista. Voin olla täysin oma itseni hänen kanssaan ja silti on säilynyt se kemia välillämme. Pian mennään kihloihin :)
Oltiin molemmat kuitenkin 25v+ eikä kumpikaan ole ennen toista kokenut mitään vastaavaa.
Pian menette kihloihin? Eli olette sopineet, että sovitte pian naimisiin menemisestä?
Onko siinä jotain väärää? Vai miksi kommentoit tuota?
Minun ymmärrykseni mukaan kihlaus on lupaus avioliitosta. Eli jos on keskusteltu tulevaisuudesta ja molemmat ovat todenneet, että haluavat avioliittoon, niin ollaan kihloissa.
Siitä minä omankin kihlaukseni aikoinaan näen alkaneen/meidän menneen kihloihin, kun silloisen avokin kanssa keskustelimme ja totesimme molemmat, että naimisiin aiomme mennä. Ei siihen erillistä kosintaa tarvittu.
Niin ja siis poikaystäväni haluaa erityisesti järjestää ns. kosinnan, joten tietenkin haluan, että hän saa toteutettua tuon :) olemme vain erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen usein sitä, että kemia yhdistetään niin voimakkaasti seksuaalisuuteen.
Minulle naisen kohtaamisessa tärkeintä on kokemus siitä, että olen kotona. Että olen turvassa. Että voin puhua ja olen hyväksytty tai että voin olla puhumatta ja olen hyväksytty. Minulle tärkeää on kokemus, että tahdomme olla toistemme seurassa, vaikka oleminen olisi aluksi vähän kömpelöä. Että kuitenkin on yhteinen tietoisuus, että kuulumme yhteen.
Kun luen juttuja kuumista miehistä ja naisista, tuntuu vieraalta. Minulle kemia vertautuu pikemminkin äidin ja lapsen väliseen turvalliseen yhteyteen kuin johonkin yltiöpäiseen kankiseisontaan.
Onko seksuaalinen vetovoima sulle ollenkaan tärkeää?
En pysty erottamaan sitä muusta persoonallisuudesta. Se kuuluu kokonaispakettiin. En esimerkiksi kiihotu naisesta, joka on älyllisesti laiska tai tyhmä. Mensan jäsen ei tarvitse olla, mutta jos naisen päässä ei liiku mitään tai nainen ei tahdo käyttää liikuteltavissa olevaa, seksuaalista jännitettä ei synny. Ei, vaikka nainen olisi ulkoisesti mitä seksikkäin.
Yleensäkin ajattelen naisia pikemminkin viehättävinä kuin seksikkäinä. Viehättävyyteen kuuluu ihan kaikki äänestä ja puhetavasta elehtimistapaan, katsekontaktiin ja reagointityyliin. Viehättävyys ei katoa iän myötä. Se ei katoa raskauden lisäkiloihin tai rintojen nuukahtamiseen, vaan se on naisen ydintä, sellaista syvää, joka on pysyvää ja jota aika muokkaa mutta ei poista.
Kun nainen on viehättävä, hän on myös kiihottava, mutta koskaan en ole kokenut kemiaa, joka perustuisi ensisijaisesti seksuaaliseen vetovoimaan. Minun kokemani kemia on aina nojannut kokonaisvaltaiseen viehätysvoimaan, jonka yksi osa seksuaalisuus on.
Huh miten upeasti kirjoitat, kuka sitten oletkaan.
Tietenkin toi vetoaa palstan pullukoihin mammoihin, ettei tarvitse välittää kropastaan, kun voi silti olla viehättävä ja vedota johki tollasiin miehiin xD jos siellä siis ees kirjottelee mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki kun vetovoimaa ei ole ja kemiaa ei synny.
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/025ac26c-bce3-4587-b2aa-5708c62…Ei tuossa mistään kemiasta kyse ole. Naisen ilmeistä jo näkee, ettei pidä miestä tasoisenaan. Totta kai siinä jää "kemia" puuttumaan, kun nainen vain nyrpistelee nenäänsä...
Ei tuo nainenkaan mikään kaunotar ole, mutta käyttäytyy kuin ansaitsisi komeamman miehen. Ulkoisesti ehkä ansaitsisikin, mutta ylimielisyyden vuoksi on tuota miestä alempana.
Ulkoisesti mies ehkä kuus miinus, nainen max seiska plus.
Olen tuntenut "selittämätöntä vetoa" monenlaisiin miehiin eikä komeus ole ollut mitenkään oleellinen osa tässä asiassa. Eräskin mies oli vielä inhottava luonteeltaankin (ei kuitenkaan minulle). Nykyiseen mieheeni olin rakastunut aivan korviani myöten kun tavattiin, mutta se tietty "magic" puuttui. Pitkään mietin, olisiko se ollut syy lopettaa suhde, mutta en kuitenkaan halunnut luopua hyvästä miehestä. Lähemmäs 20 vuotta kuitenkin ollaan oltu yhdessä. Silloin tällöin vastaan tulee mies, joka saa vilkaisullaan sukat pyörimään jalassa ja saa hetkellisesti nauttia siitä fiiliksestä.
Multa jäi just äsken suhde muodostamatta, koska en tuntenut vetovoimaa. Pari viikkoa yritin tapailla, vaikka tiesin jo ekoilla treffeillä että ei mun tyyppinen mies. Ei se kamalasti auta vaikka toinen olikin mukava ja meillä oli samat kiinnostuksenkohteetkin, kun kerran vetovoimaa ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa jäi just äsken suhde muodostamatta, koska en tuntenut vetovoimaa. Pari viikkoa yritin tapailla, vaikka tiesin jo ekoilla treffeillä että ei mun tyyppinen mies. Ei se kamalasti auta vaikka toinen olikin mukava ja meillä oli samat kiinnostuksenkohteetkin, kun kerran vetovoimaa ei ollut.
Eikä tässä siis kyse ollut mistään nirsoilusta puoleltani. Mies oli kaikinpuolin peruskiva suomalainen mies, mutta tunteitaan ei voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki kun vetovoimaa ei ole ja kemiaa ei synny.
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/025ac26c-bce3-4587-b2aa-5708c62…Ei tuossa mistään kemiasta kyse ole. Naisen ilmeistä jo näkee, ettei pidä miestä tasoisenaan. Totta kai siinä jää "kemia" puuttumaan, kun nainen vain nyrpistelee nenäänsä...
Ihan kuka vaan näkee, että toi tyttö on ulkonäöllisesti "tasokkaampi". Olis kyllä silti voinut pelkästä kohteliaisuudesta jututtaa miestä ja hoitaa treffit kunnialla läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemiaa ja vetovoimaa on myös eri asteista. Toisten kanssa se on voimakasta. Ja toisten pliisumpaa.
Kompleksinen kysymys. Voit kyllä varmasti rakastua häneen kohtuullisessa ajassa sekä näin syntyneen rakkauden ja lämmön kautta haluta läheisyyttä, jolloin kemia syntyy ikään kuin viiveellä. Ei se ensi hetken himokaan mikään pidempi aikainen tae ole, puhumattakaan henkisestä yhteydestä. En heittäisi hanskoja tiskiin heti. Jotkin asiat tapahtuvat hitaammin kuin tinderin swaippaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman kemiaa voi lähteä parisuhteeseen, mutta kestävää siitä ei tule, ellei kemiaa löydy matkan varrella. Kokemuksesta viisastuneena lähdin toiselle kierrokselle etsimään loppuelämän kumppania järkisyyt edellä. Miehen luonnekuvaus oli täydellinen, mutta ulkonäkö ei minua erityisemmin viehättänyt. Päätin kuitenkin katsoa, mihin tutustumisemme johtaa.
Aluksi tapaisimme vain kävelylenkkien merkeissä jutellen. Mitä paremmin opin tuntemaan häntä sitä enemmän ihastuin mieheen. Hän osoittautui kuvauksensa kaltaiseksi. Rakastuin siis ensin luonteeseen ja sen jälkeen koko ihmiseen. Aloin tuntemaan myös fyysistä vetoa. Olemme nykyään vakavassa suhteessa ja onnellisia. tuntema
Eli ei ollut pitkä ja komea.
Itseasiassa mies on pitkä (16 cm minua pidempi) ja kroppa on viimeisen päälle timmissä kunnossa, mutta kasvot eivät ole minun silmääni komeat ja mies on ikäistään vanhemman näköinen. t. sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.
Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.
No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.
Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?
Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.
Ehkä ymmärrän tämän väärin:
"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"
Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.
Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.
Sitä paitsi seurustelu voi alkaa myös ilman tapailuvaihetta, jos ollaan tutustuttu ja rakastuttu jotenkin muissa merkeissä kuin deittailemalla.
Miten sinä ymmärrät sanan "seurustelu"?
Ihan perinteisesti, että ollaan pariskunta. Kutsutaan toisiaan tyttö- ja poikaystäväksi (tai ehkä mies- ja naisystäväksi, jos ollaan hieman vanhempia ihmisiä) ja toivotaan suhteen jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.
Toivotaan? Kutsutaan toisiaan tietyillä nimityksillä ja toivotaan?
Mitä vikaa siinä on, että toivotaan? Pitäisikö muka sanoa, että ollaan ennustajia ja tiedetään varmasti?
Ei, vaan yleensä seurustelun eteneminen sitoutuneeksi suhteeksi edellyttää myös _tekoja_. Puhumista, toisen ajatusten ja toiveiden ja haaveiden oppimista, suunnitelmia, yhteistä ajanviettoa, yhteisiä harrastuksia, sukulaisiin ja ystäviin tutustumista jne. Siihen kuuluu jopa erimielisyyksiä ja niiden sopimista.
Minkä ikäinen olet? Minkä verran sinulla on kokemusta seurustelusta?
Noita samoja voi tapahtua myös muissa ihmissuhteissa kuin seurustelussa. Eivät ne mitään seurustelun tunnusmerkkejä ole.
Pidin itsestäänselvänä, että lukija ymmärtäisi, että nyt puhutaan suhteesta, johon kuuluu myös seksi ja hellyys.
Vaikka puhuttaisiinkin, niin eivät nuo silti ole niitä asioita, jotka erottavat seurustelusuhteen muista suhteista. Esim. fwb-suhteessa voi hyvin olla noita kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki kun vetovoimaa ei ole ja kemiaa ei synny.
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/025ac26c-bce3-4587-b2aa-5708c62…Ohhoh.
Siis niin-pä-
Ja tämähän ei ollut käsikirjoitettua.
Hohhoijjaa.
Ei kaikki tosi-TV ole käsikirjoitettua. Noin hyviä näyttelijöitä ei löydy edes ammattilaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.
Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.
No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.
Sinä olet sitten harvinaisen itsetietoinen, kun kaikki muut tiede mukaanlukien ovat vielä ihmeissään siitä, että mitä kaikkea siinä prosessissa tapahtuu, kun ihminen ihastuu ja rakastuu toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.
Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.
No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.
Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?
Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.
Ahaa, tämä oli mielenkiintoinen tieto. Miesten kesken ainakaan meillä ei ole hirveästi analysoitu, oletetaan että homma vain natsaa kokonaisvaltaisesti kun jotkut ovat yhteen päätyneet. En minä edes osaisi sanoa jotain yhtä tai kahta asiaa, mihin olen naisessa koukuttunut. Se on tuhat pientä asiaa, joista suurinta osaa en edes tiedosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.
Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.
No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.
Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?
Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.
Ahaa, tämä oli mielenkiintoinen tieto. Miesten kesken ainakaan meillä ei ole hirveästi analysoitu, oletetaan että homma vain natsaa kokonaisvaltaisesti kun jotkut ovat yhteen päätyneet. En minä edes osaisi sanoa jotain yhtä tai kahta asiaa, mihin olen naisessa koukuttunut. Se on tuhat pientä asiaa, joista suurinta osaa en edes tiedosta.
En minäkään naisena osaa eritellä kaikkia tekijöitä, jotka miehessä ovat vetäneet puoleensa. Kyse on kokonaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.
Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.
Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.
Se liittyy kemian merkitykseen suhdetta muodostettaessa. Ymmärsin, että edellinen kirjoittaja ei siis halua ilman muuta alkaa tapailla ja tutustua viehättävään ihmiseen vaan hän ryhtyy analysoimaan, mihin viehätysvoima perustuu. Minusta siinä on valtavan suuri mahdollisuus virheeseen! Miksi ei alkaisi tutustua sen sijaan, että päättelee, että "nyt viehätys perustui vääriin asioihin, joten en halua tavata tätä henkilöä uudestaan"?
Voihan sitä alkaa tutustua, eihän siinä mitään. Mutta toisaalta, miksi tarvitsisi välttämättä alkaa tutustua, jos on jo tajunnut että viehätys perustui vääriin asioihin? Voi siitä ehkä tulla jotain, mutta todennäköisyys on varsin pieni.
Anna esimerkkejä sellaisista "vääristä asioista" joiden perusteella et ole kiinnostunut edes tutustumaan. Itselleni tulee mieleen vain pari: että kiinnostavalta vaikuttanut mies osoittautuisi varatuksi tai hän asuisi niin kaukana, että hänestä saisi korkeintaan lyhyen lomaromanssin. Mikä tosin ei sinkkuna olisi ollut huono vaihtoehto sekään.
Väärä asia voisi olla esim. se, että tunnen mieheen vetoa vain hänen ammattinsa takia.
Se kai ei kuitenkaan haittaa mitään, jos mies paljastuu muutenkin sopivaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen usein sitä, että kemia yhdistetään niin voimakkaasti seksuaalisuuteen.
Minulle naisen kohtaamisessa tärkeintä on kokemus siitä, että olen kotona. Että olen turvassa. Että voin puhua ja olen hyväksytty tai että voin olla puhumatta ja olen hyväksytty. Minulle tärkeää on kokemus, että tahdomme olla toistemme seurassa, vaikka oleminen olisi aluksi vähän kömpelöä. Että kuitenkin on yhteinen tietoisuus, että kuulumme yhteen.
Kun luen juttuja kuumista miehistä ja naisista, tuntuu vieraalta. Minulle kemia vertautuu pikemminkin äidin ja lapsen väliseen turvalliseen yhteyteen kuin johonkin yltiöpäiseen kankiseisontaan.
Onko seksuaalinen vetovoima sulle ollenkaan tärkeää?
En pysty erottamaan sitä muusta persoonallisuudesta. Se kuuluu kokonaispakettiin. En esimerkiksi kiihotu naisesta, joka on älyllisesti laiska tai tyhmä. Mensan jäsen ei tarvitse olla, mutta jos naisen päässä ei liiku mitään tai nainen ei tahdo käyttää liikuteltavissa olevaa, seksuaalista jännitettä ei synny. Ei, vaikka nainen olisi ulkoisesti mitä seksikkäin.
Yleensäkin ajattelen naisia pikemminkin viehättävinä kuin seksikkäinä. Viehättävyyteen kuuluu ihan kaikki äänestä ja puhetavasta elehtimistapaan, katsekontaktiin ja reagointityyliin. Viehättävyys ei katoa iän myötä. Se ei katoa raskauden lisäkiloihin tai rintojen nuukahtamiseen, vaan se on naisen ydintä, sellaista syvää, joka on pysyvää ja jota aika muokkaa mutta ei poista.
Kun nainen on viehättävä, hän on myös kiihottava, mutta koskaan en ole kokenut kemiaa, joka perustuisi ensisijaisesti seksuaaliseen vetovoimaan. Minun kokemani kemia on aina nojannut kokonaisvaltaiseen viehätysvoimaan, jonka yksi osa seksuaalisuus on.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta minä pystyn pitämään naista myös ihan pelkästään seksuaalisesti kiihottavana, vaikka en häntä pitäisi potentiaalisena kumppanina seurusteluun. Tässä ihmiset jakautuvat kahteen tyyppiin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut "selittämätöntä vetoa" monenlaisiin miehiin eikä komeus ole ollut mitenkään oleellinen osa tässä asiassa. Eräskin mies oli vielä inhottava luonteeltaankin (ei kuitenkaan minulle). Nykyiseen mieheeni olin rakastunut aivan korviani myöten kun tavattiin, mutta se tietty "magic" puuttui. Pitkään mietin, olisiko se ollut syy lopettaa suhde, mutta en kuitenkaan halunnut luopua hyvästä miehestä. Lähemmäs 20 vuotta kuitenkin ollaan oltu yhdessä. Silloin tällöin vastaan tulee mies, joka saa vilkaisullaan sukat pyörimään jalassa ja saa hetkellisesti nauttia siitä fiiliksestä.
Miten voi rakastua korviaan myöten, jos se magic puuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki kun vetovoimaa ei ole ja kemiaa ei synny.
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/025ac26c-bce3-4587-b2aa-5708c62…Ei tuossa mistään kemiasta kyse ole. Naisen ilmeistä jo näkee, ettei pidä miestä tasoisenaan. Totta kai siinä jää "kemia" puuttumaan, kun nainen vain nyrpistelee nenäänsä...
Ihan kuka vaan näkee, että toi tyttö on ulkonäöllisesti "tasokkaampi". Olis kyllä silti voinut pelkästä kohteliaisuudesta jututtaa miestä ja hoitaa treffit kunnialla läpi.
Ihan nätistihän tuo tyttö yritti mielestäni, oli vain kovin kiusallista ja takkuavaa kun ei ollut yhtään sitä kipinää.
Okei. No me tehdään asiat vähän eri tavalla vaan :)