Lue keskustelun säännöt.
Mies päätti, että me ruvetaan yrittämään lasta
14.11.2019 |
Olen päämäärättömästi haahuillut ja kipuillut asian suhteen jo vuosikausia. En tiedä, mitä haluan, lapsen vai lapsettoman elämän. Olen kyllä miehelle sanonut, että näin yli 30-vuotiaana lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Takana yksi ristiriitainen vahinkoraskaus, jota seurasi keskenmeno.
Ja nyt miehen päässä naksahti jotakin. Hän haluaa yrittää lasta. Enkä minä tiedä vieläkään. Ehkä painaisin jarrua, jos en olisi jo niin vanha, eikä mies olisi noin varma asiasta. Miten pystyn tekemään itse päätöksen?
Kommentit (12)
Jos tätä pitää kysyä lasta ei pidä tehdä sillä lapsia tehdään AIDOSTA halusta olla vanhempi ja saada se lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti näin: oletko valmis tarvittaess lapsen yksin kasvattamaan? Siis jos tulee ero tai mies kuolee. Jos vastaus on ei- älä tee lasta miehen mieliksi.
Et halua lasta, niin älä tee lasta.
Suosittelisin puhumaan miehesi kanssa miten hän näkee elämän lapsen kanssa, miten elämä muuttuu, millaisia toiveita hänellä on lapsesta, perhe-elämästä, töistä, tulevaisuudesta.
”Mikään ei muutu lapsen kanssa” ei pidä paikkaansa. Miten hän konkreettisesti esimerkein osallistuisi, jäisikö hän hoitovapaalle, kotityöt, raha-asiat. Mitä tapahtuu ja mitä teette jos ette saa lasta?
Omat lapset ovat maailman ihanin asia, mutta kyllä ne ottavat jos antavatkin.
Tästä voi hakea myös päätökseen apua: Olitko enemmän helpottunut vai pettynyt aikaisemmasta keskenmenosta? Entä mies?
Vierailija kirjoitti:
Mieti näin: oletko valmis tarvittaess lapsen yksin kasvattamaan? Siis jos tulee ero tai mies kuolee. Jos vastaus on ei- älä tee lasta miehen mieliksi.
Tämä on hyvä ajatus miettiä tätä näin. Mies voi todeta, että ei tämä perhearki ollutkaan hänen juttunsa ja häipyä.
Jaksatko yksin? Lapsi on noin 20 vuoden projekti, sitten aloittavat oman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti näin: oletko valmis tarvittaess lapsen yksin kasvattamaan? Siis jos tulee ero tai mies kuolee. Jos vastaus on ei- älä tee lasta miehen mieliksi.
Jos mies kuolisi niin pakkohan se olisi. Lisäksi lapsi muistuttaisi sitten elämäni rakkaudesta, ainoa älyllinen ja konkreettinen asia, mikä jäljelle jäisi.
Erotilanteessa, mitä pidän epätodennäköisenä, en suostuisi yksinhuoltajuuteen, vaan vaatisin mieheni tilille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti näin: oletko valmis tarvittaess lapsen yksin kasvattamaan? Siis jos tulee ero tai mies kuolee. Jos vastaus on ei- älä tee lasta miehen mieliksi.
Jos mies kuolisi niin pakkohan se olisi. Lisäksi lapsi muistuttaisi sitten elämäni rakkaudesta, ainoa älyllinen ja konkreettinen asia, mikä jäljelle jäisi.
Erotilanteessa, mitä pidän epätodennäköisenä, en suostuisi yksinhuoltajuuteen, vaan vaatisin mieheni tilille. Ap
Miehelle ei yleensä jää mitään muuta Velvollisuutta kun elatuksen maksaminen. Äiti harvemmin pystyy lastaan vaan hylkäämään mutta isät tekee sen usein. Tapaamissopimuksella voi pyyhkiä takapuolta. Suomessa etävanhempi ei tarvitse tavata lasta koskaan jos ei tee mieli ja siitä ei seuraa mitään sanktiota. Lähivanhemmalle sen sijaan voidaan määrätä sakko jos ei sovitusti suostu lasta etävanhemalle antamaan niin kun on tapaamissopimuksessa sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti näin: oletko valmis tarvittaess lapsen yksin kasvattamaan? Siis jos tulee ero tai mies kuolee. Jos vastaus on ei- älä tee lasta miehen mieliksi.
Jos mies kuolisi niin pakkohan se olisi. Lisäksi lapsi muistuttaisi sitten elämäni rakkaudesta, ainoa älyllinen ja konkreettinen asia, mikä jäljelle jäisi.
Erotilanteessa, mitä pidän epätodennäköisenä, en suostuisi yksinhuoltajuuteen, vaan vaatisin mieheni tilille. Ap
Eron jälkeen voi tosiaan käydä niin, ettei miestä kiinnosta tippaakaan eikä halua edes tavata lasta. Elarit maksaa jos maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin puhumaan miehesi kanssa miten hän näkee elämän lapsen kanssa, miten elämä muuttuu, millaisia toiveita hänellä on lapsesta, perhe-elämästä, töistä, tulevaisuudesta.
”Mikään ei muutu lapsen kanssa” ei pidä paikkaansa. Miten hän konkreettisesti esimerkein osallistuisi, jäisikö hän hoitovapaalle, kotityöt, raha-asiat. Mitä tapahtuu ja mitä teette jos ette saa lasta?Omat lapset ovat maailman ihanin asia, mutta kyllä ne ottavat jos antavatkin.
Tästä voi hakea myös päätökseen apua: Olitko enemmän helpottunut vai pettynyt aikaisemmasta keskenmenosta? Entä mies?
Mies osallistuu jo nyt kotitöihin aika paljon. Yritetään puolittaa tuo vastuu, joten
Hän on toiminimellä, joten ajattelee tekevänsä kevennettyä päivää ja osa lapsen kanssa, eli ei kai hänellä ole edes omana työnantajanaan mahdollisuutta hoitovapaaseen. Raha-asioissa kohtuu huoleton, mutta uskon, että pärjätään jotenkin. Noista pitää kaikista kyllä puhua vielä.
Minua pelottaa tuo ottaminen. Pelkään, etten saa mitään vastineeksi.
Keskenmeno oli jo fyysisesti vaikea. Kyllähän siinä itkettyä tuli, mutta ajattelin, että niin oli parasta ja se oli eräänlainen helpotus. Pari päivää siitä alkoikin tulla ämpäritolkulla lapsiuutisia ja hehkutusta lähipiiristä ja romahdin täysin - samalla kun vuosin vain lisää vielä reilun kuukauden ajan. Mies ei ole pystynyt käsittelemään asiaa, koska omat tunteet oli täyttä vuoristorataa, joten hän joutui asettamaan tunteensa syrjään. Yhä tänä päivänä en oikein tiedä, mitä mieltä olen tuosta kmsta, mutta minun on vaikea ajatella, että meillä on nyt käytännössä yksi kuollut lapsi, vaikkei ilmeisesti kukaan järkevä ihminen pidä munasolurykelmää lapsena. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosit keskenmenon jälkeen yhtä kauan kuin täysiaikaisena syntyneen lapsen jälkeen vuodetaan. Kannattaa käydä ensin tutkimuksissa varmistamassa, että olet kunnossa ja esteitä raskauden yrittämiselle ei ole, jos aiotte vielä yrittää lasta. Miettikää tarkkaan. Jotkut yrittävät vielä yli 40 vuotiaina, joten on parempi nyt kuin myöhemmin, jos ylipäätään aikoo lisääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti näin: oletko valmis tarvittaess lapsen yksin kasvattamaan? Siis jos tulee ero tai mies kuolee. Jos vastaus on ei- älä tee lasta miehen mieliksi.
Jos mies kuolisi niin pakkohan se olisi. Lisäksi lapsi muistuttaisi sitten elämäni rakkaudesta, ainoa älyllinen ja konkreettinen asia, mikä jäljelle jäisi.
Erotilanteessa, mitä pidän epätodennäköisenä, en suostuisi yksinhuoltajuuteen, vaan vaatisin mieheni tilille. Ap
Miehelle ei yleensä jää mitään muuta Velvollisuutta kun elatuksen maksaminen. Äiti harvemmin pystyy lastaan vaan hylkäämään mutta isät tekee sen usein. Tapaamissopimuksella voi pyyhkiä takapuolta. Suomessa etävanhempi ei tarvitse tavata lasta koskaan jos ei tee mieli ja siitä ei seuraa mitään sanktiota. Lähivanhemmalle sen sijaan voidaan määrätä sakko jos ei sovitusti suostu lasta etävanhemalle antamaan niin kun on tapaamissopimuksessa sovittu.
Tuohan on täysin päätön järjestelmä.
Eron tapahtuessa uskoisin kyllä voivani vähintäänkin syyllistää miehen osaksi lapsen elämää. Osaan vedellä oikeista naruista. Ap
0/5