Kemian ja vetovoiman merkitys suhdetta muodostettaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m45 kirjoitti:

On merkitystä, itse haluan naisellista naista, joka laittautuu seksikkäästi. En koe yhtään vetoa ns haalean harmaisiin naisiin, jotka eivät korosta takapuoltaan tai rintojaan! Itsekin huolehdin miehekkäästä ulkonäöstäni ja hemmottelen naisellista naista runsaasti!

Itselläni on vähän tuota samaa. Sellainen ulkoisesti jopa vähän tyrkyn oloinen sytyttää enemmän kuin harmaahiirulainen. Se on vaan sitten harmillista, että paperilla sopisin yhteen paremmin harmaahiirulaisten kanssa, koska satun olemaan introvertti kotihiiri..

Että mies krvällään naisen valitsee???? Yllätyyyys.....

Miksi naisten pitää sitten huolia kiva ja mukava mies, jonka kanssa ei paneta, jos mies saa valita sen pantavan?

Ai nyt sit pitäis tyytyä johonkin epäseksikkääseen naiseen? Kiva ja mukava ei muuten poissulje seksuualista vetovoimaa. Voisitte naiset muutenkin avata, että mikä se yksittäinen asia on, mikä miehessä sytyttää. Naisissa sytyttää timmi vartalo. Ykkösasia.

Et vastannut kysymykseen, perustelit vaan miesten lähtökohdista.

Miehet haluaa valita naisen, joka sytyttää. Timmi vartalo sytyttää. Jostain syystä toisinpäin tää ei tunnu olevan hyväksyttyä, vaan naiset on vaatimassa liikoja jos haluavat miehen sytyttävän. Ja kyllä, siihen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät. eri

Täällä palsta-geijoilla se menee niin, että 1)Geiijot määrittelevät itse, minkälaisen naisen haluavat ja se perustuu siihen mitä gulli sanoo

2)Palsta-geijon pitää saada päättää myös siitä, minkälaisista miehistä naiset saa tykätä

3)Palsta-geijo loukkaantuu verisesti, jos naiset ei tykkää sellaisista miehistö, joita hän määrittelee naisten haluavan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen usein sitä, että kemia yhdistetään niin voimakkaasti seksuaalisuuteen.

Minulle naisen kohtaamisessa tärkeintä on kokemus siitä, että olen kotona. Että olen turvassa. Että voin puhua ja olen hyväksytty tai että voin olla puhumatta ja olen hyväksytty. Minulle tärkeää on kokemus, että tahdomme olla toistemme seurassa, vaikka oleminen olisi aluksi vähän kömpelöä. Että kuitenkin on yhteinen tietoisuus, että kuulumme yhteen.

Kun luen juttuja kuumista miehistä ja naisista, tuntuu vieraalta. Minulle kemia vertautuu pikemminkin äidin ja lapsen väliseen turvalliseen yhteyteen kuin johonkin yltiöpäiseen kankiseisontaan.

Kauniisti kirjoitettu.

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.

Se liittyy kemian merkitykseen suhdetta muodostettaessa. Ymmärsin, että edellinen kirjoittaja ei siis halua ilman muuta alkaa tapailla ja tutustua viehättävään ihmiseen vaan hän ryhtyy analysoimaan, mihin viehätysvoima perustuu. Minusta siinä on valtavan suuri mahdollisuus virheeseen! Miksi ei alkaisi tutustua sen sijaan, että päättelee, että "nyt viehätys perustui vääriin asioihin, joten en halua tavata tätä henkilöä uudestaan"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Taidan kuulua vähemmistöön. En koe vetovoimaa puolisoani kohtaan, vaikka rakastan häntä. Syy on ehkä osaltaan ainakin hänen ulkonäössään, mutta ei se ole koko syy. Olen seurustellut myös sellaisen kanssa, johon aluksi tunsin vetoa, mutta se hiipui ajan kanssa.

En ole kovin paljon s e k s i n perään, joten en koe menettäväni paljoa (jotain sentään). Tärkeintä on, että muut asiat kumppanin kanssa natsaa ja haluamme toisillemme hyvää, kaikin tavoin. En pihtaa, päinvastoin. Kumppanin onni on minun onneni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Ton miehen pitäis olla super supliikki ja paksu lompakko, ehkä sitten. Muuten never

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen usein sitä, että kemia yhdistetään niin voimakkaasti seksuaalisuuteen.

Minulle naisen kohtaamisessa tärkeintä on kokemus siitä, että olen kotona. Että olen turvassa. Että voin puhua ja olen hyväksytty tai että voin olla puhumatta ja olen hyväksytty. Minulle tärkeää on kokemus, että tahdomme olla toistemme seurassa, vaikka oleminen olisi aluksi vähän kömpelöä. Että kuitenkin on yhteinen tietoisuus, että kuulumme yhteen.

Kun luen juttuja kuumista miehistä ja naisista, tuntuu vieraalta. Minulle kemia vertautuu pikemminkin äidin ja lapsen väliseen turvalliseen yhteyteen kuin johonkin yltiöpäiseen kankiseisontaan.

Ootko Minkkiselle sukua? Ton löpinän kun heität naiselle, voit olla varma, että daami häipyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Sitä paitsi seurustelu voi alkaa myös ilman tapailuvaihetta, jos ollaan tutustuttu ja rakastuttu jotenkin muissa merkeissä kuin deittailemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Enpä pysty sanomaan, missä vaiheessa oma parisuhteeni, nyttemmin avoliitto, alkoi. Minusta se on prosessi, joka tosiaan syvenee edelleen. Vuosipäivänå pidämme sitä päivää, kun ensimmäisen kerran tapasimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Sitä paitsi seurustelu voi alkaa myös ilman tapailuvaihetta, jos ollaan tutustuttu ja rakastuttu jotenkin muissa merkeissä kuin deittailemalla.

Miten sinä ymmärrät sanan "seurustelu"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.

Se liittyy kemian merkitykseen suhdetta muodostettaessa. Ymmärsin, että edellinen kirjoittaja ei siis halua ilman muuta alkaa tapailla ja tutustua viehättävään ihmiseen vaan hän ryhtyy analysoimaan, mihin viehätysvoima perustuu. Minusta siinä on valtavan suuri mahdollisuus virheeseen! Miksi ei alkaisi tutustua sen sijaan, että päättelee, että "nyt viehätys perustui vääriin asioihin, joten en halua tavata tätä henkilöä uudestaan"?

Voihan sitä alkaa tutustua, eihän siinä mitään. Mutta toisaalta, miksi tarvitsisi välttämättä alkaa tutustua, jos on jo tajunnut että viehätys perustui vääriin asioihin? Voi siitä ehkä tulla jotain, mutta todennäköisyys on varsin pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Sitä paitsi seurustelu voi alkaa myös ilman tapailuvaihetta, jos ollaan tutustuttu ja rakastuttu jotenkin muissa merkeissä kuin deittailemalla.

Miten sinä ymmärrät sanan "seurustelu"?

Ihan perinteisesti, että ollaan pariskunta. Kutsutaan toisiaan tyttö- ja poikaystäväksi (tai ehkä mies- ja naisystäväksi, jos ollaan hieman vanhempia ihmisiä) ja toivotaan suhteen jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.

Se liittyy kemian merkitykseen suhdetta muodostettaessa. Ymmärsin, että edellinen kirjoittaja ei siis halua ilman muuta alkaa tapailla ja tutustua viehättävään ihmiseen vaan hän ryhtyy analysoimaan, mihin viehätysvoima perustuu. Minusta siinä on valtavan suuri mahdollisuus virheeseen! Miksi ei alkaisi tutustua sen sijaan, että päättelee, että "nyt viehätys perustui vääriin asioihin, joten en halua tavata tätä henkilöä uudestaan"?

Voihan sitä alkaa tutustua, eihän siinä mitään. Mutta toisaalta, miksi tarvitsisi välttämättä alkaa tutustua, jos on jo tajunnut että viehätys perustui vääriin asioihin? Voi siitä ehkä tulla jotain, mutta todennäköisyys on varsin pieni.

Anna esimerkkejä sellaisista "vääristä asioista" joiden perusteella et ole kiinnostunut edes tutustumaan. Itselleni tulee mieleen vain pari: että kiinnostavalta vaikuttanut mies osoittautuisi varatuksi tai hän asuisi niin kaukana, että hänestä saisi korkeintaan lyhyen lomaromanssin. Mikä tosin ei sinkkuna olisi ollut huono vaihtoehto sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Sitä paitsi seurustelu voi alkaa myös ilman tapailuvaihetta, jos ollaan tutustuttu ja rakastuttu jotenkin muissa merkeissä kuin deittailemalla.

Miten sinä ymmärrät sanan "seurustelu"?

Ihan perinteisesti, että ollaan pariskunta. Kutsutaan toisiaan tyttö- ja poikaystäväksi (tai ehkä mies- ja naisystäväksi, jos ollaan hieman vanhempia ihmisiä) ja toivotaan suhteen jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

Toivotaan? Kutsutaan toisiaan tietyillä nimityksillä ja toivotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.

Se liittyy kemian merkitykseen suhdetta muodostettaessa. Ymmärsin, että edellinen kirjoittaja ei siis halua ilman muuta alkaa tapailla ja tutustua viehättävään ihmiseen vaan hän ryhtyy analysoimaan, mihin viehätysvoima perustuu. Minusta siinä on valtavan suuri mahdollisuus virheeseen! Miksi ei alkaisi tutustua sen sijaan, että päättelee, että "nyt viehätys perustui vääriin asioihin, joten en halua tavata tätä henkilöä uudestaan"?

Se on jokaisen oma asia, päättääkö tutustua paremmin siitä huolimatta, ettei usko jutussa olevan aineksia suhteeseen. Mahdollisuus virheeseen on tietysti aina, tekipä mitä tahansa. Maailma on täynnä ihmisiä eikä kaikkiin ehdi "tutustua paremmin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

No, jos sillä ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka viehättävät minua, niin kiinnostun hänestä. Mutta en tunne selittämätöntä vetoa, vaan ymmärrän yleensä oikein hyvin, miksi viehätyn jostakusta. Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, sillä voisihan olla, että en pitäisikään hänestä oikeasti vaan olisin vain jotenkin sekaisin ja suhde olisi virhe.

Siis kun tapaat viehättävän ihmisen, et ala tutustua häneen vaan analysoit sitä, mikä hänessä viehättää?

Miten nuo sulkevat toisensa pois? Yleensä ihastunut nainen analysoi taukoamatta sitä, mikä miehessä viehättää, ja puhuu siitä kyllästymiseen asti kaikille kavereille jotka jaksavat kuunnella.

Ehkä ymmärrän tämän väärin:

"Jos en yhtään tajuaisi, mikä jossain ihmisessä viehättää, niin en uskaltaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan"

Luin tuon niin, että kirjoittaja siis pohtii aloittaako jonkun kanssa suhteen. Kun itselleni taas suhde kehittyy siitä, kun tapaileminen syvenee seurusteluksi. Ja se syveneminen ja kehittyminen jatkuu koko parisuhteen, parhaassa tapauksessa yhteisen loppuelämän ajan.

Niin, ehkä kyse on siitä, mistä kukanenkin kokee suhteen alkavan. Tapailu ei mun mielestä ole vielä suhde, seurustelu on.

Sitä paitsi seurustelu voi alkaa myös ilman tapailuvaihetta, jos ollaan tutustuttu ja rakastuttu jotenkin muissa merkeissä kuin deittailemalla.

Miten sinä ymmärrät sanan "seurustelu"?

Ihan perinteisesti, että ollaan pariskunta. Kutsutaan toisiaan tyttö- ja poikaystäväksi (tai ehkä mies- ja naisystäväksi, jos ollaan hieman vanhempia ihmisiä) ja toivotaan suhteen jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

Toivotaan? Kutsutaan toisiaan tietyillä nimityksillä ja toivotaan?

Mitä vikaa siinä on, että toivotaan? Pitäisikö muka sanoa, että ollaan ennustajia ja tiedetään varmasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin selittämätöntä vetoa jotain henkilöä kohtaan, niin pyrkisin kyllä selvittämään itselleni miksi tunnen sellaista. Tuntuisi hölmöltä ja ehkä jopa vaaralliselta aloittaa suhde sen takia, että jotenkin vain tunnen vetoa henkilöön tietämättä miksi. Ei ihmissuhdetta voi sellaiselle perustalle rakentaa, koska silloin ei luultavasti ole kyse mistään todellisesta ja jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa.

Nyt on pakko kysyä, että miten sinä sitten ihmissuhteen rakennat. Minulla se on alkanut siitä, että on herännyt molemminpuolinen kiinnostus => on alettu tutustua eli tapailla => kiinnostuminen on syventynyt ihastumiseksi => tapailu on syventynyt tiheämmäksi ja intiimimmäksi => on alettu tehdä tulevaisuuden suunnitelmia lähitulevaisuuteen (joulun vietto, lomat jne) ja tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin => on alettu keskustella tulevaisuuden suunnitelmista yhä pitemmälle tulevaisuuteen => on puhuttu parisuhteen arvoista ja "säännöistä" sekä sitoutumisesta => jatketaan ihmissuhteen rakentamista koko loppuikä.

Miten tuo tähän asiaan liittyy? Puhe oli kemian merkityksestä suhdetta muodostettaessa, ei siitä millä aikataululla ja missä järjestyksessä suhteeseen liittyvät käytännön asiat etenevät.

Se liittyy kemian merkitykseen suhdetta muodostettaessa. Ymmärsin, että edellinen kirjoittaja ei siis halua ilman muuta alkaa tapailla ja tutustua viehättävään ihmiseen vaan hän ryhtyy analysoimaan, mihin viehätysvoima perustuu. Minusta siinä on valtavan suuri mahdollisuus virheeseen! Miksi ei alkaisi tutustua sen sijaan, että päättelee, että "nyt viehätys perustui vääriin asioihin, joten en halua tavata tätä henkilöä uudestaan"?

Se on jokaisen oma asia, päättääkö tutustua paremmin siitä huolimatta, ettei usko jutussa olevan aineksia suhteeseen. Mahdollisuus virheeseen on tietysti aina, tekipä mitä tahansa. Maailma on täynnä ihmisiä eikä kaikkiin ehdi "tutustua paremmin".

Hienoa, jos noin on. Itselleni on osunut kohdalle harvemmin kuin kerran vuodessa sellaisia miehiä, jotka olisivat herättäneet kiinnostuksen. Olen myös siinä käsityksessä, että tällä palstalla on paljon sellaisia miehiä, jotka eivät kovin usein kohtaa viehättäviä naisia.