Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt ja huono koiranomistaja
12.11.2019 |
Meillä on pian 3-vuotias koira ja olen aivan loppu sen kanssa. Tiedostan, että olen myös huono koiranomistaja ja en olisi ikinä ottanut koiraa, jos olisin tiennyt minkälaista elämä sen kanssa on :( Kasvattajan mukaan koira olisi oikein sopiva lapsiperheeseen, mutta jo ensimmäisinä päivinä kävi ilmi, että eipä ole yhtään sopiva. Koira osoittautui erittäin epävarmaksi ja haukkui naapurit, meillä käyvät lasten kaverit ja ihan kaiken mikä tielle sattui. Koira oli jo silloin erittäin epävarma ja arka. Ajateltiin, että kouluttamalla ja ajan kanssa koira tasoittuu. No, nyt koira on aikuinen, ongelmakoirakouluttajalla käyty ja tulosta ei juuri ole tullut. Koirakouluttajakin sanoi, että näin epävarma ja stressiherkkä koira ei kovin paljoa voi muuttua ihan sen takia, että suurin osa käytöksestä tulee niin automaattisesti ja perimästä johtuvista syistä. Ainoa mikä voisi auttaa on se, että muuttaisimme korpeen missä ei olisi ärsykkeitä.
Tällaisia meidän päivät ovat:
Koira herää aamulla kanssani yhtäaikaa. On erittäin voimakkaasti kiintynyt etenkin minuun ja odottaa aina niin kauan, että minä nousen ylös. Ensimmäinen haukkuepisodi tulee siitä, kun teen aamupalaa. Seuraava hampaiden pesusta. Sitä seuraava siitä, kun lapset lähtee kouluun (ei millään antaisi lasten lähteä, haukkuu hullun lailla ja pyörii lasten ympärillä ja mm tätä käytöstä ei vain saada loppumaan. riehuu sitten toisessa huoneessa jos sinne eristetään siksi aikaa, että lapset saa rauhassa lähteä menoihinsa). Sitten seuraavaksi kiihtyy siitä, kun lähdetään ulos. Ulkona kiihtyy autoista, pyöräilijöistä, lenkkelijöistä, mopoista, skeittilaudoista, lastenvaunuista jne. Kaikkia haukkuu ja jahtaa, jos ehtii. Koira pystyy rauhoittumaan, jos teen tietokoneella kotona töitä. Jos katson telkkaria yrittää saada minua leikkimään kanssaan. Jos katsomme miehen kanssa telkkaria häärää koko ajan ympärillä ellei anna muuta tekemistä. Meillä ei voi käydä vieraita, koska koira haukkuu heitä nonstoppina ja vahtii. Lasten kaverit eivät voi tulla kylään samasta syystä. Pikkulasten tai pienten koululaisten lähelle koiraa en päästä sillä pienikin kiljaisu tai hypähdys räjäyttää koiran haukkumaan, hyppimään, vetämään ja jahtaamaan. Liian hidas vauhti lenkillä aiheuttaa koirassa kamalan haukkumisen ja vetämisen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Koiraa ottaessa luulin ja kuvittelin koiran oikeasti lisäävän omistajansa hyvinvointia, mutta omalla kohdallani olen kohta kolmen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että minä olen hermoraunio. Joka päivä verenpaine nousee tappiin, kun pinna kiristyy koiran käytöksestä johtuen. Kaikki konstit mitä ongelmakoirakouluttaja antoi meille on kokeiltu ja tulokset ovat laihoja. Alan itsekin uskoa siihen, että koiran hermorakenne on vaan armottoman heikko eikä siitä tuon kummempaa tule. Surettaa niin paljon ja olen suoraan sanoen kateellinen niille, joilla on ihan perus koira. Ei minua rassaa lenkkeilyt ja kurakelit ja normiarki koiraan liittyen vaan tämä kaikki ekstra, jota meille sattui tuon koiran mukana tulemaan. Kaikesta huolimatta koira on meille hirveän rakas, mutta omat voimat alkaa olla loppu :(
Kommentit (89)
Mikset aamulla vaikka käske sen koiran olemaan omassa pedissä niin kauan, kun saat aamupalan valmistettua? En minä ainakaan ole sietänyt koiriltani sitä, että heti, kun nousen sängystä, niin koirat kiehnää jaloissa ja seuraa joka paikkaan. Ihan pennusta asti on opetettu, että siellä pedissä ollaan rauhassa niin kauan, kun lähdetään pissalle ja koirat saa aamupalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä AP, ei ole kivaa kun ilmeisesti olet kaiken yrittänyt. Minulle sanoi kerran kasvattaja, ei se ole koiran etu jos omistaja hermostuu siihen. Jos sinulla oikeasti on olo, että et jaksa niin ei se koira voi myöskään hyvin.
Olet jo yrittänyt paljon, mutta jos näistä vinkeistä olisi avuksi.
Koiralle oma tila, eli vaikka se häkki. Eli koira häkkiin kun lapset lähtevät kouluun, voit vaikka peittää häkin peitolla, ja kun lapset ovat lähteneet niin pääsee pois. Eli sulje koira sinne häkkiin heti kun lapset nousevat. Kukaan ei saa mennä kurkkimaan sinne, vaan se on siellä. Anna vaikka purutikku mukaan häkkiin.
Jos on hyvin herkkä, niin kokeile haukkupantaa.
Lenkillä niin vetovaljaat, eli kun lähtee riehumaan saa suihkeen ja sitten vetovaljaat estävät vetäämisen.
Häkin ovi aina auki, ja kun haluat olla rauhassa käske omalle paikalle. Tämä on tärkeä, että kukaan ei saa mennä häiritsemääb, eli koira pitää saada olla siellä yksin.
Harjoittele sisään tuloa vaikka kavereiden kanssa, kun ovikello soi niin koira häkkiin. Ovia ei avata kunnes haukunta on loppunut, vieraat sisään ja istumaan sohvalle. Sitten koira saa tulla tervehtimään. Sinun luvalla, jos haukkuu niin takaisin häkkiin ja uudestaan.
Kotiin Frennomi haihdutin, se yleensä auttaa.
Sitten jos ei mikään toimi niin voi olla parasta etsiä koiralle toinen koti tai sitten lopetus, kaikkia ongelmia ei aina saa ratkottua. Ikävä se on jos hänet joudutaan lopettamaan, mutta jos koko perhe kärsii koiran käytöksestä, niin ei se ole kiva kenellekään eikä myös koiralle.
Jaa-a. Itse taisin puolivahingossa pelastaa melkein yhtä pahaan pinteeseen joutuneen lapsiperheen. Olin lenkillä oman koirani kanssa ja silmiini osui silminnähden tuskastunut äiti rattaiden, pikkulapsen ja sinne tänne tempovan räkyttävän pikkukoiran kanssa.
Kysyin spontaanisti, että voinko ottaa koiran kanssani pidemmälle lenkille. Että ei olla ennen juteltu, mutta olemme nähneet aiemminkin lenkeillä. Ja että palautan tessun tunnin kuluttua heille. Tarjosin vielä varmuuden vuoksi puhelinnumeroni. Äiti oli niin väsynyt, että huitaisi kädellään ja antoi hihnan. Oli varmaan valmis vaikka luopumaan koirasta siinä hetkessä, en tiedä.
Tämä toinen koira pelkäsi omaani ja kipitti fleksi pitkänä kaukana edelläni koko lenkin ajan. Mutta teimme pitkän lenkin, ja puolen välin jälkeen se alkoi rauhoittua. Kun palautin koiran, kerroin että voin tulla seuraavanakin päivänä. Äiti varoitti, että koira osaa olla melkoinen riiviö.
En tiedä mikä siinä oli, mutta ensimmäisen k a m a l a n puolivuotisen jälkeen se koira muuttui. Se alkoi ottaa minuun kontaktia ja totella saadakseen makupaloja. Eikä se pelännyt omaa koiraani, vaan hyväksyi sen. Eikä se enää haukkunut kotonaan kuin posteljoonin, vaikka se oli ollut aiemmin varsinainen räyhänhenki. Ihan kuin jokin solmu olisi auennut koiran sisällä.
Ollaan juteltu asiasta tämän äidinkin kanssa. Hän epäili, että heillä oli stressiä, johon koira reagoi olemalla levoton. Levotonta koiraa oli kamala ulkoiluttaa, joten ulkoilutuksen ja liikunnan määrä väheni kuin varkain. Ja että uusi lenkittäjä, lisääntynyt liikunta ja rauhallisesti käyttäytyvä esimerkkikoira tekivät "jotenkin jotain", mikä kuukausien ja vuosien myötä "korjasi" koiran.
Nykyään 12-vuotias Herra Kamala tarjoaa senioriterapiaa omalle uudelle pennulleni, joka on villi, äänekäs ja varsinainen pienpeto. Lapsia vasten hyppivä, nilkkoja näykkivä ja kaikelle uudelle räksyttävä harrastuskoiran alkuni alkoi matkia seesteisen pappakoiran käytöstapoja sillä sekunnilla, kun toin pappakoiran kylään. Ehkä tasapainoisen koiran malli olisi askel kohti onnellista loppua?
Etsi facebookista vertaistukea Reaktiiviset koirat -ryhmästä. Etsi käyttäytymisongelmiin erikoistunut eläinlääkäri ja sulje systemaattisesti kipukäytökset pois, ja kokeile lääkitystä, omalla koirallani laski sen verran reaktiokynnystä että sitten ne kouluttajan ohjeilla tehdyt harjoitukset alkoivat mennä perille. Kokeile ohessa fysioterapiaa, se on auttanut monelle reaktiiviselle koiralle, jos olet Helsingissä niin Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa on hyviä fyssareita! Koirasta luopuminen ei ole sekään väärä vaihtoehto noin hankalassa tilanteessa.
Tsemppiä!
Aloittajan teksti olisi tietyiltä osin voinut olla omaa tekstiäni. Meillä on ollut koiria ja olen paljon käynyt koirieni kanssa kentillä treenaamassa koiraporukoissa.
Kun vanhoista koirista aika jätti, otin uuden seropinartun ja sainkin melkoisen tapauksen. Osui kohdalle niin reaktiivinen ja pelokas koira, ettei pahemmasta väliä. Ensimmäisenä vuotena olin purtu ja mustelmilla koko ajan. Koiran kanssa ulos meneminen aiheutti sellaisen ahdistuksen, että melkein itkua väänsin.
Meidän ja koiramme onni oli se, että olemme miehen kanssa jo keski-iässä, meillä on aikaa koiralle ja lapset ovat jo aikuisia. Koira on nyt neljävuotias ja pärjäämme. Käymme lenkittämässä sitä metsässä, koska kaduilla emme jaksa. Koulutan koiraa edelleen ja etenemme hiljakseen ja rauhassa. Koira on onnellinen ja me emme enää ihan niin väsyneitä kuin ennen.
Aloittajan tilanteen ymmärrän hyvin. Hän on varmaan niin väsynyt juuri nyt, että elämä koiran kanssa on pelkkää selviytymistä. Siinä tilanteessa on vaikea ottaa voimavaroja intensiiviseen koulutukseen, mitä ilmeisesti tarvittaisiin. Koiran ympäristöä ei voi muuttaa, joten on pakko muuttaa toimintatapoja siinä ympäristössä missä eletään. Siksi mekin valitsimme metsälenkit. Koiralla on rauha ja meillä on rauha. Välillä harjoitellaan hissukseen enemmän ihmisten ja ajoneuvojen kohtaamista. Neuvoja minulla ei ole, mutta koiran vuoksi toivon tilanteen ratkeavan onnellisesti. Eihän se pahuuttaan hankala ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän niin hyvin <3 Meillä vähän kaikkeen reagoiva sheltti. Iän myötä vähän rauhoittunut, mutta herkästi melkoinen hermokimppu. Shelttien arkuus ja pelkoaggressiivisuus on valitettavasti melko vaiettu aihe rodun piirissä. Nämä piirteet ovat nykyään taas nousussa, koska kasvattajat ovat ottaneet jalostukseen sähäköitä agilitykoiria :(
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän niin hyvin <3 Meillä vähän kaikkeen reagoiva sheltti. Iän myötä vähän rauhoittunut, mutta herkästi melkoinen hermokimppu. Shelttien arkuus ja pelkoaggressiivisuus on valitettavasti melko vaiettu aihe rodun piirissä. Nämä piirteet ovat nykyään taas nousussa, koska kasvattajat ovat ottaneet jalostukseen sähäköitä agilitykoiria :(
Tästä oli joskus juttua (ehkä vuoden sisään) Koiramme lehdessä. Meillä myöskin reaktiivinen sheltti ja koulutetaan ja koulutetaan. Eipä ole ikinä ollut näin haastavaa koiraa tässä huushollissa :D Ja kyseessä vielä miellyttämisen haluinen rotu ja koira ihan oikeasti yrittää miellyttää, mutta kun vietti vie niin korvat katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin noin nuori koira osaa vielä käyttämättä kunnolla, varsinkin jos rotu on aktiivinen. Enemmän liikuntaa, käytä illalla pitkä lenkki ja aamulla laita suoraan koira sinne "oven taakse" ja vasta kun lapset ovat lähteneet, otat koiran mukaan aamu toimiin, lapset yleensä saa aamusta yhtä kaaosta, niin tietysti se koira riehaantuu ennestään.
Toko kannattaa aloittaa, samalla joutuu siedätymään muihin koiriin ja ihmisiin.
Meillä on reaktiivinen koira. Se tuli lapsiperheestä kodin vaihtajana. Syyksi sanottiin lapsen allergia, mutta epäilen, että koiran reaktiivisuus oli syynä. Meillä ei ole lapsia. Koira on pärjännyt hyvin, osaa rauhoittua ja elää hyvää elämää rauhallisen toisen koiramme kaverina. Koiralle oli varmasti parempi saada rauhallinen koti, kun elää pikkulapsiperheessä, jossa on hälyä. Koira ei näyttänyt kaipaavan entistä elämäänsä, vaan sopeutui rauhalliseen elämään välittömästi. Kannattaa harkita uuden kodin etsimistä. Koiran hyvinvoinnin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennan vähän, meidän lapset ovat teinejä, joten pikkulapsiperheen kaaosta meillä ei ole.
T. ap
Koiran omistaminen on pahimmillaan puhdas hlvetti. Kun omastani aika jättää (toivottavasti siihen ei mene enää vuosia), ei kyllä enää ikinä koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurilla oli iso hurtta yksiössä joka ei koskaan haukkunut, mutta ei kestänyt eroahdistusta yhtään vaan alkoi aina ulvoa kuin susi. Vuodesta toiseen. Naapurin ei tarvinnut kuin roskat viedä, niin seinän takana alkoi hirveä ulvonta joka loppui aina kuin veitsellä leikaten, kun naapuri palasi.
Onneksi muutti pois.
Mä ainakin yrittäisin positiivista vahvistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurilla oli iso hurtta yksiössä joka ei koskaan haukkunut, mutta ei kestänyt eroahdistusta yhtään vaan alkoi aina ulvoa kuin susi. Vuodesta toiseen. Naapurin ei tarvinnut kuin roskat viedä, niin seinän takana alkoi hirveä ulvonta joka loppui aina kuin veitsellä leikaten, kun naapuri palasi.
Onneksi muutti pois.
Se on ikävää jos ei jaksa tai osaa kouluttaa koiraa..
Onhan siltä tutkittu veriarvot (kuten kilpirauhanen)? Mitä eläinlääkärit sanovat?
Koiranne ei ole ihan normaali koira, en kestäisi minäkään tuollaista jatkuvaa haukkumista ja sitä että koira yrittää kontrolloida ihmisiä, jos ongelmakoirakouluttaja on todennut että johtuu hermoista, niin kaitpa se on uskottava, vaikka ensimmäisenä tulee mieleen, että olette itse vahingossa opettaneet koiran tuollaiseksi (että haukkumalla asioita tapahtuu).
Tällaista koiraa ei mielestäni voi uuteen kotiinkaan laittaa, vaan kyllä se on lopetus sitten.
Ei kannata mielenterveyttään tuhota koiran takia. Uusi koti tai lopetus koiralle.
Mä alkaisin etsiä koiralle uutta kotia. Olen vierestä seurannut vastaavaa tilannetta ja outoa mitä kaikkea ihminen vaatii itseltään ettei kokisi syyllisyyttä lemmikistä luopumisesta. Jos oma mielenterveys alkaa menemään niin kyllä siinä kohtaa pitää tehdä muutoksia.
Tsemppiä.
Vie piikille, loppuu kerrasta räksytys ja sun stressi.
Meidän koira oli aivan järkyttävä räksyttäjä ja samoin kuin ap, kaikki konstit kokeiltiin eikä auttanut. Kunnes surffasin netissä ja eksyin sivustolle, jossa myydään haukkupantoja. En jaksanut välittää kritiikistä vaan tilasin sellaisen. Toimintamalli oli siis se, että panta suihkauttaa koiran kuonolle heti kun räksytys alkaa. Panta maksoi aika paljon, mutta oli sitten tehokaskin. Ja katso: se tehosi TÄYDELLISESTI. Remmiräyhä, kotona turhan räksytys ym hävisi pannan avulla. Kun koira oli ehdollistunut tähän, pannan pystyi sitten ottamaan pois eikä sitä ole enää tarvinnut pitkään aikaan. Suosittelen ja kehoitan kokeilemaan, sanoi koiragurut mitä tahansa. Ja kerralla laadukas ja tehokas panta, vaikka maksaa. Lopulta kaikki voittavat, eikä vähiten koira itse.