Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt ja huono koiranomistaja
12.11.2019 |
Meillä on pian 3-vuotias koira ja olen aivan loppu sen kanssa. Tiedostan, että olen myös huono koiranomistaja ja en olisi ikinä ottanut koiraa, jos olisin tiennyt minkälaista elämä sen kanssa on :( Kasvattajan mukaan koira olisi oikein sopiva lapsiperheeseen, mutta jo ensimmäisinä päivinä kävi ilmi, että eipä ole yhtään sopiva. Koira osoittautui erittäin epävarmaksi ja haukkui naapurit, meillä käyvät lasten kaverit ja ihan kaiken mikä tielle sattui. Koira oli jo silloin erittäin epävarma ja arka. Ajateltiin, että kouluttamalla ja ajan kanssa koira tasoittuu. No, nyt koira on aikuinen, ongelmakoirakouluttajalla käyty ja tulosta ei juuri ole tullut. Koirakouluttajakin sanoi, että näin epävarma ja stressiherkkä koira ei kovin paljoa voi muuttua ihan sen takia, että suurin osa käytöksestä tulee niin automaattisesti ja perimästä johtuvista syistä. Ainoa mikä voisi auttaa on se, että muuttaisimme korpeen missä ei olisi ärsykkeitä.
Tällaisia meidän päivät ovat:
Koira herää aamulla kanssani yhtäaikaa. On erittäin voimakkaasti kiintynyt etenkin minuun ja odottaa aina niin kauan, että minä nousen ylös. Ensimmäinen haukkuepisodi tulee siitä, kun teen aamupalaa. Seuraava hampaiden pesusta. Sitä seuraava siitä, kun lapset lähtee kouluun (ei millään antaisi lasten lähteä, haukkuu hullun lailla ja pyörii lasten ympärillä ja mm tätä käytöstä ei vain saada loppumaan. riehuu sitten toisessa huoneessa jos sinne eristetään siksi aikaa, että lapset saa rauhassa lähteä menoihinsa). Sitten seuraavaksi kiihtyy siitä, kun lähdetään ulos. Ulkona kiihtyy autoista, pyöräilijöistä, lenkkelijöistä, mopoista, skeittilaudoista, lastenvaunuista jne. Kaikkia haukkuu ja jahtaa, jos ehtii. Koira pystyy rauhoittumaan, jos teen tietokoneella kotona töitä. Jos katson telkkaria yrittää saada minua leikkimään kanssaan. Jos katsomme miehen kanssa telkkaria häärää koko ajan ympärillä ellei anna muuta tekemistä. Meillä ei voi käydä vieraita, koska koira haukkuu heitä nonstoppina ja vahtii. Lasten kaverit eivät voi tulla kylään samasta syystä. Pikkulasten tai pienten koululaisten lähelle koiraa en päästä sillä pienikin kiljaisu tai hypähdys räjäyttää koiran haukkumaan, hyppimään, vetämään ja jahtaamaan. Liian hidas vauhti lenkillä aiheuttaa koirassa kamalan haukkumisen ja vetämisen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Koiraa ottaessa luulin ja kuvittelin koiran oikeasti lisäävän omistajansa hyvinvointia, mutta omalla kohdallani olen kohta kolmen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että minä olen hermoraunio. Joka päivä verenpaine nousee tappiin, kun pinna kiristyy koiran käytöksestä johtuen. Kaikki konstit mitä ongelmakoirakouluttaja antoi meille on kokeiltu ja tulokset ovat laihoja. Alan itsekin uskoa siihen, että koiran hermorakenne on vaan armottoman heikko eikä siitä tuon kummempaa tule. Surettaa niin paljon ja olen suoraan sanoen kateellinen niille, joilla on ihan perus koira. Ei minua rassaa lenkkeilyt ja kurakelit ja normiarki koiraan liittyen vaan tämä kaikki ekstra, jota meille sattui tuon koiran mukana tulemaan. Kaikesta huolimatta koira on meille hirveän rakas, mutta omat voimat alkaa olla loppu :(
Kommentit (89)
Kiinnostaisi tietää, mitä ohjeita ja toimintamalleja/ehdotuksia olette saaneet ongelmakoirakoulutuksesta. Mistä rodusta on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan jo lahtisin tuossa vaiheessa elainlaakarilta kyselemaan, voisiko kirjoittaa koiralle mielialareseptin ja/tai rauhoittavia... Kyseessa on mieleltaan selkeasti sairas koira, ja kuvailemasi paivittainen kaytos stressaa myos koiraa itseaan.
Tai sitten teidan on annettava koira sijaiskotiin vaikka jonnekin elakelaisten tyko, joilla on aikaa ja toisaalta rauhaa, jota koira mun mielesta tarvitsee.
Niin hankalaa kuin se saattaa olla, minä katselisin koiralle uutta kotia. Noin stressiherkkä koira ei välttämättä sovi tuollaiseen kiireiseen lapsiperheeseen. Oma koiranikin on tosi stressiherkkä, mutta olen itse syrjässä yksin elävä rauhallinen introvertti, joten koirakin "pysyy näpeissä" kun rauhallinen elämä tasoittaa sen persoonaa. Lapsiperheessä taas on aina enemmän menoa ja häslinkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mitä ohjeita ja toimintamalleja/ehdotuksia olette saaneet ongelmakoirakoulutuksesta. Mistä rodusta on kyse?
Kouluttaja käytti menetelmänä positiivista vahvistamista ja sillä päästiin pitkälle mitä tulee autojen jahtaamiseen ja haukkumiseen. Edelleen tuota käytöstä on, mutta on vähentynyt. Koiran kanssa on oltava täysin hereillä koko ajan, koska jos hetkeksikään huomio herpaantuu alkaa ei toivottu käytös esim. lenkkeillessä. Kyseessä on villakoira.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Niin hankalaa kuin se saattaa olla, minä katselisin koiralle uutta kotia. Noin stressiherkkä koira ei välttämättä sovi tuollaiseen kiireiseen lapsiperheeseen. Oma koiranikin on tosi stressiherkkä, mutta olen itse syrjässä yksin elävä rauhallinen introvertti, joten koirakin "pysyy näpeissä" kun rauhallinen elämä tasoittaa sen persoonaa. Lapsiperheessä taas on aina enemmän menoa ja häslinkiä.
Ja mitenpä stressiherkkä koira reagoisi kodin vaihtoon? Aluksi varmaan kaikki menisi hyvin, mutta oireet tuskin poistuisivat. Ei kiertoon näitä koiria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hankalaa kuin se saattaa olla, minä katselisin koiralle uutta kotia. Noin stressiherkkä koira ei välttämättä sovi tuollaiseen kiireiseen lapsiperheeseen. Oma koiranikin on tosi stressiherkkä, mutta olen itse syrjässä yksin elävä rauhallinen introvertti, joten koirakin "pysyy näpeissä" kun rauhallinen elämä tasoittaa sen persoonaa. Lapsiperheessä taas on aina enemmän menoa ja häslinkiä.
Ja mitenpä stressiherkkä koira reagoisi kodin vaihtoon? Aluksi varmaan kaikki menisi hyvin, mutta oireet tuskin poistuisivat. Ei kiertoon näitä koiria!
Erilaisissa elämäntilanteessa olevat ihmiset pärjäävät erilaisten koirien kanssa eri tavalla. Tiedän pari herkästi kiihtyvää koiraa, jotka mun ystäväpiirissäni oleva henkilö on adoptoinut aikuisina kun edellinen perhe ei pärjännyt niiden kanssa. Molemmat näyttää saaneen elämänpituisen kodin uusien omistajiensa kanssa.
Toki uudelle omistajalle kannattaa mieluummin painottaa noita ongelmia kuin peitellä, ja jos ei sopivaa löydy niin lopettamistakin saattaa joutua miettimään, jos ei kertakaikkiaan jaksa enää. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hankalaa kuin se saattaa olla, minä katselisin koiralle uutta kotia. Noin stressiherkkä koira ei välttämättä sovi tuollaiseen kiireiseen lapsiperheeseen. Oma koiranikin on tosi stressiherkkä, mutta olen itse syrjässä yksin elävä rauhallinen introvertti, joten koirakin "pysyy näpeissä" kun rauhallinen elämä tasoittaa sen persoonaa. Lapsiperheessä taas on aina enemmän menoa ja häslinkiä.
Ja mitenpä stressiherkkä koira reagoisi kodin vaihtoon? Aluksi varmaan kaikki menisi hyvin, mutta oireet tuskin poistuisivat. Ei kiertoon näitä koiria!
Jos uusi koti on koiralle sopivampi kuin vanha, sen stressitaso laskee vaikka herkkyys pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mitä ohjeita ja toimintamalleja/ehdotuksia olette saaneet ongelmakoirakoulutuksesta. Mistä rodusta on kyse?
Kouluttaja käytti menetelmänä positiivista vahvistamista ja sillä päästiin pitkälle mitä tulee autojen jahtaamiseen ja haukkumiseen. Edelleen tuota käytöstä on, mutta on vähentynyt. Koiran kanssa on oltava täysin hereillä koko ajan, koska jos hetkeksikään huomio herpaantuu alkaa ei toivottu käytös esim. lenkkeillessä. Kyseessä on villakoira.
T. ap
Päädyit siis ilman edeskäypää kokemusta ottamaan koiran rodusta, joka on erittäin älykäs ja vilkas? Villakoirat on entisiä metsästyskoiria ja niiden aktivoinnin ja liikunnan tarve on erittäin suuri. Pelkästään se aiheuttaa ongelmakäytöstä.
Lyön vetoa, että et käy sen kanssa lenkillä kahta tuntia päivässä, mitä melkein koira kuin koira tarvitsee, ja nenähommat siihen päälle.
Miksi te ihmiset ette selvitä rodun ominaisuuksia itselleni etukäteen, vaan uskotte sokkona mitä kasvattaja sanoo? Eivät ne mitään auktoriteetteja ole, ovatpahan vain ihmisiä jotka haluavat teettää pentuja koirillaan. Osa toki on hyvinkin päteviä, osa taas uskoo siihen että koiran kitalaen merkit kertoo riistaverisyydestä -eli täysin jälkeenjäänyttä sakkia.
Pelkkä positiivinen vahvistaminen ei riitä, tarvitaan myös jonkinlaista toimintaa sen ei-toivotun käytöksen suhteen. Tai lähinnä ei -toimintaa: jos koira haukkuu, riehuu, höhnää, ihan kaiken toiminnan tulee pysähtyä kunnes se on rauhoittunut. Fiksu koira oppii kyllä parissa viikossa, jos ihminen on määrätietoinen, että riehuminen ei ole sitä mitä siltä odotetaan. Reaktiivinen koira reagoi osittain myös siihen ihmisen jännitykseen ja stressiin. Jos ihminen on rauhallinen ja seisoo kuin patsas paikallaan, koira kyllä rauhoittuu ennemmin tai myöhemmin. Poislukien tietysti koira jolla on vaikka aivokasvain ja käytös on siksi sairasta. Mutta terve koira.
Eli kun koira aloittaa haukkumisen, käsket "maahan" (jos se osaa ko. käskyn) ja sitten tuijotat seinää niin kauan että koira menee maate vaikka siihen menisi kaksi tuntia. Tuota ei oikeasti tarvitse millään koiralla montaakaan kertaa toistaa kun homma menee jakeluun.
Tämä tietysti edellyttää että aikataulutat elämäsi joksikin aikaa niin että vaikkapa lasten lähtiessä kouluun ei ole kiireinen tilanne. Sinun täytyy siis priorisoida se koirankoulutus. Ei sitä kauaa tarvitse tehdä.
Ongelmakoirakouluttajan koulutus on muuten vähän sama kuin personal trainerin. Eli kuka tahansa jolla on puoli aivosolua voi sen tutkinnon itselleen hankkia ja koulutus on jokseenkin lyhyt ja heppoinen. Ei takaa mitään mistään todellisesta osaamisesta.
Eli jos yksi kouluttaja ei osannut auttaa, kokeile toista.
Kannattaa kokeilla jotain muuta koirakouluttajaa?
Tuollainen haukkuminen esimerkiksi aamupalaa tehdessäsi on koiralta käskyttämistä. Eli haukkuu niin kauan, kun saa tahtonsa läpi, koska voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepa tehokasta haukkupantaa. Saattaa tehdä ihmeitä. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hankalaa kuin se saattaa olla, minä katselisin koiralle uutta kotia. Noin stressiherkkä koira ei välttämättä sovi tuollaiseen kiireiseen lapsiperheeseen. Oma koiranikin on tosi stressiherkkä, mutta olen itse syrjässä yksin elävä rauhallinen introvertti, joten koirakin "pysyy näpeissä" kun rauhallinen elämä tasoittaa sen persoonaa. Lapsiperheessä taas on aina enemmän menoa ja häslinkiä.
Ja mitenpä stressiherkkä koira reagoisi kodin vaihtoon? Aluksi varmaan kaikki menisi hyvin, mutta oireet tuskin poistuisivat. Ei kiertoon näitä koiria!
Aika harva koira on niin stressiherkkä että ei pärjäisi rauhallisessa ympäristössä rauhallisen ja määrätietoisen omistajan kanssa. Koira reagoi ympäristön lisäksi myös elämänsä ihmisiin, jos kotona on koko ajan levottomia ihmisiä sen stressitasot on kaiken aikaa koholla.
Kun ottaa koiran, on kaikkein tärkeintä opettaa se rauhoittumaan. Sisäsiisteyskin on pikkujuttu tämän rinnalla. Koiran on opittava heti, että mitään kivaa ei koskaan tapahdu ellei ole rauhallisesti ja sievästi. Valitettavasti vallankin lapsiperheissä tehdään yleensä se virhe että koira nimenomaan opetetaan riehumaan, yllytetään ja villitään sitä kun on niin söpöä kun pieni riehuu. Sitten ihmetellään kun käsissä on "stressiherkkä" koira.
Toki koirien hermorakenteissa on eroja, mutta villakoirat entisinä metsästyskoirina on yleensä melko tervepäisiä tapauksia. Ne ovat myös fiksuja ja oppivat hyvin pian mikä kannattaa. Fiksuissa koirissa on tietysti se ongelma että omistajien täytyy olla todella johdonmukaisia koulutuksessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mitä ohjeita ja toimintamalleja/ehdotuksia olette saaneet ongelmakoirakoulutuksesta. Mistä rodusta on kyse?
Kouluttaja käytti menetelmänä positiivista vahvistamista ja sillä päästiin pitkälle mitä tulee autojen jahtaamiseen ja haukkumiseen. Edelleen tuota käytöstä on, mutta on vähentynyt. Koiran kanssa on oltava täysin hereillä koko ajan, koska jos hetkeksikään huomio herpaantuu alkaa ei toivottu käytös esim. lenkkeillessä. Kyseessä on villakoira.
T. ap
Päädyit siis ilman edeskäypää kokemusta ottamaan koiran rodusta, joka on erittäin älykäs ja vilkas? Villakoirat on entisiä metsästyskoiria ja niiden aktivoinnin ja liikunnan tarve on erittäin suuri. Pelkästään se aiheuttaa ongelmakäytöstä.
Lyön vetoa, että et käy sen kanssa lenkillä kahta tuntia päivässä, mitä melkein koira kuin koira tarvitsee, ja nenähommat siihen päälle.
Miksi te ihmiset ette selvitä rodun ominaisuuksia itselleni etukäteen, vaan uskotte sokkona mitä kasvattaja sanoo? Eivät ne mitään auktoriteetteja ole, ovatpahan vain ihmisiä jotka haluavat teettää pentuja koirillaan. Osa toki on hyvinkin päteviä, osa taas uskoo siihen että koiran kitalaen merkit kertoo riistaverisyydestä -eli täysin jälkeenjäänyttä sakkia.
Pelkkä positiivinen vahvistaminen ei riitä, tarvitaan myös jonkinlaista toimintaa sen ei-toivotun käytöksen suhteen. Tai lähinnä ei -toimintaa: jos koira haukkuu, riehuu, höhnää, ihan kaiken toiminnan tulee pysähtyä kunnes se on rauhoittunut. Fiksu koira oppii kyllä parissa viikossa, jos ihminen on määrätietoinen, että riehuminen ei ole sitä mitä siltä odotetaan. Reaktiivinen koira reagoi osittain myös siihen ihmisen jännitykseen ja stressiin. Jos ihminen on rauhallinen ja seisoo kuin patsas paikallaan, koira kyllä rauhoittuu ennemmin tai myöhemmin. Poislukien tietysti koira jolla on vaikka aivokasvain ja käytös on siksi sairasta. Mutta terve koira.
Eli kun koira aloittaa haukkumisen, käsket "maahan" (jos se osaa ko. käskyn) ja sitten tuijotat seinää niin kauan että koira menee maate vaikka siihen menisi kaksi tuntia. Tuota ei oikeasti tarvitse millään koiralla montaakaan kertaa toistaa kun homma menee jakeluun.
Tämä tietysti edellyttää että aikataulutat elämäsi joksikin aikaa niin että vaikkapa lasten lähtiessä kouluun ei ole kiireinen tilanne. Sinun täytyy siis priorisoida se koirankoulutus. Ei sitä kauaa tarvitse tehdä.
Ongelmakoirakouluttajan koulutus on muuten vähän sama kuin personal trainerin. Eli kuka tahansa jolla on puoli aivosolua voi sen tutkinnon itselleen hankkia ja koulutus on jokseenkin lyhyt ja heppoinen. Ei takaa mitään mistään todellisesta osaamisesta.
Eli jos yksi kouluttaja ei osannut auttaa, kokeile toista.
Arvasin, että tällainen kommentti tulee vielä. Älä huoli, koiran kanssa lenkkeillään aamuin illoin yhteensä kaksi tuntia ja päivän lenkit päälle. Mainitsemasi koulutusmenetelmät esim. käskyn alla olemisesta on kokeiltu. Ilmeisesti meidän koiralla on sitten se aivokasvain, koska ei lopeta haukkumista vaikka kuinka tuijotan seinää ja ignooraan koiraa. Päinvastoin, se kiihdyttää haukkumista ja palkkautuu entisestään.
Kouluttaja, jolla olemme käyneet on yksi Suomen kokeneimmista, että älä sitäkään murehdi. Kokemusta on myös toisesta kouluttajasta lähinnä agilityn saralta, mutta sen harrastuksen jouduimme lopettamaan.
Tottakai selvitimme rotuominaisuuksia etukäteen ja tähän en jaksa enempää edes kommentoida.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla jotain muuta koirakouluttajaa?
Tuollainen haukkuminen esimerkiksi aamupalaa tehdessäsi on koiralta käskyttämistä. Eli haukkuu niin kauan, kun saa tahtonsa läpi, koska voi.
Tämä. Ei tuo mitään stressiherkkyyttä ole vaan ihmisen kyykyttämistä. Loppuu kun koiran ignoroi täysin kun se haukkuu.
Koiralle enemmän aivovirikettä? Temppujen opettaminen, nenän käyttö esim Noseworkin avulla, joku muu koiraharrastuslaji (Agility, rallytoko, toko, koiratanssi, onhan näitä) voisi väsyttää koiran myös henkisesti. Vilkkaille ja fiksuille koirille ei perus pissa-kakka lenkkeily 3x päivässä välttämättä riitä.
Eläinlääkäriltä voi saada lyhytaikaiseen stressin hoitoon lääkkeellistäkin apua, mutta ne toimivat pitkällä tähtäimellä vain, jos ihan oikeasti paneutuu kunnolla ongelman juurisyihin.
Yliopistollisen eläinsairaalan käytöspuoleen erikoistuneista eläinlääkäreiltä voisi saada hyviä neuvoja ja vinkkejä.
Pakko myöntää, että jos itsellä olisi tuollainen ja mikään ei auttaisi, en kyllä hennoisi laittaa sitä kiertoon. Todennäköisyys, että ongelmat jatkuvat ja koira menee edelleen kiertoon on aika suuri. Armollisinta tässä tapauksessa olisi koirien taivas.
Itselläni on kolmas koira ja täytyy sanoa, että tämä viimeisin on ihan omaa luokkaansa. Aivan mielettömän reaktiivinen. Teille ap:n arvostelijoille haluaisin sanoa, että eläkääpä itse ensin vuosia lapsiperheessä reaktiivisen koiran kanssa ja tulkaa tänne sitten viisastelemaan. Oikeasti joillakin koirilla on huono hermorakenne, vaikka se pistetäänkin aina omistajan syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla jotain muuta koirakouluttajaa?
Tuollainen haukkuminen esimerkiksi aamupalaa tehdessäsi on koiralta käskyttämistä. Eli haukkuu niin kauan, kun saa tahtonsa läpi, koska voi.
Tämä. Ei tuo mitään stressiherkkyyttä ole vaan ihmisen kyykyttämistä. Loppuu kun koiran ignoroi täysin kun se haukkuu.
Haukkuherkillä koirilla ignooraaminen ei välttämättä auta vaan koira haukkuu, haukkuu, haukkuu ja palkkaa itseään haukkumalla. Siinä ei ole mitään merkitystä vaikka omistaja katoaisi savuna ilmaan kunhan saa haukkua haukkumasta päästyään. Kokemusta on erittäin haukkuherkän koiran omistajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mitä ohjeita ja toimintamalleja/ehdotuksia olette saaneet ongelmakoirakoulutuksesta. Mistä rodusta on kyse?
Kouluttaja käytti menetelmänä positiivista vahvistamista ja sillä päästiin pitkälle mitä tulee autojen jahtaamiseen ja haukkumiseen. Edelleen tuota käytöstä on, mutta on vähentynyt. Koiran kanssa on oltava täysin hereillä koko ajan, koska jos hetkeksikään huomio herpaantuu alkaa ei toivottu käytös esim. lenkkeillessä. Kyseessä on villakoira.
T. ap
Päädyit siis ilman edeskäypää kokemusta ottamaan koiran rodusta, joka on erittäin älykäs ja vilkas? Villakoirat on entisiä metsästyskoiria ja niiden aktivoinnin ja liikunnan tarve on erittäin suuri. Pelkästään se aiheuttaa ongelmakäytöstä.
Lyön vetoa, että et käy sen kanssa lenkillä kahta tuntia päivässä, mitä melkein koira kuin koira tarvitsee, ja nenähommat siihen päälle.
Miksi te ihmiset ette selvitä rodun ominaisuuksia itselleni etukäteen, vaan uskotte sokkona mitä kasvattaja sanoo? Eivät ne mitään auktoriteetteja ole, ovatpahan vain ihmisiä jotka haluavat teettää pentuja koirillaan. Osa toki on hyvinkin päteviä, osa taas uskoo siihen että koiran kitalaen merkit kertoo riistaverisyydestä -eli täysin jälkeenjäänyttä sakkia.
Pelkkä positiivinen vahvistaminen ei riitä, tarvitaan myös jonkinlaista toimintaa sen ei-toivotun käytöksen suhteen. Tai lähinnä ei -toimintaa: jos koira haukkuu, riehuu, höhnää, ihan kaiken toiminnan tulee pysähtyä kunnes se on rauhoittunut. Fiksu koira oppii kyllä parissa viikossa, jos ihminen on määrätietoinen, että riehuminen ei ole sitä mitä siltä odotetaan. Reaktiivinen koira reagoi osittain myös siihen ihmisen jännitykseen ja stressiin. Jos ihminen on rauhallinen ja seisoo kuin patsas paikallaan, koira kyllä rauhoittuu ennemmin tai myöhemmin. Poislukien tietysti koira jolla on vaikka aivokasvain ja käytös on siksi sairasta. Mutta terve koira.
Eli kun koira aloittaa haukkumisen, käsket "maahan" (jos se osaa ko. käskyn) ja sitten tuijotat seinää niin kauan että koira menee maate vaikka siihen menisi kaksi tuntia. Tuota ei oikeasti tarvitse millään koiralla montaakaan kertaa toistaa kun homma menee jakeluun.
Tämä tietysti edellyttää että aikataulutat elämäsi joksikin aikaa niin että vaikkapa lasten lähtiessä kouluun ei ole kiireinen tilanne. Sinun täytyy siis priorisoida se koirankoulutus. Ei sitä kauaa tarvitse tehdä.
Ongelmakoirakouluttajan koulutus on muuten vähän sama kuin personal trainerin. Eli kuka tahansa jolla on puoli aivosolua voi sen tutkinnon itselleen hankkia ja koulutus on jokseenkin lyhyt ja heppoinen. Ei takaa mitään mistään todellisesta osaamisesta.
Eli jos yksi kouluttaja ei osannut auttaa, kokeile toista.
Hah, hah, tulihan tällainen kommentti. Ja lässyn lässyn, kyllä niitä reaktiivisia koiria löytyy ihan seurakoiraroduistakin ja huom. jos et tiennyt niin villakoirakin kuuluu seurakoirarotuihin, vaikka metsästyskoira onkin taustaltaan :P Meilläkin asuu naapurissa luonteensa puolesta ihan rotumääritelmän vastainen cavalier. Huteja tulee, turha alkaa syyllistää ketään. Tuollainen arvostelu ottaa vain niin päähän ja veikkaan, että sulla ei ole itselläsi minkäänlaista kokemusta oikeasti todella vaikeasta koirasta. Kunhan nyt haluat täällä päteä ja moralisoida sivusta.
Olet yksi harvoista, jotka tohtivat ääneen tuon sanoa. Myötätuntoni on kokonaan sinun puolellasi. Koira-asiat ovat kovin herkkiä jostain syystä, eikä tätä toista, epäonnistunutta puolta saisi helposti tunnustaa. Jos aloittaa aiheesta keskustelun, saa äkkiä kuulla olevansa koiranvihaaja, vaikka ei sellaisesta ole kyse.
Lämmin tsemppi täältä sinulle, päädyttepä koiran suhteen mihin tahansa ratkaisuun. Sillä ratkaisua tilanne vaatii.