Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt ja huono koiranomistaja
12.11.2019 |
Meillä on pian 3-vuotias koira ja olen aivan loppu sen kanssa. Tiedostan, että olen myös huono koiranomistaja ja en olisi ikinä ottanut koiraa, jos olisin tiennyt minkälaista elämä sen kanssa on :( Kasvattajan mukaan koira olisi oikein sopiva lapsiperheeseen, mutta jo ensimmäisinä päivinä kävi ilmi, että eipä ole yhtään sopiva. Koira osoittautui erittäin epävarmaksi ja haukkui naapurit, meillä käyvät lasten kaverit ja ihan kaiken mikä tielle sattui. Koira oli jo silloin erittäin epävarma ja arka. Ajateltiin, että kouluttamalla ja ajan kanssa koira tasoittuu. No, nyt koira on aikuinen, ongelmakoirakouluttajalla käyty ja tulosta ei juuri ole tullut. Koirakouluttajakin sanoi, että näin epävarma ja stressiherkkä koira ei kovin paljoa voi muuttua ihan sen takia, että suurin osa käytöksestä tulee niin automaattisesti ja perimästä johtuvista syistä. Ainoa mikä voisi auttaa on se, että muuttaisimme korpeen missä ei olisi ärsykkeitä.
Tällaisia meidän päivät ovat:
Koira herää aamulla kanssani yhtäaikaa. On erittäin voimakkaasti kiintynyt etenkin minuun ja odottaa aina niin kauan, että minä nousen ylös. Ensimmäinen haukkuepisodi tulee siitä, kun teen aamupalaa. Seuraava hampaiden pesusta. Sitä seuraava siitä, kun lapset lähtee kouluun (ei millään antaisi lasten lähteä, haukkuu hullun lailla ja pyörii lasten ympärillä ja mm tätä käytöstä ei vain saada loppumaan. riehuu sitten toisessa huoneessa jos sinne eristetään siksi aikaa, että lapset saa rauhassa lähteä menoihinsa). Sitten seuraavaksi kiihtyy siitä, kun lähdetään ulos. Ulkona kiihtyy autoista, pyöräilijöistä, lenkkelijöistä, mopoista, skeittilaudoista, lastenvaunuista jne. Kaikkia haukkuu ja jahtaa, jos ehtii. Koira pystyy rauhoittumaan, jos teen tietokoneella kotona töitä. Jos katson telkkaria yrittää saada minua leikkimään kanssaan. Jos katsomme miehen kanssa telkkaria häärää koko ajan ympärillä ellei anna muuta tekemistä. Meillä ei voi käydä vieraita, koska koira haukkuu heitä nonstoppina ja vahtii. Lasten kaverit eivät voi tulla kylään samasta syystä. Pikkulasten tai pienten koululaisten lähelle koiraa en päästä sillä pienikin kiljaisu tai hypähdys räjäyttää koiran haukkumaan, hyppimään, vetämään ja jahtaamaan. Liian hidas vauhti lenkillä aiheuttaa koirassa kamalan haukkumisen ja vetämisen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Koiraa ottaessa luulin ja kuvittelin koiran oikeasti lisäävän omistajansa hyvinvointia, mutta omalla kohdallani olen kohta kolmen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että minä olen hermoraunio. Joka päivä verenpaine nousee tappiin, kun pinna kiristyy koiran käytöksestä johtuen. Kaikki konstit mitä ongelmakoirakouluttaja antoi meille on kokeiltu ja tulokset ovat laihoja. Alan itsekin uskoa siihen, että koiran hermorakenne on vaan armottoman heikko eikä siitä tuon kummempaa tule. Surettaa niin paljon ja olen suoraan sanoen kateellinen niille, joilla on ihan perus koira. Ei minua rassaa lenkkeilyt ja kurakelit ja normiarki koiraan liittyen vaan tämä kaikki ekstra, jota meille sattui tuon koiran mukana tulemaan. Kaikesta huolimatta koira on meille hirveän rakas, mutta omat voimat alkaa olla loppu :(
Kommentit (89)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet yksi harvoista, jotka tohtivat ääneen tuon sanoa. Myötätuntoni on kokonaan sinun puolellasi. Koira-asiat ovat kovin herkkiä jostain syystä, eikä tätä toista, epäonnistunutta puolta saisi helposti tunnustaa. Jos aloittaa aiheesta keskustelun, saa äkkiä kuulla olevansa koiranvihaaja, vaikka ei sellaisesta ole kyse.
Lämmin tsemppi täältä sinulle, päädyttepä koiran suhteen mihin tahansa ratkaisuun. Sillä ratkaisua tilanne vaatii.
Hyvä kirjoitus. Erittäin vastuullinen koiranomistaja, ja kykenee vielä tunnustamaan ettei pärjää koiran kanssa. Tälläinen koira vaatii todella paljon aikaa ja mielellään vain yhden omistajan. Eläinsuojeluyhdistykset sijoittavat koiria uudestaan, kannattaa olla sellaiseen yhteydessä. Toisissa yhdistyksissä on kylläkin enemmän taitoa löytää koiralle sopiva uusi koti...
Mutta siis hienoa, kun omistaja osaa analysoida tilanteen oikein, kyllä asiat järjestyvät, koirasta voi vielä tulla ihan kelpo yksilö, mutta se vaatii aikaa ja hermoja😊
Terv. Kaksi rescuekoiraa kouluttanut
Ite on ottaisi ikinä koiraa, en vihaa koiria, minulla ei vain ole minkäänlaisia tunteita koiria kohtaan, ne on minusta ihan yhdentekeviä. En ymmärrä miksi ihmiset ottavat niitä riesoikseen, kaikki ulkoilutukset päivittäin, ruokinnat yms. Hullun hommaa.
Voitko antaa koiran hoitoon hetkeksi?
Katso sitä koirakuiskaaja ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkitse koirasi onnistumisista
Ole kärsivällinen
Tutustu koiran koulutusta käsitteliviin opuksiin, niitä löydät vaikkapa kirjastosta
Ole johdonmukainen käskyissäsi, niin et aiheuta koiralle hämmennystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira vaatii myös paljon rohkaisua ja kannustamista. Liiallinen ei-sanan käyttö luo negatiivisen ilmapiirin ja se voi vaikuttaa haitallisesti pennun itsetuntoon.
Ei jatkuvia kieltoja eikä rankaisua, vaan kehulla ja palkalla palkitsemista. Ei-toivotut asiat voi jättää noteeraamatta ja vahvistaa toivottua käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse taisin puolivahingossa pelastaa melkein yhtä pahaan pinteeseen joutuneen lapsiperheen. Olin lenkillä oman koirani kanssa ja silmiini osui silminnähden tuskastunut äiti rattaiden, pikkulapsen ja sinne tänne tempovan räkyttävän pikkukoiran kanssa.
Kysyin spontaanisti, että voinko ottaa koiran kanssani pidemmälle lenkille. Että ei olla ennen juteltu, mutta olemme nähneet aiemminkin lenkeillä. Ja että palautan tessun tunnin kuluttua heille. Tarjosin vielä varmuuden vuoksi puhelinnumeroni. Äiti oli niin väsynyt, että huitaisi kädellään ja antoi hihnan. Oli varmaan valmis vaikka luopumaan koirasta siinä hetkessä, en tiedä.
Tämä toinen koira pelkäsi omaani ja kipitti fleksi pitkänä kaukana edelläni koko lenkin ajan. Mutta teimme pitkän lenkin, ja puolen välin jälkeen se alkoi rauhoittua. Kun palautin koiran, kerroin että voin tulla seuraavanakin päivänä. Äiti varoitti, että koira osaa olla melkoinen riiviö.
En tiedä mikä siinä oli, mutta ensimmäisen k a m a l a n puolivuotisen jälkeen se koira muuttui. Se alkoi ottaa minuun kontaktia ja totella saadakseen makupaloja. Eikä se pelännyt omaa koiraani, vaan hyväksyi sen. Eikä se enää haukkunut kotonaan kuin posteljoonin, vaikka se oli ollut aiemmin varsinainen räyhänhenki. Ihan kuin jokin solmu olisi auennut koiran sisällä.
Ollaan juteltu asiasta tämän äidinkin kanssa. Hän epäili, että heillä oli stressiä, johon koira reagoi olemalla levoton. Levotonta koiraa oli kamala ulkoiluttaa, joten ulkoilutuksen ja liikunnan määrä väheni kuin varkain. Ja että uusi lenkittäjä, lisääntynyt liikunta ja rauhallisesti käyttäytyvä esimerkkikoira tekivät "jotenkin jotain", mikä kuukausien ja vuosien myötä "korjasi" koiran.
Nykyään 12-vuotias Herra Kamala tarjoaa senioriterapiaa omalle uudelle pennulleni, joka on villi, äänekäs ja varsinainen pienpeto. Lapsia vasten hyppivä, nilkkoja näykkivä ja kaikelle uudelle räksyttävä harrastuskoiran alkuni alkoi matkia seesteisen pappakoiran käytöstapoja sillä sekunnilla, kun toin pappakoiran kylään. Ehkä tasapainoisen koiran malli olisi askel kohti onnellista loppua?
Ihana tarina ❤️🥲 Kiitos sinulle, kun autoit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa tulee helliä ja kehua paljon.
Koira tarvitsee kannustuksen lisäksi myös paljon liikuntaa ja ajattelua vaativaa tekemistä. Sille voi opettaa temppuja ja virikkeiden saamiseksi viedä vaikka lenkille metsään.
Mitä enemmän koira saa liikuntaa ja virikkeellistä puuhaa, sitä vähemmälle se jättää ei-toivotun tekemisen.
Perustarpeiden tyydyttäminen on koiran kanssa tärkeämpää kuin niin sanottu johtajuusajattelu.
Toisaalta perustarpeiden ymmärtäminen ja tyydyttäminen tekee osaltaan meistä parempia omistajia. Saamme koiran kanssa paremman suhteen aikaiseksi. Suhde on tärkeä, koska se vaikuttaa kaikkeen.
Koiraan tutustuminen vie aikaa. Monesti koiran viestejä tulkitaan väärin. Koiran kasvattamista tulee myös jatkaa läpi sen elämän.
Käännä koiran huomio muualle haukkumisesta herkun tai koiran lempilelun avulla. Koira ei pysty haukkumaan ja tutkimaan herkkua samaan aikaan, joten se lopettaa haukkumisen. Kun koira lopettaa haukkumisen, kehu sitä vuolaasti ja anna sille herkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan, että kysyisit: ”Miten saan koirani lopettamaan ei-toivotun käytöksen?”, sinun kannattaa miettiä: ”Mitä haluaisin koiran tekevän kyseisessä tilanteessa ei-toivotun käytöksen sijaan?”. Usein ihmiset haluaisivat saada helpon ja nopean kikkakolmosen, jolla koira saadaan olemaan tekemättä yhtään mitään tietyissä tilanteissa. Varmaankin siksi rangaistusten käyttö koirien koulutuksessa on niin suosittua. Kuitenkin ”ei minkään” tekeminen on hankalasti määriteltävä käytös. Koiran on vaikea ymmärtää sitä. Koiralle on paljon helpompaa, jos määrittelet ja koulutat yksiselitteisesti sen, mitä haluat koiran tekevän väärän käytöksen sijaan.
Onko paimenkoira?
Tarvitsee duunia hoksottimille, eli luontaisten taipumusten toteutukseen..
Suosittelen luopumista.
Jos ei olet minkäänlaista tahtotilaa vuorovaikutukseen omistajan puolelta, aika selvä tämä. Olisit itse ottanut selvää mihin lähdet. Myyjät myy koska RAHA.
Koita palauttaa koira kasvattajalle, ja sieltä uusi koti.
Älä ota mitään eläintä. Se on perhepäätös huolehtia koikku.
Lapsiin ja koiriin tehoaa samat sanat.
Lopeta. Ei. Ei helvetissä. Irti prkl.
✌️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koira haukkuu? Älä ojenna haukkuvaa lemmikkiä torumalla: "Koira tulkitsee sen niin, että nyt on kaikilla hirveä hätä"
Sympatiat täysin ap:lle. Meillä oli kaksi koiraa. Ensimmäinen kuin unelma, helppo ja ihana, no otetaan sille kaveri. Sitä helvettiä elettiin sitten 7 vuotta. Niille jotka sanoo, että no tee sitä ja tätä, kuten ap:nkin tapauksessa, kun kaikki on tehty voimat vaan loppuu. Ei joka päivä jaksa taistella yhden koiran kanssa, joka kuormittaa koko elämän.
Meillä kanssa tuota autojen, myös rekkojen ja pyörien perään hyökkäilyä yms. Lapsille ärisi ja koitti komentaa ja käydä päälle. Hakkui minkä ehti ja haukkuminen loppui vasta, kun lapsi lähti. Meillä ei siis omia lapsia. 4 vuotiaana oppi olemaan vetämättä, siihen asti kädet aina ruvella jos ei ollut hanskoja. 6 vuotiaana oppi sietämään edes joitain ihmisiä, mutta edelleen meille sai tulla vain harvat ja valitut, jotka koira jotenkuten hyväksyi. Silti itsellä aina järkyttävä stressi kun piti koko ajan vahtia, ettei koira hermostu jostain ja käy vieraiden päälle.. Ihmisille on hankala ylipäätään selittää, että tämä koira ei ole mikään perus nallepallero..
Loppu tulikin sitten yllättäen, sairastui ja leikattiin pari kertaa. Eläinlääkärikin sai osansa tästä, piti joka kerta laittaa rauhoittava piikki, jotta lääkäri sai edes katsoa saati koskea. Vaiva uusiutui vain ja paheni, lopulta epäiltiin aivokasvaintakin ja niin sitten piikille päädyttiin. Koira oli meille äärettömän rakas meidän omassa kodissa vain meidän kanssa, mutta elämä hänen kanssaan yhteiskunnassa oli helvettiä.
Nyt kun hänen poismenostaan on kulunut reilu vuosi voin todeta että edelleen pällistelen kuinka helppoa elämä voi olla ja ai meille saa tulla kuka vaan koska vaan ja meillä on kivaa, mikä stressi?.. vau.
N30
En ymmärrä ihmisiä jotka ottavat helposti räksyttävät ja haukkuvat koirat kaupan pihalle kun itse käyvät kaupassa, koira sit räksyttää ja haukkuu jokaista ohi kävelevää
Mikä osaa ihmistä vaivaa!!
Epätoivottuun haukkuun ei kiinnitetä huomiota kiihtymällä. Koiralle voi myös ääneen sanoa esimerkiksi ”joo, tiedetään, siellä niitä kulkee”.
Haukku saadaan useimmiten loppumaan sillä. Tässä voidaan lisäksi käyttää apuna suunniteltuja täsmäharjoituksia.
Stressaantunut eläin saattaa käyttäytyä erittäin hyperaktiivisesti. Suurin stressin aiheuttaja eläimille on se, että ne saavat omaan aktiivisuustasoonsa nähden liian vähän liikuntaa ja virikkeitä. Tänä päivänä ihmisten elämänrytmi on niin hektinen, että se lemmikki jää liian vähälle huomiolle.
Ensin pitää selvittää, ovatko elämän perusarvot kunnossa. Koira esimerkiksi on hyvin vähään tyytyväinen, mutta asiat pitää ottaa oikeassa järjestyksessä. Ensimmäiseksi pitää tyydyttää koiran liikunnan tarve, se on kaiken A ja O. Mikäli lemmikki ei saa riittävästi toimintaa, se alkaa purkautua jollain muulla tavalla. Toinen asia on se, että tyydytetään ne muut tarpeet, kuten ravinnontarve. Vasta viimeisenä tulee hellyydentarve.
Meillä ihmisillä on tapana rakastaa lemmikkejä liikaa. Usein tyydytämme ensin koiran hellyydentarpeen ja liikunta tulee viimeisenä. Tämä on yksi seikka, joka aiheuttaa mielestäni paljon ongelmia.
Rauhoittumisen taito on tärkeä osa koiran hallintaa. Rauhoittumisen tavoitteena on saada koira kokemaan olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Koiran luottamus ihmiseen tulee olla vankka, jotta se kykenee rauhoittumaan tai jopa nukkumaan missä vaan.
Turvallisuuden tunne tulee ihmisen vahvasta, mutta lempeästä auktoriteetista. Koira, joka on oppinut olemaan rauhallinen ja liikkumatta, kun sitä pidetään kiinni, saa tästä opitusta taidosta turvaa myös tilanteissa, joissa sitä voi jännittää tai jopa pelottaa. Rauhoittumisen opettamisessa ei omistajan rauhallisuutta voi varmasti liiaksi korostaa. Jos omistaja on hermostunut, turhautunut tai jännittynyt, on myöskin mahdotonta koira saada kokemaan rauhalisuutta ja rentoutumista. Omistajan tunnetila siirtyy koiraan. Kun koiraa opetetaan rauhoittumaan, sen elimistö alkaa erittämään oksitosiinia. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus. Oksitosiini vahvistaa kiintymystä ja luottamusta ja näin ollen se parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta.
No ei kyllä kuulosta olevan kovin rakas sulle se koira tai että teillä olisi kovin läheistä suhdetta :D
Koirat nyt kaipaa leikkimistä ja huomiota, mitäs otit koiran.
Koira parka.