Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt ja huono koiranomistaja
12.11.2019 |
Meillä on pian 3-vuotias koira ja olen aivan loppu sen kanssa. Tiedostan, että olen myös huono koiranomistaja ja en olisi ikinä ottanut koiraa, jos olisin tiennyt minkälaista elämä sen kanssa on :( Kasvattajan mukaan koira olisi oikein sopiva lapsiperheeseen, mutta jo ensimmäisinä päivinä kävi ilmi, että eipä ole yhtään sopiva. Koira osoittautui erittäin epävarmaksi ja haukkui naapurit, meillä käyvät lasten kaverit ja ihan kaiken mikä tielle sattui. Koira oli jo silloin erittäin epävarma ja arka. Ajateltiin, että kouluttamalla ja ajan kanssa koira tasoittuu. No, nyt koira on aikuinen, ongelmakoirakouluttajalla käyty ja tulosta ei juuri ole tullut. Koirakouluttajakin sanoi, että näin epävarma ja stressiherkkä koira ei kovin paljoa voi muuttua ihan sen takia, että suurin osa käytöksestä tulee niin automaattisesti ja perimästä johtuvista syistä. Ainoa mikä voisi auttaa on se, että muuttaisimme korpeen missä ei olisi ärsykkeitä.
Tällaisia meidän päivät ovat:
Koira herää aamulla kanssani yhtäaikaa. On erittäin voimakkaasti kiintynyt etenkin minuun ja odottaa aina niin kauan, että minä nousen ylös. Ensimmäinen haukkuepisodi tulee siitä, kun teen aamupalaa. Seuraava hampaiden pesusta. Sitä seuraava siitä, kun lapset lähtee kouluun (ei millään antaisi lasten lähteä, haukkuu hullun lailla ja pyörii lasten ympärillä ja mm tätä käytöstä ei vain saada loppumaan. riehuu sitten toisessa huoneessa jos sinne eristetään siksi aikaa, että lapset saa rauhassa lähteä menoihinsa). Sitten seuraavaksi kiihtyy siitä, kun lähdetään ulos. Ulkona kiihtyy autoista, pyöräilijöistä, lenkkelijöistä, mopoista, skeittilaudoista, lastenvaunuista jne. Kaikkia haukkuu ja jahtaa, jos ehtii. Koira pystyy rauhoittumaan, jos teen tietokoneella kotona töitä. Jos katson telkkaria yrittää saada minua leikkimään kanssaan. Jos katsomme miehen kanssa telkkaria häärää koko ajan ympärillä ellei anna muuta tekemistä. Meillä ei voi käydä vieraita, koska koira haukkuu heitä nonstoppina ja vahtii. Lasten kaverit eivät voi tulla kylään samasta syystä. Pikkulasten tai pienten koululaisten lähelle koiraa en päästä sillä pienikin kiljaisu tai hypähdys räjäyttää koiran haukkumaan, hyppimään, vetämään ja jahtaamaan. Liian hidas vauhti lenkillä aiheuttaa koirassa kamalan haukkumisen ja vetämisen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Koiraa ottaessa luulin ja kuvittelin koiran oikeasti lisäävän omistajansa hyvinvointia, mutta omalla kohdallani olen kohta kolmen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että minä olen hermoraunio. Joka päivä verenpaine nousee tappiin, kun pinna kiristyy koiran käytöksestä johtuen. Kaikki konstit mitä ongelmakoirakouluttaja antoi meille on kokeiltu ja tulokset ovat laihoja. Alan itsekin uskoa siihen, että koiran hermorakenne on vaan armottoman heikko eikä siitä tuon kummempaa tule. Surettaa niin paljon ja olen suoraan sanoen kateellinen niille, joilla on ihan perus koira. Ei minua rassaa lenkkeilyt ja kurakelit ja normiarki koiraan liittyen vaan tämä kaikki ekstra, jota meille sattui tuon koiran mukana tulemaan. Kaikesta huolimatta koira on meille hirveän rakas, mutta omat voimat alkaa olla loppu :(
Kommentit (89)
treffit kirjoitti:
Itse varmaan jo lahtisin tuossa vaiheessa elainlaakarilta kyselemaan, voisiko kirjoittaa koiralle mielialareseptin ja/tai rauhoittavia... Kyseessa on mieleltaan selkeasti sairas koira, ja kuvailemasi paivittainen kaytos stressaa myos koiraa itseaan.
Tai sitten teidan on annettava koira sijaiskotiin vaikka jonnekin elakelaisten tyko, joilla on aikaa ja toisaalta rauhaa, jota koira mun mielesta tarvitsee.
Minusta koira peilaa AP tunteita.
Huomasin tämän oman haastavan koiran kanssa. Kumppani on varma ja koira rauhallinen. Minä epävarma ja huolestun ja stressaava niin koira oli tätä myös.
Koira ikään kuin vaistoaa ihmisen mielen ja kun se mieli on stressi niin koira luulee että on hätä ja kokee ihmisen heikoksi ja koira ottaa/joutuu ottamaan ohjat epävaemuudessaan.
Koira tarvitsee varman pomon niin kuin hevonen. Silloin eläin voi rentoutua ja luottaa että ihminen on boss ja hoitaa kaikki tilanteet! Koira vetää vain lonkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kolmas koira ja täytyy sanoa, että tämä viimeisin on ihan omaa luokkaansa. Aivan mielettömän reaktiivinen. Teille ap:n arvostelijoille haluaisin sanoa, että eläkääpä itse ensin vuosia lapsiperheessä reaktiivisen koiran kanssa ja tulkaa tänne sitten viisastelemaan. Oikeasti joillakin koirilla on huono hermorakenne, vaikka se pistetäänkin aina omistajan syyksi.
Sama pätee lapsiin. Terkuin entinen neuvolan Th
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hankalaa kuin se saattaa olla, minä katselisin koiralle uutta kotia. Noin stressiherkkä koira ei välttämättä sovi tuollaiseen kiireiseen lapsiperheeseen. Oma koiranikin on tosi stressiherkkä, mutta olen itse syrjässä yksin elävä rauhallinen introvertti, joten koirakin "pysyy näpeissä" kun rauhallinen elämä tasoittaa sen persoonaa. Lapsiperheessä taas on aina enemmän menoa ja häslinkiä.
Ja mitenpä STRESSIHERKKÄ KOIRA reagoisi kodin vaihtoon? Aluksi varmaan kaikki menisi hyvin, mutta oireet tuskin poistuisivat. Ei kiertoon näitä koiria!
Se tulee aloittajasta, joka kirjoitti:
"...minä olen hermoraunio. Joka päivä verenpaine nousee tappiin, kun pinna kiristyy..."
Luuletteko ettei tämä tartu koiraan. Kierre on valmis.
Minulla on vähän toisenlainen ongelma. Mitä ihanimmalla ja pitäaikaisella koiralla alkaa hygienia heiketä vanhemmiten. Ei yltä enää putsaamaan itseä jolloin en enää mielellän päästä koiraa viereen sänkyyn tai sohvalle. Tekee myös herkasti tarpeet lattialle. Inhottaa sanoa mutten enää haluaisi pitää tätä koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Käännä koiran huomio muualle haukkumisesta herkun tai koiran lempilelun avulla. Koira ei pysty haukkumaan ja tutkimaan herkkua samaan aikaan, joten se lopettaa haukkumisen. Kun koira lopettaa haukkumisen, kehu sitä vuolaasti ja anna sille herkku.
Pystyy, meidän labbis ainakin haukkuu sujuvasti pallo tai puruluu suussaan, koska niitä ei kannata pudottaa. Toki haukku on tavallista vaimeampaa ja harvempaa, mutta ihan oikeaa haukkumista, ei mitään vuhkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kolmas koira ja täytyy sanoa, että tämä viimeisin on ihan omaa luokkaansa. Aivan mielettömän reaktiivinen. Teille ap:n arvostelijoille haluaisin sanoa, että eläkääpä itse ensin vuosia lapsiperheessä reaktiivisen koiran kanssa ja tulkaa tänne sitten viisastelemaan. Oikeasti joillakin koirilla on huono hermorakenne, vaikka se pistetäänkin aina omistajan syyksi.
Kuka ottaa reaktiivisen rodun lapsiperheeseen.
Ei kyllä yhtään ole tietoa koirista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa tehokasta haukkupantaa. Saattaa tehdä ihmeitä. Kokemusta on.
Meidän koira oli aivan järkyttävä räksyttäjä ja samoin kuin ap, kaikki konstit kokeiltiin eikä auttanut. Kunnes surffasin netissä ja eksyin sivustolle, jossa myydään haukkupantoja. En jaksanut välittää kritiikistä vaan tilasin sellaisen. Toimintamalli oli siis se, että panta suihkauttaa koiran kuonolle heti kun räksytys alkaa. Panta maksoi aika paljon, mutta oli sitten tehokaskin. Ja katso: se tehosi TÄYDELLISESTI. Remmiräyhä, kotona turhan räksytys ym hävisi pannan avulla. Kun koira oli ehdollistunut tähän, pannan pystyi sitten ottamaan pois eikä sitä ole enää tarvinnut pitkään aikaan. Suosittelen ja kehoitan kokeilemaan, sanoi koiragurut mitä tahansa. Ja kerralla laadukas ja tehokas panta, vaikka maksaa. Lopulta kaikki voittavat, eikä vähiten koira itse.
Jostain se haukku kertoo.
Eikö pitäisi syy hoitaa eikä oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat/kissat on ällöjä energiasyöppöjä. En jaksaisi päivääkään sitä kusetusrumpaa.
Meidän reaktiivinen koira rauhoittui mitä vanhemmaksi tuli. Nyt 8 vuotiaana haukkuu vain pelottavat koirat enää. Ei tosin ollut noin paha miltä ap:n koira vaikuttaa.
Naapurissa on myös koira joka hysteerisenä haukkui kaiken mikä liikkuu. Nyt vanhempana pystyy jo joitakin turvallisia koiria tervehtimään. Heidän edellinen koira oli oikea viilipytty, joka sulatti meidänkin hermoheikin.
Koulutuksesta on ollut apua ja ennen kaikkea vanhenemisesta ja kokemuksesta. Toivo ei siis välttämättä ole kokonaan mennyt.