Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi maailman surullinen leffa, jonka takia itket silmät päästä?
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha suomalainen elokuva ”Pojat”, jossa nuori Vesa-Matti Loiri juoksee junan perässä ja huutaa äitiä...
Vierailija kirjoitti:
Ei elokuva, mutta itkin joka kerta Homelandissa neljännen kauden alusta lähtien kun Quinn teki yhtään mitään. Jokin siinä hahmossa on hirveän koskettavaa.
Quinn oli ihana mies! Miksi hänelle kävi nin kurjasti😭
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta pääosassa oli Tom Hanks. Kyseessä oli komedia jossa poliisi antaa kodin ensiksi pelkäämälleen koiralle ja lopussa koira sitten kuolee . Jestas se loppu.. itkin silmät päästäni.
Täystuho Turner
Kerro minulle jotain hyvää. Leffateatterista lähti aika punasilmäistä porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hachiko täälläkin :( bim mustakorva on kanssa surullinen.
Muistan kun ensimmäisen kerran katsoin Hachikon niin tiesin tarinan etukäteen ja mitä tapahtuu mutta voi hyvä luoja miten paljon itkin 😭
Nuorena kun kissani kuoli niin itkin paljon(kissa oli seuranani vauvasta asti, kuoli kun olin yläasteikäinen), sen jälkeen totaalinen turtuneisuus ja tunnottomuus, en itkenyt millekään. No Hachiko avasi monen vuoden padon ja vielä tänä päivänä herkistää kun ajattelen.
Silloin kun se uusi leijonakuningas tuli, niin kyllä tuli pari kertaa melkeen kunnolla siinä.😥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brokeback Mountain. Äärimmäisen masentava, en pysty sitä kokonaan edes katsomaan.
Minäkin sanon Brokeback mountainin. Kurkkua kuristaa ja sydän pakahtuu, kun Ennis painaa Jackin paidan rintaansa vasten. Samaistun niin kovasti Enniksen kokemaan kaipuuseen ja tuskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brokeback Mountain. Äärimmäisen masentava elokuva, en pysty sitä koskaan katsomaan loppuun asti. Motellikohtaukseen on hyvä lopettaa, niin saa tarinalle onnellisemman lopun.
Nostalginen " Love Story" ja lisäksi vielä se musiikki. En ole herkkää tyyppiä lainkaan, mutta tämä saa aina hanat auki.
70-luvun elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha suomalainen elokuva ”Pojat”, jossa nuori Vesa-Matti Loiri juoksee junan perässä ja huutaa äitiä...
Joo, siis tää on kauhea kohta.
Menee kyllä tunteisiin😭
Kaikki luontokuvat, joissa eläimet kärsivät.
Luonto on todella julmaa välillä.
Black Beauty. Itken melkein elokuvan alusta loppuun saakka. Varsinkin kohdissa, kun Black Beauty seisoo sateessa katsomassa kun sen rakkaan ystävän Gingerin ruumista kuljetetaan kärryillä pois ja sitten elokuvan lopussa kun entinen hoitaja löytää Black Beautyn uudelleen monien vuosien jälkeen.
Monikin, kuten Marley ja minä.
The hours itkettää ensi minuuteista lähtien.
Bimille rakkaudella kirjoitti:
Brokeback Mountain. Itkin tunnin ajan leffan lopusta elokuvateatterissa ja vielä jatkui toisen tunnin elokuvan jo loputtua. On myös sellaisia elokuvia, joita en pysty edes aloittamaan, kuten nyt Ikitie ja Hachiko. Bim Mustakorven luin aikanaan kirjana 20 vuotta sitten, yhä tulee kauhean surullinen olo, en ikinä pystyisi katsomaan leffana. Ja mulla kun on nykyisin omakin englanninsetteri, itsetuhoa lähentelisi tuon katsominen. Itkin valtoimenaan myös siitä leffasta, jossa mies joutui jättämään koiravaljakkonsa etelämantereelle ja niiden piti selvitä talvesta siellä ilman ihmisiä....
Voi hitsi, mä muistan myös tuon leffan missä ne koirat jätettiin selviämään talven yli itsekseen mutta en muista leffan nimeä 😰. Bim mustakorva on sellainen mitä en pysty enää toista kertaa katsomaan, oli niin surullinen.
Olen lukenut myös Bim mustakorva-kirjan. Vollotin kuin pikkulapsi.
Minusta stellpolariksen tekemä leffa kukkia ja sidontaa oli kautta aikojen paras elokuva jota olen koskaan nähnyt. Siksi koska se on improvisoitua eikä teennäistä. Esim se kohtaus kun se äijä sekoaa niin se kuinka se ilmaisee ne asiat "jyrki kävi täällä, tuli oven läpi, puhuttiiin". Kaikki ne ilmeet ja eleet on improvisaation tähden niin ainutlaatuisia eikä teennäisiä.