Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi maailman surullinen leffa, jonka takia itket silmät päästä?
Kommentit (161)
Panin labyrintti on surullinen ja traaginen satu. Itkettiin miehen kanssa yhdessä.
Schindlerin lista oli myös kauhean surullinen. Kaunis elämä myös järkyttävä.
Katson melkein vain Scifi-Elokuvia. En kestä itkemistä. Paitsi viimeksi itkin kyllä "Guardians of the galaxy"-elokuvassakin ,kun äiti kuoli alussa. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hachicoa en ole nähnyt, mutta teininä näin venäläisen koirasta kertovan leffan Bim mustakorva, aivan kamala. Meillä itki koko perhe, isä myös. https://www.imdb.com/title/tt0077222/
Mulla myös tämä Bim mustakorva, se loppu oli kauhea! Katsottiin tuo nelosluokalla koulussa. Myöhemmin mua on itkettänyt aika monikin elokuva, nyt äkkiseltään tulee mieleen Dancing on The dark.
Hachiko. On niin surullinen, etten edes uskalla katsoa. Eika uskalla mieskaan :D Keskusteltiin sattumalta just tasta leffasta viime perjantaina ja keskustelu meni jotakuinkin nain:
Mina: Niin mika se oli se surullinen japanilainen koiraleffa?
Mies: Hachiko! En ole uskaltanut katsoa sita...
Mina: En minakaan...
Mies: Ajattele nyt et se koira aina palaa sinne asemalle uskollisesti vaikka se omistaja on jo kuollut
Mina: Voi koira raukkaa...
(Mies ja mina tuijotetaan kaukaisuuteen, nieleskellaan ja yritetaan rapytella kyyneleita pois silmista)
Itseasiassa nytkin on pala kurkussa kun kirjoitan tata. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli pikku tyttö, joka asui äidinsä/äitipuolensa kanssa ja niillä oli pieni koira. Se äiti vissiin suuttui sille koiralle jostain ja heitti sen niiden pihalla olleeseen uima-altaaseen. Tyttö katseli ikkunasta kun koira ui siellä altaassa ja yritti päästä pois sieltä. Sitten tulee kohtaus kun se tyttö itkien jollain pitkällä kepillä kaapii sen kuolleen koiran ruumista sieltä altaasta, yrittää varmaan saada sen koiran ruumiin pois sieltä.
Muuta en muista. Harmittaa kun en tiedä tämän elokuvan nimeä, tai oliko edes elokuva, saattoi vaikka olla sarjakin.
Mutta itkin aivan holtittomasti kun näin tuon, se jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa vielä elokuvan loputtua.
Suomalainen vai Tanskalainen elokuva?
Ei ole ainakaan suomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Hachiko.
Siinä vaiheessa viimeistään,kun Hatchiko palaa juna-asemalle odottamaan isäntäänsä, minä alan parkua. Kaksi kertaa olen nähnut leffan ja parkunut.
Meryl Streep'in ja Clint Eastwood'in roolisuoritukset 'Hiljaiset sillat' leffassa saa minut myös vollottamaan.
Käyttäjä28010 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Hachiko.
Siinä vaiheessa viimeistään,kun Hatchiko palaa juna-asemalle odottamaan isäntäänsä, minä alan parkua. Kaksi kertaa olen nähnut leffan ja parkunut.
Meryl Streep'in ja Clint Eastwood'in roolisuoritukset 'Hiljaiset sillat' leffassa saa minut myös vollottamaan.
Mä alan itkee siinä kohtaa kun Hachiko koittaa sillä pallolla muistuttaa isäntää, ettei nyt kannata töihin lähteä. Shibat ei miellytä isäntiään, vain kun jotain on vialla.. haistoi/aisti että nyt ei oo kaikki kunnossa.
AINA KUN KOIRA KÄYTTÄYTYY OUDOSTI PITÄISI MIETTIÄ.
Mä en voi katsoa mitään leffaa jos eläimille käy jotain, voin henkisesti pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin joskus -80 luvulla Pinokkion ja itkin silmät päästäni. Sen jälkeen en sitten ole enää mitään nähnytkään 1😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo leffa, mutta joskus teininä ulkomailla otin hotellin "tuo kirja, ota kirja" hyllyltä, jonkun englannin kielisen kirjan, joka kertoi sisarista jotka koki insestiä, oli tositarina ja he kirjoitti kirjan.
Oli surullisen mielenkiintoinen.
Harmi vaan en muista sen nimeä. Olisi kiva lukea uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Still Alice. Hyvä Hollywood-elokuvaksi, muistisairaan läheisenä koskettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematon sotilas, se vanhempi versio. Loppukohtaus, jossa sota ohi, kuvataan kaatunutta metsää ja Finlandia soi.
Brokeback Mountain. Itkin tunnin ajan leffan lopusta elokuvateatterissa ja vielä jatkui toisen tunnin elokuvan jo loputtua. On myös sellaisia elokuvia, joita en pysty edes aloittamaan, kuten nyt Ikitie ja Hachiko. Bim Mustakorven luin aikanaan kirjana 20 vuotta sitten, yhä tulee kauhean surullinen olo, en ikinä pystyisi katsomaan leffana. Ja mulla kun on nykyisin omakin englanninsetteri, itsetuhoa lähentelisi tuon katsominen. Itkin valtoimenaan myös siitä leffasta, jossa mies joutui jättämään koiravaljakkonsa etelämantereelle ja niiden piti selvitä talvesta siellä ilman ihmisiä....
Kerro minulle jotain hyvää. Ei ihan ymmärretty mihin ryhdyttiin, kun käytiin katsomassa se leffassa. Itkeminen jatkui vielä leffan loputtua.
P. S. Rakastan sinua itkettää aina.
Englantilaisen potilaan lopussa kun hoitaja antaa Almasylle morfiinin lähtöön. Ja lukee sitten tämän kuolleen rakastetun päiväkirjaa kunnes toinen on poissa.
Hiljaiset sillat on takuuitkettäjä, ja Intohimon tuulet myös. Voin katsoa näitä aina uudelleen.
Hachiko, Leijonakuningas ja jouluna esitettävä Lumiukko ( toivottavasti tuli nimi oikein).