Mielestäsi maailman surullinen leffa, jonka takia itket silmät päästä?

Mäkin oon vollottanut hachikon takia, samoin Benjamin buttonin uskomaton elämä, lopussa kun Benjamin on sylivauvaksi nuorentenut jotenkin surullista

Myös poika raidallisessa pyjamassa kamalan surullinen

Erämaan armoilla

Pianisti

Breaking the Waves

Cherbourgin sateenvarjot.

Minisarja Torka alrig tårar utan handskar

Erityisesti Paulin hautajaiset.....

Dancer in the dark.

Vierailija kirjoitti:

Bimille rakkaudella kirjoitti:

Brokeback Mountain. Itkin tunnin ajan leffan lopusta elokuvateatterissa ja vielä jatkui toisen tunnin elokuvan jo loputtua. On myös sellaisia elokuvia, joita en pysty edes aloittamaan, kuten nyt Ikitie ja Hachiko. Bim Mustakorven luin aikanaan kirjana 20 vuotta sitten, yhä tulee kauhean surullinen olo, en ikinä pystyisi katsomaan leffana. Ja mulla kun on nykyisin omakin englanninsetteri, itsetuhoa lähentelisi tuon katsominen. Itkin valtoimenaan myös siitä leffasta, jossa mies joutui jättämään koiravaljakkonsa etelämantereelle ja niiden piti selvitä talvesta siellä ilman ihmisiä....

Voi hitsi, mä muistan myös tuon leffan missä ne koirat jätettiin selviämään talven yli itsekseen mutta en muista leffan nimeä 😰. Bim mustakorva on sellainen mitä en pysty enää toista kertaa katsomaan, oli niin surullinen.

Se koiravaljakkoleffa on Eight below

Minisarja (De dagar, som blommorna blommar) Päivä, jolloin kukat kukkivat, erityisesti Estonia-onnettomuus ja se, miten vain perheen isä jäi eloon, kun siirti matkustuspäivää. Pari muutakin kohtausta liikutti, esim. loppukohtaus, missä ihmiset poimivat kukkia, oli itkettävän kaunis. Boys don´t cry -elokuva sai myös itkemään. Kun ensimmäisen kerran näin Titanicin, kyynelehdin myös.

En muista mikä leffan nimi oli mutta siinä oli yhdessä pätkässä animoitu nälkäisen näköinen pieni kissa joka vaelsi sellaisen kerrostalon raunion keskellä sibeliuksen valse tristen soidessa ja näki jotain näkyjä siitä mitä iloista tavallista elämää siellä talossa oli ollut.

Itkusta en tiedä mutta yksi surullisimmista animaatioista. 

Viimeinen Harry Potter -elokuva. Itken aina, kun Kalkaros puristaa kuollutta Lilya rintaansa vasten ja kun Lily, James, Lupin ja Sirius ilmestyvät Harrylle metsässä.

Interstellar

Tähtiin kirjoitettu virhe.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen Harry Potter -elokuva. Itken aina, kun Kalkaros puristaa kuollutta Lilya rintaansa vasten ja kun Lily, James, Lupin ja Sirius ilmestyvät Harrylle metsässä.

Joo tää

Kun ylläolevat ilmestyvät metsässä Harryn käyttäessä elpymyskiveä, mulla padot aukeaa seuraavassa kohdassa:

-Why are you here?

-We never left. (Emme koskaan poistuneetkaan.)

😭😭😭😭

Joku luontodokkari linnuista oli ihan kauhea. Mieleen on jäänyt kohtaus missä loukkaantunut lintu räpiköi rannalla ja ravut tuli ja söi sen elävältä. Repi palasiksi. Ja se kohtaus kesti ja kesti. En koskaan ole ymmärtänyt miten nämä kuvaajat pystyy vaan katsoon vierestä ilman että poimivat sen linnun turvaan tai lopettavat nopeasti. Ja nyt kun mietin niin tällaisia dokkareita on ihmisistäkin. Kuvataan vaan kun joku vauva kuolee ripuliin, vaikka länsimaisen kuvaajan olisi helppo saada lääkkeet jotka pelastaisivat lapsen.

Labor day.  Kun näin elokuvan olin itse juuri eronnut, mielialani oli maassa ja tunsin oloni todella epäonnistuneeksi. Samaistuin päähenkilöön niin, ettei itkulle meinannut tulla loppua. Koskettava elokuva.

Gallipoli. Vanha Mel Gibson filmi. Kun nuoret sotilaat nousevat vallihaudasta toinen toisensa peraan ja kaikki ammutaan siina samassa. Huuto itkin aikoinaan. 

Englantilainen potilas

Vierailija kirjoitti:

Gallipoli. Vanha Mel Gibson filmi. Kun nuoret sotilaat nousevat vallihaudasta toinen toisensa peraan ja kaikki ammutaan siina samassa. Huuto itkin aikoinaan. 

Tämän haluaisin nähdä. Mistähän löytyisi.

Love story

Tuulen viemää

Hiljaiset sillat

Mask (1985)

Cher, Sam Elliott ja Eric Stoltz näyttelevät upeasti tässä draamassa joka perustuu tositapahtumiin.

Elokuvan loppu varsinkin on yhtä itkemistä pojan kohtaloa ja elämää surren sekä äidin tuskaa myötätuntien.