Vinkkejä ystävyyden lopettamiseen

No joko voit sanoa suoraan tuon mitä kirjoitit tänne (en suosittele, tulee olemaan hankalaa molemmille ja jopa traumaattista ystävällesi). Jos olisin sinä, kieltäytyisin alituiseen tapaamispyynnöistä vedoten vaikka työhön tai muihin suunnitelmiin. Kyllä se siitä pikkuhiljaa sitten omalla painollaan hiljenee.

Kun kyselee tapaamisia niin keksi tekosyitä miksei onnistu. Älä ehdota mitään tulevaisuuden juttuja esim. Katsotaan joku toinen kerta tms. Jos kyselee kuulumisia, voi kohteliaasti vastata mutta älä kysy mitään takaisin. Viivyttele vastauksissa. Kyllä hän alkaa sitten ymmärtää, että sinä et ole käytettävissä enää.

Sanot suoran saman mitä tänne kirjoitit.Mutta kasvotusten! Ei puhelin,ei viestinä.Olette van eri elämän tilanne piste.

Alat vastailla viesteihin kunnon viiveellä ja pahoittelet kuinka et voi nähdä syystä X ja Y.

Ompa kummallista jos ystäväsi ei ole huomannut ettet halua tavata häntä. Kyllä sen huomaa jos toinen on vastahankainen.

Olen itse samassa tilanteessa! Olen päättänyt vain pikkuhiljaa lakata kommunikoimasta asianomaisen kanssa.

Sanot suoraan, että elämäntilanteenne ovat niin erilaiset, että et halua pitää enää yhteyttä. Kerran se kirpaisee, mutta reilumpi molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoran saman mitä tänne kirjoitit.Mutta kasvotusten! Ei puhelin,ei viestinä.Olette van eri elämän tilanne piste.

Tuossa on se riski, että molemmille jää todella huono maku suuhun asiasta. Ap sanoi, että riitoja ei ole ja kyseessä muutenkin hyvä ihminen. Kyllä nykyaikana on ihan normaalia, että ihmissuhteet hiipuu kun elämäntilanteet eriävät ja toisen jutut ei enää kiinnosta tai aiheuttaa jopa ahdistusta. Ja tällä jättää myös takaportin sille, että ystävyyttä voi jatkaa halutessaan myöhemmin uudelleen, jos ns. yhteinen kipinä jostain syystä palaa.

Haluaisin, että minulle sanottaisiin suoraan, jos seura ei kelpaa. Ei tarvitse esittää mitään roolipelejä. Hetken se voi tuntua pahalle molemmista, mutta ajan kanssa se unohtuu.

Mä jätin lopulta vaan vastaamatta viesteihin, sitä ennen olin vastaillut hyvin niukkasanaisesti mutta ei mennyt perille.

Ja meilä siis tilanne se ettei ystävä koskaan ehdi tavata mutta tykittää kuvia ja viestejä aina kun hänellä on jotain hienoa kerrottavaa, en jaksanut enää yksipuolisesti ihastella.

Mä ilmoitin yhden (itseäni) ärsyttävän keskustelun päätteeksi, että olemme niin erilaisia. Olin toki miettinyt jo pitkään, että en jaksa kyseisen ihmisen kaikkia persoonan piirteitä. Emme ole siis missään riidoissa. Laitamme somessa edelleenkin synttäritoivotukset. Mutta emme enää ole yhteydessä emmekä näe toisiamme. En ole millään tavalla surullinen asiasta. Lähinnä tunne oli helpottava, kun itseäni ärsyttävä tekijä oli pois elämästä.

Jos et pysty suoraan ilmaista itseäsi, niin ota etäisyyttä vaivihkaa. Kyllä se jossain vaiheessa hiipuu pois.

Ei sinun tarvitse katkaista välejä perusmukavaan ihmiseen vaan viilennellä välinne ystävyydestä tuttavuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoran saman mitä tänne kirjoitit.Mutta kasvotusten! Ei puhelin,ei viestinä.Olette van eri elämän tilanne piste.

Tuossa on se riski, että molemmille jää todella huono maku suuhun asiasta. Ap sanoi, että riitoja ei ole ja kyseessä muutenkin hyvä ihminen. Kyllä nykyaikana on ihan normaalia, että ihmissuhteet hiipuu kun elämäntilanteet eriävät ja toisen jutut ei enää kiinnosta tai aiheuttaa jopa ahdistusta. Ja tällä jättää myös takaportin sille, että ystävyyttä voi jatkaa halutessaan myöhemmin uudelleen, jos ns. yhteinen kipinä jostain syystä palaa.

Ei pysty jatkamaan. En ottaisi takaisin ystäväksi, jos on noin toiminut. Eräs yritti tuota minulle, mutta estin hänet ja jos vielä yrittää, sanon, että koen sen ahdisteluna.

Eli kyllä se on iäksi loppu. Reilumpi sanoa suoraan mutta asiallisesti.

Ala mälsäksi. Juttele säästä. Älä mitään henkilökohtaista. Jos kyselee, niin käännä juttusi kaukaiseen, jo kuolleeseen sukulaiseen. Alä aloita mitään keskustelua. Pyri olemaan ilmeetön. Ole muissa mailmoissa. Eiköhän mahda kyllästyä sinuun. Ainut haitta puoli että pitää sinua outona tai masentuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoran saman mitä tänne kirjoitit.Mutta kasvotusten! Ei puhelin,ei viestinä.Olette van eri elämän tilanne piste.

Tuossa on se riski, että molemmille jää todella huono maku suuhun asiasta. Ap sanoi, että riitoja ei ole ja kyseessä muutenkin hyvä ihminen. Kyllä nykyaikana on ihan normaalia, että ihmissuhteet hiipuu kun elämäntilanteet eriävät ja toisen jutut ei enää kiinnosta tai aiheuttaa jopa ahdistusta. Ja tällä jättää myös takaportin sille, että ystävyyttä voi jatkaa halutessaan myöhemmin uudelleen, jos ns. yhteinen kipinä jostain syystä palaa.

Ei pysty jatkamaan. En ottaisi takaisin ystäväksi, jos on noin toiminut. Eräs yritti tuota minulle, mutta estin hänet ja jos vielä yrittää, sanon, että koen sen ahdisteluna.

Eli kyllä se on iäksi loppu. Reilumpi sanoa suoraan mutta asiallisesti.

Minulle on käynyt useamman ystävän kanssa niin että tiet on täysin erkaantuneet useammaksi vuodeksi, mutta sitten taas myöhemmin ollaan oltukin paljon tekemisissä ja läheisimmissä väleissä. Ei ole mitään syytä luoda turhaa draamaa sinne missä sitä ei ole. Ihan turha polttaa siltoja kun tässäkään tapauksessa ei ole mitään riitaa taustalla.

Itse en pysty suoraan sanomaan koska olen arka ja herkkä, nämä ystäväni kipakoita persoonia. Niinpä vain häivyin vähin äänin takavasemmalle. Onneksi ei vahingossa tavata koska asun nyt kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoran saman mitä tänne kirjoitit.Mutta kasvotusten! Ei puhelin,ei viestinä.Olette van eri elämän tilanne piste.

Tuossa on se riski, että molemmille jää todella huono maku suuhun asiasta. Ap sanoi, että riitoja ei ole ja kyseessä muutenkin hyvä ihminen. Kyllä nykyaikana on ihan normaalia, että ihmissuhteet hiipuu kun elämäntilanteet eriävät ja toisen jutut ei enää kiinnosta tai aiheuttaa jopa ahdistusta. Ja tällä jättää myös takaportin sille, että ystävyyttä voi jatkaa halutessaan myöhemmin uudelleen, jos ns. yhteinen kipinä jostain syystä palaa.

Just näin, todella kummallista ja hieman epätasapainoisen, ehkä jopa persoonallisuushäiriöisen ihmisen käytöstä polttaa siltoja sellaisen kanssa joka ei ole tahallisesti sitä omalla käytöksellään aiheuttanut. Ei todellakaan aikuisen ihmisen käytöstä.

Ainut oikea tapa ottaa omaa tilaa tai etäisyyttä, kieltäytyä tapaamisista tai suunnitelmista. Toinen ihminen tajuaa kyllä ettei sinua kiinnosta mutta ketään ei tarvitse varta vasten loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoran saman mitä tänne kirjoitit.Mutta kasvotusten! Ei puhelin,ei viestinä.Olette van eri elämän tilanne piste.

Tuossa on se riski, että molemmille jää todella huono maku suuhun asiasta. Ap sanoi, että riitoja ei ole ja kyseessä muutenkin hyvä ihminen. Kyllä nykyaikana on ihan normaalia, että ihmissuhteet hiipuu kun elämäntilanteet eriävät ja toisen jutut ei enää kiinnosta tai aiheuttaa jopa ahdistusta. Ja tällä jättää myös takaportin sille, että ystävyyttä voi jatkaa halutessaan myöhemmin uudelleen, jos ns. yhteinen kipinä jostain syystä palaa.

Ei pysty jatkamaan. En ottaisi takaisin ystäväksi, jos on noin toiminut. Eräs yritti tuota minulle, mutta estin hänet ja jos vielä yrittää, sanon, että koen sen ahdisteluna.

Eli kyllä se on iäksi loppu. Reilumpi sanoa suoraan mutta asiallisesti.

Minulle on käynyt useamman ystävän kanssa niin että tiet on täysin erkaantuneet useammaksi vuodeksi, mutta sitten taas myöhemmin ollaan oltukin paljon tekemisissä ja läheisimmissä väleissä. Ei ole mitään syytä luoda turhaa draamaa sinne missä sitä ei ole. Ihan turha polttaa siltoja kun tässäkään tapauksessa ei ole mitään riitaa taustalla.

Olen täysin samaa mieltä. Välien katkaisu olisi turhan raju ratkaisu, kun kumpikaan ei ole tehnyt toiselle mitään inhottavaa tai kohdellut muuten huonosti. Elämä muuttuu ja muuttaa ihmisiä eri tavoin, se on luonnollinen kehityskulku. En minäkään välttämättä enää koe 20 vuoden takaisia opiskelukavereita niin läheisiksi kuin aikanaan. Eivätkä he minua.

No on kyllä omituista katkaista välit kokonaan ilman selvää syytä.

Ja ap ei ehdota koskaan tapaamista? Sitten teet ensi kerralla, kun ystävä ehdottaa tapaamista niin, että sanot, että nyt on kiireitä, mutta lupaat palailla asiaan, kun aikaa on paremmin. Ja sitten jatkat hiljaisuutta.

Luulen, että ystävä ei välttämättä kaipaa ap:n seuraa sen enempää, eikä siis loukkaantuisi. Joskus tulee vain tavan vuoksi, vaikka vähän kyllästyneenäkin, ehdotettua tapaamisia. Kyllä niistä voi yleensä luopua ilman suurempia murheita.