Elintason lasku avioeron jälkeen ollut JÄRKYTYS!!

Niinhän se on, että kun tottunut asunnossa tilaviin neliöihin ja autossa mukavaan nahkapenkiin ja nelivetoon, niin vaikea siitä on hypätä alaspäin jopa useamman sosiaaliluokan. 

Kaikissa meissä asuu myös jonkun sortin turhamaisuus, vaikka sitä ei itselleen myönnäkkään.

On siis ihan normaalia, että näitä asioita punnitsee mielessään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ketju. Naiset kehuskelevat omaisuudellaan ja elintasollaan, josta eivät ole senttiäkään itse tienanneet. 

Tässä kehutaan mahdollistajia eli miehiä.

No kyllä tässä nyt on näitä, jotka kertovat, miten ovat mielestään oikeutettuja siihen miehen tienaamaan ansiotasoon ja jopa halveksivat niitä (naisia), jotka elävät vain sen oman tulotasonsa mukaan eivätkä elele rikkaan miehen siivellä. 

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, että kun tottunut asunnossa tilaviin neliöihin ja autossa mukavaan nahkapenkiin ja nelivetoon, niin vaikea siitä on hypätä alaspäin jopa useamman sosiaaliluokan. 

Kaikissa meissä asuu myös jonkun sortin turhamaisuus, vaikka sitä ei itselleen myönnäkkään.

On siis ihan normaalia, että näitä asioita punnitsee mielessään.  

Niin tottahan sitä voi punnita mielessään, mutta onhan tuo nyt vähän noloa vuosi eron jälkeen vielä nillittää, kun kukaan ei enää tulekaan maksamaan ulkomaanmatkoja ja viinejä. Ei se mieskään niitä rahoja ole tyhjästä saanut, joten kannattaa katsoa peiliin, miksei itseltä onnistu sen saman tulotason saavuttaminen eikä olettaa, että jostain sen rahan pitäisi nyt vain tilille napsahtaa. 

Tämä ketju on nolo. Kyllä naisen pitää tulla toimeen omillaan ja ällöttää lukea miten täällä kehuskellaan miehen isoilla tuloilla. Sitten kun tulee ero niin itketään kun rahat ei riitä. Kannattaisiko rakentaa se oma elämä niin että ei tipu korkealta kun koko elämä on toisen ihmisen varassa. Kai olette vielä näitä jotka töissäkin kehuu miten tuli taas ostettua jotain kallista? Tietenkin unohdetaan mainita että miehen isot tulot mahdollisti senkin.

Työkyvyttömänä en ole kuin kateellinen niille jotka saavat tehdä edes jokseenkin mielekästä työtä ja saavat siitä kohtuullista palkka.

Jos muutaman vuoden eroa mietit niin varmaan myös taloudellisen puolenkin otit huomioon.

Onhan se ihan selvä että kahden ihmisen tuloilla voi elää leveämmin kuin yhden.

Ei tuossa oikein auta kun sopeutua tai hankkia lisää töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.

Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.

Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.

Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.

Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.

Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.

Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.

Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.

Olisi mielenkiintoista tietää miksi te olette eronneet.  Onko syy oikeasti eron arvoinen.  Ymmärrän, että oikeasti joillakin se on oikea ratkaisu, muyya tuskin kaikilla.  Joillakin vain joku tunne loppunut, vai miten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.

Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.

Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.

Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.

Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.

Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.

Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.

Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.

Siis mitä hittoa nyt!? Entinen kumppanisi on tarjonnut sinulle sen entisen elintasosi. Miksi ihmeessä hänen pitäisi eron jälkeen tarjota sinulle se sama elintaso? Tai miksi hän ei saisi tarjota sitä nyt nykyiselle kumppanilleen? Missä kohtaa hänen tienaamansa tulotaso muuttui sinun oikeudeksesi, jota hän ei saisi nykyiseen elämäänsä käyttää? 

Mun elintaso nousi huomattavasti, kun jätin miehen.

Lapsen elatukseen saan elatustuen enemmän rahaa kuin aikaisemmin, eikä mun tarvitse kustantaa miehen syömistä ja asumista (hänen omat rahat kului päihteisiin loppuvaiheessa). Nyt saan myös vähän asumistukea, koska miehen tuloja ei lasketa.

Voitte uskoa, etten ole rikas, mutta enää ei vituta olla köyhä.

Ihme, että tämä ketju on elänyt näinkin kauan. Joskus kun aloitin ketjun, jossa kerroin, että julkisen sektorin naisten elintason mahdollistaa hyväpalkkainen mies, se tyrmättiin välittömästi! Olen itse opettaja eikä puolisonole isotuloinen, joten aloittajan ongelmaa ei ole, kun rahalla ei ole voinut koskaan mällätä. Tiedän ja tunnen toki monia tapauksia lähipiirissä, jossa puolison tulot mahdollistavat matkustelun, omakotitalon jne. Puolison valinnassa myös hänen vanhemmillaan ja näiden omaisuudella on merkitystä. Tuleeko perittyä metsää, kesämökkiä, osakkeita jne. Lika barn leker best, sanonta pitää paikkansa tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on nolo. Kyllä naisen pitää tulla toimeen omillaan ja ällöttää lukea miten täällä kehuskellaan miehen isoilla tuloilla. Sitten kun tulee ero niin itketään kun rahat ei riitä. Kannattaisiko rakentaa se oma elämä niin että ei tipu korkealta kun koko elämä on toisen ihmisen varassa. Kai olette vielä näitä jotka töissäkin kehuu miten tuli taas ostettua jotain kallista? Tietenkin unohdetaan mainita että miehen isot tulot mahdollisti senkin.

Juuri näin. Jotkut täällä paljastaa rehellisesti olevansa miehen kanssa rahasta ja statuksen vuoksi. Pointsit rehellisyydestä kyllä tässä. Luulenpa näitä olevan aika paljonkin, jos vain rehellisesti asia myönnettäisiin.

2/3 jos opettajan ihan hyvästä palkasta pistetään asumiseen niin se on tuhlausta.

Kannattaa pysyä yhdessä ehdottomasti, niin kauan kuin lapset asuu kotona. Siis jos ei ole suurempia ongelmia, väkivaltaa, päihteitä tmv.

Lapsille liian iso romahdus joutua itähelsingin turvattomaan lähiöön ja elää loppu lapsuus ilman reissuja ja viikkorahoja kirppisrytkyissä.

Pysykää yhdessä edes se lasten lapsuus, kun olette kasvattaneet lapset aikuisiksi, olette vapaita tekemään mitä haluatte!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.

Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.

Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.

Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.

Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.

Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.

Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.

Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.

Siis mitä hittoa nyt!? Entinen kumppanisi on tarjonnut sinulle sen entisen elintasosi. Miksi ihmeessä hänen pitäisi eron jälkeen tarjota sinulle se sama elintaso? Tai miksi hän ei saisi tarjota sitä nyt nykyiselle kumppanilleen? Missä kohtaa hänen tienaamansa tulotaso muuttui sinun oikeudeksesi, jota hän ei saisi nykyiseen elämäänsä käyttää? 

Nyt en ymmärrä, mistä teit nämä tulkinnat? Entisessä elämässä oli kahden aikuisen ja yhden lapsen yhteiset tulot ja menot. Silloin minun oma tulotasoni riitti enempään. Mies ei siis tuloillaan maksanut minun menojani vaan makoimme kaiken 50/50. Nyt minulla on yhä samoilla tuloilla yksin maksettavana oma ja lapseni elämä. En todellakaan halua häneltä mitään muuta kuin lapselle kuuluvan elatuksen. Tämä tuskin muuttaisi arjessamme mitään muuta kuin ehkä lapsen kohdalla. En siis edes odota elintasoni nousevan vaan olen hyväksynyt tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.

Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.

Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.

Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.

Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.

Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.

Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.

Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.

Siis mitä hittoa nyt!? Entinen kumppanisi on tarjonnut sinulle sen entisen elintasosi. Miksi ihmeessä hänen pitäisi eron jälkeen tarjota sinulle se sama elintaso? Tai miksi hän ei saisi tarjota sitä nyt nykyiselle kumppanilleen? Missä kohtaa hänen tienaamansa tulotaso muuttui sinun oikeudeksesi, jota hän ei saisi nykyiseen elämäänsä käyttää? 

Nyt en ymmärrä, mistä teit nämä tulkinnat? Entisessä elämässä oli kahden aikuisen ja yhden lapsen yhteiset tulot ja menot. Silloin minun oma tulotasoni riitti enempään. Mies ei siis tuloillaan maksanut minun menojani vaan makoimme kaiken 50/50. Nyt minulla on yhä samoilla tuloilla yksin maksettavana oma ja lapseni elämä. En todellakaan halua häneltä mitään muuta kuin lapselle kuuluvan elatuksen. Tämä tuskin muuttaisi arjessamme mitään muuta kuin ehkä lapsen kohdalla. En siis edes odota elintasoni nousevan vaan olen hyväksynyt tämän.

Eli mikä sinulla siis yllätti siinä, että elintaso siirtyy uudelle kumppanille? Jos sinkkuna elämä on kalliimpaa kuin yhdessä asuessa, mikä elintaso siinä nyt siirtyy ja kenelle ja miksi se ei sitten sinun kohdallasi päde, jos muka exäsi kanssa yhtä paljon tienasitte? 

Toivottavasti et ole ainakaan äidinkielen, yhteiskuntaopin tai matematiikan opettaja.

IT-ala yksinään ei kerro palkasta yhtään mitään. Ei ne rivikoodarin palkat kovin kummoisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.

Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.

Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.

Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.

Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.

Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.

Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.

Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.

Siis mitä hittoa nyt!? Entinen kumppanisi on tarjonnut sinulle sen entisen elintasosi. Miksi ihmeessä hänen pitäisi eron jälkeen tarjota sinulle se sama elintaso? Tai miksi hän ei saisi tarjota sitä nyt nykyiselle kumppanilleen? Missä kohtaa hänen tienaamansa tulotaso muuttui sinun oikeudeksesi, jota hän ei saisi nykyiseen elämäänsä käyttää? 

Nyt en ymmärrä, mistä teit nämä tulkinnat? Entisessä elämässä oli kahden aikuisen ja yhden lapsen yhteiset tulot ja menot. Silloin minun oma tulotasoni riitti enempään. Mies ei siis tuloillaan maksanut minun menojani vaan makoimme kaiken 50/50. Nyt minulla on yhä samoilla tuloilla yksin maksettavana oma ja lapseni elämä. En todellakaan halua häneltä mitään muuta kuin lapselle kuuluvan elatuksen. Tämä tuskin muuttaisi arjessamme mitään muuta kuin ehkä lapsen kohdalla. En siis edes odota elintasoni nousevan vaan olen hyväksynyt tämän.

Ah, nyt ymmärsin mitä tarkoitit. Siis minun elintasoni siirtyy MINUN uudelle kumppanille.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa miehen kanssa joka tienaa hyvin, hyvin paljon. En missään nimessä voi kotirouvana elää ilman että saan itselleni siitä myös omaa rahaa. Niinpä olen joka kuukausi pistänyt meidän yhteiseltä tililtä pari tonnia omalle tililleni ja mieheni tietää sen. Jos eroamme sen lisäksi saan puolet sen hetkisestä omaisuudesta sekä elatuksen niin kauan kuin lapset asuvat luonani ja oma tilini ei yhteiseen omaisuuteen kuulu ja siitä on mustaa valkoisella. En tosin voi kuvitellakaan että eroaisimme. Olimme yli kolmikymppisiä yhteen mennessämme. Nyt jo viittäkymppiä lähestytään. Itseni olen pitänyt kuosissa ja kunnossa. Mies on pikkuisen pullahtanut ja laiskistunut mutta edelleen mukava oma itsensä ja ihana isä lapsilleen. Ei jaksa enää mennä ja riekkua missään. Sanoikin kun kosi että on huolehtinut siitä että on tarpeeksi saanut mennä ja kokeilla ennen naimisiin menoa ja perheen perustamista. 

Oma tili minulla on siksi että voin käyttää tai olla käyttämättä sitä ihan kuten haluan mutta sen perimmäinen tarkoitus on että jos miehelle sattuu jotain niin minulla on esteetön pääsy rahoihin poikkeustilanteessa. Ero on myös poikkeustilanne. 

Jokainen hoitaa asiansa omien resurssien mukaan. Mielestäni ei ole kovin älykästä hoitaa asioitaan niin että eron tullen köyhtyy niin paljon että joutuu elämään ihan eritasoista elämää kuin mihin on tottunut. 

Hah, sulla mitään miestä tai lapsia ole kun roikut vauvapalstalla isänpäivän aamuna!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.

Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.

Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.

Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.

Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.

Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.

Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.

Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.

Siis mitä hittoa nyt!? Entinen kumppanisi on tarjonnut sinulle sen entisen elintasosi. Miksi ihmeessä hänen pitäisi eron jälkeen tarjota sinulle se sama elintaso? Tai miksi hän ei saisi tarjota sitä nyt nykyiselle kumppanilleen? Missä kohtaa hänen tienaamansa tulotaso muuttui sinun oikeudeksesi, jota hän ei saisi nykyiseen elämäänsä käyttää? 

Nyt en ymmärrä, mistä teit nämä tulkinnat? Entisessä elämässä oli kahden aikuisen ja yhden lapsen yhteiset tulot ja menot. Silloin minun oma tulotasoni riitti enempään. Mies ei siis tuloillaan maksanut minun menojani vaan makoimme kaiken 50/50. Nyt minulla on yhä samoilla tuloilla yksin maksettavana oma ja lapseni elämä. En todellakaan halua häneltä mitään muuta kuin lapselle kuuluvan elatuksen. Tämä tuskin muuttaisi arjessamme mitään muuta kuin ehkä lapsen kohdalla. En siis edes odota elintasoni nousevan vaan olen hyväksynyt tämän.

Ah, nyt ymmärsin mitä tarkoitit. Siis minun elintasoni siirtyy MINUN uudelle kumppanille.

Okei, eli et puhunutkaan exäsi uudesta kumppanista. Ymmärsin väärin. 

Mutta silti en ymmärrä, miksi sinun ja uuden kumppanisi elintaso ei nouse, jos jaatte kulut samalla tavalla kuin exäsikin kanssa ja tulot ovat suunnilleen samaa tasoa. Eihän tuo kerro mitään eron vaikutuksesta vaan siitä, että sinun tulosi ovat suuremmat kuin nykyisen kumppanisi, jos hän ei pysty osallistumaan kuluihin.