Lue keskustelun säännöt.
Elintason lasku avioeron jälkeen ollut JÄRKYTYS!!
09.11.2019 |
Jälleen heti aamusta ahdistaa asia, joten pakko yrittää avautua. Toivottavasti joku samassa tilanteessa ollut osaisi kommentoida ja/tai auttaa.
Eli asiani lyhyesti on seuraava: erosin vuosi takaperin muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Lapset (2) kohta yläkouluiässä. Itse olen keskipalkkainen (opettaja) ja ex-mies IT-alalla. Eli tulo- ja varallisuuserot muutenkin meillä olivat suuret. Jo naimisiin mennessä oli selvää, että teemme avioehdon.
En koskaan olisi arvannut, millainen vaikutus elintasoon avioerolla on ja nyt tämän asian hyväksyminen ottaa todella koville. Tuntuu kuin olisin tippunut kokonaan yhden sosiaaliluokan alaspäin. Ja faktisesti varmaan olenkin. Iso paritaloasunto Pohjois-Helsingissä vaihtui kerrostalokolmioon Itä-Helsingissä ja silti asumiskustannukset ovat aiempaa suuremmat. Rahaa kaikkeen kivaan on todella paljon vähemmän ja koko ajan saa olla laskemassa. Selvää on se, että matkat, joita perheenä teimme on osaltani historiaa. Hyvää on toki se, että ex-mies on varakas ja haluaa lapsille tarjota entisenlaisen elintason, mutta itselle tilanne tekee kyllä kipeää. Huomaan jopa häpeäväni tilannettani ja masentaa kyllä todella paljon. Sekin hävettää, että tällä tiedolla en kyllä varmasti olisi eronnut, vaikka suhde ei kovin kummoinen ollutkaan enää viime vuosina.
Miten muut olette selvinneet vastaavassa tilanteessa? Varmasti kuitenkin meitä on paljon erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset on aivan tolkuttomat.
Kommentit (331)
Aiheen ohi vähän, mutta älkää vain lähtekö alun alkaenkaan tekemään kotona mitään ylimääräistä "näkymätöntä työtä" palkatta ja ajatelko sen menevän johonkin näkymättömään yhteiseen kukkaroon. Ei mene. Eron sattuessa on väliä vain sillä kukkarolla jossa on euroja.
Ennen kuin kukaan ennättää sanomaan että "siinä taas yksi erosta katkera nainen", niin ei, en ole nainen enkä edes suhteessa vaan sinkkumies.
Käyttäkää ylimääräinen aikanne oman hyvinvoinnin tukemiseen ja itsenne kehittämiseen. Loppuaika kotitöihin niin että ne on jaettu puolisoille fifty-fifty. Teillä on silloin eron hetkellä vakaampi ponnahduslauta kohti tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheen ohi vähän, mutta älkää vain lähtekö alun alkaenkaan tekemään kotona mitään ylimääräistä "näkymätöntä työtä" palkatta ja ajatelko sen menevän johonkin näkymättömään yhteiseen kukkaroon. Ei mene. Eron sattuessa on väliä vain sillä kukkarolla jossa on euroja.
Ennen kuin kukaan ennättää sanomaan että "siinä taas yksi erosta katkera nainen", niin ei, en ole nainen enkä edes suhteessa vaan sinkkumies.
Käyttäkää ylimääräinen aikanne oman hyvinvoinnin tukemiseen ja itsenne kehittämiseen. Loppuaika kotitöihin niin että ne on jaettu puolisoille fifty-fifty. Teillä on silloin eron hetkellä vakaampi ponnahduslauta kohti tulevaa.
Totta kyllä osittain, mutta erotessa (myös avoliitossa) siitä kukkarosta, jossa niitä euroja on, maksetaan tasinkoja sille kotona puuhastaneelle. Näin ainakin jos on yhteisiä lapsia. Tällöin siis katsotaan, että kotiin jääminen on auttanut toista osapuolta tienaamaan ja kerryttämään omaisuutta, joten tälle lasketaan myös arvoa.
Kauttaviivatrollin aloitus tunnistettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua hyvin. Elän hyvin samankaltaisesta tilanteessa, erosta 3 vuotta aikaa. Minulla open palkka, lapsen isällä vähintään tuplasti isompi.
Päätin, että selviän vaikka elintaso putoaa. Olen karsinut kaiken ylimääräisen (ei enää autoa, maksullisia harrastuksia, matkoja, ulkonasyömisiä jne). 67% tuloistani menee asumiskustannuksiin. Olen selvinnyt ja asian hyväksynyt, mutta loma-aikoina harmittelen etten voi lähteä mihinkään. Onneksi Suomessa on kaunis luonto, jossa riittää tutkittavaa. Lapsen isä rakastaa lastaan, tapaa kerran viikossa muttei ole suostunut maksamaan elatusta hänestä. Takana jo yli vuoden prosessi tämänkin asian selvittämiseksi joka ei vaan etene.
Asia, mistä puhutaan vähän on se, että nyt kun olen rakentamassa uutta parisuhdetta ja yhteenmuuttamassa, ei minun elintasoni silti nouse yhtään. Vaikka hän osallistuu pian asumiseen, nousee lapsen päivähoitomaksut tappiin ja lapsilisän korotus poistuu. Tilanne jää plus miinus nollaksi. Raha ei tietenkään ole syy yhteenmuuttoon, mutta nyt ikään kuin oma elintasoni siirtyy uudelle kumppanille, koska emme voi matkustaa tai syödä liiemmin ulkona vain koska minä en voi. Tämä minua hävettää mutta olen ollut tästä tosi avoin lähipiirissä. Ja lähtökohtaisesti en halua, että uusi kumppani maksaisi minunkin hupimenoja. Tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan.
Ydinperheessä oli perheen yhteiset kustannukset, nyt uusioperheenä on minun ja lapsen kustannukset ja uuden kumppanin omat kustannukset.
Toivon, etten saanut tätä kuulostamaan valituksesta vaan realistiselta kuvaukselta, koska niitä on liian vähän tästä aiheesta.
Ja niille, jotka täällä miettivät, että eikö tämä käynyt mielessä erotessa, niin ei. Eron syyt ovat varmasti kaikilla niin isot ja painavat, että tällaiset tuntui ja tuntuu minulle vain järjestelykysymyksiltä.
Ihmettelen tätä vastausta. Miten et yhtään muka osannut ajatella realiteetteja ja talousasioita? Ja miten on mahdollista, että asumiskuluihin menee melkein 70 %? Asutko vuokralla? Mikset muuttanut alunperin halvempaan? Yksikään pankki ei myönnä lainaa jos noin suuri määrä tuloista kuluisi asumiseen. Sanoohan jo järkikin ettei silloin jää muuhun elämään yhtään mitään.
Toki ymmärsin erotessa, että talous muuttuu paljon. Tarkoitin vain, että eron syyt olivat niin painavat, ettei raha siinä sopassa merkinnyt. Asun vuokralla, Helsingissä lähiössä. Olen asuntooni ja asuinalueeseeni tyytyväinen. Ainoa, miten saisin talouttani nousemaan olisi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tämä edellyttäisi opiskeluja, johon minulla ei ole varaa. Minulle raha ei juuri merkitse mitään vaan tavallinen, rauhallinen elämä. Se, miksi kommentoin tänne oli, että elintasoni siirtyy uudelle kumppanille. Tämä on yllättänyt minua eniten.
Siis mitä hittoa nyt!? Entinen kumppanisi on tarjonnut sinulle sen entisen elintasosi. Miksi ihmeessä hänen pitäisi eron jälkeen tarjota sinulle se sama elintaso? Tai miksi hän ei saisi tarjota sitä nyt nykyiselle kumppanilleen? Missä kohtaa hänen tienaamansa tulotaso muuttui sinun oikeudeksesi, jota hän ei saisi nykyiseen elämäänsä käyttää?
Nyt en ymmärrä, mistä teit nämä tulkinnat? Entisessä elämässä oli kahden aikuisen ja yhden lapsen yhteiset tulot ja menot. Silloin minun oma tulotasoni riitti enempään. Mies ei siis tuloillaan maksanut minun menojani vaan makoimme kaiken 50/50. Nyt minulla on yhä samoilla tuloilla yksin maksettavana oma ja lapseni elämä. En todellakaan halua häneltä mitään muuta kuin lapselle kuuluvan elatuksen. Tämä tuskin muuttaisi arjessamme mitään muuta kuin ehkä lapsen kohdalla. En siis edes odota elintasoni nousevan vaan olen hyväksynyt tämän.
Ah, nyt ymmärsin mitä tarkoitit. Siis minun elintasoni siirtyy MINUN uudelle kumppanille.
Okei, eli et puhunutkaan exäsi uudesta kumppanista. Ymmärsin väärin.
Mutta silti en ymmärrä, miksi sinun ja uuden kumppanisi elintaso ei nouse, jos jaatte kulut samalla tavalla kuin exäsikin kanssa ja tulot ovat suunnilleen samaa tasoa. Eihän tuo kerro mitään eron vaikutuksesta vaan siitä, että sinun tulosi ovat suuremmat kuin nykyisen kumppanisi, jos hän ei pysty osallistumaan kuluihin.
Avasin tuossa ylempänä, miksi minun talouteni ei muutu uuden parisuhteen myötä. Toki asumisen kustannukseen tulee helpotuksena hänen osuutensa (minulla minun ja lapseni osuus). Samalla kun uusi kumppani muuttaa asumaan kanssani, katsoo yhteiskunta, että taloutemme on yhteinen jolloin lapsen päivähoitomaksuissa otetaan uuden kumppanini tulot huomioon. Eli vaikka asumiskustannukset osaltani laskevat, nousevat muut menot saman verran.
Uudessa suhteessa kuluja ei lasketa enää 50/50 kuten ydinperheessä, koska eihän hänen tule tietenkään maksaa minun lapseni asumisen osaa, päivähoitoa tms. Uudella kumppanilla on tosi isot tulot ja hän niistä saa itse nauttiakin, matkustella kavereittensa kanssa ym. Mutta pariskuntana tai perheenä emme sellaista voi tehdä. Jos olisin lapseton, olisi tilanne aivan eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos ei ole suurempia ongelmia, väkivaltaa, päihteitä tmv.
Kyllä ne lapsetkin ovat onnellisempia kirppisrytkyissä pienessä asunnossa kuin arvaamattoman psykopaatti-isän kanssa omakotitalossa. Joku tolkku sentään, ei voi yleistää eikä tarvitse syyllistää!
Onko pahakin lukihäiriö?????
En yleistänyt enkä syyllistänyt. Tarkoitin ettei kannata lähteä ”vähän tylsästä” liitosta, toki se on erottava jos on turvallisuus vaarassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma juttu, minun elintasoni nousi kun yksin muutin. Ukolle joutu ruuat sun muut nokan eteen järjestään, kaikki mitä tuli niin myös meni. Nyt on jopa hieman jäänyt säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten siirtyminen hyvältä alueelta itä-helsinkiläiseen kouluun tuntui varmaan samalta kuin miltä mulla tuntui armeijan kutsunnoissa SYK:n eliittikoulun käyneenä
SYK ei ole eliittikoulu. Sinne lähinnä haetaan jos vanhemmat kunnianhimoisia tai koulussa pärjäävä lapsi on sosiaalisesti kömpelö/friikki niin pääsee vähemmällä kun muillakin samat sosiaaliset ongelmat tai kiusataan fiksuudesta. Helsingissa ei ole elittikouluja, sinne pääsisi silloin pelkällä rahalla.
SYK nimenomaan on eliittikoulu, koska sinne ei pääse pelkällä rahalla vaan pitää olla korvien väli kunnossa. Luokkakaverit ovat keskitasoa älykkäämpiä ja ahkerampia. Lukiossa ero vielä korostuu, koska murrosiässä kelkasta pudonneet karsitaan pois. Armeijan kutsunnoissa taas oli amiksia, joiden elämän kohokohta oli pierunhajuisen käden tunkeminen kaverin naamalle. Melkoinen kontrasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai pitää ihan laskea rahoja mihin riittää? No onpa käsittämätön yllätys...
Ap tietää nyt mistä ammatista/työpaikasta saa paljon rahaa ja voi tehdä saman tempun perässä. Ja jos ei voi niin miksi kuuluisi saada rahaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et varmaankaan ole ainakaan matematiikan opettaja, jos tuli yllätyksenä, että yhden palkalla saa vähemmän kuin kahden palkalla.
Niinpä - sama kuin ostaisi uuden auton ja vasta sitten alkaisi miettimään onko tähän varaa.
On varmaan aika tavallista, että kun lyödään hynttyyt yhteen, laitetaan yhteen myös kaikki rahat ja eletään sellaista elintasoa, mihin yhteenlaskettu summa riittää. Me toimittiin aikoinaan toisin eli elettiin parisuhteessakin sellaista elintasoa, jota molemmat olivat eläneet ennen parisuhdettakin. Kun tuli yhteenmuuton aika, mun asuntoni oli isompi, mies muutti luokseni ja laittoi oman asuntonsa vuokralle. Kun matkusteltiin, matkusteltiin paikkoihin, joihin kummallakin olisi ollut varaa matkustaa yksinkin. Ei myöskään alettu syödä mitään tryffeleitä ja hanhenmaksaa vaan ihan tavallista ruokaa kuten ennen parisuhdettakin. Ravintoloissa ei käyty syömässä sen useammin kuin sinkkuaikoinakaan. Elintaso ei noussut kummankaan kohdalla muuten kuin siinä mielessä, että molemmilla jäi enemmän rahaa säästöön. Kun erosimme, kummankaan elintaso ei laskenut. Mies muutti takaisin omaan asuntoonsa ja minä jatkoin asumista omassa asunnossani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla elintaso nousi avioeron jälkeen, rahaa riittää vaikka mihin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä mahdottoman empaattista porukkaa.
Hei herää! Sille tuli YLLÄTYKSENÄ ettei voi ostella mitä tahansa rahoja laskematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajilla ei ole huonot palkat, elät vain yli varojesi jatkuvasti. En ole koskaan pitänyt opettajia erityisen fiksuina ja tämä aloitus todistaa asian.
Tämän takia olen sitä mieltä, ettei isoissa tuloeroissa tuli rakentaa hulppeaa elämää sen paremmin tienaavan varaan.
Nytkin tuttavapiirissäni on muutama, joilla koulutustaso matala ja palkkataso työstä alle mediaanin. Puolisot taas tienaavat tähtitieteellisiä summia, ja koko elämä rakennettu näiden varaan. Eikä avioliittoa, vaan avoliitot.
Itse en vaan uskaltaisi, koska ero voi koska tahansa tulla puskista.
Tosi outoa. Itselläni eron jälkeen talous parani ja on ollut varaa kaikenlaiseen mihin ei avioliiton aikana ollut. Ex tienasi hyvin mutta tuhlasi kaiken myös, itseensä ja omiin juttuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten siirtyminen hyvältä alueelta itä-helsinkiläiseen kouluun tuntui varmaan samalta kuin miltä mulla tuntui armeijan kutsunnoissa SYK:n eliittikoulun käyneenä
SYK ei ole eliittikoulu. Sinne lähinnä haetaan jos vanhemmat kunnianhimoisia tai koulussa pärjäävä lapsi on sosiaalisesti kömpelö/friikki niin pääsee vähemmällä kun muillakin samat sosiaaliset ongelmat tai kiusataan fiksuudesta. Helsingissa ei ole elittikouluja, sinne pääsisi silloin pelkällä rahalla.
SYK nimenomaan on eliittikoulu, koska sinne ei pääse pelkällä rahalla vaan pitää olla korvien väli kunnossa. Luokkakaverit ovat keskitasoa älykkäämpiä ja ahkerampia. Lukiossa ero vielä korostuu, koska murrosiässä kelkasta pudonneet karsitaan pois. Armeijan kutsunnoissa taas oli amiksia, joiden elämän kohokohta oli pierunhajuisen käden tunkeminen kaverin naamalle. Melkoinen kontrasti
Ai sinusta normaali 17v. istuu haudanvakavana puku päällä ja minkäänlainen hassuttelu ei tule mieleenkään?
Minulla jää eron jälkeen paljon enemmän käyttörahaa kuin ennen eroa. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka paljon ex. vaimo kulutti rahojamme.
Annoin hänen rauhassa sisustaa, tuunata, matkustella, kehittää itseään jne.. kymmenillä tuhansilla per vuosi.
Nyt onkin ihan eri tilanne, kun jää n 30 000 euroa enemmän rahaa vuosittain käytettäväksi. Lapsiin sijoitan rahojani mielellään, ja ostan heille vaatteita ja tarvikkeita, maksan harrastukset jne.
Itse en ole koskaan ollut mitenkään tuhlailevaa sorttia, joten tällä hetkellä tämä ylimääräinen raha menee sijoituksiin. Haluan antaa lapsilleni hyvän perinnön.
Minulla on paljon rahaa, muttei naista. En kyllä naista ota, koska sen jälkeen minulla on vähän rahaa. Senkin lompakkaloiset! Minä nautin omaisuudestani ja käyn maksullisissa milloin seksiä haluan. Helppoa ja hauskaa! Tyhmät naiset.
Kyllä ne lapsetkin ovat onnellisempia kirppisrytkyissä pienessä asunnossa kuin arvaamattoman psykopaatti-isän kanssa omakotitalossa. Joku tolkku sentään, ei voi yleistää eikä tarvitse syyllistää!