Lue keskustelun säännöt.
Elintason lasku avioeron jälkeen ollut JÄRKYTYS!!
09.11.2019 |
Jälleen heti aamusta ahdistaa asia, joten pakko yrittää avautua. Toivottavasti joku samassa tilanteessa ollut osaisi kommentoida ja/tai auttaa.
Eli asiani lyhyesti on seuraava: erosin vuosi takaperin muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Lapset (2) kohta yläkouluiässä. Itse olen keskipalkkainen (opettaja) ja ex-mies IT-alalla. Eli tulo- ja varallisuuserot muutenkin meillä olivat suuret. Jo naimisiin mennessä oli selvää, että teemme avioehdon.
En koskaan olisi arvannut, millainen vaikutus elintasoon avioerolla on ja nyt tämän asian hyväksyminen ottaa todella koville. Tuntuu kuin olisin tippunut kokonaan yhden sosiaaliluokan alaspäin. Ja faktisesti varmaan olenkin. Iso paritaloasunto Pohjois-Helsingissä vaihtui kerrostalokolmioon Itä-Helsingissä ja silti asumiskustannukset ovat aiempaa suuremmat. Rahaa kaikkeen kivaan on todella paljon vähemmän ja koko ajan saa olla laskemassa. Selvää on se, että matkat, joita perheenä teimme on osaltani historiaa. Hyvää on toki se, että ex-mies on varakas ja haluaa lapsille tarjota entisenlaisen elintason, mutta itselle tilanne tekee kyllä kipeää. Huomaan jopa häpeäväni tilannettani ja masentaa kyllä todella paljon. Sekin hävettää, että tällä tiedolla en kyllä varmasti olisi eronnut, vaikka suhde ei kovin kummoinen ollutkaan enää viime vuosina.
Miten muut olette selvinneet vastaavassa tilanteessa? Varmasti kuitenkin meitä on paljon erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset on aivan tolkuttomat.
Kommentit (331)
Ei olis kannattanut erota. Olet jo niin vanhakin ettet uutta elättäjää enää löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Niin, kyllähän se varmasti harmittaa ja asioita pitää ajatella uudestaan. Silti jotenkin häiritsee, kun jotkut (et välttämättä sinä) tuntuvat ajattelevan tämän jonain kohtuuttomana rangaistuksena erosta, kun oikeasti kyse on vain siitä, että aiempi elintaso oli todellisuutta parempi ja nyt vain palattiin siihen normitasolle. Ei siis osata olla kiitollisia ja tajuta, että monta vuotta sai nauttia elämästä jota ei itse ole ansainnut.
Tämä nyt on jo aika kärjistämistä. Jos kaksi 4k tienaavaa ovat yhdessä taloudessa niin rahaa jää enemmän ns huvitteluun kuin jos on yhdet tulot. Välttämättä ei tarvita kahta autoa, asunto suhteessa halvempi jne. Ei minusta ole milään ansio olla parisuhteessa tai ansiottomuus olla olematta. On se yhdessäasuminen miestäkin hyödyttänyt, esim mulla jätti ruoka ja sisustushankinnat kokonaan mulle. Miehellä ei ollut yhtään omaa pyyhettä, lakanaa tai vastaavaa kun erosimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Niin, kyllähän se varmasti harmittaa ja asioita pitää ajatella uudestaan. Silti jotenkin häiritsee, kun jotkut (et välttämättä sinä) tuntuvat ajattelevan tämän jonain kohtuuttomana rangaistuksena erosta, kun oikeasti kyse on vain siitä, että aiempi elintaso oli todellisuutta parempi ja nyt vain palattiin siihen normitasolle. Ei siis osata olla kiitollisia ja tajuta, että monta vuotta sai nauttia elämästä jota ei itse ole ansainnut.
Juurikin tämä.
Voisiko joku nainen tulla kustantamaan minulle premium-auton ja ökyreissut ulkomaille?
Voisin sitten tulla palstalle valittamaan kuinka enää ei ole varaa mihinkään kun pieni palkka ei riitä, wäää.
Saisinko empatiaa, vai kehotetaisiinko minua kouluttautumaan ja tienaamaan rahaa itse?
-mies
Olipa ilkeästi sanottu! Onneksi mieheni rakastaa minua aidosti ja siksi tahtoo antaa minulle saman elintason kuin itselleen suo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama! Voimia tarvitaan. Eron jälkeen jouduin asumaan vuokralle, jouduin jättämään hienon omakotitalon kauniilla pihalla. Matkat saa unohtaa, uusia vaatteita tai illallisia ei enää ole. Nuoret haluavat uusia kalliita juttuja ja aina kerron ettei ole varaa. Ruokailu onnistuu kolmelle hyvin ja saan laskut maksettua. Juhlaa on katsella yhteinen leffa lasten kanssa.
En minä oikein ymmärrä tätäkään. Miksi ne nuoret eivät pyydä niitä kalliimpia juttuja isältään, jos hänellä sitä rahaa on?
Mun vanhemmat eros kun olin varhaisteini. Äiti tyytyi vaatimattomasti pieneen elatusapuun joka hävisi elämiseen kuin tuhka tuuleen, kädestä suuhun mentiin. Isä varakas, tienasi jo tuolloin erittäin hyvin, oli jopa verotilastojen kärkisijoilla paikallisesti. Kun pyysin isältä rahaa normaaleihin teinien juttuihin kuten uusiin farkkuihin tai harrastuksiin niin sain huutoa, haukut ja hirveän saarnan siitä ettei raha kasva puissa ja hän ei ole mikään raha-automaatti. Minä, hänen lapsensa voisin ansaita itse omat rahani enkä viedä hänen rahojaan.
Voit kuvitella että parin nöyryytyksen jälkeen en enää kysynyt ja pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama! Voimia tarvitaan. Eron jälkeen jouduin asumaan vuokralle, jouduin jättämään hienon omakotitalon kauniilla pihalla. Matkat saa unohtaa, uusia vaatteita tai illallisia ei enää ole. Nuoret haluavat uusia kalliita juttuja ja aina kerron ettei ole varaa. Ruokailu onnistuu kolmelle hyvin ja saan laskut maksettua. Juhlaa on katsella yhteinen leffa lasten kanssa.
En minä oikein ymmärrä tätäkään. Miksi ne nuoret eivät pyydä niitä kalliimpia juttuja isältään, jos hänellä sitä rahaa on?
Mun vanhemmat eros kun olin varhaisteini. Äiti tyytyi vaatimattomasti pieneen elatusapuun joka hävisi elämiseen kuin tuhka tuuleen, kädestä suuhun mentiin. Isä varakas, tienasi jo tuolloin erittäin hyvin, oli jopa verotilastojen kärkisijoilla paikallisesti. Kun pyysin isältä rahaa normaaleihin teinien juttuihin kuten uusiin farkkuihin tai harrastuksiin niin sain huutoa, haukut ja hirveän saarnan siitä ettei raha kasva puissa ja hän ei ole mikään raha-automaatti. Minä, hänen lapsensa voisin ansaita itse omat rahani enkä viedä hänen rahojaan.
Voit kuvitella että parin nöyryytyksen jälkeen en enää kysynyt ja pyytänyt.
Miehenä on vaikea kuvitella, että joku ei ostaisi lapselleen vaatteita tai muuta tähdellistä. Täytyy olla kyllä aikamoinen m lkku. Eihän se lapsen syy ole, jos on erottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ylpeä rohkeudestasi! Yrität vaan tehdä asiat paremmaksi lapsillesi ja itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta keski-ikäistä ja keskiluokkaista työssäkäyvää naista, joiden ei ole oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita tai sitä, onko johonkin asiaan varaa vai ei. Kaikkea on aina ollut, eikä ole mitään käsitystä, mihin se raha menee. Se raha vain tulee ja sitten se menee. Pääkaupunkiseudulla tämä on minusta enemmän sääntö kuin poikkeus. Avioerossa voi käydä niin kuin ap:lle. Rahan merkityksen ja arvon huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole jokaiseen mielitekoon.
Ap on keskiluokkainen, jolle kaikki on ollut itsestään selvää aina, että elämässä pärjätään ja esteitä ei ole. Hän ei ole yh-mutsi (eikä yh-mutsin lapsi) lähiöstä.
Juurikin näin. Lisäksi usein tähän komboon kuuluu bonuksena vielä hyvätuloiset isovanhemmat, jotka syytävät rahaa.
Mä erosin lapsettomassa liitossa miehestäni, mutta kyllä elintaso laski. Jouduin muuttamaan vuokra-asuntoon, autoa on töiden takia pidettävä mutta sitä ei ole varaa vaihtaa uuteen ja toimivaan, vaan vanhaa rotiskoa korjattava vähän väliä. Mulla on ihan kohtuullinen palkka, mutta veroihin menee paljon. En viitsi tarkkoja summia laittaa, koska jonkun 2k kuukaudessas aavan mielestä palkallani varmasti ostaisi luksusjahdinkin. Näin ei todella ole. Vuokra vie 40% tuloista, joka kuukausi. Koska auton kaivaminen talvella lumesta on sen verran työlästä ja hankalaa, joudun ottamaan ensi talveksi autopaikan. Siihen menee 85€/kk. Sitten on sähkölasku, kotivakuutus, henkivakuutus, terveysvakuutus ym. muita kuluja. Ruokaa ostan Prismasta, myös kalaa mutta en mitään mitä kokisin "extraksi". Mikä hurjinta, on vieläpä kaksi lemmikkikissaa. Näihin menee myös rahaa arviolta 150€/kk, hyvälaatuinen ruoka ja terveysvakuutus kissoille. Kuitenkin kaikki aiempi luksus kuten huolettomuus ruokaostoksilla, viinien ostaminen, kukkakaupassa käynti ja satunnainen sisustusliikkeessä käyminen on tarvinnut lopettaa. Huolettomuus on kadonnut siihen pisteeseen saakka, että jos jossakin kuussa ostan esim. talvitakin, talvikenkiä voi harkita aikaisintaan seuraavassa kuussa. Ja jos tulee suuret laskut, kuten liiton vakuutuslasku siinä kuussa ei voi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Eli vaikka en vielä asu Kontulassa, asun kuitenkin kaksiossa, suhteellisen ahtaasti ja kyllä kaikkia menoja saa ns. laskea ja rahankäytöstä pitää olla koko ajan selvillä.
Niin, ajattele, että toisille tuo on ihan normaalia ja jopa helppoa elämää eikä mitään kutkuttamista. Minulle esim aina on ollut itsestäänselvää, että talvitakkia ja kenkiä ei noin vain osteta samalla kuulla ja että auto kaivetaan lumesta ja ettei sisustusliikkeestä käydä yhtäkkiä huvikseen ostamassa turhuuksia.
Voi ollakin. Tässä kuitenkin puhuttiin eron aiheuttamasta elintasomuutoksesta, kyllä mullakin iso muutos tapahtui. Ja harmittaa että ennen oli helpompaa, vaikka en tästäkään huolimatta todellakaan haluaisi enää olla exän kanssa.
Niin, kyllähän se varmasti harmittaa ja asioita pitää ajatella uudestaan. Silti jotenkin häiritsee, kun jotkut (et välttämättä sinä) tuntuvat ajattelevan tämän jonain kohtuuttomana rangaistuksena erosta, kun oikeasti kyse on vain siitä, että aiempi elintaso oli todellisuutta parempi ja nyt vain palattiin siihen normitasolle. Ei siis osata olla kiitollisia ja tajuta, että monta vuotta sai nauttia elämästä jota ei itse ole ansainnut.
Juurikin tämä.
Voisiko joku nainen tulla kustantamaan minulle premium-auton ja ökyreissut ulkomaille?
Voisin sitten tulla palstalle valittamaan kuinka enää ei ole varaa mihinkään kun pieni palkka ei riitä, wäää.
Saisinko empatiaa, vai kehotetaisiinko minua kouluttautumaan ja tienaamaan rahaa itse?
-mies
Olipa ilkeästi sanottu! Onneksi mieheni rakastaa minua aidosti ja siksi tahtoo antaa minulle saman elintason kuin itselleen suo.
Olen aina sanonutkin että aito rakkaus on sitä kun mies halua seksiä ja nainen rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tämän on pakko olla provo. Ei kai nyt oikeesti oo ihmistä, jota masentaa se ettei pysty ostamaan yhtä kalliita viinejä kuin ennen? Vai onko tosiaan?
Mä en halua uskoa, että on ihmisiä joille elintaso merkkaa noin paljon. Kovasti toivon ettei tällainen ajatusmaailma siirry ainakaan lapsille.
Olen itse tieten tahtoen vaihtanut hyvin palkatun uran sellaiseen, mikä ei tuota korkeaa elintasoa muttei myöskään jatkuvaa päivittäistä v*tutusta. Elämä on noin kymmenen kertaa mielekkäämpää nyt kun palkka on puolet entisestä. Eilen oli ihana ilta ystävän kanssa, paistoimme pakastepizzat ja joimme karpalovissyä hänen kotisohvallaan. Oli muuten kivempi ilta kuin Michelin-ravintolassa koska seura oli parasta ja kunpikin levollisella mielellä, hyvällä tuulella. Myös ystäväni on downshiftannut vaativasta urasta vaatimattomampaan mutta onnelllisempaan elämään. Ennen olimme molemmat paljon kireämpiä ja pahantuulisempia.
Pizzakin oli muuten tosi hyvää, olen vissiin niin vaatimaton luonne et oon tosi pienestä onnellinen. Samaa asennetta toivon sinulle, ap, ellet ole provo. Se takaa sinulle ja lapsillesi mukavamman elämän ihan missä taloudellisissa olosuhteissa tahansa.
Pointti taisi olla, että se muutos on yllättävä, eikä siihen välttämättä osaa varautua. Ihan varmasti vaatii tottumista ja opettelua, kuten mikä tahansa muukin muutos elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut rouvalleni että 2027 syksyllä tulee ero. Eli kun nuorempi muuttaa oletettavasti tuolloin omilleen opiskeluiden vuoksi.
Ja minä olen se joka jää jokseenkin joka asiassa voitolle ja hänellä elintaso romahtaa. Mm pystyn ostamaan hänet ulos tästä kämpästä (hyvä sijainti rauhallisella alueella), hän taas ei edes todnäk perintönsäkään avulla pysty samaan.
Tosin olen tuolloin jo 55v eikä ole mitään järkeä ottaa uusionaista. Harmittaa vaan että 30 vuotta hukkaan typerän ja ahneen naikkosen kanssa jolle en ole ollut muuta kuin keino keskiluokkaiseen elämään kakaroiden kera.
Eli et eroa ennen kuin lapsi muuttaa omilleen? Silti pidät näitä vuosia ajan tuhlaamisena, vaikka ihan itse tuossa näköjään olet päättänyt jatkaa? Pelottaako erovanhemmuus vai miksi ihmeessä et eroa jo nyt? Siinähän joutuisi tosiaan itsekin välillä olemaan lapsen kanssa.
Jos ostat hänet kämpästä ulos, hänhän saa ihan mukavat rahat ja pääsee jatkamaan mukavaa elämää. Miten hänellä mielestäsi elintaso siinä romahtaa, kun ei ole enää lastakaan elätettävänä?
Todennäköisesti typerä nainen hassaa rahat muutamassa vuodessa, joten hänellä kyllä nousee elintaso hetkeksi. Sen jälkeen...onkin kylmä paikka hänellä edessä. Pienipalkkaisena hän ei tule juhlimaan enää 10 vuotta eron jälkeen, se on varma.
Ja toiseksi, tuolloin todnäk minulla on sen verran pätäkkää ettei hetkauta ulososto mitenkään. Nyt ja pari vuotta tästä tekisi makuuni (monen mielestä olisi silti hyvin käyttörahaa) liian tiukan budjetin jos ostaisin ulos tällä hetkellä. Mutta jo kuuden vuoden kuluttua "aivan sama".
Siis kun eroatte, olette olleet naimisissa 30 vuotta. Oletan, että hän on ollut noin 20-vuotias (ehkä enemmänkin), kun olette menneet naimisiin. Erotessa hän olisi siis noin 50-vuotias ja ehkä enemmänkin. Siitä eteenpäin muutama vuosi leveää elämää sinun rahoillasi eikä ole enää lasta huollettavana. Hän on vähän alle 60-vuotias. Muutaman vuoden päästä hän jää eläkkeelle joka tapauksessa. Eli maksta hänelle hyvän elintason 30 vuotta, että hän joutuu kituuttamaan pienillä tuloilla elämästään pari vuotta. Loistava kostofantasia.
Eläkkeelle, pienen palkan myötä...ja elää todnäk 85 vuotiaaksi joten köyhää eloa tiedossa 20 vuotta. Harmi ettei niin pitkään kuin ehti minulta riipiä, joskaan mitään extraa ei tule saamaan seuraavan 10 vuoden aikana. Maksakoon itse autonsa, lomamatkansa jne...
Mutta et silti voi erota nyt heti? Miksi ihmeessä? Etkö tajua, millaista lapsenne on kasvaa tuossa ilmapiirissä? Eikö hän muka nyt erotessa putoaisi korkealta ja saisit sen kostosi? Mikä ihme sinua pidättelee? Tässä taitaa olla nyt jotain, mitä et kerro.
Tässä taitaa olla naisettoman ja perheettömän surkimuksen naisvihafantasia. Ei sen kummempaa.
Ottaako noin koville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko avioerossa antaa tasinkona puolet kulutusjuhlaa varten otetuista veloista?
En minä oikein ymmärrä tätäkään. Miksi ne nuoret eivät pyydä niitä kalliimpia juttuja isältään, jos hänellä sitä rahaa on?