Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!
07.11.2019 |
https://yle.fi/uutiset/3-11056365
Suomessa 67,6% väestöstä ylipainoisia, kuin Ruotsissa vastaava luku on hieman yli 48% ja Norjassa tasan 46%.
Suomalaisten ylipainoisuusluvut ovat aivan järkyttävää katsottavaa!
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nItse olen 176 cm pitkä ja painan 88 kg. Vaatekoko on 42. Painoa on se 5 kg liikaa tällä hetkellä, 83-81 kg painoisena olen kokoa 40. Ajan työmatkan 5 km fillarilla, syön enemmän kasviksia ja kalaa kuin lihaa, harrastan pyöräilyä niin, että varsinkin kesäkaudella ajan 30-50 km lenkkejä viikottain ja useammankin viikossa jos kelit onnaa.
Mutta kun ikä lähenee 40 rajapyykkiä, huomaan että on entistä vaikeampaa karistaa sitä painoa. Myönnän, että syön herkkuja stressiin ja ahdistukseen ja suruun. Olen ollut aina lohtusyöjä, mutta samalla minulle on ollut aina hyvin vaikeaa pudottaa painoa. Joskus kun olen onnitunut, on se tarkoittanut 5:2 pätkäpaastoa ja nälkiinnyttämistä. Sitä on jo alkanut miettiä, olisiko nykyihminen kemikaalikuorma ja hormoninhäiritsijät yksinkertaisesti niin suuria määriä, että painot menevät vinksalleen jo siinä?
Ei sillä, etteikö jotkut ole ylipainoisia siksi, etteivät liiku ja syövät makeaa tai roskaruokaa jatkuvasti, mutta jotain vikaa alkaa olla jo biologiassakin.
Itse kerroit viestissäsi syyn sinunkin kiloihin eli lohtusyönti.
Paitsi että koska tiedostan ongelmani, en ole koko aikaa mässyttämässä. Tiedän, että se makean himo tulee vain ja ainoastaan siitä. Painoin 17-vuotiaana ja yhtä pitkänä 65-67 kg ja silloin ei ollut minulla mitään kestävyyttä ja lihaksia. Ehkä joku 75 kg olisi aktiivisen kisakireän kiripyöräilijän paino tällä pituudella, mutta mulle riittäisi tuo 81 kg. Aiemmin se paino laski ihan itsestään kun kesä koitti, eikä tarttenut miettiä mitä syö, mutta nyt ei enää olekaan niin helppoa. Osa syy siinäkin, että muutin kaupungista maalle ja juoksuharrastus väheni, kun ei talven pimeydessä tee mieli urheilla samalla tavalla kuin kaupungin valaistuilla reiteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmettelen kirjoitti:
Muistan lukeneeni, että 90-luvulla yleisin vaatekoko naisilla oli S, sitten 2000-luvulla se oli M ja nyt se on 2010-luvulla L ...
Siis ihan järkkyä...… Pienet ja sirot naiset ei löydä kohta suomesta mitään vaatteita.
Tää ei ole vain suomalaisten ongelma. Tämä on ihan länsimaissa oleva juttu ollut aina. Pieni kokoiset tekevät itse, käyvät lastenosastolta tai tilaavat/ostavat aasiasta vaatteensa. Ei liity väestön lihavuuteen mitenkään.
Ostan itse monesti suuremman koon kuin miule sopisi esim. housut, jos laitan ne jalkaan ja kokeilen saako ulkolaidalta kurottua oikeaan kokooni. Monesti tarvitsee vain ommella koneella yksi ulkosauma ja leikata sitten ylimääräinen 5-10 cm pois (siksata likkaus) ja voila: täydellisesti istuvat housut ostettu muutamalla eurolla. Laita kuitenkin aina nuppineulat oikeisiin paikkoihin, niin onnistuu, takaan sen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä laihdutusneuvot. Entä jos lihava on jo yrittänyt useasti vähähiilarista = on edelleen lihava, vähälihaista = on edelleen lihava, herkuttomuutta = on edelleen lihava, pieniä annoksia = on edelleen lihava jne.
Neuvoja kyllä satelee, mutta eikö neuvojat tajua, että jos lihava on jo kyseistä neuvoa kokeillut se ei toiminut? Mikä on neuvojien ratkaisu tähän? Onko se joku "yritä enemmän", ihmiselle joka on saattanut yrittää jo 20 vuotta, kuka on oikeasti niin sinnikäs, että jaksaa vuosikymmeniä yrittää lukuisten epäonnistumisten jälkeen?
Ja sitten vielä haukutaan päälle, kun et muka ole yrittänyt.Pitäisi toteuttaa kaikki luettelemasi yhtä aikaa = normaali syöminen, sekä liikkua enemmän.
Mutta jos ei vain kertakaikkiaan pysty siihen? Ei ole kovin hyvä neuvo, jos siihen ei vain pysty.
Sitten pitää varmaan joko kuolla nuorempana kuin mitä hoikempana kuolisi, tai kärsiä pitkät vuodet sairausten riivaamana. Onneksesi ei ole olemassa 80-vuotiaita superlihavia.
Kaikki lihavat ei ole mitään sairaalloisen lihavia tai keskivartalolihavia. Lihavuus ei ole sairaus, joku 5kg ylipaino ei varmasti vaikuta elinikään yhtään mitenkään.
Eli kun ei pysty laihduttamaan niin lihavuus ei olekaan sairaus. Erikoinen logiikka.
Jos sinua kiinnostaa realiteetit (ilmeisesti ei), niin on tutkimuksia juurikin siitä aiheesta että nimenomaan normaalipainoisetkin ovat rasvakudoksen massallaan epäterveitä ja alttiita elintasosairauksille.
Ihan THL:n tutkimuksen mukaan pelkkä ylipaino (ei siis lihavuus) kolminkertaistaa riskin esim. aikuisiän diabetekseen. Eli tuo sinun väitteesi ettei 5 kilon ylipaino vaikuta elinikään ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä laihdutusneuvot. Entä jos lihava on jo yrittänyt useasti vähähiilarista = on edelleen lihava, vähälihaista = on edelleen lihava, herkuttomuutta = on edelleen lihava, pieniä annoksia = on edelleen lihava jne.
Neuvoja kyllä satelee, mutta eikö neuvojat tajua, että jos lihava on jo kyseistä neuvoa kokeillut se ei toiminut? Mikä on neuvojien ratkaisu tähän? Onko se joku "yritä enemmän", ihmiselle joka on saattanut yrittää jo 20 vuotta, kuka on oikeasti niin sinnikäs, että jaksaa vuosikymmeniä yrittää lukuisten epäonnistumisten jälkeen?
Ja sitten vielä haukutaan päälle, kun et muka ole yrittänyt.Pitäisi toteuttaa kaikki luettelemasi yhtä aikaa = normaali syöminen, sekä liikkua enemmän.
Mutta jos ei vain kertakaikkiaan pysty siihen? Ei ole kovin hyvä neuvo, jos siihen ei vain pysty.
Sitten pitää varmaan joko kuolla nuorempana kuin mitä hoikempana kuolisi, tai kärsiä pitkät vuodet sairausten riivaamana. Onneksesi ei ole olemassa 80-vuotiaita superlihavia.
Kaikki lihavat ei ole mitään sairaalloisen lihavia tai keskivartalolihavia. Lihavuus ei ole sairaus, joku 5kg ylipaino ei varmasti vaikuta elinikään yhtään mitenkään.
Jos joku on lihava niin on taatusti myös keskivartalolihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nItse olen 176 cm pitkä ja painan 88 kg. Vaatekoko on 42. Painoa on se 5 kg liikaa tällä hetkellä, 83-81 kg painoisena olen kokoa 40. Ajan työmatkan 5 km fillarilla, syön enemmän kasviksia ja kalaa kuin lihaa, harrastan pyöräilyä niin, että varsinkin kesäkaudella ajan 30-50 km lenkkejä viikottain ja useammankin viikossa jos kelit onnaa.
Mutta kun ikä lähenee 40 rajapyykkiä, huomaan että on entistä vaikeampaa karistaa sitä painoa. Myönnän, että syön herkkuja stressiin ja ahdistukseen ja suruun. Olen ollut aina lohtusyöjä, mutta samalla minulle on ollut aina hyvin vaikeaa pudottaa painoa. Joskus kun olen onnitunut, on se tarkoittanut 5:2 pätkäpaastoa ja nälkiinnyttämistä. Sitä on jo alkanut miettiä, olisiko nykyihminen kemikaalikuorma ja hormoninhäiritsijät yksinkertaisesti niin suuria määriä, että painot menevät vinksalleen jo siinä?
Ei sillä, etteikö jotkut ole ylipainoisia siksi, etteivät liiku ja syövät makeaa tai roskaruokaa jatkuvasti, mutta jotain vikaa alkaa olla jo biologiassakin.
Itse kerroit viestissäsi syyn sinunkin kiloihin eli lohtusyönti.
Paitsi että koska tiedostan ongelmani, en ole koko aikaa mässyttämässä. Tiedän, että se makean himo tulee vain ja ainoastaan siitä. Painoin 17-vuotiaana ja yhtä pitkänä 65-67 kg ja silloin ei ollut minulla mitään kestävyyttä ja lihaksia. Ehkä joku 75 kg olisi aktiivisen kisakireän kiripyöräilijän paino tällä pituudella, mutta mulle riittäisi tuo 81 kg. Aiemmin se paino laski ihan itsestään kun kesä koitti, eikä tarttenut miettiä mitä syö, mutta nyt ei enää olekaan niin helppoa. Osa syy siinäkin, että muutin kaupungista maalle ja juoksuharrastus väheni, kun ei talven pimeydessä tee mieli urheilla samalla tavalla kuin kaupungin valaistuilla reiteillä.
Lihomiseen riittää kerran viikossa tapahtuva lohtuherkuttelu. Ei tarvitse kuin syödä hieman enemmän kuin kuluttaa pitkän ajanjakson aikana niin kilojahan kerääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan surkeata kyllä rationaalisen keskustelun taso. Ei osata pohtia objektiivisesti ollenkaan mitään ja väitellään aivan koomisilla argumenteilla ihan tutkimustuloksiakin vastaan. Miksi, oi MIKSI, on niin tärkeää olla myöntämättä lihavuusongelma ja miksi on niin mahdotonta hyväksyä että se on totta?
Todellisuuden kieltäminen on kaikkien kulttien ja sekopäiden keskeisin piirre.
Eiköhän jokainen ymmärrä, että länsimaissa on lihavuusongelma. Se on vaan sitten toinen ääripää ja rohkea väite sanoa, että 90% ihmisistä on vaarallisen ylipainoisia. Yksittäiset tutkimukset voivat sanoa ihan mitä vaan, mutta ei suomalainen lääkärikunta ole sitä mieltä, että 90% miehistä pitäisi laihduttaa. Uskonko ennemmin mammapalstan "asiantuntijoita" vai suomalaisia lääkäreita? Itse asiassa väestö ikääntyy ja iäkkäiden tulisi mieluusti olla hieman ylipainoisia, kuin laihoja. Se on selvää, että merkittävästi lihavat ovat isossa riskissä monien sairauksien suhteen, mutta lievemmin lihavien osalta moni asia on epäselvää jopa tutkijoille. Esimerkiksi kaksi samanpituista ja painoista naista: toisella läskireidet ja peffa, mutta kapea vyötärö, toisella kapeat koivet ja iso maha -> tutkimusten mukaan toinen on hyvä ja toinen huono terveyden kannalta. Miten näitä huomioidaan tilastoissa?
Se on kuitenkin aivan selvä asia, että BMI on monissa tapauksissa epäluotettava mittari ja tämän lääkäritkin tunnustavat (juu, en tarkoita nyt niitä 150kg tankkeja, joilla on "raskaat luut").
Vierailija kirjoitti:
Tästä "keskustelusta" tekee vielä huvittavamman se, että toisaalta jotku puhuu yhteiskunnallisesta ongelmasta ja sitten toisaalta todetaan, että kyse onkin yksilön ongelmasta ja yksilön vastuu on nimenomaan tehdä asialle jotakin.
Nämä asiat nyt ei vaan sulje pois toisiaan, eli jotta voisimme keskustella, jokaisen keskustelijan tulisi omalta osaltaan päättää, että onko hänen mielestään kyse yhteiskunnallisesta ongelmasta vai yksilö-ongelmasta? Onko sillä merkitystä, että yli puolet suomalaisista on lihavia vai onko vain sillä merkitystä että kuka on lihava ja tekeekö hän asialle jotain?Näin ikuisuus "laihduttajana" varsinkin tämä aihe olisi lähellä sydäntä, mutta ihmiset on ihan hirveän ristiriitaisia mielipiteineen.
Tämä nyt vain on ihan typerää, sori. En tarkoita tällä mitään henkilökohtaista. Kuten itse sanoit nämä asiat eivät sulje toisiaan pois eli lihavuusepidemia on sekä yhteiskunnallinen kriisi sekä yksilön vastuu. On täysin mielekästä keskustella molemmista näkökulmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan surkeata kyllä rationaalisen keskustelun taso. Ei osata pohtia objektiivisesti ollenkaan mitään ja väitellään aivan koomisilla argumenteilla ihan tutkimustuloksiakin vastaan. Miksi, oi MIKSI, on niin tärkeää olla myöntämättä lihavuusongelma ja miksi on niin mahdotonta hyväksyä että se on totta?
Todellisuuden kieltäminen on kaikkien kulttien ja sekopäiden keskeisin piirre.
Eiköhän jokainen ymmärrä, että länsimaissa on lihavuusongelma. Se on vaan sitten toinen ääripää ja rohkea väite sanoa, että 90% ihmisistä on vaarallisen ylipainoisia. Yksittäiset tutkimukset voivat sanoa ihan mitä vaan, mutta ei suomalainen lääkärikunta ole sitä mieltä, että 90% miehistä pitäisi laihduttaa. Uskonko ennemmin mammapalstan "asiantuntijoita" vai suomalaisia lääkäreita? Itse asiassa väestö ikääntyy ja iäkkäiden tulisi mieluusti olla hieman ylipainoisia, kuin laihoja. Se on selvää, että merkittävästi lihavat ovat isossa riskissä monien sairauksien suhteen, mutta lievemmin lihavien osalta moni asia on epäselvää jopa tutkijoille. Esimerkiksi kaksi samanpituista ja painoista naista: toisella läskireidet ja peffa, mutta kapea vyötärö, toisella kapeat koivet ja iso maha -> tutkimusten mukaan toinen on hyvä ja toinen huono terveyden kannalta. Miten näitä huomioidaan tilastoissa?
Se on kuitenkin aivan selvä asia, että BMI on monissa tapauksissa epäluotettava mittari ja tämän lääkäritkin tunnustavat (juu, en tarkoita nyt niitä 150kg tankkeja, joilla on "raskaat luut").
Sinun anekdoottisi eivät liity mitenkään faktaperusteiseen keskusteluun. Etenkään kun kiellät systemaattisesti tutkitut tiedot.
Kommenttisi liittyen kahteen erimuotoiseen mutta samanpainoiseen naiseen on sangen huvittava tässä kontekstissa, sillä juurikin tuo rasvaprosenttitutkimus otti tähän kantaa.
Lievän ylipainon merkityksestä ei ole mitään epäselvää tutkijoille, mutta sinulle ehkä. Ei kukaan rinnasta lievästi ylipainoista sairaalloiseen lihavaan (esim 3krt vs 16krt riski diabetekseen), mutta on ihan aiheellista keskustella tutkimustuloksista, jotka osoittavat myös normaalipainoistenkin olevan osittain riskiryhmää. Se, että sinä henkilökohtaisesti ”uskot” jotain muuta on täysin epärelevanttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nItse olen 176 cm pitkä ja painan 88 kg. Vaatekoko on 42. Painoa on se 5 kg liikaa tällä hetkellä, 83-81 kg painoisena olen kokoa 40. Ajan työmatkan 5 km fillarilla, syön enemmän kasviksia ja kalaa kuin lihaa, harrastan pyöräilyä niin, että varsinkin kesäkaudella ajan 30-50 km lenkkejä viikottain ja useammankin viikossa jos kelit onnaa.
Mutta kun ikä lähenee 40 rajapyykkiä, huomaan että on entistä vaikeampaa karistaa sitä painoa. Myönnän, että syön herkkuja stressiin ja ahdistukseen ja suruun. Olen ollut aina lohtusyöjä, mutta samalla minulle on ollut aina hyvin vaikeaa pudottaa painoa. Joskus kun olen onnitunut, on se tarkoittanut 5:2 pätkäpaastoa ja nälkiinnyttämistä. Sitä on jo alkanut miettiä, olisiko nykyihminen kemikaalikuorma ja hormoninhäiritsijät yksinkertaisesti niin suuria määriä, että painot menevät vinksalleen jo siinä?
Ei sillä, etteikö jotkut ole ylipainoisia siksi, etteivät liiku ja syövät makeaa tai roskaruokaa jatkuvasti, mutta jotain vikaa alkaa olla jo biologiassakin.
Itse kerroit viestissäsi syyn sinunkin kiloihin eli lohtusyönti.
Paitsi että koska tiedostan ongelmani, en ole koko aikaa mässyttämässä. Tiedän, että se makean himo tulee vain ja ainoastaan siitä. Painoin 17-vuotiaana ja yhtä pitkänä 65-67 kg ja silloin ei ollut minulla mitään kestävyyttä ja lihaksia. Ehkä joku 75 kg olisi aktiivisen kisakireän kiripyöräilijän paino tällä pituudella, mutta mulle riittäisi tuo 81 kg. Aiemmin se paino laski ihan itsestään kun kesä koitti, eikä tarttenut miettiä mitä syö, mutta nyt ei enää olekaan niin helppoa. Osa syy siinäkin, että muutin kaupungista maalle ja juoksuharrastus väheni, kun ei talven pimeydessä tee mieli urheilla samalla tavalla kuin kaupungin valaistuilla reiteillä.
Lihomiseen riittää kerran viikossa tapahtuva lohtuherkuttelu. Ei tarvitse kuin syödä hieman enemmän kuin kuluttaa pitkän ajanjakson aikana niin kilojahan kerääntyy.
Riippuu siitä mikä on sun lohtuherkuttelu. Jos syö suklaapatukan niin onko se lohtuherkuttelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kummempaa on että minä en normaalipainoisena ja lihaksikkaana miehenä löydä itselleni naista.
Sellainen pikku juttu, että miehenä et voi kovinkaan helposti olla normaalipainoinen ja lihaksikas. Jos kaikki Suomen miehet alkaisivat käymään aktiivisesti salilla nostamassa isoa rautaa, niin tuo BMI-lukuun perustuva tilasto suorastaan räjähtäisi punaiselle.
Olen esimerkiksi itse tuon mittarin mukaan ylipainoinen. Olen siis reilu kolmevitonen mies, 185cm/87kg ja tuo on BMI:n mukaan liikaa. Löytyy ihan hyvin hartiaa eikä ole kaljamahaa. Tunnustettakoon, että en ole nykyään erityisen kireässä kunnossa, mutta esim. 15 puhdasta leukalihasliikettä onnistuu, mihin aika harva ikäiseni pystyy, eikä kukaan ulkonäköni perusteella pitäisi minua ylipainoisena.
Ehkä et näe sitä kaljamahaa itse, vaikka muut näkevät. Oletko käynyt kehonkoostumusmittauksessa?
Huoh. Painoni ylittää BMI:n normaalirajan alle kahdella kilolla. Kukaan, vaimoni mukaan lukien ei ole koskaan vihjaillut painostani. Ei ole mahamakkaroita ja vyötärynympärys kunnossa. Lääkärit eivät ole koskaan käskeneet tarkkailemaan painoa, vaikka puuttuvat ylipainoon todella herkästi nykyään. Kiskon enemmän leukoja, kuin varmaan 90% nuorista miehistä ja olen sentään yli 35 vanhus. Siitä huolimatta palstamammojen mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin se, että olen läski. Jännä juttu, että ihan virallisissa lähteissä todetaan kehonrakentajien usein olevan BMI:n mukaan sairaalloisen lihavia. En ole kehonrakentaja, mutta keskivertoa raamikkaampi enkä ole huippu-urheilijan rasvaprosenteilla, niin miksi en voisi tämän puolesta lievästi ylittää BMI-rajaa. No, ihan sama minulle. Sovitaan sitten, että olen karsea läski, joka elää valheessa, niin saadaan palstamammat tyytyväisiksi.
Vaikka mahdutkin vaatteisiin ja olet omien sanojesi mukaan varsin salskea mies, mikäli se mitataan voimalla, niin kuulut kuitenkin lajiin nimeltä ihminen. On ihan selvää, että sinun ei kannata terveydellisistä syistä ainakaan kasvattaa massaa eli vaa'alla näkyvää lukemaa. Suomessa on yleistynyt tällainen salilla käyvien tukevien osuus, joka uskottelee, että heillä nimenomaan "lihas painaa". 1 litra lihasta on massaltaan eli kansankielellä painoltaan n. 1,06kg ja vastaava rasvatilavuus massaltaan n. 0,9kg . Fysiikan tunnilla ollaan opittu, että p= m/ V -> p(lihas)= 1,06kg/l ja p(rasva)= 0,9kg/l. Lihaksen tiheys on täten vain 15% tiheämpää. Eli hyvin isolla osalla ihmisistä edelleen elopainon lukema on rasvaa, ihan jo siksikin, että elimistö varastoi ylimääräistä energiaa rasvana eikä lihaksina vaikka toisin toivoisikin. 2000-luvun massaihanteet /painoihanteet voidaan jakaa esim. esteettisiin ja terveydellisiin. Esteettinen ihanne voi olla sinun mielipiteesi eli "olet mielestäsi olet hyvännäköinen ja bodannut painaessasi tietyn verran". Terveydelliset ihanteet voivat kuitenkin olla ristiriidassa tuon esteettisen ihanteesi kanssa, eli ne voivat erota nykyajalle tyypillisestä sinullekin mieleisestä vartaloihanteesta. Terveysihanne ei kuitenkaan ole synonyymi esteettiselle ihantelle, vaikka kuinka meillä jokaisella onkin nykyään oikeus mielipiteeseen. Mutta viisas ei kuitenkaan pahoita mieltään vaan pikemminkin myöntää, että oma subjektiivinen esteettinen ihanne eroaa ihmiselle tutkitusta terveysihanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan on että vaaka ei kyllä kerro mitään. Olen lyhyt 154cm ja painanut laihimmillani 49kg. Olin todella hoikan näköinen, solisluut törröttivät ja naiselliset muodot katosivat. Jouduin tekemään ihan hulluna "töitä" että pysyin siinä painossa. Mitään herkkuja en syönyt, liikuin paljon ja aika sairaalloiseksi se touhu kyllä meni. Kieltäydyin kaikista nautinnoista ja tarkkailin olemattomia vatsamakkaroitani. Muutaman vuoden jaksoin sitä kituuttamista, kunnes annoin itselleni luvan relata ja päätin noudattaa kohtuutta kaikessa. Pikku hiljaa paino nousi 57-58kiloon. En koe olevani ylipainoinen. Minulla on todella kapea vyötärö ja rasvaa juuri niissä oikeissa paikoissa. Nautin siitä, että kroppani on naisellinen ja laihempana se ei kyllä sitä todellakaan ollut. Liikun edelleen kolme kertaa viikossa, sen lisäksi kävelen joka paikkaan ja mietin mitä suuhuni laitan kuitenkin osaan nauttia myös elämästä välillä herkutellen. Joku voisi kauhistua painoani, mutta minulle merkitsee enemmän peilikuva ja hyvä olo kuin vaa'an lukemat.
Sinun kokemus omasta painostasi ei ole relevanttia kuitenkaan väestötason lääketieteellisistä ja tilastollisista linjauksista. Se että joku kokee vaikka 100-kiloisena pysymisen olevan helpompaa kuin hoikkana ei tarkoita yhtään mitään.
On vastuutonta yleisellä tasolla esim linjata että vaa’an lukemalla ei ole merkitystä, koska useimmille sillä on. Ja kuten aiemmin todettua, tarkemmin rasvaprosentin lukemalla olisi eniten merkitystä.
Ei kukaan keskivertoyksilö kuitenkaan ole poikkeus sääntöjen joukossa, eli sinäkin ylipainoisena altistaisit itsesi valtavalle määriä sairauksia.
No kyllä nyt olen kaikin puolin terveempi kuin langanlaihana. Myös mielenterveys on parempi. Olen täysin eri mieltä kanssasi. Me ihmiset olemme geeneiltämme hyvinkin erilaisia. Olen monen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että tämä nykyinen paino on minulle se luonnollisin. Tässä on helppo pysyä ja veriarvot ym ovat täydelliset. En voi sille mitään että suvumme naisilla on luonnostaan rintoja, pyöreää lantiota ja muodokasta pyllyä. Lisäksi kroppani on sellainen että lihakset kasvsvat hyvin pienellä vaivalla. Kukaan ei ikinä usko että painan näin paljon koska tässä painossa näytän sopusuhtaiselta. Minulla ei ole tyypillistä suomalaisen naisen omenavartaloa enkä voi näille geeneilleni mitään. Jos joku tulee iloisemmaksi siitä että painan kaksi kiloa vähemmän niin voi voi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta Suomessa ei haluta tehdä mitään ylipainon voittamiseksi. Yksi tärkeä tekijä olisi lisätä liikuntaa. Mutta ei, kansan asenteet ovat sellaisia, että autoilijat marisevat, kuinka pyöräilijät ja jalankulkijat ovat liikenteessä haittana ja marisevat myös uusien pyöräteiden ja jalkakäytävien rakentamisesta. Lisäksi lähes kaikki urheilu viedään maksukanaville, ettei ihmiset vain saisi mitään virikkeitä liikuntaan ja kansa huutaa "kuinka urheilijoita lähetetään verorahoilla kisaturisteiksi".
Meinaatko, että kilpaurheilun seuraaminen antaisi sellaisia virikkeitä liikuntaan, mitä ei muualta saisi? Kaikkea älytöntä sitä kuuleekin, kun vauvapalstalle eksyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kummempaa on että minä en normaalipainoisena ja lihaksikkaana miehenä löydä itselleni naista.
Sellainen pikku juttu, että miehenä et voi kovinkaan helposti olla normaalipainoinen ja lihaksikas. Jos kaikki Suomen miehet alkaisivat käymään aktiivisesti salilla nostamassa isoa rautaa, niin tuo BMI-lukuun perustuva tilasto suorastaan räjähtäisi punaiselle.
Olen esimerkiksi itse tuon mittarin mukaan ylipainoinen. Olen siis reilu kolmevitonen mies, 185cm/87kg ja tuo on BMI:n mukaan liikaa. Löytyy ihan hyvin hartiaa eikä ole kaljamahaa. Tunnustettakoon, että en ole nykyään erityisen kireässä kunnossa, mutta esim. 15 puhdasta leukalihasliikettä onnistuu, mihin aika harva ikäiseni pystyy, eikä kukaan ulkonäköni perusteella pitäisi minua ylipainoisena.
Ehkä et näe sitä kaljamahaa itse, vaikka muut näkevät. Oletko käynyt kehonkoostumusmittauksessa?
Huoh. Painoni ylittää BMI:n normaalirajan alle kahdella kilolla. Kukaan, vaimoni mukaan lukien ei ole koskaan vihjaillut painostani. Ei ole mahamakkaroita ja vyötärynympärys kunnossa. Lääkärit eivät ole koskaan käskeneet tarkkailemaan painoa, vaikka puuttuvat ylipainoon todella herkästi nykyään. Kiskon enemmän leukoja, kuin varmaan 90% nuorista miehistä ja olen sentään yli 35 vanhus. Siitä huolimatta palstamammojen mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin se, että olen läski. Jännä juttu, että ihan virallisissa lähteissä todetaan kehonrakentajien usein olevan BMI:n mukaan sairaalloisen lihavia. En ole kehonrakentaja, mutta keskivertoa raamikkaampi enkä ole huippu-urheilijan rasvaprosenteilla, niin miksi en voisi tämän puolesta lievästi ylittää BMI-rajaa. No, ihan sama minulle. Sovitaan sitten, että olen karsea läski, joka elää valheessa, niin saadaan palstamammat tyytyväisiksi.
Vaikka mahdutkin vaatteisiin ja olet omien sanojesi mukaan varsin salskea mies, mikäli se mitataan voimalla, niin kuulut kuitenkin lajiin nimeltä ihminen. On ihan selvää, että sinun ei kannata terveydellisistä syistä ainakaan kasvattaa massaa eli vaa'alla näkyvää lukemaa. Suomessa on yleistynyt tällainen salilla käyvien tukevien osuus, joka uskottelee, että heillä nimenomaan "lihas painaa". 1 litra lihasta on massaltaan eli kansankielellä painoltaan n. 1,06kg ja vastaava rasvatilavuus massaltaan n. 0,9kg . Fysiikan tunnilla ollaan opittu, että p= m/ V -> p(lihas)= 1,06kg/l ja p(rasva)= 0,9kg/l. Lihaksen tiheys on täten vain 15% tiheämpää. Eli hyvin isolla osalla ihmisistä edelleen elopainon lukema on rasvaa, ihan jo siksikin, että elimistö varastoi ylimääräistä energiaa rasvana eikä lihaksina vaikka toisin toivoisikin. 2000-luvun massaihanteet /painoihanteet voidaan jakaa esim. esteettisiin ja terveydellisiin. Esteettinen ihanne voi olla sinun mielipiteesi eli "olet mielestäsi olet hyvännäköinen ja bodannut painaessasi tietyn verran". Terveydelliset ihanteet voivat kuitenkin olla ristiriidassa tuon esteettisen ihanteesi kanssa, eli ne voivat erota nykyajalle tyypillisestä sinullekin mieleisestä vartaloihanteesta. Terveysihanne ei kuitenkaan ole synonyymi esteettiselle ihantelle, vaikka kuinka meillä jokaisella onkin nykyään oikeus mielipiteeseen. Mutta viisas ei kuitenkaan pahoita mieltään vaan pikemminkin myöntää, että oma subjektiivinen esteettinen ihanne eroaa ihmiselle tutkitusta terveysihanteesta.
Ihanaa että täällä on edes joitain täysijärkisiä. Jokuhan täällä nyt alapeukuttaa kaikki rationaaliset kommentit vaihteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subjektiivinen mielipide olkoon sitten, että 185cm näyttää yksinkertaisesti parhaalta vaatteet päällä ja ilman kun painaa 78-82kg, koska silloin lihaserottuvuus ja vaatteiden istuvuus on parasta. Kaikki eksäni ovat olleet 180-185cm ja vieläpä ihmisiä, joten osaan kyllä katsoa mikä näyttää parhaalta ja mikä ei. Yhteistä kaikille tietysti se, että jokainen heistä on aina toivonut hieman lisää massaa ja aina sitä rasvaakin on näinä massakausina tullut. Kyllä se paras lihaserottuvuus tulee ihan laihdutuskuurilla. Naisetkin näyttävät timmeiltä kun omaavat alhaisen rasvaprosentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan on että vaaka ei kyllä kerro mitään. Olen lyhyt 154cm ja painanut laihimmillani 49kg. Olin todella hoikan näköinen, solisluut törröttivät ja naiselliset muodot katosivat. Jouduin tekemään ihan hulluna "töitä" että pysyin siinä painossa. Mitään herkkuja en syönyt, liikuin paljon ja aika sairaalloiseksi se touhu kyllä meni. Kieltäydyin kaikista nautinnoista ja tarkkailin olemattomia vatsamakkaroitani. Muutaman vuoden jaksoin sitä kituuttamista, kunnes annoin itselleni luvan relata ja päätin noudattaa kohtuutta kaikessa. Pikku hiljaa paino nousi 57-58kiloon. En koe olevani ylipainoinen. Minulla on todella kapea vyötärö ja rasvaa juuri niissä oikeissa paikoissa. Nautin siitä, että kroppani on naisellinen ja laihempana se ei kyllä sitä todellakaan ollut. Liikun edelleen kolme kertaa viikossa, sen lisäksi kävelen joka paikkaan ja mietin mitä suuhuni laitan kuitenkin osaan nauttia myös elämästä välillä herkutellen. Joku voisi kauhistua painoani, mutta minulle merkitsee enemmän peilikuva ja hyvä olo kuin vaa'an lukemat.
Sinun kokemus omasta painostasi ei ole relevanttia kuitenkaan väestötason lääketieteellisistä ja tilastollisista linjauksista. Se että joku kokee vaikka 100-kiloisena pysymisen olevan helpompaa kuin hoikkana ei tarkoita yhtään mitään.
On vastuutonta yleisellä tasolla esim linjata että vaa’an lukemalla ei ole merkitystä, koska useimmille sillä on. Ja kuten aiemmin todettua, tarkemmin rasvaprosentin lukemalla olisi eniten merkitystä.
Ei kukaan keskivertoyksilö kuitenkaan ole poikkeus sääntöjen joukossa, eli sinäkin ylipainoisena altistaisit itsesi valtavalle määriä sairauksia.No kyllä nyt olen kaikin puolin terveempi kuin langanlaihana. Myös mielenterveys on parempi. Olen täysin eri mieltä kanssasi. Me ihmiset olemme geeneiltämme hyvinkin erilaisia. Olen monen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että tämä nykyinen paino on minulle se luonnollisin. Tässä on helppo pysyä ja veriarvot ym ovat täydelliset. En voi sille mitään että suvumme naisilla on luonnostaan rintoja, pyöreää lantiota ja muodokasta pyllyä. Lisäksi kroppani on sellainen että lihakset kasvsvat hyvin pienellä vaivalla. Kukaan ei ikinä usko että painan näin paljon koska tässä painossa näytän sopusuhtaiselta. Minulla ei ole tyypillistä suomalaisen naisen omenavartaloa enkä voi näille geeneilleni mitään. Jos joku tulee iloisemmaksi siitä että painan kaksi kiloa vähemmän niin voi voi....
Aidosti, aivan kaikki sanomasi on täysin tunteellista subjektiivista höpinää, jolla ei ole mitään tekemistä minkään objektiivisen kanssa. Ei täällä keskustella sinun kahdesta kilostasi tai sukusi naisten muodokkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kummempaa on että minä en normaalipainoisena ja lihaksikkaana miehenä löydä itselleni naista.
Sellainen pikku juttu, että miehenä et voi kovinkaan helposti olla normaalipainoinen ja lihaksikas. Jos kaikki Suomen miehet alkaisivat käymään aktiivisesti salilla nostamassa isoa rautaa, niin tuo BMI-lukuun perustuva tilasto suorastaan räjähtäisi punaiselle.
Olen esimerkiksi itse tuon mittarin mukaan ylipainoinen. Olen siis reilu kolmevitonen mies, 185cm/87kg ja tuo on BMI:n mukaan liikaa. Löytyy ihan hyvin hartiaa eikä ole kaljamahaa. Tunnustettakoon, että en ole nykyään erityisen kireässä kunnossa, mutta esim. 15 puhdasta leukalihasliikettä onnistuu, mihin aika harva ikäiseni pystyy, eikä kukaan ulkonäköni perusteella pitäisi minua ylipainoisena.
Ehkä et näe sitä kaljamahaa itse, vaikka muut näkevät. Oletko käynyt kehonkoostumusmittauksessa?
Huoh. Painoni ylittää BMI:n normaalirajan alle kahdella kilolla. Kukaan, vaimoni mukaan lukien ei ole koskaan vihjaillut painostani. Ei ole mahamakkaroita ja vyötärynympärys kunnossa. Lääkärit eivät ole koskaan käskeneet tarkkailemaan painoa, vaikka puuttuvat ylipainoon todella herkästi nykyään. Kiskon enemmän leukoja, kuin varmaan 90% nuorista miehistä ja olen sentään yli 35 vanhus. Siitä huolimatta palstamammojen mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin se, että olen läski. Jännä juttu, että ihan virallisissa lähteissä todetaan kehonrakentajien usein olevan BMI:n mukaan sairaalloisen lihavia. En ole kehonrakentaja, mutta keskivertoa raamikkaampi enkä ole huippu-urheilijan rasvaprosenteilla, niin miksi en voisi tämän puolesta lievästi ylittää BMI-rajaa. No, ihan sama minulle. Sovitaan sitten, että olen karsea läski, joka elää valheessa, niin saadaan palstamammat tyytyväisiksi.
Vaikka mahdutkin vaatteisiin ja olet omien sanojesi mukaan varsin salskea mies, mikäli se mitataan voimalla, niin kuulut kuitenkin lajiin nimeltä ihminen. On ihan selvää, että sinun ei kannata terveydellisistä syistä ainakaan kasvattaa massaa eli vaa'alla näkyvää lukemaa. Suomessa on yleistynyt tällainen salilla käyvien tukevien osuus, joka uskottelee, että heillä nimenomaan "lihas painaa". 1 litra lihasta on massaltaan eli kansankielellä painoltaan n. 1,06kg ja vastaava rasvatilavuus massaltaan n. 0,9kg . Fysiikan tunnilla ollaan opittu, että p= m/ V -> p(lihas)= 1,06kg/l ja p(rasva)= 0,9kg/l. Lihaksen tiheys on täten vain 15% tiheämpää. Eli hyvin isolla osalla ihmisistä edelleen elopainon lukema on rasvaa, ihan jo siksikin, että elimistö varastoi ylimääräistä energiaa rasvana eikä lihaksina vaikka toisin toivoisikin. 2000-luvun massaihanteet /painoihanteet voidaan jakaa esim. esteettisiin ja terveydellisiin. Esteettinen ihanne voi olla sinun mielipiteesi eli "olet mielestäsi olet hyvännäköinen ja bodannut painaessasi tietyn verran". Terveydelliset ihanteet voivat kuitenkin olla ristiriidassa tuon esteettisen ihanteesi kanssa, eli ne voivat erota nykyajalle tyypillisestä sinullekin mieleisestä vartaloihanteesta. Terveysihanne ei kuitenkaan ole synonyymi esteettiselle ihantelle, vaikka kuinka meillä jokaisella onkin nykyään oikeus mielipiteeseen. Mutta viisas ei kuitenkaan pahoita mieltään vaan pikemminkin myöntää, että oma subjektiivinen esteettinen ihanne eroaa ihmiselle tutkitusta terveysihanteesta.
Ihanaa että täällä on edes joitain täysijärkisiä. Jokuhan täällä nyt alapeukuttaa kaikki rationaaliset kommentit vaihteeksi.
Joo meitä on harvassa! Kiitos tuesta :D
Täällä vaikuttaa olevan niin suuria vaikeuksia ihmisillä hahmottaa objektiivisen ja subjektiivisen ero, että keskustelu muistuttaa sitä kun jotkut yrittäisivät opettaa pikkulapsille ydinfysiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kummempaa on että minä en normaalipainoisena ja lihaksikkaana miehenä löydä itselleni naista.
Sellainen pikku juttu, että miehenä et voi kovinkaan helposti olla normaalipainoinen ja lihaksikas. Jos kaikki Suomen miehet alkaisivat käymään aktiivisesti salilla nostamassa isoa rautaa, niin tuo BMI-lukuun perustuva tilasto suorastaan räjähtäisi punaiselle.
Olen esimerkiksi itse tuon mittarin mukaan ylipainoinen. Olen siis reilu kolmevitonen mies, 185cm/87kg ja tuo on BMI:n mukaan liikaa. Löytyy ihan hyvin hartiaa eikä ole kaljamahaa. Tunnustettakoon, että en ole nykyään erityisen kireässä kunnossa, mutta esim. 15 puhdasta leukalihasliikettä onnistuu, mihin aika harva ikäiseni pystyy, eikä kukaan ulkonäköni perusteella pitäisi minua ylipainoisena.
Ehkä et näe sitä kaljamahaa itse, vaikka muut näkevät. Oletko käynyt kehonkoostumusmittauksessa?
Huoh. Painoni ylittää BMI:n normaalirajan alle kahdella kilolla. Kukaan, vaimoni mukaan lukien ei ole koskaan vihjaillut painostani. Ei ole mahamakkaroita ja vyötärynympärys kunnossa. Lääkärit eivät ole koskaan käskeneet tarkkailemaan painoa, vaikka puuttuvat ylipainoon todella herkästi nykyään. Kiskon enemmän leukoja, kuin varmaan 90% nuorista miehistä ja olen sentään yli 35 vanhus. Siitä huolimatta palstamammojen mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin se, että olen läski. Jännä juttu, että ihan virallisissa lähteissä todetaan kehonrakentajien usein olevan BMI:n mukaan sairaalloisen lihavia. En ole kehonrakentaja, mutta keskivertoa raamikkaampi enkä ole huippu-urheilijan rasvaprosenteilla, niin miksi en voisi tämän puolesta lievästi ylittää BMI-rajaa. No, ihan sama minulle. Sovitaan sitten, että olen karsea läski, joka elää valheessa, niin saadaan palstamammat tyytyväisiksi.
Vaikka mahdutkin vaatteisiin ja olet omien sanojesi mukaan varsin salskea mies, mikäli se mitataan voimalla, niin kuulut kuitenkin lajiin nimeltä ihminen. On ihan selvää, että sinun ei kannata terveydellisistä syistä ainakaan kasvattaa massaa eli vaa'alla näkyvää lukemaa. Suomessa on yleistynyt tällainen salilla käyvien tukevien osuus, joka uskottelee, että heillä nimenomaan "lihas painaa". 1 litra lihasta on massaltaan eli kansankielellä painoltaan n. 1,06kg ja vastaava rasvatilavuus massaltaan n. 0,9kg . Fysiikan tunnilla ollaan opittu, että p= m/ V -> p(lihas)= 1,06kg/l ja p(rasva)= 0,9kg/l. Lihaksen tiheys on täten vain 15% tiheämpää. Eli hyvin isolla osalla ihmisistä edelleen elopainon lukema on rasvaa, ihan jo siksikin, että elimistö varastoi ylimääräistä energiaa rasvana eikä lihaksina vaikka toisin toivoisikin. 2000-luvun massaihanteet /painoihanteet voidaan jakaa esim. esteettisiin ja terveydellisiin. Esteettinen ihanne voi olla sinun mielipiteesi eli "olet mielestäsi olet hyvännäköinen ja bodannut painaessasi tietyn verran". Terveydelliset ihanteet voivat kuitenkin olla ristiriidassa tuon esteettisen ihanteesi kanssa, eli ne voivat erota nykyajalle tyypillisestä sinullekin mieleisestä vartaloihanteesta. Terveysihanne ei kuitenkaan ole synonyymi esteettiselle ihantelle, vaikka kuinka meillä jokaisella onkin nykyään oikeus mielipiteeseen. Mutta viisas ei kuitenkaan pahoita mieltään vaan pikemminkin myöntää, että oma subjektiivinen esteettinen ihanne eroaa ihmiselle tutkitusta terveysihanteesta.
Ihanaa että täällä on edes joitain täysijärkisiä. Jokuhan täällä nyt alapeukuttaa kaikki rationaaliset kommentit vaihteeksi.
Kuulostatte enemmän kilonatseilta. Se onko lievää ylipainoa ei ole oleellista jos ihminen on muuten perusterve ja liikkuu ja omaan hyvän peruskunnon. Jos tuijotetaan jotain entisaikojen naisihanteita niin pitää muistaa, että silloin ei ihailtu nimenomaan liikunnallista naista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nItse olen 176 cm pitkä ja painan 88 kg. Vaatekoko on 42. Painoa on se 5 kg liikaa tällä hetkellä, 83-81 kg painoisena olen kokoa 40. Ajan työmatkan 5 km fillarilla, syön enemmän kasviksia ja kalaa kuin lihaa, harrastan pyöräilyä niin, että varsinkin kesäkaudella ajan 30-50 km lenkkejä viikottain ja useammankin viikossa jos kelit onnaa.
Mutta kun ikä lähenee 40 rajapyykkiä, huomaan että on entistä vaikeampaa karistaa sitä painoa. Myönnän, että syön herkkuja stressiin ja ahdistukseen ja suruun. Olen ollut aina lohtusyöjä, mutta samalla minulle on ollut aina hyvin vaikeaa pudottaa painoa. Joskus kun olen onnitunut, on se tarkoittanut 5:2 pätkäpaastoa ja nälkiinnyttämistä. Sitä on jo alkanut miettiä, olisiko nykyihminen kemikaalikuorma ja hormoninhäiritsijät yksinkertaisesti niin suuria määriä, että painot menevät vinksalleen jo siinä?
Ei sillä, etteikö jotkut ole ylipainoisia siksi, etteivät liiku ja syövät makeaa tai roskaruokaa jatkuvasti, mutta jotain vikaa alkaa olla jo biologiassakin.
Itse kerroit viestissäsi syyn sinunkin kiloihin eli lohtusyönti.
Paitsi että koska tiedostan ongelmani, en ole koko aikaa mässyttämässä. Tiedän, että se makean himo tulee vain ja ainoastaan siitä. Painoin 17-vuotiaana ja yhtä pitkänä 65-67 kg ja silloin ei ollut minulla mitään kestävyyttä ja lihaksia. Ehkä joku 75 kg olisi aktiivisen kisakireän kiripyöräilijän paino tällä pituudella, mutta mulle riittäisi tuo 81 kg. Aiemmin se paino laski ihan itsestään kun kesä koitti, eikä tarttenut miettiä mitä syö, mutta nyt ei enää olekaan niin helppoa. Osa syy siinäkin, että muutin kaupungista maalle ja juoksuharrastus väheni, kun ei talven pimeydessä tee mieli urheilla samalla tavalla kuin kaupungin valaistuilla reiteillä.
Lihomiseen riittää kerran viikossa tapahtuva lohtuherkuttelu. Ei tarvitse kuin syödä hieman enemmän kuin kuluttaa pitkän ajanjakson aikana niin kilojahan kerääntyy.
Riippuu siitä mikä on sun lohtuherkuttelu. Jos syö suklaapatukan niin onko se lohtuherkuttelua?
Jos se suklaapatukka nostaa syömäsi kalorit kuluttamiesi yli, niin lihot. En tiedä mitä väliä sillä on otanko kantaa lohtuherkuttelun määritelmään.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki lihavat ei ole mitään sairaalloisen lihavia tai keskivartalolihavia. Lihavuus ei ole sairaus, joku 5kg ylipaino ei varmasti vaikuta elinikään yhtään mitenkään.