Lue keskustelun säännöt.
Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!
07.11.2019 |
https://yle.fi/uutiset/3-11056365
Suomessa 67,6% väestöstä ylipainoisia, kuin Ruotsissa vastaava luku on hieman yli 48% ja Norjassa tasan 46%.
Suomalaisten ylipainoisuusluvut ovat aivan järkyttävää katsottavaa!
Kommentit (986)
Muistan lukeneeni, että 90-luvulla yleisin vaatekoko naisilla oli S, sitten 2000-luvulla se oli M ja nyt se on 2010-luvulla L ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden vierittäminen yksilön syyksi ei mielestäni kannata, eikä lihavuutta voi oikein yksilötasolla hoitaakkaan; WHO totesi jo pari vuotta sitten että kerran lihoneet aikuiset eivät laihdu pysyvästi vaikka olisi minkälaista moniammatillista interventiota tarjolla.
Sen sijaan pitäisi sijoittaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn, eli laittaa ensitöiksi sokeri ja roskaruoka verolle (vrt. nikotiinituotteet) ja kieltää kokonaan niiden mainostus. Kaupoissa karkkien jne. pitäisi olla erillisellä osastolla, EI kassojen läheisyydessä (heräteostosten minimointi).
Ei ole hyvän yhteiskunnan merkki, että (lapsille kohdistettua) roskaruokamainontaa näkee 5-10 kertaa yhden metromatkan aikana, ja että hamppariaterian saa vitosella!
Ei vaan verotuis pitäisi tehdä sellaiseksi ettei firmojen kannata laitta näihin tuotteisiin lihottavia aines osia ja pakkaukset pienemmiksi. Jo se, että tuotteessa jos on yli 500 kcal laitetaan vaikka 30% lisävero tekisi sen, että tuotteesta poistettaisiin kaikki mikä nostaa tuotteen kalorimäärää. Jotta se saataisiin vähemmän verotettujen kategoriaan.
Silloin kaikenlaiset lisätyt sokerit, siirapit ja rasvat vähennettäisiin tuotteesta ja jumbopakkaukset pienenisivät. Kun 100g karkkipussi on 3€, niin 300g pussi olisikin 12€ Niin kuka sitä 12€pussia ostaisi tai valmistaisi?
Hampurilaiset pienenisivät, jäätelöt, keksit, makkarat, leivonnaiset ja kaikki muutkin joissa on paljon kaloreita. Mutta tuotanto kustannukset pitäisivät silti hinnan suht korkealla, joten ei ihmiset useita pakkauksia ostaisi samaa tavaraa.
Kun olin nuori, kaikki suklaalevyt oli korkeintaan 100 grammaa ja limsat 1/3 litraa. 1970-luvulla tuli valtavat litran limsapullot. Irtokarkkeja oli vain nallekarkit, ja niittä hettiinkioskilta, jos löytyi pennin kolikoita, joskus jopa viisipenninen. Sokeria syötiinvähän, tuoremehuja myös tosi vähän.
Minä hoikkana satunnaisherkuttelijana en ainakaan halua pienempiä valikoimia ja uusia veroja vain sen takia että te läskit ette pysty hillitsemään mielihalujanne. Ei kukaan siellä kaupassa pakota teitä ottamaan sitä sipsipussia ja suklaalevyä salaatin sijaan. Ottakaa vastuu omasta hyvinvoinnistanne älkääkä odottako yhteiskunnan olevan holhoamassa joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden vierittäminen yksilön syyksi ei mielestäni kannata, eikä lihavuutta voi oikein yksilötasolla hoitaakkaan; WHO totesi jo pari vuotta sitten että kerran lihoneet aikuiset eivät laihdu pysyvästi vaikka olisi minkälaista moniammatillista interventiota tarjolla.
Sen sijaan pitäisi sijoittaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn, eli laittaa ensitöiksi sokeri ja roskaruoka verolle (vrt. nikotiinituotteet) ja kieltää kokonaan niiden mainostus. Kaupoissa karkkien jne. pitäisi olla erillisellä osastolla, EI kassojen läheisyydessä (heräteostosten minimointi).
Ei ole hyvän yhteiskunnan merkki, että (lapsille kohdistettua) roskaruokamainontaa näkee 5-10 kertaa yhden metromatkan aikana, ja että hamppariaterian saa vitosella!
Tuossa ei ole kyllä järjen hiventä. Yksilö on se joka tekee päätökset, mitä ruokaa ostaa. Vastuun vierittäminen yhteiskunnalle tarkoittaa sitä, että yksilölle sanotaan että hän ei mitenkään voikaan vaikuttaa asiaan. Sekö on hyvä? Totta kai yhteiskunnan pitää myös rajoittaa mahdollisuuksien mukaan sokerin ym. tyrkyttämistä. Mutta vastuu on yksilön.
Olen ihmeissäni kuunnellut töissä, miten työkaverit kertovat vievänsä 2-3-vuotiaita lapsiaan mäkkäriin ja antavansa näille suklaata. MIKSI? En keksi yhtä ainutta syytä, miksi he päättävät näin tehdä. Ei ole kiinni siitä että heille ei olisi kerrottu, että pikaruoka ja suklaa ovat epäterveellisiä. Silti opettavat lapsensa tuohon. En käsitä. Mikä tuohon auttaisi? Sekö että heille sanotaan, että eivät he voikaan olla viemättä lasta mäkkäriin kun pikaruokaa ei veroteta tarpeeksi - yhteiskunnan syy?
Kuulostaa siltä kuin he NAUTTISIVAT ELÄMÄSTÄ. Onko käsite sinulle ennestään tuttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden vierittäminen yksilön syyksi ei mielestäni kannata, eikä lihavuutta voi oikein yksilötasolla hoitaakkaan; WHO totesi jo pari vuotta sitten että kerran lihoneet aikuiset eivät laihdu pysyvästi vaikka olisi minkälaista moniammatillista interventiota tarjolla.
Sen sijaan pitäisi sijoittaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn, eli laittaa ensitöiksi sokeri ja roskaruoka verolle (vrt. nikotiinituotteet) ja kieltää kokonaan niiden mainostus. Kaupoissa karkkien jne. pitäisi olla erillisellä osastolla, EI kassojen läheisyydessä (heräteostosten minimointi).
Ei ole hyvän yhteiskunnan merkki, että (lapsille kohdistettua) roskaruokamainontaa näkee 5-10 kertaa yhden metromatkan aikana, ja että hamppariaterian saa vitosella!
Tuossa ei ole kyllä järjen hiventä. Yksilö on se joka tekee päätökset, mitä ruokaa ostaa. Vastuun vierittäminen yhteiskunnalle tarkoittaa sitä, että yksilölle sanotaan että hän ei mitenkään voikaan vaikuttaa asiaan. Sekö on hyvä? Totta kai yhteiskunnan pitää myös rajoittaa mahdollisuuksien mukaan sokerin ym. tyrkyttämistä. Mutta vastuu on yksilön.
Olen ihmeissäni kuunnellut töissä, miten työkaverit kertovat vievänsä 2-3-vuotiaita lapsiaan mäkkäriin ja antavansa näille suklaata. MIKSI? En keksi yhtä ainutta syytä, miksi he päättävät näin tehdä. Ei ole kiinni siitä että heille ei olisi kerrottu, että pikaruoka ja suklaa ovat epäterveellisiä. Silti opettavat lapsensa tuohon. En käsitä. Mikä tuohon auttaisi? Sekö että heille sanotaan, että eivät he voikaan olla viemättä lasta mäkkäriin kun pikaruokaa ei veroteta tarpeeksi - yhteiskunnan syy?
Kuulostaa siltä kuin he NAUTTISIVAT ELÄMÄSTÄ. Onko käsite sinulle ennestään tuttu?
Jos elämästä nauttiminen tarkoittaa sinulle mäkkärissä käyntiä niin aika surullista ja köyhää on elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hoikkana satunnaisherkuttelijana en ainakaan halua pienempiä valikoimia ja uusia veroja vain sen takia että te läskit ette pysty hillitsemään mielihalujanne. Ei kukaan siellä kaupassa pakota teitä ottamaan sitä sipsipussia ja suklaalevyä salaatin sijaan. Ottakaa vastuu omasta hyvinvoinnistanne älkääkä odottako yhteiskunnan olevan holhoamassa joka asiassa.
Yhteiskunta hyötyy siitä että verot kohdistetaan noin. Ota sinä itse yhteiskunnallista vastuuta, äläkä luule että sinun satunnainen herkuttelusi olisi merkittävämpi asia kuin yleinen kansanterveys.
ihmettelen kirjoitti:
Muistan lukeneeni, että 90-luvulla yleisin vaatekoko naisilla oli S, sitten 2000-luvulla se oli M ja nyt se on 2010-luvulla L ...
Siis ihan järkkyä...… Pienet ja sirot naiset ei löydä kohta suomesta mitään vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että nuoret on niitä lihavia? Näin lukiolaisena voin sanoa, että ehkä 5% on ylipainoisia.
Ei ne lihavat nuoret ehkä ole lukioissa. Ja luulen että riippuu missäpäin asuu. Ehkä olen väärässä, mutta muistelen myös lukeneeni jostain, että maaseudulla ihmiset ovat lihavampia Suomessa.
En tiedä onko tässä mitään perää, mutta olen miettinyt että maaseudulla voi olla vielä tuota vanhaa ajatusmallia, että lihavuus tarkoittaa eräänlaista rikkautta. Ennenhän näin on ollut, rikkaiden talojen isännät ovat olleet paksuja kun palkolliset ovat tehneet työt isännän maatessa sisällä.
Höpö höpö,. Ylipaino Suomessa on korreloinut varakkaiden kanssa ehkä 1700 -luvulla. Olen maanviljelijä, kukaan naapurini tai kanssaviljelijä ei ole ylipainoinen. Työ on pääasiassa konevoimin tehtävää, so. paljon traktorissa istumista. Entisajan seitsemän sortin kahvipöytätarjoilut eivät kuulu nykyaikaan. Syön kasvipohjaisesti neljä kertaa päivässä, en juurikaan pidä herkuista Syön vähemmän kuin kulutan. Siinä selitys hoikkuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että nuoret on niitä lihavia? Näin lukiolaisena voin sanoa, että ehkä 5% on ylipainoisia.
Ei ne lihavat nuoret ehkä ole lukioissa. Ja luulen että riippuu missäpäin asuu. Ehkä olen väärässä, mutta muistelen myös lukeneeni jostain, että maaseudulla ihmiset ovat lihavampia Suomessa.
En tiedä onko tässä mitään perää, mutta olen miettinyt että maaseudulla voi olla vielä tuota vanhaa ajatusmallia, että lihavuus tarkoittaa eräänlaista rikkautta. Ennenhän näin on ollut, rikkaiden talojen isännät ovat olleet paksuja kun palkolliset ovat tehneet työt isännän maatessa sisällä.
Höpö höpö,. Ylipaino Suomessa on korreloinut varakkaiden kanssa ehkä 1700 -luvulla. Olen maanviljelijä, kukaan naapurini tai kanssaviljelijä ei ole ylipainoinen. Työ on pääasiassa konevoimin tehtävää, so. paljon traktorissa istumista. Entisajan seitsemän sortin kahvipöytätarjoilut eivät kuulu nykyaikaan. Syön kasvipohjaisesti neljä kertaa päivässä, en juurikaan pidä herkuista Syön vähemmän kuin kulutan. Siinä selitys hoikkuudelle.
Kyllä nuo ainakin Etelä-Pohjanmaalla kuuluu. Ikinä en ole siellä kahvilla käynyt jonkun luona niin että olisi vain yhtä sorttia pullaa tai kakkua. Saati sitten että juotaisiin pelkkää kahvia, kuten itselläni on tapana. Ja ei vaikuta edes ikä. Mummosta lapsenlapseen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähes kaikki kaverit ovat enemmän ja vähemmän ylipainoisia. En itsekään mikään laiheliini ole, mutta vielä normaalin painon rajoissa. Minulle usein huomautellaan miten laiha olen ja se toisaalta huvittaa kun en todellakaan oo missin mitoissa. En ole erityisen kova herkkusuu, mutta hemmottelen itseäni suklaalevyllä kerran viikossa enkä laske kaloreita. Käyn myös kerran viikossa vesijumpassa.
Minunkin kevyitä salaattiaterioitani ihmetellään ja taivastellaan koko työyhteisön voimin. Minulle kerrotaan että tuollaisella ruualla ei mitenkään voi pärjätä. Teemme toimistotyötä ja olen ainut jonka paino on lähempänä 50:tä kuin 100 kiloa. Minua sanotaan laihaksi ja tyrkytetään suklaata ja karkkia. Kyllä niitä välillä syönkin. Mutta jotenkin vain pysyn normaalipainoisena ja he eivät.
Syöminen töissä on alkanut ärsyttää ihan tosissaan, kun en saa ikinä puputtaa sitä salaattiani rauhassa. Aina - siis aina! - on joku kommentoimassa asiaa. Välillä tulee kyllä positiivistakin kommenttia, mutta ärsyttää sekin kun se on jatkuvaa. Se on vain ruokaa! Miksi en saa syödä rauhassa mitä haluan?
Tämä on niin ärsyttävää. Juurikin tuo "voi hyvänen aika, eihän tuolla voi pärjätä". No hyvin pärjään. Jopa vaikka juoksen 30-60 kilsaa viikossa.
Toinen huvittava jengi on tyypit, joiden mielestä jokaisesta liikuntasuorituksesta syntyy ihan valtava energiavaje, joka sitten pitää paikata jollain ekstralla tai ihan älyttömällä annoskoolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden vierittäminen yksilön syyksi ei mielestäni kannata, eikä lihavuutta voi oikein yksilötasolla hoitaakkaan; WHO totesi jo pari vuotta sitten että kerran lihoneet aikuiset eivät laihdu pysyvästi vaikka olisi minkälaista moniammatillista interventiota tarjolla.
Sen sijaan pitäisi sijoittaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn, eli laittaa ensitöiksi sokeri ja roskaruoka verolle (vrt. nikotiinituotteet) ja kieltää kokonaan niiden mainostus. Kaupoissa karkkien jne. pitäisi olla erillisellä osastolla, EI kassojen läheisyydessä (heräteostosten minimointi).
Ei ole hyvän yhteiskunnan merkki, että (lapsille kohdistettua) roskaruokamainontaa näkee 5-10 kertaa yhden metromatkan aikana, ja että hamppariaterian saa vitosella!
Tuossa ei ole kyllä järjen hiventä. Yksilö on se joka tekee päätökset, mitä ruokaa ostaa. Vastuun vierittäminen yhteiskunnalle tarkoittaa sitä, että yksilölle sanotaan että hän ei mitenkään voikaan vaikuttaa asiaan. Sekö on hyvä? Totta kai yhteiskunnan pitää myös rajoittaa mahdollisuuksien mukaan sokerin ym. tyrkyttämistä. Mutta vastuu on yksilön.
Olen ihmeissäni kuunnellut töissä, miten työkaverit kertovat vievänsä 2-3-vuotiaita lapsiaan mäkkäriin ja antavansa näille suklaata. MIKSI? En keksi yhtä ainutta syytä, miksi he päättävät näin tehdä. Ei ole kiinni siitä että heille ei olisi kerrottu, että pikaruoka ja suklaa ovat epäterveellisiä. Silti opettavat lapsensa tuohon. En käsitä. Mikä tuohon auttaisi? Sekö että heille sanotaan, että eivät he voikaan olla viemättä lasta mäkkäriin kun pikaruokaa ei veroteta tarpeeksi - yhteiskunnan syy?
Kuulostaa siltä kuin he NAUTTISIVAT ELÄMÄSTÄ. Onko käsite sinulle ennestään tuttu?
Jos elämästä nauttiminen tarkoittaa sinulle mäkkärissä käyntiä niin aika surullista ja köyhää on elämäsi.
Jos. Vaan kun ei. Sinun elämäsi sisältö taitaa olla muiden haukkuminen ja oman erinomaisuutesi pönkittäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tämä ilmasto, ei täällä voi räntäsateessa pimeessä ja kylmässä kävellä töihin, pakko mennä autolla.
Itse kävelen säässä kuin säässä koiran kanssa yht väh 3-4h päivässä, kävelen mielelläni yliopistolle, jonne on muutama km ja muutenkin kaikki alle 8km matkat - koiran käyttämisen lisäksi. Tämä ei ole ongelma, sateenvarjo ja sadetakki löytyy, vedenpitävät ulkoilukengät löytyy ja talvella voi pukea lämpöisesti päälle. Se on enemmän asennekysymys, ei ilmastokysymys.
Mikäs sen mukavampaa kuin kävellä vesisateessa, kun takin taskussa on muovipussiin käärittynä vasta kerätty vielä lämmin koiranpaska.
Me mennään viereiseen metsään metsäpoluille lenkkeilenään, on tän ison sisämaakaupungin isoin metsä ja siellä ei koiran juoksennellessa tarvitse metsäpolun ulkopuolisia koirankakkoja paljoa keräillä. Koirani olen totuttanut kakkaamaan vasta viereiseen metsään päästessä. Ja on muuten mukava mennä! Säässä kuin säässä koirani on iloinen ja nauttii - saaden minutkin arvostamaan sitä ensilunta ja muutenkin lunta, missä koira tykkää peuhata ja syyssateilla koirakin saa sadeviitan, niin jaksetaan painaa menemään ja koiraani ei haittaa sade (eikä ole niin kova kuivaushomma sisällä).
Ja taas naisten ylipaino on täällä suurempi ongelma kuin miesten. En usko teitä, että mun pitäisi pyrkiä bmi-lukemaan 19, uskon lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia. Siksi tuo normaalipainon käsite on suht laaja, koska ihmisten ruumiinrakenne vaihtelee paljon yksilöstä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihmettelen kirjoitti:
Muistan lukeneeni, että 90-luvulla yleisin vaatekoko naisilla oli S, sitten 2000-luvulla se oli M ja nyt se on 2010-luvulla L ...
Siis ihan järkkyä...… Pienet ja sirot naiset ei löydä kohta suomesta mitään vaatteita.
Avokki hakee joskus omansa lasten osastolta juuri tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
ihmettelen kirjoitti:
Muistan lukeneeni, että 90-luvulla yleisin vaatekoko naisilla oli S, sitten 2000-luvulla se oli M ja nyt se on 2010-luvulla L ...
Siis ihan järkkyä...… Pienet ja sirot naiset ei löydä kohta suomesta mitään vaatteita.
Jos ostan joskus esim. Marketeista vaatteita, joudun ostamaan istuvia lastenpuolelta... Ja en ole anorektinen vaan 162/48kg eli siro. Mutta onneksi vielä juurikin esim Zarasta, Mangosta ja Monkista löytää hyvin istuvia vaatteita. Myös esim. H&M, New Yorker, Vila jne. Saattaa löytää XS vaatteita vielä, jotka tosiaan ovat XS, joskus jopa joidenkin liikeiden kohdalla XXS mutta on oikeasti hankala pienikokoisena ja perusirona/hoikkana löytää enää istuvia vaatteita... Koska XS saattaa hyvinkin olla vielä liian iso. Ja olen melkein normaalipainon puolella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmettelen kirjoitti:
Muistan lukeneeni, että 90-luvulla yleisin vaatekoko naisilla oli S, sitten 2000-luvulla se oli M ja nyt se on 2010-luvulla L ...
Siis ihan järkkyä...… Pienet ja sirot naiset ei löydä kohta suomesta mitään vaatteita.
Tää ei ole vain suomalaisten ongelma. Tämä on ihan länsimaissa oleva juttu ollut aina. Pieni kokoiset tekevät itse, käyvät lastenosastolta tai tilaavat/ostavat aasiasta vaatteensa. Ei liity väestön lihavuuteen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas naisten ylipaino on täällä suurempi ongelma kuin miesten. En usko teitä, että mun pitäisi pyrkiä bmi-lukemaan 19, uskon lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia. Siksi tuo normaalipainon käsite on suht laaja, koska ihmisten ruumiinrakenne vaihtelee paljon yksilöstä toiseen.
Kuka on sanonut, että pitäisi pyrkiä BMI 19? Vaan pysyä tosiaan siellä normaalipainon laajalla alueella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden vierittäminen yksilön syyksi ei mielestäni kannata, eikä lihavuutta voi oikein yksilötasolla hoitaakkaan; WHO totesi jo pari vuotta sitten että kerran lihoneet aikuiset eivät laihdu pysyvästi vaikka olisi minkälaista moniammatillista interventiota tarjolla.
Sen sijaan pitäisi sijoittaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn, eli laittaa ensitöiksi sokeri ja roskaruoka verolle (vrt. nikotiinituotteet) ja kieltää kokonaan niiden mainostus. Kaupoissa karkkien jne. pitäisi olla erillisellä osastolla, EI kassojen läheisyydessä (heräteostosten minimointi).
Ei ole hyvän yhteiskunnan merkki, että (lapsille kohdistettua) roskaruokamainontaa näkee 5-10 kertaa yhden metromatkan aikana, ja että hamppariaterian saa vitosella!
Tuossa ei ole kyllä järjen hiventä. Yksilö on se joka tekee päätökset, mitä ruokaa ostaa. Vastuun vierittäminen yhteiskunnalle tarkoittaa sitä, että yksilölle sanotaan että hän ei mitenkään voikaan vaikuttaa asiaan. Sekö on hyvä? Totta kai yhteiskunnan pitää myös rajoittaa mahdollisuuksien mukaan sokerin ym. tyrkyttämistä. Mutta vastuu on yksilön.
Olen ihmeissäni kuunnellut töissä, miten työkaverit kertovat vievänsä 2-3-vuotiaita lapsiaan mäkkäriin ja antavansa näille suklaata. MIKSI? En keksi yhtä ainutta syytä, miksi he päättävät näin tehdä. Ei ole kiinni siitä että heille ei olisi kerrottu, että pikaruoka ja suklaa ovat epäterveellisiä. Silti opettavat lapsensa tuohon. En käsitä. Mikä tuohon auttaisi? Sekö että heille sanotaan, että eivät he voikaan olla viemättä lasta mäkkäriin kun pikaruokaa ei veroteta tarpeeksi - yhteiskunnan syy?
Tarinahan ei kerro kuinka usein käyvät siellä mäkkärissä ja nassuttavat suklaata. Jos muutaman kerran vuodessa käyvät, niin mitä sitten. Ulkonasyömistähän tuossa opetellaan, ei niinkään pikaruokakulttuuria.
Kyllä lapset pärjäävät tietenkin ilman mäkkejäkin, mutta joskus on vaan kiva päästä helpolla ja käydä nopeesti jossain syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden vierittäminen yksilön syyksi ei mielestäni kannata, eikä lihavuutta voi oikein yksilötasolla hoitaakkaan; WHO totesi jo pari vuotta sitten että kerran lihoneet aikuiset eivät laihdu pysyvästi vaikka olisi minkälaista moniammatillista interventiota tarjolla.
Sen sijaan pitäisi sijoittaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn, eli laittaa ensitöiksi sokeri ja roskaruoka verolle (vrt. nikotiinituotteet) ja kieltää kokonaan niiden mainostus. Kaupoissa karkkien jne. pitäisi olla erillisellä osastolla, EI kassojen läheisyydessä (heräteostosten minimointi).
Ei ole hyvän yhteiskunnan merkki, että (lapsille kohdistettua) roskaruokamainontaa näkee 5-10 kertaa yhden metromatkan aikana, ja että hamppariaterian saa vitosella!
Tuossa ei ole kyllä järjen hiventä. Yksilö on se joka tekee päätökset, mitä ruokaa ostaa. Vastuun vierittäminen yhteiskunnalle tarkoittaa sitä, että yksilölle sanotaan että hän ei mitenkään voikaan vaikuttaa asiaan. Sekö on hyvä? Totta kai yhteiskunnan pitää myös rajoittaa mahdollisuuksien mukaan sokerin ym. tyrkyttämistä. Mutta vastuu on yksilön.
Olen ihmeissäni kuunnellut töissä, miten työkaverit kertovat vievänsä 2-3-vuotiaita lapsiaan mäkkäriin ja antavansa näille suklaata. MIKSI? En keksi yhtä ainutta syytä, miksi he päättävät näin tehdä. Ei ole kiinni siitä että heille ei olisi kerrottu, että pikaruoka ja suklaa ovat epäterveellisiä. Silti opettavat lapsensa tuohon. En käsitä. Mikä tuohon auttaisi? Sekö että heille sanotaan, että eivät he voikaan olla viemättä lasta mäkkäriin kun pikaruokaa ei veroteta tarpeeksi - yhteiskunnan syy?
Tarinahan ei kerro kuinka usein käyvät siellä mäkkärissä ja nassuttavat suklaata. Jos muutaman kerran vuodessa käyvät, niin mitä sitten. Ulkonasyömistähän tuossa opetellaan, ei niinkään pikaruokakulttuuria.
Kyllä lapset pärjäävät tietenkin ilman mäkkejäkin, mutta joskus on vaan kiva päästä helpolla ja käydä nopeesti jossain syömässä.
Ihan sama vaikka kävisi hesellä joka päivä, jos...
Kouluissa olisi 2h liikuntaa joka päivä.Ihmiset on fysiologialtaan luotu liikkumaan eikä istumaan ja somettamaan 12h päivässä. Nykynuoret liikkuu vähiten ikinä, fyysinen ja henkinen kunto rapistuu koko ajan eikä siltikään mikään taho reagoi??!
Onko siis Suomen opetussuunnitelmassa tarkoituksena tehdä koululaisista tyhmiä ja lihavia, jotta tuleva sukupolvi apaattisesti hyväksyisi vaikka omien sähköverkkojen myynnin ulkomaille ja pitäen sitä jopa suotavana.
Näinhän kävi jo CaseCarunan osalta:)
Tuossa olisi ideaa. Vaikka jokaisen syöminen on loppujen lopuksi yksilön oma asia, yhteiskunta voisi ohjata sitä voimakkaasti. Onhan se yhteiskunnallinen ongelma kuitenkin.