Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmat nykyään todella yleisiä - mikä ihmisiä oikein kuormittaa?
07.11.2019 |
Keskustelin parin opiskelukaverin kanssa. Olemme kaikki korkeakoulussa opiskelevia alle 25-vuotiaita nuoria aikuisia. Hieman yllätti, että molemmat ovat psyk. polin hoidossa ja toinen käy jopa terapiassa joka viikko!
Milloin tilanne on mennyt tähän, että aivan ns. normaaleilla opiskelevilla ja työssäkäyvillä ihmisillä on näin paljon mielenterveysongelmia?
Onko täällä AV-laisilla mt-ongelmia? Mikä on ajanut teidät ongelmien partaalle? Kysyn tätä ihan vain pelkästä ihmetyksestä. Jotenkin tuntuu, että kun nykyään syntyy lapsi, niin siitä tulee lähes poikkeuksetta mielenterveysongelmainen.
Kommentit (353)
Lapsuus traumat , yksinäisyys, huonoitsetunto, mielenterveysongelmat ja oppimisvaikeudet (neurologiset häiriöt). Siinä on ainakin syitä omalle kohdalle. Mutta tämä pimeys ja kylmyys pahentaa oloa. Kesäisin jaksaa sinnitellä paskasta huolimatta. Lääkkeet ei sovi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10698717
Mielenterveysongelmat todella lisääntyvät jatkuvasti. Todennäköisesti tämä liittyy yhteiskunnan lisääntyvään polarisaatioon. Pärjäävät pärjää ja heikko murtuu elon tiellä.
Onhan pärjääjilläkin ongelmia, kuten juuri ap:n mainitsemilla korkeakoulussa opiskelevilla.
Ennen töiden vieroksujilla oli selkä kipeä, nykyään on mt-ongelma. Sovalla yhteiskunnan elättinä hauskempi olla kuin töissä.
Omasta lähipiiristä ja elämästä poimittuja esimerkkejä:
- työt. Valmistumisen jälkeen saat 6kk sopimuksia, joissa siltikin on irtisanomisaika. Töissä pitää rehkiä hullun lailla että voisi edes saada mahdollisuuden työsopparin jatkoon.
- tulot. Puolen vuoden työsopparilla ei hirveästi suunnitella tulevaisuutta, hyvä että kesäloman uskaltaa varata.
- asuminen. Vuokra-asunnot ovat @&#*<+@:een kalliita, ja omistusasujaksi ei ole asiaa häilyvillä ja epävarmoilla tuloilla. Miten voin ottaa 20 vuoden lainan jos en edes tiedä onko ensi vuonna tuloja?
- perhe. Yhdessäasuminen on kivaa, mutta epävarmaan elämäntilanteeseen ei hirveästi putkautella vauvoja
- perhe. Mutta (appi)vanhempien mielestä niitä pitäisi kuitenkin tehdä
- ympäristö. Planeetta hukkuu p-skaan, saasteisiin, ja muoviin, eikä ratkaisua ole vielä löydetty. Ihan oikeasti ollaan kollektiivisessa kusessa.
Kyllä tätä elämää voi elää, mutta ymmärrän jos monet murtuvat paineen alla. Omasta ystäväpiiristä viime vuoden aikana on ollut mm. 2 burnoutia, neljät potkut, vuokraisäntä joka heittää pihalle, yllätysraskaus, yhdessä ostettu talo jonka jälkeen mies petti, yhdessä ostettu talo ja pian tuon jälkeen omistajaparille työelämassä burnout+potkut. Hymyile siinä sitten kun ostit 250k talon ja molemmat maksajat istuvat kotona.
Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.
Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä on täysin idioottimainen ja ihmisen terveyden kannalta tuhoisa suomalainen idea yksin pärjäämisestä ja sen aiheuttaman yksinäisyyden tunteen itselääkitseminen nettiriippuvuudella, joka vain pahentaa tämän paskapersementaliteetin aiheuttamia mielialaoireita.
Näytä minulle nainen joka ei tilanteessani olisi masentunut; 13 vuotta ilman minkäänlaisia ystäviä, koko elämä ilman seurustelusuhdetta/sitä tunnetta että olisi kerrankin jollekkin ihmiselle se tärkein/ei ole koskaan kuullut olevansa rakastettu. Ihmiset masentuu vähemmästäkin. T. Vaikeasti masentunut 31 v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on varmasti monia sille miksi nykyisin on todella paljon mielenterveysongelmia. Pohjoismaat taitaa olla niitä maita maailmassa missä on eniten masennusta väkilukuun nähden.
Nykyään moni suomalainen syö masennukseen lääkkeitä.
Minä olen kolmekymppinen mies ja minulle on luultavasti kehittynyt jonkunlainen masennus.
Mikään ei oikein kiinnosta eikä huvita, elämäni on oikeastaan vain työntekoa ja vapaat sitten olen vain kotona yksin.
Koen elämisen turhaksi ja koen myös että yhteiskunta on huono jne. Välillä käynnyt jopa mielessä itsetuhoiset ajatukset.
Erikoisinta tässä on se että ennen en ollut tälläinen vaan tämä tilanne on muodostunut hiljalleen asteittain.
Lääkäriin en halua mennä koska ne tuskin voivat auttaa millään tavalla tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vuonna -73 ihmiset olviat aivan yhtä sekaisin.
Naapurin Penan pää oli pipi ja hän voi huonosti. Lääkäri ei tiennyt mikä naapurin Penaa vaivasi, koska masennusta ei ollut siihen maailman aikaan diagnosoida samalla tapaa kuin nykypäivänä.
Sitten naapurin Pena turrutti sisäisensä tuskansa leijonapullolla ja alkoholisoitui. Yli 60- vuotiaista joka kolmas on todennettu alkoholistiksi.
Niin, ja me nykyiset pullamössönuoret ollaan noiden alkoholistien lapsia. Mistäköhän näitä mt-ongelmia tulee, hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
95v isomummoni naurahti kerran, että koko Suomella oli akuutti stressireaktio 40-luvulla, mutta ei ollut aikaa jäädä märehtimään tunteita. Piti mennä eteenpäin.
.
Tämä on yksi merkittävä syy nykyisiin mt-ongelmiin. Sota-aika traumatisoi eikä asioita pystytty silloin käsittelemään. Tuloksena on monta seuraavaa sukupolvea, jotka ovat kasvaneet vaikenemisen ja pakkopärjäämisen ilmapiirissä. Nyt kun asioista on lupa puhua, niin pandoran lipas on auennut.
Monta asiaa monessa. Lähetäänkö siitä liikkeelle, että kuolemien määrät ovat kääntyneet rajusti laskuun entisistä ajoista. Yhteiskunta pitää ihmisiä hengissä, jolloin mielenterveysongelmien kirjo kasvaa samassa suhteessa ja nämä geenit on siirtyneet eteenpäin, kun aikaisemmin luonnonvalinta on hoitanut asian monilta osin (joo, sairaita on ollut aina, mutta niitä hoidettiin pakkosterilisaatiolla ja sähköshokeilla).
Toinen asia on se, että nykyään saa sanoa ääneen, kun on paha olla. Samaan aikaan on suuret paineet elämässä, kun ei enää voi mennä lapion varteen, vaan kaikista pitäisi tulla insinöörejä. Tähän heitetään lisäksi se itsepärjäämisen kulttuuri, jota aika usein sanelee rahanhimo. Yhteisöllisyys on kadonnut, vaikka ei se yhteisöllisyys ennenvanhaakaan ollut kovin lämmintä. Siellä oli jumalanpelkoa ja ankaria rangaistuksia niille, jotka eivät sisäistäneet yhteisön normeja.
Kolmanneksi voisin heittää ajatuksen somen valheellisuudesta. Kaikki esittää siellä iloista, vaikka suurimmalla osalla on jonkinlainen tyhjiö sisällä. Ihminen on sosiaalinen eläin, mutta se ei riitä, että on vain somessa. Toki niille se on hyvä, joilla ei ole mitään kodin ulkopuolella, mutta suurin osa voisi elää niiden ihmisten kanssa kasvotusten, joiden kanssa voi niin tehdä. Me tarvitaan kosketusta ja ilmeitä voidaksemme tuottaa esimerkiksi serotoniinia aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on asiat liian hyvin ja liian vähän tekemistä, niin sitten aletaan pyöritellä mielessä kaikkea turhaa. Jos ihmisen perustarpeet ei olisi niin hyvin tyydytetty länsimaissa, ihmisellä ei yksinkertaisesti olisi aikaa ja energiaa vatvoa omia ajatuksiaan taukoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on muuttunut huutamiseksi ja ihmisten hyväksikäyttämiseksi.
Sellainen ahdistaa kun ei kohdella ihmisiä ihmisinä.
Pitää oikein tarkistaa palkkakuitit että puuttuuko taas jälleen rahaa, vaikka palkkakin on vain sen vähän päälle 8e tunti.
En pitkään kestänyt. Vain 11 vuotta jaksoin ja sitten siirryin eläkkeelle varsin nuorella iällä.
Aluksi huutaminen ja ylitöihin painostaminen vaikutti yöuniin ja siitä se sitten lähti.
En saanut yöllä unta kun ajattelin mitä seuraavana päivänä huudetaan.
Hajosin täysin.
Jos olisin ollut työttömänä nekin vuodet, niin mitään ei olisi tapahtunut.
Työelämä tämän teki ja nyt olen rikki.
T: Rikki
Ei käynyt sitten mielessä esim vaihtaa työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä ongelmia on ollut ennenkin. Luin juuri yli 100 vuotta vanhaa materiaalia, jossa kuvattiin kaikkia sen ajan sairauksia ja niiden hoitoa Suomessa. Mm. masennus ja yleistynyt ahdistus oli kuvattu erittäin osuvasti, mutta eri nimillä (melankolia, hermoheikkous),. Niihin oli tuolloin tarjolla hoidoksi lähinnä sympatiaa ja viileitä merikylpyjä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta lähipiiristä ja elämästä poimittuja esimerkkejä:
- työt. Valmistumisen jälkeen saat 6kk sopimuksia, joissa siltikin on irtisanomisaika. Töissä pitää rehkiä hullun lailla että voisi edes saada mahdollisuuden työsopparin jatkoon.
- tulot. Puolen vuoden työsopparilla ei hirveästi suunnitella tulevaisuutta, hyvä että kesäloman uskaltaa varata.
- asuminen. Vuokra-asunnot ovat @&#*<+@:een kalliita, ja omistusasujaksi ei ole asiaa häilyvillä ja epävarmoilla tuloilla. Miten voin ottaa 20 vuoden lainan jos en edes tiedä onko ensi vuonna tuloja?
- perhe. Yhdessäasuminen on kivaa, mutta epävarmaan elämäntilanteeseen ei hirveästi putkautella vauvoja
- perhe. Mutta (appi)vanhempien mielestä niitä pitäisi kuitenkin tehdä
- ympäristö. Planeetta hukkuu p-skaan, saasteisiin, ja muoviin, eikä ratkaisua ole vielä löydetty. Ihan oikeasti ollaan kollektiivisessa kusessa.Kyllä tätä elämää voi elää, mutta ymmärrän jos monet murtuvat paineen alla. Omasta ystäväpiiristä viime vuoden aikana on ollut mm. 2 burnoutia, neljät potkut, vuokraisäntä joka heittää pihalle, yllätysraskaus, yhdessä ostettu talo jonka jälkeen mies petti, yhdessä ostettu talo ja pian tuon jälkeen omistajaparille työelämassä burnout+potkut. Hymyile siinä sitten kun ostit 250k talon ja molemmat maksajat istuvat kotona.
So what? Itsellä täyttyy tuosta bingosta melkein kaikki, mutta en ole masentunut tai ahdistunut. Elämä on mitä on, näillä mennään ja itselläni on ainakin kivaa!
Monella tutulla hormonikorvaushoito on parantanut "masennuksesta" ja kilppariongelmien hoidot yms
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on asiat liian hyvin ja liian vähän tekemistä, niin sitten aletaan pyöritellä mielessä kaikkea turhaa. Jos ihmisen perustarpeet ei olisi niin hyvin tyydytetty länsimaissa, ihmisellä ei yksinkertaisesti olisi aikaa ja energiaa vatvoa omia ajatuksiaan taukoamatta.
Liian hyvin? Eivät suinkaan kaikki ole masentuneita. Kyllä siihen yleensä liittyy jonkinlaisia lapsuuden traumoja, yksinäisyyttä, uupumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta lähipiiristä ja elämästä poimittuja esimerkkejä:
- työt. Valmistumisen jälkeen saat 6kk sopimuksia, joissa siltikin on irtisanomisaika. Töissä pitää rehkiä hullun lailla että voisi edes saada mahdollisuuden työsopparin jatkoon.
- tulot. Puolen vuoden työsopparilla ei hirveästi suunnitella tulevaisuutta, hyvä että kesäloman uskaltaa varata.
- asuminen. Vuokra-asunnot ovat @&#*<+@:een kalliita, ja omistusasujaksi ei ole asiaa häilyvillä ja epävarmoilla tuloilla. Miten voin ottaa 20 vuoden lainan jos en edes tiedä onko ensi vuonna tuloja?
- perhe. Yhdessäasuminen on kivaa, mutta epävarmaan elämäntilanteeseen ei hirveästi putkautella vauvoja
- perhe. Mutta (appi)vanhempien mielestä niitä pitäisi kuitenkin tehdä
- ympäristö. Planeetta hukkuu p-skaan, saasteisiin, ja muoviin, eikä ratkaisua ole vielä löydetty. Ihan oikeasti ollaan kollektiivisessa kusessa.Kyllä tätä elämää voi elää, mutta ymmärrän jos monet murtuvat paineen alla. Omasta ystäväpiiristä viime vuoden aikana on ollut mm. 2 burnoutia, neljät potkut, vuokraisäntä joka heittää pihalle, yllätysraskaus, yhdessä ostettu talo jonka jälkeen mies petti, yhdessä ostettu talo ja pian tuon jälkeen omistajaparille työelämassä burnout+potkut. Hymyile siinä sitten kun ostit 250k talon ja molemmat maksajat istuvat kotona.
So what? Itsellä täyttyy tuosta bingosta melkein kaikki, mutta en ole masentunut tai ahdistunut. Elämä on mitä on, näillä mennään ja itselläni on ainakin kivaa!
Olipa kertakaikkiaan typerä, epäempaattinen ja itseriittoinen kommentti. "So what, mulla on noi kaikki mut hei oon kato parempi ihminen kun sä nii en oo sairastunut" ja loppuun vielä muistetaan alleviivata kuinka itsellä ainakin on kivaa. Siis ketjuun, joka käsittelee mt-ongelmia.
Sinunlaiset ihmiset ovat osasyy siihen, miksi täällä ihmiset voivat pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian vähän merkityksellistä tekemistä. Ennen tehtiin paljon fyysistä työtä, oltiin koko ajan liikkeessä ja sen jälkeen niin uupuneita, ettei ehtinyt alkaa syntyjä syviä murehtimaan. Työttömyys ja/tai tekemättömyys on mielestäni ihmisen mielenterveydelle pahin loukku, johon voi pudota.
Tiedän parikin ihmistä henkilökohtaisesti, jotka pääsivät masennusdiagnoosilla eläkkeelle alle 40-vuotiaina ja vot, johan parani mt-ongelmat puolen vuoden sisällä! Eli kyllä niitäkin on, joille nimenomaan työllisyys ja tekeminen aiheuttaa mt-ongelmia.
Sellainen fantasia tällä kertaa.
Alue: Aihe vapaa
Olen 70-luvun lapsi. Minun nuoruudessani mielenterveysongelmista ei puhuttu julkisesti. Olit joko "hullu" tai normaali. Joku teki itsemurhan, joku viilteli ja joku "tuli hulluksi". Muut olivat "normaaleja". Itse elin traumatisoivan koulukiusatun teini-iän enkä saanut mitään keskusteluapua silloin enkä sen koommin. Kärsin todennäköisesti jo silloin sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. itsetunto-ongelmista. Esitin tasapainoista ja pärjäävää - ei ollut vaihtoehtoa tarjolla. Vasta keski-iässä hakeuduin terapiaan, kun elämä alkoi tuntua turhan vaikealta.
Nykyään kynnys hakeutua hoitoon ja puhua mielenterveysongelmista on madaltunut. Todennäköisesti ap:n kohtaamat nuoret aikuiset olisivat kasari-ysärillä pitäneet ongelmansa vain omana tietonaan. Nyt he voivat avoimesti kertoa terapioistaan ja diagnooseistaan. Terapia on terveellistä! Suosittelen kaikille oireileville lämpimästi! Itse olen päässyt vuosikausia piinanneista itsetunto-ongelmista eroon ja olen paljon paremmin voiva ihminen nyt. Onneksi terapiassa käyminen on nykyään ihan normaalia!