Jos mies sanoo, että "side kavereihin on ikuinen, kumppaneita saattaa mennä ja tulla" niin mitä ajattelisit?

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman epäilyttäisi miehen suhtautuminen parisuhteeseen. Oma suhtautumiseni on, että pariudun vain sellaisen miehen kanssa, joka on (tai josta voi tulla) myös paras ystäväni. Tuolla tavalla puhuva mies vaikuttaa ajattelevan enemmän niin, että naiset ovat pano-objekteja ja kaverit on sitten erikseen - jos nyt vähän kärjistetään. Miettiisin, mahdammeko sopia kumppaniksi toisillemme, jos arvomme ovat näin selkeästi erilaiset.

Minusta ystäviä ja puolisoita vertaillaan eri asteikoilla. Puoliso on henkilö, jonka kanssa perustetaan perhe, jaetaan talous ja periaatteessa koko elämä. Mutta puolisoiden ei tarvitse silti olla toistensa parhaita ystäviä. Ystävien kanssa ei perusteta perhettä ja yhteinen talous rajoittuu korkeintaan johonkin yhteishankintaan (vene, mökki, harrastusväline). Elämän jakaminenkin on rajallista, sillä ystävät eivät yleensä asu yhdessä, eivätkä vietä suurta osaa ajastaan yhdessä. Ystävä voi olla mitä sukupuolta tahansa, puolison taas pitää olla juuri tiettyä sukupuolta.

Ystävien kanssa voidaan olla hyvinkin eri mieltä jopa varsin keskeisistä asioista, kunhan molemmat hyväksyvät toistensa mielipiteet. Puolisoiden taas on pakko olla suunnilleen samaa mieltä eräistä parisuhteen keskeisistä asioista (perheen talous, lasten kasvatus, jne). Erityisesti aikuisten parhailla ystävillä on pitkä yhteinen historia, joskus jopa lapsuudesta asti. Lapset toki määrittelevät parhaan ystävänsä toisin ja näkemys parhaasta ystävästä saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti.

Minusta ideaalinen puoliso olisi paras niistä ystävistä, jotka ovat oikeaa sukupuolta ja joiden näkemykset parisuhteesta ja muusta yhteisestä elämästä sopivat yhteen omien näkemysteni kanssa. Välttämätön lisäehto on tietysti se, että kyseisen henkilön pitää olla kiinnostunut parisuhteesta minun kanssani ja vielä ns. vapaa. On jopa todennäköistä, että tällainen henkilö ei ole paras ystävä, eikä ehkä edes yksi parhaista ystävistä. Hyväkin ystävä saattaa olla täysin sopimaton puolisoksi.

En toki väitä, että näkemykseni asiasta ovat mitenkään päteviä tai yleistettävissä laajempaan joukkoon. Vaimoni olen tuntenut 28 vuotta ja olen ollut naimisissa 25 vuotta. Parhaan ystäväni (sattuu olemaan nainen) olen tuntenut viisi vuotta vaimoani kauemmin.

Ihanteellinen tilanne. Kunhan mies kantaa oman kortensa kekoon, mitä tulee rahaan. Kumpikin on itsenäisiä ja auttavat toisiaan, jos toinen sairastuu, tarvitsee apua, tai on rahasta pula. Puolin ja toisin tietenkin. Molemmat saavat mennä ja tulla kuten haluavat. Ei halua draamoja enkä liikaa tunnetta kehiin.

Vierailija kirjoitti:

No ei niitä kavereita kannata hukata. Vaikka parisuhde päättyisikin, joskus jopa ikävästi toisen kuolemaan, eikä mihinkään pettämiseen tms. niin on se hyvä pitää välit kavereihinkin, ettei sitten jää ihan yksin.

Jepjep. Olin miehen kanssa joka sanoi samaa. Ja suhde päättyi pettämiseen, loputtomaan valehteluun kavereille ja muuhun sontaan. Olisi pitänyt laittaa mies heti luiskaan kun sanoi noin. Kaamea persoonallisuushäiriöinen muiden hyväksikäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän oikein hyvin. Joku aika sitten tavattiin yhdellä nuoruuden porukalla. Siihen kuuluu minä ja bestikseni. Bestis on mies, minä oon nainen. Siinä sitten illan mittaan yksi otti esille, että miksi minä ja "Pekka" ei olla pari, kun me aina oltiin kuin paita ja peppu ja kaikessa yhtä. Ja että tunnutaan olevan edelleen.

Niin eipä siinä tarvinnut kuin katsoa Pekkaa silmiin ja heti oli sama vastaus molemmilla mielessä. Että parisuhteet tulee ja menee, mutta meidän ystävyys on ikuista. Kyllä. Ollaan toisillemme rakkaat ja tärkeät. Eri tavalla kuin romanttisen rakkauden jakava kumppani. Ja molemmat kyllä ollaan erottu, toinen muutamaankin kertaan... Mutta se vaan on niin, että en koe "Pekkaan" minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa eikä hän minuun. Aikuisuuden aikainen ystävyys on lähinnä, että tavataan pari kertaa vuodessa, yleensä joulun seutuun ja kesälomilla lapsuuden kotikonnuilla. Muuten joskus soitellaan ja viestitellään. Joskus perheiden kanssa tapaamisia. Mutta silti. Ystävyys on, ja erittäin syvä keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Minä rakastan aviomiestäni ja jaan arjen ja elämän hänen kanssaan. Mutta "Pekka" on se, jolle aina soitan, jos minulle tapahtuu jotain kivaa. Koska "Pekka" tuntee minut ja tietää, miksi se asia on juuri minulle kauhean merkityksellinen. No okei puhun lähinnä työhön ja ammatillisuuteen liittyvistä jutuista. Toki järisyttävät perheasiat kuten vaikka raskaudet, on ensimmäisenä kerrottu puolisolle. Mutta puoliso on atk-alan asiantuntijatehtävissä, minä ja "Pekka" ollaan molemmat humanistisilla aloilla. 

Että ymmärrän kyllä mitä miehesi tarkoittaa. Ja sanon sulle, että ei tuollaisesta kannata olla mustasukkainen.

Vaikka sinällään ymmärrän mitä tarkoitat, en silti oikein ymmärrä miten kaveri jonka kanssa nähdään pari kertaa vuodessa ja soitellaan silloin tällöin voisi olla tärkeämpi kuin puoliso jonka kanssa jaetaan jokainen päivä ja yö. Kaveri voi olla todella rakas ja tärkeä mutta puoliso on se tärkein. Hän on se johon pitää voida turvautua jos elämä koettelee. Ei se paraskaan kaveri ole siihä vuoteesi vieressä joka päivä jos sairastut tai hoida koko huushollia jos masennut. Mutta puoliso on.

Aika usein vaimo jättää jos mies jää työttömäksi.

Niinpä. Aika harvoin kaveri jättää jos jään työttömäksi tai juon liikaa. Kaverit pysyy ja auttaa aina, eivät vaadi saada palveluksia ja hyötyä miehestä kuten nainen vaatii

Onko tuo joku alkoholistimiesten turvaverkkojuttu? Ollaan jo totuttu siihen, että nainen lemppaa jossain vaiheessa anyway kun ei kestä enää sitä läträämistä?



On hyvä olla muita läträäjiä kaverina, niin on sitten aina joku sohva, minne mennä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Eihän tuossa ole mitenkään kyse ystävistä luopumisesta tai niiden merkityksen poistumisesta. Mutta jos ystävyyssuhteet on prioriteetti yksi, on tosiaan valmis vain lyhytkestoisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin, joissa ei edes yritetä rakentaa ystävyyttä tai kumppanuutta tai perhettä. 

Näinhän naisetkin ovat olkiukkoilleet läpi ketjun. Oletko siis naislapsi vai valitsetko miehesi? 

Tyttöjen skumppabrunssidokaamiset ja tyttöjen illat on miestä tärkeämpiä? 

Olen eri, mutta eikö pääosassa ketjun viesteissä ole ollut sisältönä se, että puoliso ja ystävät eivät ole "joko tai"-valinta, jotka pitää asettaa vastakkain?

Se on joko tai-asia silloin kun kyseessä on naisen asema miehen silmissä. Toisinpäin tietenkin se on ”vähän eriasia”. ;)

Tästä voi myös miettiä, mitä tehdä sen eteen, että myös suhteesta tulee ikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt päivänselvää että kukaan ei nollaa sosiaalista elämäänsä sen takia että uusi ihminen on tullut sosiaalisiin ympyröihin. Ei siitä uudesta tyttöystävästä ole mitään takeita että milloin se siitä häipyy ja jos mies on naisen pyynnöstä/vuoksi luopunut aikaisemmista sosiaalisista ympyröistä, niin aika tyhjän päälle sitä tipahtaa. Teidän mammojen on ihan turha tuoda jotain 15 vuotta vanhoja parisuhteita (+lapsia) esille, kun se teidän mies on tehnyt ratkaisunsa jo vuosikausia sitten ja löytänyt balanssin kavereiden ja perheen välille. Jos ei olisi niin ette olisi enää yhdessä. Te ja teidän rakas parisuhteenne ei ole tämän keskustelun kannalta ollenkaan kiinnostavaa, joten voisitteko taivastella jossain muualla.

Olen koira-allergisena havainnut että 90% parisuhdeviritelmistäni kariutuu siihen, että en voi olla samassa tilassa sen koiran kanssa ja totta kai se koira menee minun edelle naisen tärkeysjärjestyksessä. Koiran kanssa asutaan, nukutaan ja harrastetaan ja minä en voi osallistua. Sitten olen vielä pahis koiranvihaaja, kun en suostu parisuhteeseen noilla ehdoilla. Ja vielä pitäisi omista sosiaalisista piireistä karsia...

Jonne se voisi mennä ulisemaan jonnekin muualle kun perhepalstalle.

Itseäni ei vaivaa ystävät, eikä heidän tärkeytensä, mutta en pitäisi ihmisestä, joka ei tajua ihmissuhteiden erilaisuutta (ja sitä arvoa, mikä erilaisilla ihmissuhteissa on), vaan arvottaa niitä paremmiksi, tärkeimmiksi, jne. Tulee fiilis ihmisestä, jolla pistää niitä ystäviäkin mittareihin, sisaruksissa on parempia ja huonompia. ,,,

Miesten ikuiset kaverisiteet...ainoat miehet, joiden olen nähnyt olevan tälläisiä ikikavereita, ovat miehet, jotka lonivat toisten kotona ja jääkaapilla. Heidänkin ystävyytensä loppuu, kun jääkaapin ovi kolahtaa kiinni. Muut miehet ymmärtävät,, että elmäntilanteet tulevat ja menevät, ystävyys on välillä katkolla ihan käytännön syistä, eikä ystävyyttä ole yrittää ainakaan rajoittaa kaverin parisuhdetta ja pyrkiä sinne päsmäröimään.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen mies saisi mennä. En aio elää enää toista kertaa miehen kanssa, joka kykenee muodostamaan emotionaalisia suhteita vain toisiin miehiin. Siinä jää naisen rooli melko kapeaksi.

Sama pätee naisiin. Kyllä kumppani on ykkönen ja sen jälkeen kaverit yms.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt päivänselvää että kukaan ei nollaa sosiaalista elämäänsä sen takia että uusi ihminen on tullut sosiaalisiin ympyröihin. Ei siitä uudesta tyttöystävästä ole mitään takeita että milloin se siitä häipyy ja jos mies on naisen pyynnöstä/vuoksi luopunut aikaisemmista sosiaalisista ympyröistä, niin aika tyhjän päälle sitä tipahtaa. Teidän mammojen on ihan turha tuoda jotain 15 vuotta vanhoja parisuhteita (+lapsia) esille, kun se teidän mies on tehnyt ratkaisunsa jo vuosikausia sitten ja löytänyt balanssin kavereiden ja perheen välille. Jos ei olisi niin ette olisi enää yhdessä. Te ja teidän rakas parisuhteenne ei ole tämän keskustelun kannalta ollenkaan kiinnostavaa, joten voisitteko taivastella jossain muualla.

Olen koira-allergisena havainnut että 90% parisuhdeviritelmistäni kariutuu siihen, että en voi olla samassa tilassa sen koiran kanssa ja totta kai se koira menee minun edelle naisen tärkeysjärjestyksessä. Koiran kanssa asutaan, nukutaan ja harrastetaan ja minä en voi osallistua. Sitten olen vielä pahis koiranvihaaja, kun en suostu parisuhteeseen noilla ehdoilla. Ja vielä pitäisi omista sosiaalisista piireistä karsia...

Jep. Varmaan tosi kovaa kun et kelpaa kuin satunnaisesti panoksi. Jotkut , kuten sinä, vaan ei ole parisuhdematskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Sivusta, mutta joo kyllä jos haluat noin asian esittää. Minä olen rakkauteni elämän priotriteetti - joka kohdassa. Ja hän minun. Tästä ei tarvitse keskustella, jos suhde on rakkaussuhde, on asia itsestäänselvyys.

Sinulle esimerkiksi lapset ja vanhempasi eivät ole elämän prioriteetteja? Ovat vähäisempiä kuin miehesi?

No hyvässä parisuhteessa toki puoliso on tärkeämpi kuin vanhemmat. Tietysti. Lapset ovat toki tärkeitä, mutta he ovat osa sitä puolison kanssa luotua perhettä, eivätkä siten kilpaile puolison kanssa.

Mutta ystävät, niiden arvokkuus pitää olla kilpailutettu naisen silmissä tai muuten mies on mies_lapsi?

Kai sinäkin kerrot miehellesi kuinka ystäväsi ovat vähäisempiä ja lopetat lapsellisen kaveeraamisen?

Vierailija kirjoitti:

Miesten ikuiset kaverisiteet...ainoat miehet, joiden olen nähnyt olevan tälläisiä ikikavereita, ovat miehet, jotka lonivat toisten kotona ja jääkaapilla. Heidänkin ystävyytensä loppuu, kun jääkaapin ovi kolahtaa kiinni. Muut miehet ymmärtävät,, että elmäntilanteet tulevat ja menevät, ystävyys on välillä katkolla ihan käytännön syistä, eikä ystävyyttä ole yrittää ainakaan rajoittaa kaverin parisuhdetta ja pyrkiä sinne päsmäröimään.

Et siis ymmärrä mitään todellisesta ystävyydestä. Ystävyys ei ole koskaan katkolla minkään käytännön syyn takia kuten esimerkiksi parisuhteet monesti ovat.

Turn-off