Jos mies sanoo, että "side kavereihin on ikuinen, kumppaneita saattaa mennä ja tulla" niin mitä ajattelisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pashkaa. Itselle myös mies on kaveri ja toisaalta mikä tahansa kaverisuhde voi päättyä milloin vain. Mikään ei ole ikuista.

Et tiedä mitään todellisesta ystävyyssuhteesta. Parisuhteet voivat päättyä, esimerkiksi pettämiseen tai eroon jonka aiheuttaa monet eri asiat kuten tuloerot, ihastumiset, näkemyserot seksissä tai asumismuodoissa. Ystävyyssuhteet eivät pääty koska tuollaisissa asioissa ei riidellä ikinä.

Jos ystäväsi pettäisi sinut oikein pahanpäiväisesti, eikö ystävyytenne voisi päättyä?

Ajattelisin että ei kiitos, vaihtaa parisuhteita kuin sukkia.

Seukkailut erikseen, mutta kyllä avioliitto on vahvempi side kuin ystävyys. Tai sitä pitää pitää vielä isommassa arvossa kuin arvossa pidettävää ystävyyttä. Ystävien kanssa ei olla fyyisesti yhtä, puolison kanssa ollaan <3

Sanon että "ota molemmat"!

Voisin tapailla miestä joka sanoo noin, mutta en ottaisi suhdetta vakavasti.

Olisi mielenkiintoista nähdä miehen naama, jos tälle läväyttäisi, että mun kaverit on sitten ykkösiä, miehet tulee ja menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Sivusta, mutta joo kyllä jos haluat noin asian esittää. Minä olen rakkauteni elämän priotriteetti - joka kohdassa. Ja hän minun. Tästä ei tarvitse keskustella, jos suhde on rakkaussuhde, on asia itsestäänselvyys.

Sinulle esimerkiksi lapset ja vanhempasi eivät ole elämän prioriteetteja? Ovat vähäisempiä kuin miehesi?

Joo - eivät ole, ajatella 😁 Olen lähes viisikymppinen ihminen, ja äiti - isi - ydinperheestä on jokunen vuosi aikaa. Tervehdin heitä kätellen kun tapaamme. Lapset eivät missään tapauksessa ole tärkeämpiä kuin rakastettuni, sen lisäksi hekin ovat jo aikuisia, ja heillä omat ”tärkeimmät ihmiset”. Tärkeitä toki ovat.

Tämä. Taitavat olla jotain teinijonneja ja miesluolissa rassaavaa white trashia nämä ”kaveripojat” täällä. Aikuisilla fiksuilla ihmisillä eri kuviot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä juuri kaveri on sellainen vähän tyhjänpäiväinen, ihan kiva ihmissuhde, ehkä vaikka koulukaveri, työkaveri, joiden kanssa ollaan tekemisissä silloin kun on jotain yhteistä (se koulu, työpaikka, harrastus) ja sitten kun se yhteinen juttu loppuu, se menee menojaan. Ehkä moikataan kun nähdään, ehkä ei.

Jos minulle sanottaisiin tuolla tavalla parisuhteessa, tulisi sellainen olo, että se sanoja haluaa, että "tiedän paikkani". Ja se paikka ei ole hänen mielestä kovin korkealla. Minä taasen arvostan itseäni hyvinkin paljon, joten menisin sitten. Varmaan hänelle sitten tulee taas uusi kumppani saman tien. Itse taas en ajatellut kierrättää kovin montaa parisuhdetta elämäni aikana, enkä ihan helpolla parisuhteeseen menekään.

Sinulle siis on ensiarvoisen tärkeää, että olet ylempi tasoinen ja tärkeämpi kuin miehen ystävät? Kai tämän tomerasti miehelle ilmaiset ja jos jotain vastaan pullikoidaan niin otat seuraavan tentattavan eteesi nöyristelemään?

Sivusta, mutta joo kyllä jos haluat noin asian esittää. Minä olen rakkauteni elämän priotriteetti - joka kohdassa. Ja hän minun. Tästä ei tarvitse keskustella, jos suhde on rakkaussuhde, on asia itsestäänselvyys.

Sinulle esimerkiksi lapset ja vanhempasi eivät ole elämän prioriteetteja? Ovat vähäisempiä kuin miehesi?

Joo - eivät ole, ajatella 😁 Olen lähes viisikymppinen ihminen, ja äiti - isi - ydinperheestä on jokunen vuosi aikaa. Tervehdin heitä kätellen kun tapaamme. Lapset eivät missään tapauksessa ole tärkeämpiä kuin rakastettuni, sen lisäksi hekin ovat jo aikuisia, ja heillä omat ”tärkeimmät ihmiset”. Tärkeitä toki ovat.

Tässähän taannoin oli otsikoissa tällainen jolle puoliso oli tärkeämpi kuin lapsi. Asusteli edelleen tyttärensä hyväksikäytöstä tuomitun miehen kanssa. Toivottavasti tyttärellä on muita tärkeitä ihmisiä elämässään että pääsee tuosta aikanaan yli.

Täähän on vanha juttu. Uuno Turhapuro sanoi vanhassa elokuvassa: "Hei, vaimon voi aina vaihtaa, mutta mistä hyviä kavereita löytää?"

Ei ole kasvanut mieheksi vaan ikiteini. Nuo ryyppyporukat"kaverit"vaihtuu baarin mukaan ja helposti naisiin mennään(h*oraa") kun sieltä niitä baarista löytää. Älkää naiset sortuko tuollaisiin miehiin.Ovat lopulta ihan k*sipäitä.

On kyllä niin omituinen ajatus, että emme sopisi yhteen. Ja silti, minulla on rakkaita ystäviä, joiden kanssa ystävyys on kestänyt vuosikymmeniä. 

Ihminen ei ehkä uskalla siirtyä teiniydestä aikuisuuteen, jos kaverit menee kaiken ohi. 

No minusta side keneenkään ei ole välttämättä ikuinen. Ja minulla on kuitenkin ystäviä ja kavereita, joihin olen tutustunut jo ennen ala-asteikää (nyt olen vähän päälle 30-vuotias). Eli ehkä pitäisin tuollaista lausahdusta vähän naivina.

Arvostan kuitenkin molemminpuolista parisuhteeseen sitoutumista, panostamista ja yhteisen elämän rakentamista silläkin riskillä, että suhde päättyy joskus eroon. Joten riippuisi, miten tuo asenne ilmenee käytännön elämässä.

Siis mikä teitä vaivaa. Miksi käyttää mitään suhdetta parisuhteen vähättelyyn, sehän on ihan pimeetä? On ihmissuhde omiin sisaruksiinkin pisin. Ja suhteet omaan äitiin ja isään aivan erityinen. Ei siitä mitenkään järkevästi seuraa se, et "parisuhteita tulee ja menee". Kyllähän se kertoo enemmän parisuhteen halveksunnasta kuin ystävien arvostuksesta. Eikä näitä voi VERRATA.

Kivahan sitä on kavereihin tukeutua. Ei niiden kanssa oteta riskejä- siis vaikka jaeta omaisuutta, tehdä lapsia, rakenneta taloa, jaeta arkea. Kavereiden perheitä ei ole pakko sietää, niihin ei ole pakko edes tutustua. Ystävyys, miten syvä hyvänsä, on pinnallisempi kuin parisuhde johon kuuluu nimenomaan se yhteisten, isojen ja elämää muuttavien riskien ottaminen. Ystävät ovat tukiverkko, joiden olemassaolo usein jopa perustuu riskittömyyteen. Itse en esim lainaa ystävilleni, enkä ota mitään kantaa heidän päätöksiinsä vaikkapa perheeseensä tai työhönsä liittyen. Ei kuulu mulle. Toisin kuin usein puolison vastaavat päätökset kyllä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika outoihin muotoihin ootte saaneet väänneltyä tätä :)

Itse miehenä sanoisin että menee noin ainakin omalla kohdalla. Minulla on 2 henkilöä jotka lasken tuon kriteerin mukaan, ollut jo 26 vuotta. Suhteita tosiaan tulee ja menee, eikä tuo sulje pois sitä että asenteet suhteeseen olisivat olleet jotenkin vajaavaiset.

Joku kun löytää sielunkumppanin niin kyllähän sen huomaa että panostaa siihen 100% prosenttia, arvostan ja ymmärrän. Tässä kohtaa kannattaa huomioida että kaveriin ei välttämättä pidetä edes kunnolla yhteyttä vuosiin. Omalla kohdalla on ollut jopa 5-10 vuoden taukoja, koska perhettä tulee jne. joka vie aikaa ja omistautumista kaverilta. Mutta kun jälleen otetaan yhteyttä niin homma jatkuu suoraan siitä mihin se vuosia sitten jäi, ei mielensäpahoittamista tai muutakaan vaan kaveruus jatkuu.

Tässä hommassa tosiaan karsiutuu 99% kavereista jo pois ja jäljelle jää vain ne "todelliset".

No niitä suhteita tulee ja menee, jos niihin suhtautuu noin. Sitten jotkut rakentavat elinikäistä ja parasta ihmissuhdettaan puolisoonsa, sulkematta pois ystävyyssuhteita siitä rinnalta. 

Tämä oli hyvin sanottu. Ei ne pitkät parisuhteet, joissa puoliso on myös paras ystävä, synny ilman sitoutumista ja suhteeseen panostusta.

Kaikki eivät tietysti tällaista suhdetta kaipaa ja se on ihan ok.

Tottahan tuo on. Varsinkin heterosuhteissa, koska miehet ja naiset ovat rakentaneet niin syvän kuilun toistensa välille ihan vain sukupuoltensa takia, että heterot eivät käytännössä näe kumppaniaan kuin vain romanttisena kumppanina. Suhde voi kestää vuosikausia vain, jos välillä on myös sitä todellista toveruutta, ystävyyttä.

Ystävyyssuhteet myös kestävät paremmin, koska niitä ei olla romantiikalla "pilattu".

Ei olisi muuten hullumpi ajatus, että ystävät voisivat yhdessä asua ja adoptoida lapsia tai kasvattaa toisten/omia lapsia. Yhteiskunnassamme on se odotus, että pitäisi romanttisesti pariutua ja jakaa elämisen taakka puolison kanssa. Miksei tuo elämänkumppani (/kumppanit) voisi olla paras ystävä? Eivät kaikki halua pariutua, mutta harva meistä myöskään haluaa olla täysin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi muuten hullumpi ajatus, että ystävät voisivat yhdessä asua ja adoptoida lapsia tai kasvattaa toisten/omia lapsia. Yhteiskunnassamme on se odotus, että pitäisi romanttisesti pariutua ja jakaa elämisen taakka puolison kanssa. Miksei tuo elämänkumppani (/kumppanit) voisi olla paras ystävä? Eivät kaikki halua pariutua, mutta harva meistä myöskään haluaa olla täysin yksin.

Tutkimusten mukaan erittäin moni suomalainen (nainen) haluaa puolisonsa olevan paras ystävänsä, enemmän kuin kansainvälisesti tarkasteltuna. Suomessa ei etsitä perheelle elättäjää.

Ei ystävyys sulje pois intohimoa tai romantiikkaa tai erotiikkaa tai päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi muuten hullumpi ajatus, että ystävät voisivat yhdessä asua ja adoptoida lapsia tai kasvattaa toisten/omia lapsia. Yhteiskunnassamme on se odotus, että pitäisi romanttisesti pariutua ja jakaa elämisen taakka puolison kanssa. Miksei tuo elämänkumppani (/kumppanit) voisi olla paras ystävä? Eivät kaikki halua pariutua, mutta harva meistä myöskään haluaa olla täysin yksin.

No minulle ainakin mieheni on paras ystäväni, johon voin luottaa, jonka kanssa rakennan elämääni ja jolle voin kertoa kaiken. Senkin, mitä en muille ystäville kerro.

Ajattelen näin, vaikka tiedän, että on myös mahdollista, että joskus eroamme. Koska ikinähän ei voi varmasti tietää, miten elämässä käy.

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Eihän tuossa ole mitenkään kyse ystävistä luopumisesta tai niiden merkityksen poistumisesta. Mutta jos ystävyyssuhteet on prioriteetti yksi, on tosiaan valmis vain lyhytkestoisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin, joissa ei edes yritetä rakentaa ystävyyttä tai kumppanuutta tai perhettä.