Jos mies sanoo, että "side kavereihin on ikuinen, kumppaneita saattaa mennä ja tulla" niin mitä ajattelisit?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Missä viestissä niistä ystävyyssuhteista on käsketty luopua?

Aattelisin ettei tyypistä taitais olla kauheesti iloa arjessa ja vapauttaisin takasin luontoon. Tiiviit kaverisuhteet muuttuu väkisinkin vähemmän tiiviiksi sitä myöten kun ihmiset kasvaa aikuisiksi, siirtyvät työelämään ja alkaa olla perhettä. Ei silloin ole aikuisten oikeasti aikaa ylläpitää tiiviitä kaverisuhteita. Näin normaaleilla ihmisillä. Eiköhän jokainen tunnista tuttavapiiristään sen yhden Timpan joka ei oikein osaa elää aikuisena, se joka on aina jonkun nurkissa tai kinuamassa kaljalle.  

Jospa se samanlaista kaveruutta kuin vanhojen rockbändien jäsenille. Arkielämässäkin jotkut kaveruussuhteet vanhojen koulu- ja opiskelukavereitten kanssa ovat voineet kestää pidempää kuin vaihtuvat tyttöystävät.

Bros before hoes kirjoitti:

Jospa se samanlaista kaveruutta kuin vanhojen rockbändien jäsenille. Arkielämässäkin jotkut kaveruussuhteet vanhojen koulu- ja opiskelukavereitten kanssa ovat voineet kestää pidempää kuin vaihtuvat tyttöystävät.

Olen tuntenut kaksi rakasta ystävääni pidempään kuin me kaikki puolisomme. Olen toisen ystäväni kanssa yhteydessä lähes päivittäin ja toisenkin useamman kerran kuukaudessa. Mutta silti ehdottomasti puolisomme ovat ne, joiden varaan elämä rakenentaan ja jotka ovat ne arkipäiviemme kumppanit ja uskotut ja tukipilarit ja vastinparit. 

Bros before hoes kirjoitti:

Jospa se samanlaista kaveruutta kuin vanhojen rockbändien jäsenille. Arkielämässäkin jotkut kaveruussuhteet vanhojen koulu- ja opiskelukavereitten kanssa ovat voineet kestää pidempää kuin vaihtuvat tyttöystävät.

Pointti onkin siinä, että jotkut haluavat vaimoksi ja toiset vaihtuvaksi tyttöystäväksi. 

Bros before hoes kirjoitti:

Jospa se samanlaista kaveruutta kuin vanhojen rockbändien jäsenille. Arkielämässäkin jotkut kaveruussuhteet vanhojen koulu- ja opiskelukavereitten kanssa ovat voineet kestää pidempää kuin vaihtuvat tyttöystävät.

No näin se varmaan on, jos ne tyttökaverit vaihtuu vuoden tai parin välein. Täällä kuitenkin kommentoi ihmisiä, jotka ovat olleet kumppaniensa kanssa vuosikymmeniäkin. Minäkin olen ollut omani kanssa onnellisesti 14 vuotta, ja olen vähän päälke 30-vuotias.

Ajattelisin ettei hän ainakaan halua avioliittoon tai vaikka haluaisikin, ei ottaisi sitä vakavasti.

Totta kai puolisoa kohtaan tulee olla ehdottoman uskollinen. Ei se tarkoita, etteikö kavereita kohtaan voisi myös olla lojaali. Mutta jos nämä kaksi joutuvat vastakkain, niin uskollisuuden puolisoa kohtaan on oltava vahvempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Eihän tuossa ole mitenkään kyse ystävistä luopumisesta tai niiden merkityksen poistumisesta. Mutta jos ystävyyssuhteet on prioriteetti yksi, on tosiaan valmis vain lyhytkestoisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin, joissa ei edes yritetä rakentaa ystävyyttä tai kumppanuutta tai perhettä. 

Näinhän naisetkin ovat olkiukkoilleet läpi ketjun. Oletko siis naislapsi vai valitsetko miehesi? 

Tyttöjen skumppabrunssidokaamiset ja tyttöjen illat on miestä tärkeämpiä? 

Vierailija kirjoitti:

Kivahan sitä on kavereihin tukeutua. Ei niiden kanssa oteta riskejä- siis vaikka jaeta omaisuutta, tehdä lapsia, rakenneta taloa, jaeta arkea. Kavereiden perheitä ei ole pakko sietää, niihin ei ole pakko edes tutustua. Ystävyys, miten syvä hyvänsä, on pinnallisempi kuin parisuhde johon kuuluu nimenomaan se yhteisten, isojen ja elämää muuttavien riskien ottaminen. Ystävät ovat tukiverkko, joiden olemassaolo usein jopa perustuu riskittömyyteen. Itse en esim lainaa ystävilleni, enkä ota mitään kantaa heidän päätöksiinsä vaikkapa perheeseensä tai työhönsä liittyen. Ei kuulu mulle. Toisin kuin usein puolison vastaavat päätökset kyllä kuuluu.

Kovin pinnallisia "ystävyys"suhteita sinulla.  Meillä muilla ei välttämättä ole.

Minä en lue ystävikseni ihmisiä joiden varaan en luottaisi vaikka henkeäni (ja harrastuksistani ja työstäni johtuen olen näin lukemattomia kertoja tehnytkin) ja silti noita on kourallinen säilynyt vuosikymmenien ajan elämässä mukana. Perheisiin on tottakai tutustuttu, häitä juhlittu yhdessä (joidenkin kanssa useammin kuin kerran), lapset tunnen hyvin ja parin kummikin olen.  Elämän iloja ja suruja jaettu kulloisenkin tarpeen mukaan. Mutta ehkä tätä on vaikea ymmärtää jos ei samanlaisia ystävyyssuhteita itsellä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Eihän tuossa ole mitenkään kyse ystävistä luopumisesta tai niiden merkityksen poistumisesta. Mutta jos ystävyyssuhteet on prioriteetti yksi, on tosiaan valmis vain lyhytkestoisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin, joissa ei edes yritetä rakentaa ystävyyttä tai kumppanuutta tai perhettä. 

Näinhän naisetkin ovat olkiukkoilleet läpi ketjun. Oletko siis naislapsi vai valitsetko miehesi? 

Tyttöjen skumppabrunssidokaamiset ja tyttöjen illat on miestä tärkeämpiä? 

Olen eri, mutta eikö pääosassa ketjun viesteissä ole ollut sisältönä se, että puoliso ja ystävät eivät ole "joko tai"-valinta, jotka pitää asettaa vastakkain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Eihän tuossa ole mitenkään kyse ystävistä luopumisesta tai niiden merkityksen poistumisesta. Mutta jos ystävyyssuhteet on prioriteetti yksi, on tosiaan valmis vain lyhytkestoisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin, joissa ei edes yritetä rakentaa ystävyyttä tai kumppanuutta tai perhettä. 

Näinhän naisetkin ovat olkiukkoilleet läpi ketjun. Oletko siis naislapsi vai valitsetko miehesi? 

Tyttöjen skumppabrunssidokaamiset ja tyttöjen illat on miestä tärkeämpiä? 

Olen eri, mutta eikö pääosassa ketjun viesteissä ole ollut sisältönä se, että puoliso ja ystävät eivät ole "joko tai"-valinta, jotka pitää asettaa vastakkain?

Ketjun naisille tuntuu olevan. Eli valitsetko sinäkin miehesi vai ystäväsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän onkin hyvä tietää. Joka ikinen mieskin voi vaatia naistaan luopumaan jokaisesta ystävyyssuhteestaan heti parisuhteen alettua. Muuten nainen on naurettava ikiteini naislapsi. 

Eihän tuossa ole mitenkään kyse ystävistä luopumisesta tai niiden merkityksen poistumisesta. Mutta jos ystävyyssuhteet on prioriteetti yksi, on tosiaan valmis vain lyhytkestoisiin ja vaihtuviin parisuhteisiin, joissa ei edes yritetä rakentaa ystävyyttä tai kumppanuutta tai perhettä. 

Näinhän naisetkin ovat olkiukkoilleet läpi ketjun. Oletko siis naislapsi vai valitsetko miehesi? 

Tyttöjen skumppabrunssidokaamiset ja tyttöjen illat on miestä tärkeämpiä? 

Olen eri, mutta eikö pääosassa ketjun viesteissä ole ollut sisältönä se, että puoliso ja ystävät eivät ole "joko tai"-valinta, jotka pitää asettaa vastakkain?

Ketjun naisille tuntuu olevan. Eli valitsetko sinäkin miehesi vai ystäväsi? 

Minä olen tuolla aikaisemmin jo ilmoittanut, että mieheni on paras ystäväni. Hän ei ole missään vaiheessa vaatinut minua luopumaan muista ystävistäni enkä minä ole vaatinut häntä luopumaan omista ystävistään.

Mä olen sanonut miehelleni että ihmissuhteet tulee ja menee, mutta koira pysyy rinnalla, kuolemaan saakka. :)

Jotkut kouluttamattomat miehet haluavat laskea naisen itsetuntoa näin.

Samat sanovat baaritiskillä loukkauksia naisille pönkittääkseen pikkuegoaan. Ja heittävät suhteessa ollessaankin toisesta pask** läppää.

Siihen on joku syykin miksi moni haluaa mieluummin koulutetun miehen itselleen.

Jättäisin sinne poikarakkauden pariin tuollaisen jonnen.

Hommahan menee jotakuinkin näin.

Teininä ja parikymppisenä örvelletään, uhotaan ja mesotaan mullilaumassa. Vannotaan että ollaan aina kavereita ja jätkät ei jätä kaveria, ainakaan minkään muijan takia.

Seuraavassa vaiheessa porukasta yksi alkaakin seurustella vakavammin eli aikuistuu. Muu mullilauma sekoaa, alkaa syytökset aatteiden ja kavereiden myymisestä, kuittaillaan (kateellisena) muijan tossun alla olemisesta yms. 

Yhtäkkiä mullilauman joukosta alkaa nousta enemmänkin seurustelevia, ehkä perheellisiä. Sinkut ja muut henkisesti (bro's bfr ho's asenteelliset) kypsymättömät jatkavat uhoa ja örvellystä. Alkoa kuluu.

Mullilauman vakiintuneet ja perheelliset alkavat muodostaa uutta laumaa keskenään jossa alko ei ole enää määräävässä asemassa. Käydään piknikeillä ja tapaillaan muuten lasten ehdoilla. Joskus kun näiden kahden lauman jäsenet kohtaavat sattumalta, huomataan ettei mitään yhteistä oikeasti koskaan ollutkaan.

Jep. Jos tuon sanoja on teini, niin ymmärrän. Mutta ei ole aikuisen miehen puhetta. Jo tuon oman puolison kutsuminen horoksi on riittävä syy jatkaa matkaa

Tai sitten kaveri on niin syvällä kaapissa, ettei itsekään tajua tilaansa. Joka tapauksessa, ei jatkoon.

Tuli tuo pätkä Uunosta mieleen AP:n avauksesta. Ja tottahan tuo on.

On sitten vissiin aika rakkaita ihmisiä ja kyse todella hyvistä ystävistä? Mikäs siinä, sopii jollekin.

Mutta jos oma puolisoni sanoisi noin (mitä ei ikinä sanoisi, koska hänellä ei koskaan ole edes ollut tuollaisia sydänystäviä), niin jäisi kyllä entiseksi. Olen kuvitellut, että minä ja lapset olemme hänelle niitä kaikkein tärkeimpiä.

Onhan se nyt päivänselvää että kukaan ei nollaa sosiaalista elämäänsä sen takia että uusi ihminen on tullut sosiaalisiin ympyröihin. Ei siitä uudesta tyttöystävästä ole mitään takeita että milloin se siitä häipyy ja jos mies on naisen pyynnöstä/vuoksi luopunut aikaisemmista sosiaalisista ympyröistä, niin aika tyhjän päälle sitä tipahtaa. Teidän mammojen on ihan turha tuoda jotain 15 vuotta vanhoja parisuhteita (+lapsia) esille, kun se teidän mies on tehnyt ratkaisunsa jo vuosikausia sitten ja löytänyt balanssin kavereiden ja perheen välille. Jos ei olisi niin ette olisi enää yhdessä. Te ja teidän rakas parisuhteenne ei ole tämän keskustelun kannalta ollenkaan kiinnostavaa, joten voisitteko taivastella jossain muualla.

Olen koira-allergisena havainnut että 90% parisuhdeviritelmistäni kariutuu siihen, että en voi olla samassa tilassa sen koiran kanssa ja totta kai se koira menee minun edelle naisen tärkeysjärjestyksessä. Koiran kanssa asutaan, nukutaan ja harrastetaan ja minä en voi osallistua. Sitten olen vielä pahis koiranvihaaja, kun en suostu parisuhteeseen noilla ehdoilla. Ja vielä pitäisi omista sosiaalisista piireistä karsia...